11.2.2013

kipuun tottuu ku tarpeeks sattuu

Eilen käytii kattomassa Kevinin ja Rasen kans ystävänpäivä ilotulitukset, olihan ne ihan hienot, mutta jäin kaipaamaan viimevuonna lopuksi tulleita sydämen muotosia pamauksia :(
kevin katteli ihan ihmeissää niitä värikkäitä, kovaäänisiä, kirkkaita kuvioita taivaalla.

ilotulituksii odottamassa
kattelees :)

Näin mun tätiäkin pitkästä pitkästä aikaa eilen ja seki näki Kevinin vasta ekaa kertaa. Eikä Kevin vierastanu yhtää vaikka oli uus ihmiin :)

Kevinin hyppykiikkuki piti siirtää keittiön oviaukosta olkkarii kun se niin vauhikkaasti siin heiluu, että rupes pelottaa milloin pää kolahtaa ovenkarmiin.

Sitten tähän päivää... melkosen ankeesti on alkannu.
Se selkä, josta olenkin jo valitellut, on ainavaan kipeempi. Nelisen päivää se on vaivannut ja joka päivä sattuu enemmän. Yöllä heräilin vähän välii kun unissaa käänsin kylkeä niin sattu niin jumalattomasti. Aamulla kun nousin ylös ja aivastin niin lähti siitä vihlasusta jalat alta.
Kevinin nosteluki on yhtä sirkus temppuilua. Ei pysty istumaa missää asennossa ilman kipuja, kumartumisesta meinaa tajulähteä.. Ei ole kylmägeelit, hieronnat eikä särkylääkkeet auttannu mitää.
Tänää ois ollu ajotuntikin mut pakkohan se oli perua, kun en mitenkää pystyis tuntia sielä autonratissa istumaa. Sitte soitin terppakeskuksee niin sanoivat että lääkärille ehdottomasti tän päivän aikaan, mutta he eivät saa sitä enää mitenkää tälle päivälle järjestettyä, joten ei muuta ku sairaalanmäelle päivystyksee kököttämää heti kun Rasmus tulee kotii...
Toivotaa ettei kauaa joutus odottelee ja että sais jonku avun tähän!

isinkaa muumei kattoos :')


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥