11.11.2018

Isänpäivä 2018

Me vietettiin isänpäivää ihan vaan kotosalla rennosti. Kevin oli omalla isällään viikonlopun, joten meillä oli oikein rauhallinen viikonloppu tuplien kanssa. Aamulla mies sai lahjan, kortin ja aamupalan ja loppupäivä meni aikalailla Netflixiä katsellen ja vauvojamme ihaillen, Safinakin ihanasti isänpäivän kunniaksi nauroi ensimmäistä kertaa ääneen (Jare nauroi jo 5.11.) ♡
Tänään oli tosiaan mieheni ensimmäinen isänpäivä ja se herkisti kehumaan häntä julkisesti, onhan hän kyllä kehunsa ansainnutkin!




En ikinä, aiemmalla kokemuksellani miehistä/iseistä voinut edes kuvitella millaista se on, kun rinnalla on mies, joka oikeasti välittää, on oikeasti läsnä, oikeasti tekee parhaansa ja on innoissaan.
Se on aivan ihanaa!

Jo heti alussa tiesin, että tuosta tulisi hyvä isä, sillä hän otti minun esikoisenikin niin hyvin ja on tähän päivään asti huolehtinut hänestä kuin omastaan - silti kunnioittaen sitä tosiasiaa, että sillä lapsella on se oma isä.




Raskausaikana hän taisi olla vielä enemmän innoissaan, kuin minä, enkä koskaan unohda sitä hetkeä 1.1.18 kun aamulla sain kertoa ilo uutisen raskaudesta. Hän myös toipui paljon minua nopeammin kaksosvauvat -shokista.
Kun loppuraskaus oli lievästi sanoen hankala minulle, hän teki kaikkensa helpottaakseen minun oloa, auttoi minkä pystyi, oli esikoiseni kanssa, tuki minua ja oli huolissaan. Hän ei kertaakaan valittanut minun vikinöitäni, vaan sanoi, että tämä saa jäädä kyllä viimeiseksi raskaudeksi, koska ei kestä katsoa, kun kärsin.
Synnytyksessä hän oli juuri sellainen tuki mitä kaipasin.

Ja nyt, vauvojen kanssa, isänä, hän on ihan huippu!
Jos joku asia ei heti luonnistu, hän kysyy apua ja haluaa oppia. Hän kunnioittaa minun kokemusta ja näkemyksiä, rohkaistuu itsenäisenä vanhempana joka päivä enemmän ja enemmän, on huolehtivainen, rakastava ja innostunut isä.
Hän herää öisin kanssani syöttämään vauvoja ja välillä jopa yksinkin, päivisinkin syöttää, vaihtaa vaippoja, nukuttaa, rauhoittaa ja viihdyttää, jaksaa jopa minun kiukut ja silti muistaa joka päivä kertoa, kuinka paljon minua ja meitä rakastaa.



Olen niin kiitollinen, että sain ja saan kokea myös tämän, millaista on, kun isä on innoissaan mukana perhe-elämässä ja rakastan nähdä joka päivä hänen silmistään sen käsittämättömän suuren rakkauden määrän mitä hän kokee lapsiamme kohtaan ❤️

Huippua isänpäivää kaikille, jotka voi itseään isäksi kutsua, ja erityisesti tälle meidän super-isille. KIITOS!

3.11.2018

Kun pieni vauva sairastui

Meillä oli taas järkyttävän huonoa tuuria, kun ei sitten taudeilta vältyttykään.
Ke-to välisenä yönä alkoi meidän Safinan syöminen olla huonoa ja oli hieman kiukkunen/itkuinen. Päivän mittaa epäilykseni alkoi nousta, kun hän oli kovin väsynyt ja sylkeä rupesi erittymään paljon, edelleen maitoa meni vähän heikosti..
Iltapäivällä kun kuumekin nousi 38.5 asteeseen lähdettiin kiireesti terveysaseman päivystykseen.
Siellä ei onneksi ollut jonoa, joten päästiin nopeasti lääkärille, joka laittoi lähetteen Jorviin.

Tässä välissä käytiin nappaamassa Kevin eskarista ja soitin hänen isälleen, että tulisi hakemaan - arvasin että tuolta reissulta ei kovin äkkiä päästäisiin.

Jorvissa tilanne otettiin heti vakavasti. Lasten päivystyksessä otettiin verinäyte, pissanäyte, imettiin räkää joka sekin laitettiin labraan, annettiin panadolia, mitattiin pulssia ja saturaatioita kokoaika ja päähän pistettiin kanyyli (näin pienille aloitetaan heti antibiotti suoneen kaiken varalta) ja ruutattiin eka erä antibiottia ja mitattiin kuume: 39 astetta. Safinan yleisolemuskin oli jo tässä kohtaa todella kipeä.



Kevin haettiin jossain kohtaa ja lääkäri tuli tarkastelemaan vointia ja sanoi että osasto keikka ilman muuta. Labrasta tuli tuloksetkin nopeasti. En muista/tiedä mitä kaikkea tutkittiin, mutta ainakin virtsatietulehdus ja influenssa suljettiin pois, tulehdusarvot oli vain himpun koholla. Lääkäri sanoi, että joku virus.

Siirryttiin Lasten osastolle ja myös Jare sai jäädä, koska ymmärsivät kuinka tärkeää kaksosille on pysyä yhdessä.
Huone oli ihan tosi pieni ja minä sekä mies jäätii  myös sinne. Siellä yritettiin saada Safinaa syömään aina kun yhtään heräsi, otettiin labroja, vahdittiin kuumetta ja verenpainetta yms. Antibiotti ruutattiin 6h välein.





Onneksi Safinan kunto rupesi kohenemaan pian. Jo seuraavana aamuna (perjantaina) pystyttiin alkaa miettiä kotiin pääsyä, lääkäri halusi kuitenkin ottaa vielä keuhkokuvan, koska tulehdusarvot oli edelleen ihan himpun koholla: 25-29 (kysyin mitä nuo lukemat tarkoittaa, niin sairaanhoitaja sanoi, että täysin terveellä lukema on alle 4 ja vaikkapa kovassa keuhkokuumeessa voi olla jotakin n.300, eli tämä luku ei mikään järin huolestuttava ollut). Kotiin pääsy ja antibiottien jatko riippuisi röntgenen tuloksesta.



Käytiin röntgenessä ja sieltäkin saatiin kuvat heti ja lääkäri myös katsoi ne heti, ikävä kyllä keuhkoissa näkyi vähän mustaa ´´tuhrua``, joka viittaa keuhkokuumeeseen. Niinpä lääkäri halusi jatkaa antibiottia suonen sisäisesti vielä seuraavaan aamuun asti ja siitä eteenpäin suun kautta viikon kuurina.

Kevin oli kuitenkin tulossa kotiin, joten minä ja Jare oltiin lähdössä sitten kotiin illalla ja mies olisi jäänyt Safinan kanssa osastolle.
Kuitenkin, kun ainut syy jäämiseen oli se antibiotti 6h välein niin kysyttiin, eikö voitaisi lähteä kotiin ja käydä siellä vain ottamassa ne. Se sopi lääkärille ja niin päästiin kaikki omiin sänkyihin. Minä hoidin yösyötöt ja mies ajeli yöllä puoli yhdeksi Jorviin Safinan kanssa ja seuraavan kerran aamulla seitsemäksi ja silloin jäivät muutamaksi tunniksi odottamaan lääkärin tarkistusta ja ´´kotiuttamista``.  Safina oli kuulemma oikein reipas ja iloinen sekä temperamenttinen tyttö henkilökunnan mukaan :D



Kotona antibiotti on ruiskun kanssa suuhun ruokailun yhteydessä. Onneksi vain 1ml kerrallaan, koska on kyllä melkoista taiteilua, kun meinaa tulla heti palautuksena ulos..
Lisäksi precosaa ja maitohappobakt.(D3 vitskun kanssa samassa) suojaamaan massua. Tippoja nenään ja nenän niistoa imurilla tarpeen mukaan.

Nyt vaan todella toivotaan, ettei tämä kamala tauti tartu poikiin, ja että Safina tästä paranee hyvin!

Pakko vielä todeta, että ihan mielttömän hyvää ja nopeaa hoitoa saatiin Jorvissa! Aina kaikki kertoo ne kauhukertomukset ja huonot kokemukset, joten pakko muistaa myös kiittää -kun aihetta on.
Ilman noin nopeaa reagointia ja kattavia tutkimuksia voisi Safina olla tällä hetkellä teho-hoidossa, sillä keuhkokuume vie hyvin äkkiä varsinkin näin pienen todella huonoon kuntoon.
Alla kuva neidistä keskiviikkona illalla juuri ennen nukkumaan käymistä, eipä olisi tuolloin rusettia sovittaessa uskottu, että seuraavana päivänä ollaan hätä kädessä päivystyksessä..

22.10.2018

Kaksoset 2kk

Harmittaa tosi paljon, etten ole ehtinyt tänne kirjoitella, ihan siksikin, koska tykkään itsekin lukea vanhoja postauksia ja täällä pysyy niin hyvin kaikki muistissa. Päivät vaan menee edelleen todella nopeasti ja on kaikkea muuta tehtävää.
Nyt kuitenkin vähän kuulumisia, kun kaksosilla tuli eilen jo 2kuukautta ikää mittariin ja tänään käytiin neuvolassa.

Ihan järjetöntä miten nopeasti aika menee! Vastahan kärvistelin ison masun kanssa ja nyt jo meidän pienet näyttää ihan ihmisiltä ja heillä on omat kelakortitkin!

Tänään tosiaan oli 2kk neuvola, jossa Jaren pituudeksi saatiin 58.3cm ja painoksi 5690g ja päänympärys 39.7,
viime käynti oli 6vk iässä - 20 päivää sitten ja silloin mitat oli 55.5cm, 4600g ja py 38.1cm eli tosi kovaa vauhtia on kasvettu!

Myös Safinalla on kasvuspurtti, edellisellä käynnillä oli 55.2 cm, 4460g ja py 37.2cm
tänään mitat olivat 58.3cm, 5380g ja py 38.9cm.
Eli tällä hetkellä ovat tismalleen saman pituisia, mutta painoero on hieman kasvanut. Kyllä sen tunteekin käsittelyssä, että poika on painavampi, sanotaankin häntä pikku pullaksi :D Tyttö taas on melko hoikka, toki normaali vauvan pyöreys hänelläkin.

Molemmilla käytössä 56 koko vaatteissa tällä hetkellä.
Molemmat kannattelee jo päätä hyvin, toki tukea vielä täytyy varoiksi. Safina vähän paremmin jaksaa nousta kyynärvarsilleen, kuin Jare. Molemmilta tulee tarkoituksen mukaisia hymyjä useasti päivässä ja kovasti tarkkailevat ympäristöään.

oma kuva

oma kuva

Luonne erot ovat pysyneet samanlaisina:
Safina on vilkkaampi, hermostuu nopeasti ja antaa sitten kuulua, ei myöskään viihdy oikein lattialla koska ei pääse eteenpäin ja alkaa ottaa päähän. Safina huutaa muutenkin hyvin herkästi, hän onneksi osaa syödä ja rauhoittua tuttiin useimmiten heti - toisin kuin Jare.
Neiti on jo usean viikon nukkunut yönsä yhden heräämisen taktiikalla ja siksi ei pidetäkään yhteisestä rytmistä kiinni kuin päivisin, olisi kamalan raakaa herättää toista väkisin syömään.






Jare taas on rauhallinen hämmästelijä, joka viihtyy pitkiä aikoja olkapäällä huuli pyöreänä ihmettelemässä vaikka yhtä ja samaa taulua ja kiukkuaa vain nälkää ja masuvaivojaan. Alkuun masu vaivasi myös öisin, mutta käytiin 2 kertaa vyöhyketerapiassa ja jo yhden käynnin jälkeen yöhuudot jäivät ja Jarekin rupesi nukkumaan 1-2 herätyksen öitä (aiemmin saattoi herätä valvomaan ihan pariksikin tunniksi ja itkeskeli pitkin yötä). Hänellä ollut käytössä myös Disflatyl pilkkomaan ilmaa ja maidon sakeuttaja, refluksin takia. Nyt meillä on kokeilussa BifiBaby plus tipat ja jätettiin Disflatyl, toiveena olisi päästä myös sakeuttajasta eroon - mutta en usko niin käyvän ennen kiinteiden alkua.. Nyt jos nuo Bifibaby tipat eivät auta niin sitten lääkärin kanssa mietitään jotain vahvempaa lääkintää refluksiin.





Tänään neuvolassa saivat ekat rotavirusrokotteet (ne litkut) ja sen jälkeen on ollut niin päin, että tyttö on vaikuttanut enemmän masuvaivaiselta ja poika taas rauhoittunut.. Saa nähdä mimmoiseksi tästä asettuu.

Päivisin molemmat syö edelleen 3h välein, päiväunia torkutaan vähän pitkin päivää, mutta olen pitänyt sellaiset yhdet ns. kunnon päiväunet n. klo 12-15 joka päivä ja ne nukutaan rattaissa, sillä sinä aikana käydään myös Kevin hakemassa eskarista. Safina tosin ei useinkaan suostu nukkumaan paikallaan olevissa vaunuissa, joten hänet siirretään sitten sisälle pinnasänkyynsä nukkumaan.
Ja nukkuvat tosiaan yöt ihan niin kuin alusta alkaen omassa pinniksessä vierekkäin ja toistaiseksi tuo pinnis on meidän kanssa samassa huoneessa.






Kevin tykkää pikkusiskosta ja pikkuveikasta edelleen kovasti, haluaa aina aamuin illoin sekä kotiin tullessa ja lähtiessä antaa halit ja pusut molemmille. Tykkää myös työntää vaunuja ja pidellä vauvoja sylissä ja osaakin jo tosi hienosti! Antaa myös tuttia ja heijaa sittereitä, jos vauvat itkee.

Oma kuva



Kuvamateriaalina meidän newborn kuvauksista saldoa, kuvia otettu 2vk ja 1kk iässä. Kuvaajana Niki Strbian (ellei toisin mainita)

20.10.2018

Ristiäiset

Lauantaina 13.10 oli meidän rakkaiden kaksosten ristiäiset. Paikaksi valittiin seurakuntatalo, koska mielestäni kirkot ja kappelit on jotenkin kolkkoja ja niissä kaikuu.
Näin kun syksy on hyvin käynnissä, halusin myös juhlien ´´teeman`` olevan syksyinen. Niinpä kukat tilattiin syksyn väreissä, havunoksia maljakoissa, kynttilöitä, vaahteran lehtiä, käpyjä ja tammenterhoja. Mukavaa kun voitiin hyödyntää ulkoa löytyviä asioita.
Lahjapöydälle laitoin vauvojen taulun, kynttilän, kukkakimpun sekä molempien vihkot, joihin vieraat saivat kirjoittaa terveisensä.






Tarjoilut oli alunperin miehen kaverilta tilattu, voileipäkakut ja täytekakut, mutta hänpä perui viime tipassa.. Onneksi entinen työkaverini suostui tekemään täytekakut ja äitini haki jostain leipomosta jauheliha/riisipiirakkaa ja kasvispiirakkaa sekä pullakranssin. Pojalla oli suklaakakku ja tytöllä mansikkakakku, joiden ulkonäkö sekä maku oli mielettömän hyvä!
Lisänä kaupasta keksejä, kahvi, tee ja mehu.
Se keneltä oli alunperin tilattu syömiset piti olla myös juhlissa auttamassa, mutta saihan ihmiset itsekin tietysti termarista kahvin ja veden ja äitini, mummini ja pari kummia oli suureksi avuksi muuten! Kiitos kaikille! ♥
Pienestä lisä stressistä huolimatta tuli päivästä oikein ihana ja onnistunut.



Vaatteiden kanssa meinasi tulla jo hätä, kun olin kuvitellut mitä pukisin päälleni, mutta eipähän mitkään yläosat menneet rintojen kohdalta. Joten kaikki juhlavammat paidat sekä mekot oli ihan tuhoon tuomittu ajatus. Mekkoja kuitenkin on kaappi pullollaan, joten lähdin ostamaan jotain mitä voi sitten muutoinkin käyttää ja onnekseni löysinkin aivan ihanat housut ja sifonki paidan.
Miehellä taas oli puku valmiina.

Kastemekkoja oli yksi, joka on kulkenut suvussa, ja olisi ollut tyhmää sitten toiselle ostaa uusi tai lainata jonkun muun vanhaa. Joten onneksi kasteessa ei ole pakko olla juuri kastemekko, vaan kunhan on joku valkoinen. Niinpä ostin tytölle ihan vaan valkoisen kauniin juhlamekon, jossa myös kaste suoritettiin. Siihen lisäksi sukkahousut ja panta.
Poika tosiaan kastettiin suvun kastemekossa ja sen jälkeen hänelle vaihdettiin juhla-asu: body, jossa ommeltuna kiinni liivi ja rusetti, sekä tummansiniset housut.
Kevinille ostin pikkuveljen kanssa samanmoisen asun, mutta liivi toki irrallisena ja tuon paidan mukana tuli kravatti.




Kevinille oli jäänyt rusetti liivin päälle ja puolet tilausuudesta oli myös huppari päällä, kun äitini ei ollut hoksannut ottaa sitä pois :D


Kummit
Halusin kummallekin lapselle 3 omaa kummia, koska Kevinilläkin on.
Sylikummeiksi haluttiin ehdottomasti meidän kaveripariskunta, koska heistä toinen on ollut mun ystävä pitkään ja toinen taas miehen kaveri ja oli hauska sattuma tajuta jossain vaiheessa, että hetkinen ai tekin tunnette :D
Lisäksi multa sekä mieheltä tuli kummeiksi kaksi erittäin hyvää ystävää.
Kaikki muut kummit asuu melko lähellä kaikki, mutta pitihän joukkoon yksi Kouvolan vahvistuskin saada!


Kaste meni tosi hyvin, vaikkakin oli todella pitkä ja pitkäveteinen, mutta lapset jaksoi olla yllättävän hyvin ilman itkuja. Sylikummit urheasti piti sylissä koko kasteen ajan, kaksi kummia sai kynttilät pidettäväksi, yksi kummi luki kummin rukouksen ja Kevin sai kuivata molempien vauvojen päät. Yksi kummeista oli valitettavasti tosi kipeä eikä päässyt paikalle. 
Lapsemme saivat kauniit nimensä Safina Isabella ja Jare Jurek Sebastian




Kuinka näihin nimiin päädyttiin?
Alkuunsahan näytti, että meidän minit jää Irmaksi ja Jormaksi, kun ei päästy miehen kanssa oikein mihinkään tulokseen.
Perus Liisa ja Matti ei olisi ollut vaihtoehto, koska esikoisen nimi on Kevin, joten piti keksiä nimet, jotka ovat ns. samaa sarjaa. Halusin vähän erikoisemmat nimet, jota ei tule joka toisella vastaan, mutta kuitenkin sellaiset, jotka sopivat suomalaiselle. Kirjoitusasun ja lausunnan pitäisi olla samat.

Mulla oli mielessä yksi ehdoton nimi tytölle, joka oli ollut mun mielessä jo yli viisi vuotta, toki tytölle olisi löytynyt pitkä lista vaikka mitä kauniita nimiä, mutta jos joku on pinttynyt päähän, niin ei mikään muu tunnu hyvältä. Miehelle Safina ei heti kolahtanut, mutta ei hän sitä heti tyrmännytkään. Toisin, kuin kaikki minun ehdottamat pojan nimet lytättiin heti, olivat ´´liian erikoisia`` tai ´´outoja``.
Noh lopulta mies ehdotti pojalle nimeä, enkä voinut ensin uskoa korviani, ja tarkistin asian väestörekisterikeskuksen sivuilta: nimeä ei ole annettu 2000-luvulla kertaakaan ja sitä ennenkin vain kaikkinensa alle 30 kertaa. Sekö ei ole muka liian erikoinen sitten?
Noh, mies sulatteli tytön nimeä ja minä pojan nimeä ja lopulta joustettiin molemmat.
Pojan nimi piti vielä varmistaa maistraattiin soittamalla, että menee läpi, virkailija totesi, että kävi onni, sillä nimeä on annettu suomessa 6 kertaa, joten se voidaan luokitella vakiintuneeksi nimeksi, jos nimeä olisi annettu vain 5- tai vähemmän kertaa niin olisi pitänyt perustella, miksi me halutaan tuo nimi.

Molemmille halusin alunperin kaksi nimeä, niin kuin esikoisellakin on.
Tytön toinen nimi on Kevinin keksimä, hän ilmoitti jo aikoja sitten, että haluaa Isabella nimisen pikkusiskon, ihan ei etunimeksi sitä haluttu, vaikka nätti nimi onkin, joten se päätyi toiseksi nimeksi.
Pojalle taas halusin toiseksi nimeksi jonkun, mikä sointuu lausuttaessa samalla tavalla, kuin Kevinin toinen nimi: Cristian, mutta kuitenkin ilman kirjain väännöksiä, mietittiin Kaspian, Sebastian, Konstantian, Jonathan/Joonatan, Ossian ja niistä sitten valikoitui tuo Sebastian.

Kun pienet syntyi, ilmoitti mies, että pojalle sopisikin paremmin se yksi minun ehdottamista nimistäni, mutta minä taas olin jo tottunut hänen keksimään nimeen. Pyöriteltiin ja jahkailtiin, yritettiin jopa keksiä jotain ihan muuta nimeä.
Lopulta päästiin kompromissiin: annetaan molemmat nimet ja se aiempi toinen nimi kolmanneksi.
Tuota pojan nimeä olin alun perin ehdottanut, kun tykästyin ajatukseen, että poika saisi veljeni nimeä muistuttavan nimen (Jere - Jare) eikä mies hyväksynyt mm. Jero nimeä.

Ollaan kyllä tosi tyytyväisiä lastemme nimiin, toivottavasti hekin niistä isona tykkäävät ♥


11.10.2018

Päivä kuvina tuplavauvojen kanssa

Tätä on paljon toivottu, mutta en viitsinyt raskausaikana tehdä, koska se nyt ei olisi mun ja Kevinin perus kesälomasta oikein eronnut mitenkään. Mutta nyt kun vauvat on syntynyt niin on ihan hauska kirjata vähän millainen meidän melko perus arkipäivä on.
Tuplat tuona päivänä siis tasan 7viikkoisia ja Kevin 6v. eskarilainen, minä äitiyslomalla ja mies isyyslomalla.





Yöllä poika heräsi syömään klo 1.30 ja 5.40 ja tyttö heräsi klo 2.30 ja 6.25 ja teki tuolloin myös kakan, jolloin kello olikin jo 7, enkä viitsinyt käydä takaisin nukkumaan, kun herätys oli 7.30 soimassa.
Joten kun sain tytön takaisin sänkyyn, siirryin itse olohuoneeseen katsomaan netflixiä.
klo 7.20 heräsi Kevin, joka yleensä herätetään klo 7.30.






klo 7.30 Kevin katselee lastenohjelmia, minä puen päälle ja meikkaan.
klo 7.45 teen aamupalaa ja syödään, sen jälkeen Kevin pukee päällensä ja jatkaa lastenohjelmien katselua, kun minä hörpin vielä kahvia
klo 8.40 lähden viemään Keviniä eskariin, vauvat nukkuu vielä, mutta sovitaan, että mies vaihtaa heidän vaipat ja vaatteet, niin, että päästään syöttämään kun tulen takaisin - tänä aamuna on tiukka aikataulu.
(Normaalisti mies vie Kevinin eskariin autolla, sillä usein vauvat syövät juuri siihen aikaan ja minä jään heitä hoitamaan sitten.)









klo 9.05 olen takaisin kotona, vauvat on melkein valmiina, puen pojan loppuun ja kannan heidät olkkariin ja ruvetaan syöttämään katsoen samalla netflixiä.
klo 9.30 vauvat turvaistuimiin ja lähdetään viemään poikaa vyöhyketerapiaan. Onneksi on lämpöpussit tai oltaisiin myöhästytty!
klo 10-10.45 vyöhyketerapiassa. Poika nautti kovasti.
Klo 11.15 takaisin kotona.


  




Klo 11.15-12 kahvia, siivoilua, Kevinin joululahjan pohdintaa.. Vauvat torkkuili sittereissä sillä aikaa.
Klo 12-12.45 maitojen valmistus, vaippojen vaihdot valmiiksi, vitamiinit ja syöttö.
Klo 12.45-15.15 Päikkärit vaunuissa parvekkeella. Minä tein sillä aikaa vauvojen kuvakirjoja ja klo 14.30 lähdin hakemaan Keviniä poikkeuksellisesti autolla tarhasta, kun sää oli niin kamala. Jos ei sada niin haetaan vaunujen kanssa kävellen ja usein otetaan Kevinille potkulauta mukaan, silloin lähdetään kotoa kahdelta.








Klo 15.15-16.15 otin vauvat sisään ja he alkoikin sopivasti heräilemään. Syötetiin ja vaihdettiin taas vaipat. Kevin sai pelata sen aikaa tabletilla.
Klo 16.15-16.40 syötiin oma ruoka ja Kevin rupesi leikkimään, vauvat ihmetteli/torkkui sittereissä.
Klo 16.40-17 Kirjoittelin tätä valmiiksi, Kevin leikki, vauvat vaihtelevasti nukkui/oli hereillä










Klo 17-17.30    Kevin katsoi pikkukakkosta, minä siivoilin
Klo 17.30 tuli kavereita kylään
Klo 17.50-18.15 Syöttöä, vaipan vaihtoa
Klo 18.15-19 kahvia, jutustelua, vauvat oli suurimmaksi osaksi hereillä - iltaisin ovat usein virkeimmillään
Klo 19 Kevinin iltapala
Klo 19.20-20 Vieraat lähti, Kevinin iltapesut
Klo 20 Luen Kevinille iltasadun ja poika unille
Klo 20.30  vauvojen syöttö & päivän salkkarit ja kymppitonni nauhalta
Klo 21.30 Vauvat nukkumaan sänkyynsä, oma iltapala
Klo 22 itse suihkuun ja nukkumassa olin joskus 23/23.30 aikoihin.


Ihka ensimmäinen päivä kuvina -postaus on tehty, kun Kevin oli 4kk, joten yritän muistaa tehdä seuraavan sitten, kun nämä kaksoset ovat saman ikäisiä, niin pystyn itsekin vähän vertaamaan millaista arki oli silloin ja nyt.
Sen huomasin, että kuvasaldo oli hieman suppeampi, kuin ennen, koska yksinkertaisesti kädet oli välillä niin täynnä, että olisi tarvinnut kolmannen käden millä kuvata, saa nähdä miten reilu kahden kuukauden päästä suoriudun!

Edelliset päivä kuvina postaukset löytyy alta linkeistä:

Vuosi sitten kesälomalla (klik)
´´töissä käyvänä yksinhuoltajana`` (klik)  12/2016
työssäoppijaksolta (klik) 4/2016
joulun alla menossa Kouvolaan (klik) ja tuo postaus on tehty videopätkinä, 12/2015
opiskelija kesälomalla (klik) 7/2015
opiskelijaäiti (klik) 10/2014
kotiäitinä (klik) 6/2014
7kk vauvan kanssa kotona (klik) 3/2013
4kk vauvan kanssa kotona (klik) 12/2012