9.5.2013

Minä vanhempana

Päätin ruveta pohdiskelemaan, minkälainen äiti olen ja haluan jatkossa olla, mitä pidän tärkeänä ja miten ajattelin kasvattaa lapsestani kunnon kansalaisen.

Suurin osa tietääkin, että lapsi tuli meille yllätyksenä. Sain tietää olevani raskaana ollessani vain 16-vuotias. Kuitenkin minulle oli heti selvää, että pidän lapsen ja kasvatan hänet. Silloin taisin kasvaa henkisesti kertaheitolla hurjasti.

mutta asiaan.
miltä tuntuu olla äiti?
Ihanalta. Tuntuu, kuin elämällä olisi jokin suurempi merkitys, että minulla on jokin tehtävä elämässäni.
Rakkaus. En ikinä osannut edes kuvitella, että jotain voisi rakastaa näin paljon, että minä osaisin rakastaa näin paljon ja näin aidosti.
Pelko. En myöskään tiennyt, että jonkun menettämistä voisi pelätä etukäteen näin paljon. pelkään joka hetki, että rakkaalleni käy jotain pahaa, enkä voisi tehdä asialle mitään. Pelkään käydä nukkumaan, koska mielen valtaa ajatus, mitä jos Kevin ei aamulla enään herääkkään? Tiedän, kuullostaa hölmöltä ja onhan se turha pelätä jotain, mille ei loppu peleissä oikeasti mahda mitään. Silti, pelottaa. En tiedä miten selviäisin, jos Kevinille kävisi jotain.. en varmaan mitenkään.
Tuska. Kun huomaan Kevinin itkevän, unohdan kaiken muun. Se itku saa minunkin silmät kostumaan, koska se itku on merkki siitä, että minun pienellä lapsellani on joku huonosti.
Riemu. Kun näkee, kuinka oma lapsi oppii jotain uutta ja se onnistumisen ilo ja riemu näkyy hänen kasvoistaan. Se tuntuu miljoona kertaa paremmalta kuin mikään oma onnistumiseni.
Väsymys. Välillä olen todella väsynyt siihin, että jokainen päivä on samanlainen arkipäivä, vaikka olisikin viikonloppu. Vaikka oikeasti, jos tätä lähtee miettimään, on jokainen päivä kasvavan lapsen kanssa ihan erilainen.
Lapsi voi myös viedä yöunet esim.sairastaessaan, mutta silloinkin yritän vain miettiä, että sekin on ohi menevää ja hyvät yöunet vielä palautuvat itselle, sekä ennenkaikkea sille pienelle, joka sitä unta eniten tarvitsee.
Ilo. Kun lapsi tekee jotain hassua ja saa nauraa vedet silmissä pienelle höppänälle. Kun Kevin hymyilee, se saa hymyn omaankin suupieleen.
Aitous. Lapset ovat niin vilpittömiä, näyttävät tunteensa niin avoimesti ja aidosti. Siitä pitäisi aikuistenkin ottaa mallia.
Ylpeys. Jo pelkästään siitä, että minulle on suotu maailman ihanin lahja, oma lapsi, kaikille sitä ei valitettavasti suoda (jotkut eivät sitä kyllä haluakkaan). Ylpeys siitä, kun oma lapsi oppii uusia asioita, kun joku kehuu minun lastani.
Suuttumus. Kun on niitä ihmisiä, jotka eivät voi iloita toisten puolesta vaan he ja heidän lapsensa ovat aina kaikessa parempia ja etusijalla. Tietysti jokaiselle se oma lapsi on paras, ihanin ja tärkein, mutta ei silti tarvitse toisia loukata. Suuttumus siitä, kun joku tulee arvioimaan minua äitinä. Jokainen vanhempi tekee itse ratkaisunsa, niin kauan, kun lapsella on kaikki hyvin.

Teiniäitiys
En pidä tuosta sanasta yhtään. Miksi ihmisiä pitää lokeroida iän mukaan?
Suurimmalle osalle tuo nimitys tuo mieleen holtittoman nuoren, jolla nyt vain sattuu olemaan lapsi, mutta eipä hän siitä juuri huolta pidä. ´´Teini`` ryyppää ja hänen vanhempansa/sukulaisensa huolehtii lapsesta. Jossain vaiheessa kuitenkin lapsi otetaan huostaan.
Myönnän, onhan näitäkin tapauksia, ikäväkyllä. Mutta ei pitäisi yleistää.
Itse tykkäisin käyttää ennemmin nimitystä nuori äiti.
Minä taidan kuulua tuohon kategoriaan?
Siltikään minä en jätä joka viikonloppu lastani hoitoon ja lähde viihteelle. En edes joka kuukausi. Se on tietysti eri asia, jos on jotkut juhlat yms. Mutta niinhän ne ´´aikuisetkin`` toimivat. Ja se on ihan normaalia, käsittääkseni.
Ja miksi aina teinit ovat huonoja äitejä? Kuitenkin jotkut ihan reippaasti aikuiset ihmisetkin ovat siinä pisteessä, että lapsia otetaan huostaan, kun he eivät ole kykeneviä itse huolta pitämään.
Pointtini oli se, että ei se ikä mitään ratkaise. Älä tuomitse etukäteen, tuomitse vasta, kun siihin on oikeasti aihetta.
mm. Minun sukulaiseni pelkäsivät tulevaa, kun olin raskaana, mutta ovat todenneet, että hyvin olen selviytynyt. Mummiltanikin kuulen joka kerta ne samat sanat ´´pakko taas vaan sanoa, että kyllä olet fiksu ikäiseksesi!`` Niin, kaikki pärjääminen on ihan ihmisestä kiinni.

Millainen äiti olen ollut näiden 9kk aikana?
Opin joka päivä jotain uutta. Ei äitiyttä opita sillä hetkellä, kun lapsi syntyy, sitä opitaan samalla, kun lapsi kasvaa. Kasvetaan ja kehitytään yhdessä.
Kuitenkin. Olen ollut rakastava. Pusuja ja haleja ei voi antaa koskaan liikaa!
Olen myöskin ollut tarkka. Kaikki jotka ovat kosketuksissa Kevinin kanssa, ovat silmätikkujani. Tämä efekti on pikkuhiljaa kuukausien myötä hieman hellittänyt, alkuun oli ihan kamalaa antaa Keviniä edes omien isovanhempieni syliin. En nukkunut tai levännyt paljoa. Vahdin vain, että Kevinillä on kaikki hyvin. Läheiseni pelkäsivät silloi, että palaisin loppuun. Mutta pikkuhiljaa opin hieman rentoutumaan eikä loppuun palamis pisteeseenkään päädytty.
Mitä isommaksi Kevin kasvaa, sitä enemmän on alettava opettaa asioita mm. koriste-esineisiin ei saa koskea. Se on oikeastaan nyt käsillä. Kevin on siinä vaiheessa, että ylettää alimille ikkunalaudoille ja tasoille ja kaikki asiat pitäisi saada tutkia. Mutta jos meillä on jokin asia kerran kielletty, se on aina kielletty. Täytyy olla johdonmukainen, jotta lapsi oppii tietyt asiat ja säännöt. Lisäksi se luo turvallisuuden tunnetta.
Meillä on myös alusta asti ollut selkeä päivärytmi ja Kevin on oppinut niille tavoille hyvin äkkiä.

Millainen äiti haluan jatkossa olla?
Haluan olla sellainen äiti, jolle uskaltaa tulla aina puhumaan mistä tahansa asiasta ja johon voi aina luottaa.
Haluan, että lapseni tuntee olevansa rakastettu, tapahtuipa mitä tahansa.
En haluaisi olla mikään hirveä tiukkis äiti, mutta aijon kuitenkin pitää selkeät rajat ja säännöt, jotta Kevinillä olisi hyvät mahdollisuudet kasvaa fiksuksi kansalaiseksi.
Haluan tukea ja kannustaa lasta kokeilemaan uusia asioita ja harrastamaan, jotain mistä hän pitää. Minusta on tärkeää, että lapset tekevät jotain, mikä heitä kiinnostaa, oppivat sosiaalisiksi eikä vain laiskottele kotona. En kuitenkaan aijo ikinä pakottaa lastani harrastukseen, mistä hän ei pidä.
Ikinä ei voi kehua liikaa. Kaikista onnistumisista aijon kehua, myös niistä pienemmistäkin, kuten hienosta piirrustuksesta, siitä kuinka osasi laittaa kengät oikeisiin jalkoihin ja söi kiltisti lautasen tyhjäksi. Epäonnistumisissa taas aijon lohduttaa ja kannustaa yrittämään uudelleen.
Meillä kaikki tunteet ovat sallittuja ja niitä opetellaan pienestä pitäen käsittelemään. Itkemistä ja surua ei pidä hävetä ja toivon, että lapseni uskaltaa ja osaa tulla puhumaan kanssani asioista, jotka painaa mieltä. Haluan myös heti opettaa, että vaikka jokin asia kuinka suututtaisi, sitä ei ikinä saa purkaa muihin ihmisiin millään tavalla (eikä kyllä eläimiinkään..).
Opetan Kevinin myös suvaitsevaiseksi. Olipa ihminen minkälainen tahansa, ei häntä saa syrjiä. Pakko ei ole kaikista tykätä tai olla mikään sydänystävä, mutta toimeen on tultava.


kasvatustapoja
Jos jokin asia on kielletty tarpeeksi monta kertaa ja lapsi ei vaan usko, silloin on keksittävä jokin rangaistus menetelmä. Nämä eivät vielä ole meillä ajankohtaisi, joten en ihan hirmusesti ole aihetta vielä miettinyt. Mutta omahuone arestia ei meillä tulla käyttämään, se on varma. Koska mielestäni oman huoneen tulee olla kiva ja mieluisa paikka ja lisäksi sielä on kaikki lelut ym. eikä se ole arestia jos lapsi voi touhuta samalla kaikkea muuta. Joten meillä todennäkösesti otetaan sitten käyttöön jäähypenkki. Kun lapsi joutuu penkille, kerrotaan miksi sinne joudutaan ja kauan sielä pitää istua ja miettiä tekosiaan. Ajan kulua kuvaamaan laitetaan esim. munakello, ettei lapselle pääse tulemaan tunnetta, että hän joutuu olemaan liian kauan, vanhemmat vain huijaavat ajassa. Kun jäähyaika on loppu, kerrataan lapsen kanssa miksi hän sai jäähyä, jonka jälkeen lapsella on hyvä mahdollisuus pyytää anteeksi. Halit päälle ja leikit voi jatkua. Penkin paikaksi sopiva mielestäni olisi vaikka eteinen, jossa ei ole lapselle mitään viihdykettä, jolloin hän (ehkä) oikeasti miettii asioita.

Isommalle lapselle rangaistusmenetelmiä olen miettinyt mm. tv kielto, tietokone kielto, viikkorahan jäädytys.
Tässäkään en haluaisi käyttää kotiarestia, sillä sama asia kuin omahuone arestissa; kodin pitäisi olla kiva ja mieluisa paikka eikä ´´vankila``.

Lisäksi kouluikäisen lapsen kanssa, aijon toimi niin, että koulusta tullaan aina suoraan kotiin tekemään läksyt, jotka jompikumpi vanhemmista tarkistaa. Sen jälkeen saa sitten mennä leikkimään/ulos. Mielestäni koulunkäynti on todella tärkeää. Ei sieltä tarvitse joka kokeesta kymppejä vedellä, mutta parhaansa täytyy yrittää, se riittää minulle.
Myöskin oma huone on oltava siisti, ennen ulos lähtöä. En meinaa nyt mitään kunnon puunausta, vaan ihan tavarat paikoillaan ja sänky pedattuna. Yleiskatsaus siisti.
Siivoupäivänä sitten siivottava oma huone ihan perustteelisesti. Muun kodin siivoukseen, en ole ajatellut lapsia patistaa. Tietysti tuollaisia perus juttuja, kuten roskien vienti, kuuluu asiaan.
Kotiin tulo ajat sovitaan aina päiväkohtaisesti ennen uloslähtöä, jos siitä viivästytään, niin seuraavana päivänä on tultava aikaisemmin kotiin. Tietysti se on eriasia, jos lapsi soittaa ja kysyy lisäaikaa ja se olisi siinä tilanteessa ihan ok, ja se sovitaan erikseen.
Kaikkea ruokaa on maistettava. Lautaselle otetaan kaikkea sorttia ja jokaista maistetaan, jos ei kertakaikkiaan tykkää, niin sitten ei ole pakko sitä lajiketta syödä.
Myöskin hyvät käytöstavat ovat tärkeät. Kuten ´´kiitos`` ´´anteeksi`` ja tervehtiminen.
Lisäksi hyvä hygienia on todella tärkeää. Minut on siihin pienestä asti opetettu, että kun tullaan kotiin, mennään ensimmäisenä pesemään kädet huolella. Keviniäkin siihin jo totutetaan. Jos tullaan kaupasta, pesasen pojan kädet siinä samalla, kun omani.

Kaiken tiivistävä lause: rajat on rakkautta.

Millaisia kasvatus tapoja muilla on?

Mitä mieltä olette ns. teiniäideistä?

En nyt keksi mitä muuta voisin kertoa aiheeseen liittyen, joten kysykää ihmeessä, jos tulee jotain mieleen.

Pahoittelen myöskin mahdollisia kirjoitusvirheitä, en millään enään kerkeä lukea tätä läpi, koska se maailman rakkain, oma lapsi alkaa heräilemään kohta päikkäreiltään♥

10 kommenttia:

  1. Tosi kivantuntunen blogi sulla!

    http://sintunsalaisuuksia.blogspot.fi/ lukijaks?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :)
      liity ihmeessä!

      Poista
  2. Anonymous9.5.13

    Heipsan!
    Kuulostaa siltä että olet kypsä ikäiseksesi. Tietysti kukaan ei ole täydellinen, edes äitinä mutta jokainen on varmasti täydellinen äiti omalle lapselleen. Kaikkea hyvää teidän perheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      Mukava kuulla, että musta on saanut ihan hyvän kuvan, sellaisetkin ihmiset ketkä ei varsinaisesti minua tunne!
      Kiitos!

      Poista
  3. Anonymous11.5.13

    Mä en kans ymmärrä miks pitää lokeroida iän mukaa millainen äiti on. Mun mielestä iällä ei oo mitää merkitystä kuhan vanhempi vaan on valmis huolehtimaan lapsestaan. Mutta kyllä täytyy myöntää että jotkut teiniäidit eivät osaa yhtää aikuistua lapsen myötä, tuolla ne vaan kauppojen kulmilla hengailee lapsi mukanaan ja ryyppää joka viikonloppu, kyllä siinä vaiheessa kun lapsi tulee maailman ni pitäisi aikuistua ja laittaa se lapsi "kaiken" edelle! Sinusta saa juuri sellaisen kuvan että olet aikuistunut lapsen myötä todella paljon ja osaat myös huolehtia hänestä, varmasti olet kevinille paras mahdollinen äiti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on.
      Kiva kuulla! Kiitos :)

      Poista
  4. Tää oli niin ihanasti kirjoitettu. Luin ihan tippa linssissä, kun mietin asioita omalla kohdallani. ♥
    Olet kyllä harvinaisen fiksu ikäiseksesi, siis en tarkoita että olisit tosi nuori ja mulla olis jotain 18-vuotiaita vastaan, vaan siis... öö kai sä tajusit. :D Vaikee kirjottaa. Mutta tosiaan, pointti oli, että fiksusti kirjoitettu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana ♥
      Juu sain kiinni tarkoituksesta :D kiitos! :)

      Poista
  5. niin joo ja piti vielä sanoa, että hellyyttäviä kuvia, niissä paistaa läpi äidin rakkaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa, että tää mun suunnaton rakkaus välittyy ruudun toisellekin puolelle :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥