15.7.2018

Kesän mökkireissu

Olen pyrkinyt käymään isovanhempien mökillä kerran kesässä, mutta viime kesänä ei jotenkin tullut lähdettyä, oli muka niin paljon kaikkea muuta puuhaa..
Nyt tajusin, että saa nähdä tuleeko ensikesänä lähdettyä, kun tuplat on mahdollisesti juuri oppinut liikkumaan ja pyrkivät eri suuntiin. Niinpä oli nyt mentävä, ja tämä reissu jäikin nyt sitten todennäköisesti viimeiseksi, kun ei haluaisi olla kovin kaukana Espoon sairaalasta, jos synnytys käynnistyy. Lisäksi mun on todella tuskallista enää istua (tai no, olla yhtään missään asennossa..) enkä myöskään pian enää mahdu istuimen ja ratin väliin...


Lähdettiin lauantaiaamuna Kevinin kanssa ensin hakemaan mun veli kyytiin Klaukkalasta ja siitä jatkettiin matkaa Kouvolaan äidille, jossa vietettiin viikonloppu.
Kävin kaverilla ja yksi Kevinin kummeista kävi moikkaamassa.




Maanantaina aamupalan jälkeen lähdettiin sitten sinne mökille ajelemaan n.tunnin matka. Mökkitie taas kyllä hirvitti, kun se on semmoista luistavaa hiekkaa, molemmin puolin on ojaa ja pusikkoa ja tie on mäkistä, että aina ei näe tuleeko autoja vastaan ja tie on vieläpä niin kapea, ettei siihen mahdu kahta autoa vierekkäin..
Pappa oli parkkipaikalla vastassa veneen kanssa ja Kevinistä oli hauskaa päästä pitkästä aikaa veneeseen, kun soudettiin saareen.







Säiden kanssa meillä on kyllä aina tosi huonoa tuuria, niin kuin taas: hirveää hellettä aiemmin ja nyt kun me oltiin mökillä niin pilvistä ja sateista ja nyt sitten taas seuraavalle viikolle luvattu hellettä..
Joten Kevin ei oikein hyvin viihtynyt, kun ei ollut oikein mitään tekemistä ja järvessä ei tarennut kuin käydä melko pikaisesti uimassa. Jos olisi ollut hyvä keli niin olisi voinut viettää koko päivät rannassa.






Hyvin tuo ulkoilma pisti väsyttämään ja Kevinkin nukkui molempina öinä 12h unet ja ruokahalukin oli oikein kohillaan.
Oma herkkuni, josta saa nauttia aina vain mökillä on kyllä muurinpohjaletut! Niitä voisi syödä vaikka kuinka, mutta kun ei mahaan ikinä mahdu niin paljon kuin haluaisi.

Tuli myös testattua vauvoille ostettua Nabby -itkuhälytintä, kun Kevin meni hieman aiemmin nukkumaan aittaan, kuin minä. Hyvin toimi! Olen kyllä tuon vähäisen kokemuksen perusteella tosi tyytyväinen valintaan.





Keskiviikkona aamupalan jälkeen lähdettiin takaisin äidilleni yhdeksi yöksi ja torstaina ajeltiin takaisin kotiin. Onneksi lähdettiin torstainakin heti aamupalan jälkeen liikkeelle, sillä puolessavälissä matkaa tuli stoppi, kun renkaasta puhkesi kumi eikä mulla ollut vararengasta.
Soitin sitte LähiTapiolan 24h hätäpalvelunumeroon ja sieltä otettiin tiedot ylös ja hetken päästä mulle soitti hinaaja ja kertoi, että n. puolituntia niin hän on paikalla ja hinaa meidät rengasliikkeelle. No ei hänellä mennyt kun 20min.
Kevinillä oli jännää katsella, kun automme otettiin kyytiin ja sitten vielä päästiin korkealle hyttiin itse kyytiin. Rengasliikkeellä mun autoon vaihdettiin heti uusi rengas ja hinaaja lähti jatkamaan matkaa. Uusi rengas kustansi 112€, mutta hinausmaksu menee suoraan Lähitapiolalle. Sujuvaa palvelua kaikin puolin!




Yritän kirjoitella ensiviikonloppuna jotain kuulumisten tapaista, mutta nämä helteet on kyllä nyt niin sietämättömät tässä tilassa, että mun tekisi mieli vaan itkeä suihkun alla kaikki päivät :D

14.7.2018

32 raskausviikkoa täynnä

Eilen oli taas rutiini lääkäri ja jatkossa nämä ovatkin 2vk välein, kun tähän asti on ollut 4vk välein.
Nyt mukana oli joku opiskelija, joka ei koskenut eikä puuttunut mihinkään - katseli vain.
Lääkäri kyseli vointia ja oli katsonut koneelta, että kävin viimeksi synnytyspelkopolilla, joten juteltiin vielä hänenkin kanssa vähän mitä ajatuksia mulla on synnytyksestä.
Tähän asti kanavan tilanne on katsottu ultralla, mutta tämä lääkäri kokeili näppituntumalla; vielä 3cm kanavaa jäljellä ja kohdunsuu on kiinteä ja kiinni, eli kaikki niin kuin pitääkin. En voi uskoa, että olen päässyt näin pitkälle ilman yhtään vuodelepoa!
Sitten lääkäri ultraili; molemmilla hyvin vettä ja välikalvo liikkuu yhä vapaana, virtaukset näytti normaaleille ja istukat myös. Kuitenkin olivat nyt hieman pieniä, poika juuri keskikäyrällä 1858g ja tyttö alakäyrällä 1698g, mutta lääkäri ei ollut huolissaan yhtään, 2vk päästä ovat toivon mukaan kasvaneet niin kuin pitää.
Mun tuntemukset oli myös mennyt oikein, kun n. pari viikkoa sitten aloin epäilemään, että tyttökin on kääntynyt pääalaspäin, kun tuttu paineen tunne alavatsalla oli palannut ja potkuja tuntui enään keski- ja ylävatsalle ja alhaalla lähinnä ikävää muljuamista. Sitten taas toissailtana kirosin, että hitto nyt se poika sitte käänty, ja näinhän hän oli tehnyt, hän on nyt sitten peppuedellä. Noh, he ehtii siellä vieläkin pyöriä vaikka miten.



Eilen sain vihdoin myös kotiutumisvaatteetkin kasaan, niitä on tässä jo muutaman kerran muuteltu ja tuskailtu, mutta nyt on täydelliset asut pakattuna.
Molemmilla bodyt kokoa 44, mutta pidennettävät ja sitten housuja 44 ja 50 koossa.
Ulkovaatteina housut 56 molemmilla, pojan huppari myös kokoa 56, mutta tytöllä 50 kokonen huppari - koska mulla vaan on semmoinen fiilis, että hän tulisi hukkumaan isompaan..




Sitte vielä pakko hehkuttaa mun Lidlin ostoksia. Siis tuo vartalotyyny on taivaan lahja! Voi kumpa olisin sen oivaltanut heti raskauden alussa, kyllä on nukkuminen paljon mukavampaa kun ei tarvi hankalan mallisia ja tuntuisia tyynyjä viritellä joka puolelle. Ja hyvää myös se, että tähän saa vaihdettua päällisen, jos sattuu likaantumaan.
Ja toinen ihana on tämä musta maxi mekko! Ihanan tuntuinen ja löysä ja kivan näköinen simppeli.




Mun piti tosiaan tämä postaus julkaistakin jo eilen, mutta jostain syystä oli jäänyt luonnokseksi roikkumaan..

3.7.2018

Synnytyspelkopoli ja isyydentunnustus

Tänään rv 30+3 ja aamulla oli neuvola, johon miehen piti tulla mukaan, että saatiin isyys tunnustettua ja tehtyä sopimus yhteishuollosta.
Mielestäni todella hyvä tämä uusi systeemi, että nämä pystyy tekemään jo ennen kuin vauva syntyy, niin turvaa senkin, jos äidille sattuisi jotain synnytyksessä niin isällä on kaikki oikeudet heti vaikkei olisi naimisissakaan. Helpottaa myös, kun ei sitten pienen vauvan kanssa tarvi muistaa varailla aikaa lastenvalvojalle ja raahautua koko porukan voimin sinne täyttelemään papereita.

Lisäksi perus pissakokeet, paino, verenpaineet, hemoglobiini ja vauvojen sykkeet. A tytöllä oli 136 ja B pojalla 140 sykkeet ja hoitajan tunnustelun perusteella edelleen A pt ja B rt ja navan seudulla tuntui hyvin jommankumman raajoja. SF-mittaa hän ei jostain syystä ottanut.
Antoi mukaan laput milloin lähteä sairaalaan? ja Ohje sikiön liikkeiden laskemiseksi, vaikka nämä ovat kyllä sellaisia myllääjiä, että ei ole ainakaan vielä mitään tarvetta laskuille.
Sain jo kolmen viikon päähän seuraavan ajan, että pääsen sitten taas juttelemaan oman terveydenhoitajani kanssa, joka nyt oli kesälomalla enkä siksi saanut tuosta käynnistä oikein mitään irti.


Neuvolan jälkeen oli Espoon synnytyssairaalalla sype eli synnytyspelkopoli käynti.
Noistakin käynneistä on kuullut hyvää sekä huonoa, varmaan riippuu aika pitkälle siitä millainen kätilö sattuu kohdalle. Itselläni oli aivan ihana vähän vanhempi kätilö ja käynti oli todella hyvä ja hyödyllinen.

Ensin hän esitteli kaikki tilat ja kertoi mitä tapahtuu missäkin kun saavutaan synnyttämään.
Synnytyssaliin jäätiin sitten istumaan ja juttelemaan. Mielestäni kivasti ajateltu sekin, niin siinä jutellessakin ehti katsella ympärilleen.

Sitten käytiin mun edellinen synnytys vuodelta 2012 läpi, koska se ei mennyt tosiaan ihan nappiin Kotkassa eikä sitä myöskään mun kanssa tähän päivään mennessä missään käsitelty.
Kätilö sitten yritti tavallaan muiden puolesta selittää miksi mahdollisesti on toimittu eri tilanteissa niin kuin toimittiin ja painotti monta kertaa, että suurin virhe on ollut se, ettei mulle ole kerrottu asioista tarpeeksi (lainkaan..), kun kuitenkin pitäisi hoitohenkilökunnan ja synnyttävän äidin tehdä yhteistyötä, on se vähän hankalaa jos äitiä pidetään pimennossa.
Joihinkin asioihin (mm. ammeeseen pakottamiseen) hän tietysti joutui sanomaan, ettei todellakaan osaa yhtään ajatella mikä on ollut idea taustalla, koska kuulostaa todella uskomattomalta pakottaa yhtään mihinkään. Sanoi myös ettei onneksi omalla työpaikallaan ole törmännyt tuollaiseen.
Mutta tosiaan, teki hyvää käydä se kokemus läpi ja kuulla vähän edes yhden ammattilaisen näkemystä ja saada edes jotain mahdollisia selityksiä asioille.
Hän myös kirjasi mun kokemuksia ja toiveita seuraavaa synnytystä ajatellen ylös.
Kirjasi myös sen, että esikoisella oli liian kireä kielijänne, jolle ei jostain syystä tehty mitään ennen kuin 2-vuotiaana yksityisellä, kun osa kirjaimista ei onnistunut tästä syystä. Ja että tuosta syystä imeminen tissiltä ei onnistunut ja tutin ja tuttipullonkin imeminen oli vaikeaa, niin nyt lääkäri osaa tarkemmin näiltäkin asian tarkistaa ja voin kuulemma itsekin siitä jos muistan niin kysyä. Ja heillä tosiaan on kyllä tapana se heti leikata, että juurikin imeminen onnistuisi ja koska vauvalta se on vielä niin helppoa ja nopeaa napsaista.

Kätilö oli sitä mieltä, että mulla on todella hyvät lähtökohdat alatiesynnytykseen, kun olen jo yhden ison vauvan synnyttänyt normaalisti ja nyt tulossa kaksoset, jotka yleensä ovat hieman pienempiä. Kertoi miten kaksosten synnytys etenee ja sain myös milloin vain kysellä tarkemmin ja kertoa omia pelkoja ja sitten ne käytiin läpi.
Jännitti sanoa mitään sektiosta, kun olin kuullut niin paljon muilta, että se on ihan punainen vaate ja alatiesynnytykseen painostetaan todella voimakkaasti. No, mun kokemus oli tässä hyvä.
Kun kerroin, että olen nyt alkanut miettiä myös suunniteltua sektiota, vaikka en aiemmin ole edes harkinnut sitä ja kerroin pohdintojani näiden kahden tavan välillä, niin kätilö sanoi musta tosi ihanasti, että hänestä on ihana kuulla, että yritän ajatella tätä niin kovin vauvojen kannalta, kun niille ilman muuta on aina paras jos saa alateitse syntyä, mutta mun pitää muistaa, että mihinkään mikä rupeaa liikaa ahdistamaan niin ei pidä ruveta ja vaikka päätyisin leikkaukseen niin se ei tee musta yhtään huonompaa äitiä tai ihmistä ❤️ Kyllä siinä rupes itkettämään.



Käytiin sitten myös läpi sitä leikkausta - suunniteltua sekä kiireellistä ja hän kertoi, että kaikissa muissa tilanteissa vauvat saa kyllä heti syliin, paitsi jos joutuu hätä sektioon - jolloin myöskin joudutaan nukuttamaan, mutta sen todennäköisyys on todella pieni.

Sanoi myös, että mulla on tässä vielä hyvin aikaa miettiä näitä vaihtoehtoja ja myös sitten vauvojen tai oikeastaan A-vauvan asento sanelee aika paljon miten edetään. n. rv 36 kuulemma lääkärikäynnillä tehdään synnytystapa arvio, jossa katsotaan missä asennossa tyypit on että mitkä on vaihtoehdot ja silloin sitten saan kertoa mitä itse haluan.
Oma fiilis tällä hetkellä on, että annan ´´vauvojen päättää``, jos he on sieltä hyvissä asennoissa tulossa niin antaa tulla, mutta jos A-vauva on yhä peppu alaspäin niin sitte leikkaus. Jotkut lääkärit suostuu alatiesynnytykseen siinäkin tapauksessa, vaikka A-vauva olisi perätarjonnassa, mutta jotkut eivät. Mulle ihan saman, koska itse en kyllä uskaltaisi siihen lähteä.

Summasummarum. Voin suositella omalla kokemuksella sype käyntiä kaikille, jotka yhtään tuntee tarvetta, sieltä sai uutta näkökulmaa asioihin, luottoa, rohkeutta, lisää hyvää tietoa sekä lohtua, että mikään ratkaisu ei ole väärä.


Postauksen kuvat vauvamasukuvauksista rv 27+3

29.6.2018

RV 30+0

Täällä ollaan jälleen väsymyksen kourissa! Kuluneet 2viikkoa on ollut aika samanlainen olo, kuin alkuraskaudessa: mitään ei jaksaisi tehdä, väsyttää, kiukuttaa, päikkäreitä voisi nukkua koko päivän tai edes maata koomassa sohvan nurkassa, aamut on aivan kamalia kun ei oikeasti vaan kykene.
Hemoglobiini oli noussut takaisin mun normaaliin raudalla ja jatkan sen syöntiä, koska tiedän sen muuten romahtavan uudelleen. Kilpirauhasarvojenkin pitäisi olla ok.
Ehkä se on myös nuo helteet tässä tilassa mikä lisää väsymyksen maksimaaliseksi.
Juuri naurettiin äitini kanssa, että on se kumma, että tämmöinen kunnon hellekesä tulee silloin kun mä oon raskaana. Viimeksi 2012 kesä- ja heinäkuu oli aivan älyttömän kuuma ja odotin Keviniä ja nyt on taas järkyttävät helteet, mutta tuossa välissä sai vaan joka ikinen kesä valittaa sitä, kuinka kesälläkin on neljä vuodenaikaa ja hellepäiviä on vaan pari siellä täällä.


Närästys edelleen aika rajua, mutta rennie onneksi vielä tehoaa. Uutena ongelmana öihin on saapunut refluksi. En siis pysty nukkumaan makuuasennossa, koska herään siihen, että oksennus nousee suuhun ja nenään. Niinpä olen joutunut nukkumaan sohvalla melko istuvassa asennossa, ja koska selällään ei pysty olla niin vielä kyljellään siinä ns. ylämäessä, voin kertoa että on paikat jumissa!



Muuten mennään aika samoilla mitä tähänkin asti: kamala turvotus, sormet puutuu, kuuma, jano, hermo todella tiukassa, suonenvedot jos unohtaa magnesiumin, vessassa ravaamiset, jalat ja selkä vaatii aikansa vetreytyä levon jäljiltä, kivuttomia supistuksia ja hengästyn todella helposti - itseasiassa sohvalta nouseminen tuntuu maratonilta.
Paineen tunne aivan alavatsalla palasi, se pysyikin poissa peräti n. 7viikkoa.
Olo on myös todella täysi ja raajoja muljuaa välillä ihan joka puolella; kyljissä, aivan rintojen alla, aivan alhaalla ja navan alla... Liikkeet ovat myös alkaneet ihan sattua ja tuntua tosi inhottavilta.



Eilen käytiin vihdoin ostamassa tuplarattaat: Mountain Buggy Duet 3.0 ja niihin vaunukopat, mutta niitä ei ollut varastossa joten ovat tilauksessa. Joten vauvojen tarvikepostaus odottelee yhä...



Tiistaina meillä on neuvola ja siellä isyydentunnustus ja sen jälkeen vielä synnytyspelkopoli käynti ja kahden viikon päästä taas lääkäri.
Vähiin alkaa viikot käymään, jotenkin hurjaa ajatella, että nää tyypit voi syntyä milloin vaan eikä se olisi yhtään ihmeellistä näin kaksosraskaudessa. Oma toiveeni/tavoitteeni olisi kuitenkin päästä sinne 36-37 viikoille eikä onneksi vielä olekaan mitään mikä viittaisi heidän vielä kiirehtivän ulos.

25.6.2018

Sairaalakassi

Kun oli aika pakata kamat kasaan Kevinin synnytystä varten, oli todella vaikea miettiä mitä kaikkea sairaalaan kannattaa ottaa mukaan ja olin vain muiden ohjeiden varassa. Nyt sentään on jo kokemusta siitä, mikä on juuri itselle hyödyllistä.
Ajattelin tehdä pienen listauksen mitä olen ajatellut pakata sairaalakassiin, jos tästä vaikka olisi jollekin hyötyä tai jos teillä vaikka tulee vielä jotain, minkä olette kokenut hyödylliseksi, mutta listastani puuttuu. 

Hygienia & oma hyvinvointi

  • saippua, shampoo, hoitoaine, desinfiointiaine
  • deodorantti, rasva
  • nännivoide, huulirasva
  • kynsisakset ja viila, pumpulipuikkoja
  • hammasharja ja -tahna
  • isoja imukykyisiä siivekkäitä siteitä (itse viimeksi käytin sairaalassa niitä sairaalan kamalia vaippoja, mutta ainakin kotiinlähdölle mukavampi varata siteitä) 
  • liivinsuojia (sairaalalla ei välttämättä ole tai ne voi olla loppu, ei ole kiva lillua sitten läpimärkänä maidosta ja ainakin kotiinlähtöön hyvä olla) 
  • hiusharja yms. (pampulaa, pantaa, pinnejä jne.)
  • meikit ja peili (itse en viimeksi muuten jaksanut meikata, mutta kotiin lähtiessä halusi taas näyttää ihmiseltä) 
  • Käytössä olevat lääkkeet (jostain syystä mulla on muistikuva, että sairaalasta annettiin mulle esim. thyroxin lääkettä, joka mulla oli käytössä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Mutta en jätä sen varaan.)
  • korvatulpat (itse en osaa nukkua edes kotona ilman korvatulppia, joten en edes yritä sitä sairaalassa, jossa muutenkin hanakala saada nukutuksi)

Vaatteet
  • Itselle mukavat, löysähköt kotiutumisvaatteet (itse en tykkää pitää omia vaatteita sairaalassa, joten mukana vain vaatteet, joissa saavun sairaalaan sekä vaatteet joissa lähden kotiin)
    imetysliivit!
  • Vauvoille kotiutumisvaatteet: bodyt, housut, töppöset, pipot, kevyet hanskat, ulkovaatteet. Ja kun ei pysty yhtään tietämään, kuinka minejä nämä tuplat syntyessään on, niin varaan molemmille setit koossa 44 sekä 50.

MUUT
  • Kännykkä, laturi, kuulokkeet, selfie-keppi
  • kamera, vara-akku ja laturi
  • avaimet, lompakko, kalenteri, silmälasit, ehkä otan vielä jonkun vihkon kalenterin väliin, johon voin kirjoitella muistiin asioita, tai sitten kirjottelen vaan kalenteriin..
  • vauvoille harsot ja unipuput
  • tutit ja rintakumit (joskus vauvan on vaikea saada hyvää imuotetta suoraan nännistä, jolloin alkuun on helpompi harjoitella rintakumin avulla. Sairaalalta saa myös tarvittaessa, mutta itse haluan ottaa omat mukaan)
  • vesipullo ja pientä evästä/naposteltavaa
  • mahdollisesti joku hyvä kirja. En tiedä paljonko siellä on aikaa/jaksaa/malttaa mitään kirjaa lueskella, mutta varuiksi hyvä ottaa tekemistä jos joutuu kauankin oleilemaan.
  • Äitiyskortti sekä mahdollinen toivelista synnytykseen


Lisäksi tietysti esikoiselle pakattuna oma reissureppu valmiiksi, jossa on eri säähän sopivia vaihtovaatteita, hammaspesuvälineet sekä oma unikaveri.