23.5.2013

Pyynnöstä synnytys kertomukseni

Tein tämän pyynnöstä 30.11.12, mutta nyt 23.5.13 kirjoitan samaisen tekstin uudelleen, hieman tarkemmin ja selkeämmin.

Mulla oli pari viikkoa ennen oikeaa synnytystä harjoitus supistuksia, jotkut oli niin voimakkaita ja tiheään tahtiin tulevia, että piti katella jo kelloa. Mutta kaikki alkoi oikeastaan 1.8.2012.

2.8.2012 torstai
RV 40+4

• koko edellis yön, ke-to, supisteli niin kovin, etten saanut oikein nukutuksi. n. klo: 4 aamuyöstä supistuksia alkoi olemaan alle 10min. välein.

•pari tuntia kärvisteltyäni ja lääkettä napsien, soitin kotkan sairaalaan synnytysosastolle ja kerroin tilanteesta. Kätilö puhelimessa sanoi, että taitaa olla synnytys käynnissä, jos ei kerta lääkkeet auta kipuihin ja käski saapumaan, kun ei enään kykene olemaan kotona.

•Äiti tuli luokseni klo: 7 aikaan aamulla, koska Rasmus oli armeijassa. Supistuksia tuli edelleen alle 10min. välein ja oli tosi kivuliaita. Tunnin kärvistelyjen jälkeen päätin, että nyt on lähdettävä.

•Mentiin taksilla ja oltiin perillä sairaalassa klo: 8.50.  Muistan, että mua pelotti hirveästi, että ne käännyttäs mut takasin kotiin kipuineni, että synnytys ei nyt alkaisikaan. Äiti lohdutti ja sanoi, että jos on alkanut aukeamaan, niin ei ne pois sieltä laita.

•Sairaalassa mut laitettiin niille käyrille 20min. ajaksi. Ja supistukset alkoi hiipumaan tässä vaiheessa. Ärsytti tosi paljon, kun tuli vaan vahvempi tunne, että mut laitetaan takasin kotiin.
Käyrien jälkeen tehtiin sisätutkimus, 3cm auki. Jes en joudukkaan kotiin!
Sain kamalat sairaala vaatteet ja pääsin synnytys saliin.

•Salista soitin rasmukselle, että lähtisi tulemaan, kun pääsee.
Siinä sitten äitin kanssa vaan juteltiin ja odoteltiin kovempia supistuksia.

•n. klo: 13.30 Rasmus pääsi perille ja äiti lähti kotiin.
Supistukset oli taas koventuneet ja kätilö kävi välillä tekemässä sisätutkimusta, mutta aukeamista ei ollut tapahtunut.

• klo: 17.45 Kätilö pistikin meidät sieltä sitten kotiin, kun olin edelleen vain sen 3cm auki.
Ärsytti tosi paljon tuo ´´hukka reissu``.

•ilta kotona meni lääkettä syöden, suihkussa ravaten ja kipuja valitellen.

3.8.2012 Perjantai
RV 40+5

• En saanut edellis yönä edelleenkään nukuttua juurikaan yhtään.
•Päivä meni kotona yhä edelleen suihkussa ravaillen, lääkettä syöden, kivuissa, todella väsyneenä, limatulppakin irtosi.

•Illalla n. klo:21 soitin taas synnärille ja sielä vastasikin tuttu ihminen. Rasmuksen kummi. Kerroin tilanteen ja hän sanoi, että nyt ehdottomasti äkkiä takaisin sinne, että jos ei saada aukeamaan lisää, niin sitten ainakin kunnon kipulääkkeet, että saisin vähän levättyä ja voimia synnytykseen.

•klo: 22 oltiin sielä sairaalalla ja taas käyrille ja sisä tutkimukseen, kohdunsuu reilu 3cm auki. Kamalat vaatteet taas niskaan ja synnytys saliin.

•Rasmukselle laitettiin säkkituoli lattialle ´´patjaksi`` ja mulle iskettiin kaks tosi tujua särkylääkettä reiteen. Sain sitten nukuttua jonkin verran ja olo parani huomattavasti.

• aamuyö ja aamu meni supistellen ja aukeamista odotellen.

•Sitten siinä vaihtukin jo kätilö, ja mua harmitti tosi paljon, olis ollu kiva olla tutun kätilön hoivissa koko aika, mutta minkäs sille mahtaa, eihän niidenkään työvuorot ikuisuuksia kestä.

•Kävin ammeessa ja otin ilokaasuakin.
Ammeessa mua kävi vain ahdistamaan.
Ilokaasu autto tosi hyvin ja aijon sen pyytää mahdollisessa seuraavassakin synnytyksessä.
Vaikkakin kaksi kertaa otin liian paljon tai tiheään sitä kaasua ja ajauduin johonkin ihan muuhun maailmaan ja olin ihan sekasin, tuli jotain ihme pelko tiloja ja kaikki äänet kaikui. Onneks ni ei kestänyt kovin kauaa.

•n. klo:14 tehdyssä sisätutkimuksessa oli vihdoin tapahtunut edistystä, 6cm auki.

•mulle laitettiin se tippa, mikä edistäisi niitä supistuksia ja aukeamista ja se oli ihan hirveää, kun ne kivut oli entuudestaankin ihan kamalat.

•monta tuntia meni siinä ihmetellessä, miksei mitään tapahdu, vaikka supistukset on hirveän kipeitä ja tiheitä. Eri kätilöt kävi ihmettelemässä, mutta eipä kukaan asiaa sen kummemmin tutkinut. Antoivat vain särkylääkkeitä, JOTKA EI AUTTANUT ja lisäsi tippaa. Ajattelin, että kuolen kohta ja hetken päästä jo melekinpä toivoin kuolevani ja pääseväni kivuista.

4.8.2012 lauantai
RV 40+6

• Vihdoin aamulla tulikin kätilö, joka tajusi alkaa tekemään tarkempaa sisätutkimusta ja katsomaan, mikä on vialla ja huomasikin vaavin olevan väärinpäin. Siis kyllä, oli pääalas päin kokoaika, mutta kasvot olisi pitänyt olla kuulemma ylöspäin ja ne oli alaspäin ja painoi mun lonkkaluihin, eikä siksi päässyt kunnolla sieltä laskeutumaan.
Siinä sitten jumppailin hetken ja saatiin beibi kääntymään. Huokaisin helpotuksesta.

•Jälleen ihmeteltiin, miksei mitään edelleenkään tapahdu, ja kappas, pikkunen olikin kääntynyt takaisin väärinpäin.
Sitte kätilöt alkoi puhumaan leikkauksesta ja anestesia lääkäri tuli tuikkaamaan mulle epiduraalin, multa mitään kysymättä (en sitä olisi tahtonut) ja se rutina mikä sieltä selästä kuulu, olikin kamalampi kuin osasin odottaa, hyi hitto! Sinänsä pistos ei sattunut, niiden muiden kipujen rinnalla.

• Sain kuitenkin onneksi vielä jumppailla siinä ja luojan kiitos pikkunen kääntyi oikein päin ja leikkaukselta säästyttiin!

•Supistukset koveni ja tiheni ainavaan ja pian tulikin ponnistamisen tarve

•Ponnistus vaihe kesti tunnin ja 4.8.2012 klo: 20.55 Syntyi poika vauva

•Jälkeiset tuli viidessä minuutissa ja oli ´´täydelliset`` painoltaan 705g

•kamalinta koko synnytyksessä oli se, että kun olin sen urakan tehnyt, en kuullut pihaustakaan. Hämärästi kaikuvina ääninä kuulin kätilöiden puhuvan jotain maskista ja lääkäristä ja ´´ÄKKIÄ``.

• kyselin mitä tapahtuu, missä mun vauva on. Ei kunnollista vastausta.

•Lopulta Rasmus sanoi mulle, että vauva on lääkärin luona jossain hengitys maskissa, johon kätilö sitten lisäsi, että poika hengitti itse liian laiskasti, mutta kaikki on nyt hyvin.

•Mulle laitettiin muutamia tikkejä, muutama pinnallinne ja pari syvemmälle. Se kesti tunnin. Rasmus oli sillä aikaa katsomassa viereisessä huoneessa meidän poikaa. Mua suoraan sanoen vitutti. Mua vitutti, että minä, kaiken työn tehneenä, en saanut nähdä ensimmäisenä omaa lasta, vaan mies, joka ei ole tehnyt muutakuin tuikannut muksun alulle ja lisäksi lääkäri ja kolme kätilöä. Sitten Rasmus tulee esittelemään ottamiaan kuvia. Suututti, mutta se, että näin niistä kuvista vauvani ensimmäistä kertaa ja näin, että kaikki on hyvin, teki minut maailman onnellisimmaksi. Kyyneleet tulvi niin paljon, etten enään edes nähnyt kunnolla.
ihka ensimmäinen kuva rakkaasta




• Tikkauksien jälkeen poika tuotiin rinnalleni ♥

Kevin syntyi melko isona, 4100g ja 53cm, pipo 37cm

Vihkoon on merkitty synnytyksen pituudeksi 18h 45min. vaikka se mielestäni kyllä kesti kauemmin...


Kyllä aika kultaa muistot, ainakin joissain tapauksissa, nimittäin lähtisin mielelläni vaikka heti synnyttämään uudelleen. Ensi kerralla (?) kyllä sitten jos on samoja merkkejä, niin käsken kätilöitä katsomaan tarkemmin, missä on vika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥