26.2.2013

pieni askel suurelle ihmiselle, suuri askel pienelle ihmiselle

Sunnuntai

Ostin tutulta Kevinille vaatteita kun halvalla sai ja vaatteet ei ees juuri käytetyiltä näytä :) oli kaks pitkähihasta bodii, kahet pöksyt, ja sit noit lyhyt hihasii bodei 6kpl.


Kevinil oli kiukuttelu päivä niinkun nykyää joka päivä, kun ne hampaat tekee tuloaa ja kutisee ja särkee :/

Mutta sitten itse pääaiheeseen! Kevin oppi ottamaan askelia! ♥ Kun Noora piti sit edessään seisomassa nii Kevinhä läks pikkuhiljaa askel kerrallaan menemää lähemmäs Nooraa! Toki oli todella epävarmaa etenemistä, mutta niinhän se kuuluu asiaan, onhan se pienelle hurjan jännää :)

Katottii Rasen kans leffa the caller oli muuten melkosen paska, en suosittele. Oli niiin sekava että about kaikki tapahtumat hujahti ohi ja lujaa!


Maanantai

Kevin otti lisää askelia ja käppäili taaksepäinki.. oikeestaan se taaksepäin meneminen on tuossakin lajissä hänne helpompaa kuin eteneminen :D  Sitte kun hänt kehuu innoissaa kun osaa ottaa askelii, niin seki tulee niiiiiin iloseks :')

Sitte mun kaveri kävi kyläilemässä kun viime kerralla oli kaulahuivi jääny ja hää on muuttaas ulkomaille ens kuussa..  Jotenkin tosi outoo, oltii joskus lapsiin parhait kavereit ja sit vanhemmite ei enää olla nähty juuri koskaan ja nyt ei sit varmaa enää tosiaa nähäkkä kun lähtee niin kauas pois :o

Illalla näin että oli ihana täyskuu, ihan pyöreä ja todella kirkas! Onneks en kuulu niihin ihmisii, jotka menettää yöunesa täydenkuun aikaan! :D Koitin saada siitä kuvaakin.. mutta nii, ei siit tullu ihan niin hyvää.


Tänään/Tiistai

Tänää tuli vihdoin taas uudet tekstit vampyyri päiväkirjoihin, jäi niin jännää kohtaa et meijän onki pakko heti tänää sitte kattoa se.

Nyt on ruvennu jo ne enskuussa häämöttävät synttäritkin jännittää :D
Nimittäin Rasmus sano järjestävänsä mulle juhlat, ihan sellaset pienimuotoset, et nää mun lähimmät ystävät ja muutama Rasen kaveri :) Saa nähä mitä se keksii, pikkasen pelottaa! hihii
Kevin pääsee sitte mummille (mun äidille) yökylää, se onki sitte sen toinen yökylä reissu ilman mua :)


vähä ruisleipää syötii :D

23.2.2013

viikonloppu

Kävin eilen ostamassa Iidalle synttärilahjan ja väsäsin aivan mahtavan kortin, naureskelen sille täällä itsekseni :D Ens viikol pitäs sitte mennä synttärikahville sinne Iidan luokse Kevinin kanssa.

Päätin myös vähän törsätä itseeni ja ostin huulikoruun uuden pallon ja kieleen uuden tapin kun en oo nyt vähää aikaa sitäkä vaihtanu ja vuoden välein ois vissiin suositeltavaa vaihtaa.. hups. noh nyt on sitte kuitenkin vihdoin uus :D ja päädyin sitte kans ostamaan uuden napakorun, joka tosin pääsee oikeuksiinsa vasta kun saan nää hemmetin raskauden aiheuttamat mahamakkarat pois ;s Oon vaan niin laiska koskaan alottamaa mitään kuntoilua, pääsin silloin jo hyvään vauhtiin, mutta kun tää selkä meni niin en oo jotenkin edes uskaltanu reenata, kun pelkään että se kipeytyy taas lisää..
Kun nytkin tää selkä on semmosen, että joo kolottaa vähäsen kokoaika, mutta ei miténkään kovin häiritsevästi ja ilman lääkkeitä pärjää suurimman osan ajasta, mutta auta armias kun käy makoilemaan tai istuskelemaan vähän pidemmäksi aikaa ja nousee jalkeille! tuntuu ihan selvästi kun sieltä painuu jotain kasaa ja vihlasee niin hitosti :(


Ei sitten eilen katottukaan mitään elokuvaa, kun huomattiin että vampyyripäiväkirjoihin oli tullu uus jakso ja katottiinki sitte se ja nyt ärsyttää kun se jäi niin jännää kohtaa ja ois uus jakso ladattavis mutta ei tekstejä, hmp.

Tänää sitte Roopen piti tulla käymään mutta ei auton puutteen vuoksi kerennyt, tuleepi sitten huomenna..
Katja ja Vili kyllä kävi :) Vili on 11kk Keviniä vanhempi ja he on nähny viimeks ku Kevin oli vielä pieni toukka eikä liikkunut mihkään. Nyt kun Kevinki jo touhuili niin Viliki innostu leikkimää Kevinin leluilla. Nasua Vili vähän pelkäsi aluksi, mutta kun ois pitäny kotiin lähtä eikä millää ois halunnu ni Nasuki oli sitte ihan kiva leikki kaveri :D
Tässä nyt sitte pari kuvaa mitä sain räpsästyä, kun Kevin roikku omassa kiikussaan ja Vili vei ystävällisesti leluja toiselle :')



15.2.2013

ystävänpäivä

Oli kyllä surkein ystävänpäivä tähän mennessä. Aamu meni hirveissä kivuissa ja loppujenlopuksi oli soitettava Rasmus kotiin, kun en pärjännyt yksin Kevinin kanssa.
Syy tähän siis yhä edelleen kipeä selkäni.
Päivän vaan makasin mahallani sängyssä ja jouduin joka asiassa pyytämään apua Rasmukselta kun ei selkä taipunut mihkään suuntaa ja joka ikisessä asenossa sattu, toisissa vaan vähän vähemmän. Inhottaa olla täysin toisen avun varassa..
No soitin sitte taas terppakeskuksee, jossa luojankiitos vastasi tuttu ja lääkärille aika järjestyikin tälle päivälle!  Niin ne lääkkeet jotka sairaalalta sain, ei ole auttaneet mitään, ainut mistä on huomannut syövänsä lääkkeitä on huono-olo, suunkuivuus, ja maha sekasin.
Toivottavasti tänää löytys joku apu..

No kyllä me sitte eilen käytiin koko porukka voikkaalla saunomassa.
Kevin pääs touhuamaa ihan uudella vempaimella ja oli ihan innoissaa, sitä oli niin ihana kattoo ku toinen ol niin ilonen :')



Osas pikku mies siin liikkuukkii, kovaa pakitteli menemää! :D ja parikertaa vahingos käppäil eteepäinki :)


Saunasta Kevin ei oikeen tykänny kun sielä pesutilassa kaikuu niin pahasti eikä semmosee kaikumiseen oo tottunnu.. Kevin sitte läks mun äiskän hoivii kuivattelee ja päikkäreille ja me jäätii Rasenkaa nauttii lämmöstä. Saunan jälkee iski niin jumalaton nälkä, että päätettii tilata ruokaa. Ite en mitää pitsaa uskaltannu vetää kun edelleen yritän laihduttaa vaikkakin jumppaaminen on selän takia hieman jäänyt =/  Päädyin siis salaattiin.

Vein äiskälle kun mentiin  sinne kerta ystävänpäivänä, niin söötin kukkasenkin.

Ja äippä kävi tiistaina meillä kun toi ne Kevinin puolvuotis kuvat mitkä oli teetettävänä ja samalla toi Kevinille Nallepuh minikirjan, edhardyn koko puvun ♥ normin raidallisen podin, onnittelu kortin (puolvuotisuuden johdosta) ja sit shortsit ja t-paidan ens kesäks, jotka yks tuttu oli ostannu lomareissulta thaimaasta. Ja mä sain ystävänpäivä kukkasia.


Eileen aamupäivästä mummi ja pappakin käväs pikasesti hakees Kevinin kuvan ja toi sille semmosen kivan soittomaton :)

12.2.2013

inhottaa, ärsyttää, V*TUTTAA!

Tuli sitte eilen istuskeltuu pitkästä aikaa sairaalanmäen päivystyksessä, tämän selän takia.
Lähin klo 16 sinne Tiian kans kököttämää, pääsin melkee heti ilmottautumaa oli vaa 5 ennen mua. Noh sitte multa kysyttiin että oonko lääkettä ottannu ja sanoin että en, jotta kykenisin tarpeen vaatiessa kertomaan kuinka paljo sattuu ja minne. Noh hoitaja totes että ´´joo no mutta nyt saat, joudut nimittäin jonottamaa ainakin kolme tuntia`` jesjes.. No lääkkeet nassuu ja sit päätettii lähtee kotii odottelee joksku aikaa kun kerta niin pitkät jonot oli.
Kotoon olin sit klo 17-18 ja kasasin Kevinin uuden just tulleen syöttötuolin :)
Sitte taas jonottelemaa mäelle äiskän ja Raijan kyyil. Klo 18-19.50 odottelin vain tuskissani (ne lääkkeet ei auttannu juuri yhtää)
Sitte vihdoin lääkäri kutsu.
Diaknoosiksi sain rasitus vamman ja iskias hermon, määrän 10:n vuorokauden kuurin kaksii eri särkylääkkeitä, hierontaa ja saunomista sekä lihaskunto jumppaa siinä määrin kun vaan kykenen. Ihmettelempä vaan että miksi niitä pitää tietentahtoen rasittaa lisää jos sielä jo kerta rasitusvamma on...
Noh sitte se lääkäri kysy, haluanko samantien kipupiikit ja toki halusin. Sano että pitää mennä odottaa, että hoitaja ottaa mut samantien.
Odotin 20 minuuttia, jonka jälkee rupes hermo menee ja menin kolkuttelee hoitajien ovelle ja kyselee mikä hitto sielä kestää kun 20min. sitte luvattii ottaa mut. Vastaukseksi sain tympeän ´´jaksat vielä odottaa``  Ehdin just takas istumaa, kun samainen nyrppänaama hoitaja tuli kutsumaa, pisti kaks piikkii ja lähdin Nooran kyyil kotii. Kotona siis vihdoin klo 20.40!

Lisäksi sekin vielä, että lääkäri käski alottaa lääkitykset heti, no miten ihmeessä kun ei apteekitkaan ollu enää siihen aikaa auki että oisin voinu lääkkeeni hakea?!? Eivätkä edes antanu alotus lääkkeitä, joten saan alotettuu vasta tänää päivällä kun Rasmus tulee ja tuo ne lääkkeet.

Lääkärit lukee hemmetilliset opinnot, että pääsee töihin, ja mitä ne tekee? Mokailee minkä kerkiää!
Eräs tuttunikin on nyt sairaalalla pötköttelees, kun oli paksusuolen leikkauksessa, joka piti ensin hoitaa tähystämällä mutta vituikshan seki meni ja jouduttiin suorittaa isommalla leikkauksella.
Eikä siinä vielä kaikki; lisäksi hänen ois pitäny eilen päästä pois sairaalasta (leikkaus tehtiin lauantaina), mutta kun siinä leikkauksessa oli menny vähä muutaki vituiksi... Nimittäin olivat sitten puhkassut hänelt umpisuolen ja nyt on sen takia letkuissa, koko mahan sisus tulehtunu ja yhestä letkusta tulee mahan sisältä verta ulos. Nyt niiden hemmetin ammattitaitosten lääkärien takii täl on edes todella pitkä toipuminen! Kyllä pistää suoraa sanoen vituttamaan!

Lisäks ärsyttää noi nuoret/teiniäidit, jotka ei kanna vastuuta ei sitten mistään. Asustelee oman äitisä nurkis oman lapsesa kans ja elelee ihan normaalii nuoruutta niinku lasta ei oliskaa...
Tuli vaan tuola mäellä taas nähtyy eräski tapaus.
Luulin ensin et siin oli sisko ja veli ja niiden äiti, myöhemmin selviski että siinä oli poika lapsi, sen äiti ja mummo...  Ei sitä likkaa kiinnostanu yhtää mitä se sen kakru touhus, se mummohan sen peräs juos ja sitä hoivas, tää likka vaa rassas kännykkää ja katto telkkarii. Sitte kun se aikuin sano pojalle että ´´mees tonne äitisi syliin`` nii tyttö siihen ´´joo pidä sinä se vaan`` EI LUOJA!
Ja huomas kyllä että se poika raukkaki on huomannu, ettei se oma äiti siitä hirmusesti välitä, kun haki kokoaika turvaa vaan mummoltansa...

Noh tähän loppuun vielä pari kuvaa Kevinistä ekaa kertaa omassa uudessa syöttötuolissansa :')


11.2.2013

kipuun tottuu ku tarpeeks sattuu

Eilen käytii kattomassa Kevinin ja Rasen kans ystävänpäivä ilotulitukset, olihan ne ihan hienot, mutta jäin kaipaamaan viimevuonna lopuksi tulleita sydämen muotosia pamauksia :(
kevin katteli ihan ihmeissää niitä värikkäitä, kovaäänisiä, kirkkaita kuvioita taivaalla.

ilotulituksii odottamassa
kattelees :)

Näin mun tätiäkin pitkästä pitkästä aikaa eilen ja seki näki Kevinin vasta ekaa kertaa. Eikä Kevin vierastanu yhtää vaikka oli uus ihmiin :)

Kevinin hyppykiikkuki piti siirtää keittiön oviaukosta olkkarii kun se niin vauhikkaasti siin heiluu, että rupes pelottaa milloin pää kolahtaa ovenkarmiin.

Sitten tähän päivää... melkosen ankeesti on alkannu.
Se selkä, josta olenkin jo valitellut, on ainavaan kipeempi. Nelisen päivää se on vaivannut ja joka päivä sattuu enemmän. Yöllä heräilin vähän välii kun unissaa käänsin kylkeä niin sattu niin jumalattomasti. Aamulla kun nousin ylös ja aivastin niin lähti siitä vihlasusta jalat alta.
Kevinin nosteluki on yhtä sirkus temppuilua. Ei pysty istumaa missää asennossa ilman kipuja, kumartumisesta meinaa tajulähteä.. Ei ole kylmägeelit, hieronnat eikä särkylääkkeet auttannu mitää.
Tänää ois ollu ajotuntikin mut pakkohan se oli perua, kun en mitenkää pystyis tuntia sielä autonratissa istumaa. Sitte soitin terppakeskuksee niin sanoivat että lääkärille ehdottomasti tän päivän aikaan, mutta he eivät saa sitä enää mitenkää tälle päivälle järjestettyä, joten ei muuta ku sairaalanmäelle päivystyksee kököttämää heti kun Rasmus tulee kotii...
Toivotaa ettei kauaa joutus odottelee ja että sais jonku avun tähän!

isinkaa muumei kattoos :')


7.2.2013

seliseliseli

Nyt on oltu laihiksella tasan viikko.
mahan&kylkien alueelta lähtenny: 5cm
reisi/reidet: 2cm/4cm
perseestä: 4cm
paino pudonnu 3,2kg
Seuraavat mittaukset taas viikon päästä tai kahden jos maltan :D
Tähän päästy; katsomalla mitä suuhun pistää, kaloreita laskemalla, n. tunti päivässä ulkoilua koiran kanssa, rappuset hissin sijaan + tunnin mittaset ilta jumpat + joskus myös aamuisin. Ja viikos pien aina 2 välipäivää, et en tee tot lihaskuntoo ollenkaa..

Eilen oli taas oikee hässäkkä päivä. Kevinii kiukutti aamusta lähtien.
Mummi ja pappa tuli käymää päivällä, sit enneks Kevin kävi nukkuu ni se vetäs vettä juodessaa henkee ja oksens :s M&P toi Kevinille puolvuotis lahjanki! rahaa, kortin ja kukkia :')
Sitte ku ne läks ni Iida tuli ja sit ku Kevin heräs päikkäreilt ni kiukkuumiin jatku taas ja ku se oli lattialla mahallaa ni yhtäkkii se tökkäs nokkasa lattiaa ja alko itkemää ihan älyttömästi, otin pikku miehen sylii ja huomasin et silt tuleeki nenästä verta! Onneks ei tullu paljoo, pari pyhkäsyy ni oli siinä. Ja poikaki rauhottu ku pääs sylii, sai oman riepusa ja tutin :)

Tää aamu alko taas niin loistavasti, Rasmus myöhästy koulusta ja postiluukusta läsähti ihan kiva sähkölasku. Mun nuppi repeää, väittävät taas etten ole maksannu jotain laskua sinä ja sinä päivänä, vaikkei mulle helvetti sentää ole edes tullu kyseistä laskua! ja nyt sitte peritää kolmin kertanen summa ´´viivästymisen`` takia. voi hevonperseet sanon minä!

Lisäks ahdistaa ku tää kämppä on (mun mielestä) sotkunen, löydän kokoaika jotaan jostain ja ärsyttää kun senki takii näyttää paskaselle kun ei voi mattoi pitää lattial ton yhen kusruikun takii. Kyseinen otus muuten teki taas eilen mukavan tempun:
Kevinin puuhamatto oli just tullu pesust ja laitoin sen paikoillee, sen että läksin hetkeks pois paikalta ni eiks tää karvapallo menny ja kussu siihin uudellee.. joo ei muutaku takas pesuu seki hemmetti.
Lisäks se on alkannu järsii kaikkii pahvisii juttui mitä meil on, esim. mun kameran laatikko missä on kaikki lisäjutut kameraa ni sen se on tuhonnu ihan täysin.

Okei se siitä avautumisesta.

Tänää äiskä tilas sen maailman ihanimman syöttötuolin Kevinille, sen pitäs tulla ens maanantaina tai tiistaina :p
Mut niit puolvuotis kuvii se ei pääsekkä tänää teettää ku influenssa on iskenny, menee ens viikkoon siis :s

Ja tänää ois taas ajotuntiki, ei jotenki yhtää jaksas :/  Lisäks pitäs niihi kirjallisii harjotella ku ens maanantaist lähtie saisin mennä sitä suorittamaa, aattelin nyt tän loppuviikon harjotella tosi paljo ja sit maanantain käydä siel autokoulul ku ne kattoo ku teen sen sielt niide koneel et onks järkee lähtä yrittää ja sit varaavat sen ajan..

Mul on kans tullu ihan kauhee sisustus vimma! ootan vaa et nää muutama vuos menis sika nopee et saatas alettuu väsää sit omaa kotii! tai siis ohan meil nytki oma koti, mut siis omakotitaloa :D joo mun selitykset taas...
Tulee kokoaika kaikkii ihanii ideoit, eilen mm. haaveilin semmosesta ihanasta harmaasta tiiliseinästä keittiössä..

viikonloppuun pitäs taas jättää koiruus yksin ja lähtä kaupoille vähä ostoksille.. meikkejä ja Kevinille uusii vaatteita, vaikka sil onki aika paljo kaikkee, mut yritetään löytää semmosta hyvää kokopukua ku sil on vaa yks semmoi ja seki alkaa olla melkosen pieni lahkeista ja hihoista.

huh, en oo vissiin viel kertaakaa kirjottannu näin paljoo kerralla :D

Seuraaval kerral koitan taas jaksaa laitella kuviakin! :)

5.2.2013

puolivuotis juttuja

Nyt on käyty puolvuotis neuvolassa.
mitat oli tosi hyvät; 70cm pitkä ja painoa 9175g.

Täti sörkki Kevinin suuta ja totesi että kyllähän sielä turvottaa ne tulevat hampaat, mutta niin... ei yhtään edelleenkään tullut läpi, johan niitä on 3kk tehny!

Sit oli höpöttelyt ja perus mittaukset. Sitte se katto tota Kevinin istuma asentoo ja keikuttel sitä ja totes et on tosi hyvät (noin nuoreks) heijaste refleksit ja ittesä suojelu vaistot, et ei sit niin vaa kipata ku ottaa jo hienosti kädellä vastaa :)
Sitte se katto poitsun seisoma asentoo ja sano samaa että hienosti pitää koko jalkapohjan maassa.
Sitte ne räpels lelui ja oli vähä vattallaa.

Eipä oikein muuta, anto 6-12kk jonku vihkon et mitä täs iäs tapahtuu, sit anto hampaiden hoito ohjeet ja jonku lapsi-vanhempi kerhon ohjelmiston et jos halutaan mennä sinne.

Huomattiin sielä sitten kans, että Kevin osaa nykyää ilmasta pettymystäänkin erittäin selkeesti;
silt otettii sen räpeltelemä lelu pois ni alko kauhee huuto ja itku, sitku se annettiin sille takas ni itku loppu ku seinää ja oli taas niiin kivaa..

Si se sano et nyt nää käynnit harvenee et seuraava on sit vast 8kk ikäseen ja sit on kans lääkäri, sit katoin sit monttu auki ihmeissää ni sit se jatko ´´tai saa tänne tietty tulla mut ei tarvitse jos ei halua``
Kyllä me kuitenkin mennää kuukausittain ku siel on kiva ku saa aina ne tarkat mitat ni saa seurattuu hyvin sit kasvuu :)



Sitten ne lupaamani Kevinin puolvuotis kuvan otokset!
HUOM! Tässä ei ole sitä, mikä valittiin teetettäväksi.






kulissien takana :D







2.2.2013

kaksi lensi yli käenpesän minä sekä hän

Nyt on lähtenny yhteensä 3 kiloa :) Ja huomaa kun masumakkaraki on pienentyny jo huimasti! Toki on vielä piiiitkä matka tavotteeseen, mutta hiljaa hyvätulee ;)

Olkkarin telkkariki oli huollossa, ja kateltii sitte minitoosaa. Onneks siint ei ollu ku emolevy menny ni se ol vaa yhen kokonaisen päivän huollos ja eilen siis saatiin se takas.

Tiia ja Nikkeki kävi torstaina ja Noora eilen.


Kevin oppi toissapäivään istumaa ilman mitää tukea :) Toki hieno etukeno, mut niin on kuulemma muillaki n.puolvuotiail ku ne istuu :D
menossa jonnekkin
 


ja Eilen ku se valuttautu sohvalta alas kun oli mun sylis ni huomattii et sehä osaa seisookki aivan loistavasti! Toki se piti mua käsist kiinni, mut niin oli tukeva ja jämäkkä asento ja jalkapohjat ihan tasan maassa! :)

Influenssaa liikkeel, toivottavasti ei meille asti rantaudu! ;s Siks äippäkä ei viitti nyt maanantain tulla vaik yleensa käypi aina maanantaisin töiden jälkee, kun siel sen mies ihan kipeen ja äiskääki se yrittää iskee.. =/

Nasu taas eilen etti ja etti kakka paikkaa lenkil mut eipä taas mikää muu kelvannu ku meijän eteisen matto, kivaaaa. Samaten takaoven matolle on edellee kiva kuseksii... Noh ohan seki vast 5kk et eiköhä sekin vielä opi.

Alettu Rasenkaa kattoo niinki vanhaa sarjaa ku käenpesä :D  miten sekin osaa koukuttaa näin pahasti?!?



Huumori: Miksi ottaisin koiran

Koira oikein valittuna ja koulutettuna on paras kaverisi. Se on juuri se, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Se on se, joka vie sinut lenkille, alentaa verenpainettasi, parantaa sosiaalista elämääsi. Se on juuri se, joka sotkee lattiasi kuralla, hiekalla ja karvoilla, vaatteesi karvoilla, joskus kuolalla ja tassuprinteillä, keittiösi vesikupista loiskutetulla vedellä ja ruualla - se joka opettaa sinulle ettei se nyt oikeasti olekaan niin vakavaa.
 

Koirasi on se, joka kuuntelee sinua ja jättää kertomatta nolot tilanteesi muille. Se, joka olemuksellaan lohduttaa sinua. Koirasi on se, joka saattaa uudistaa sohvakalustosi, nopeuttaa uuden kännykän ostoa ja muutenkin keventää kukkaroasi.
 

Koirasi on se, joka saa sinut usein hymyilemään ja joskus irvistämään. Se on juuri se, joka parantaa päivän ja joskus saa sinut miettimään sietokykysi rajoja. Se on se, joka ripulitaudissa juoksuttaa sinua yökaudet ulkona ja saa sinut huolesta kankeaksi sairastuessaan.
 

Koirasi voi auttaa sinua laihtumaan mm. syömällä koko jäähtymään unohdetun joulukinkun ja oksentamalla sen sitten olohuoneen matolle vieraiden päivitellessä ja kauhistellessa - sinä sitten siivoat naama punaisena, mutta edelleen koiraasi rakastaen. Niin ja sinähän sitten juokset ulkona viemässä ripulista kärsivää koiraa muiden nauttiessa makoilusta.
 

Koirasi on se, joka kehittää ongelmanratkaisukykyäsi, kun joudut lähtemään yhtäkkiä viikoksi työmatkalle Japaniin. Tai kun koirasi keksii kuinka ulko-ovet avataan, tai vaikkapa jääkaapin ovi.

Koirasi on se, joka saa sinut tuntemaan itsesi motorisesti lahjattomaksi tai muuten hölmöksi, kun pähkit kuinka jokin asia koiralle koulutetaan. Koirasi siis saa sinut kehittymään ihmisenä.
 

Koirasi toimii aina loistavana puheenaiheena työkaveriden kanssa - ainakin omasta mielestäsi. Myös kesäkuvat - no niissä on sitten perheen lapset niin ja tietysti koira.
 

Yhden koiran hankittuasi saatat jossain vaiheessa vakavasti alkaa harkita toisenkin ottamista - muiden pähkiessä miksi ihmeessä.
 

Koirasi kanssa saatat löytää itsesi ajamasta aamuyöllä koti kisapaikkaa, näyttelyä tai muuta muiden mielestä pähkähullua. Ja tämän vuoksi sinä kieltäydyit edellisen illan kapakkareissusta. Ja ne muut nukkuvat samanaikaisesti, sinun ajaessasi, autuaasti sängyissään ja viettävät seuraavan päivän mahdollisessa roikkuylissä. Sinulla taasen on elämää ja seurustelet toisten samanmielisten kanssa päivän.
 

Koirasi on kanssasi vain osan elämästäsi, mutta antaa sinulle muistoja koko loppu elämäksesi - niitä, juuri niitä, joita et koskaan vaihtaisi pois.
 
Artikkelin on kirjoittanut Camilla Ketonen