13.5.2013

Raskausajan muisteluja

Näin parissa blogissa masumuisteluja ja sainpa siitä inspiraation muistella itsekin omaa ihanaa raskaus aikaa.
Voi kuinka kaipaankin sitä aikaa!
Jos voisi niin haluaisin vaikka heti uuden tulokkaan massuun, mutta se saa odotella vielä muutaman vuoden, että ajankohta on sopivampi.

Mutta asiaan, miten Kevinin matka alkoi.

Söin e-pillereitä, Mercilon merkkisiä.
Kuitenkin marraskuussa 2011 mulla oli tosi outo tunne. Jokin ei ole niinkuin pitäisi. Ei mitään varsinaisia raskausoireita vielä ollut, mutta se tunne, että jotain tapahtuu minun sisälläni.
Tein testin 17.11.11 aamulla ennen koulua. Haamuviiva.
Ensireaktioni oli huvittunut, koska juuri edellis päivänä meillä oli ollut koulussa sellanen sorminukke tehtävä ja sain sieltä mukaani haamu nuken ja opettaja sanoi, että ´´tää on nyt tällänen haamu, kun ei tiedetä vielä sukupuolta``
Tuon muistelun jälkeen järkytyin ja mietin, että ei se voi olla niin, koska söin pillereitä.
Ehkä näin väärin.
Näytin testiä kaverilleni, hänkin näki haalean viivan.

Seuraavana aamuna päätin tehdä toisen testin, jonka tietysti oletin olevan negatiivinen. Toisin kävi. Sain jälleen haalean plussan.

Laitoin Iidalle (nykyisin hän on Kevinin kummi) viestin mahdollisesta raskaudesta.
Sitten vasta soitin Rasmukselle.
Ruokatunnilla soitin neuvolaan ja sain ohjeeksi tehdä vielä viikon päästä uudelleen testin. Kuitenkin hän oli sitä mieltä, että olen raskaana ja varasi ensimmäisen neuvola ajan.

Tuli viikonloppu ja olin kotona ja Rasmus oli meillä. Päätettiin tehdä vielä tarkempi testi.
Tulos iski totuuden vasten kasvoja: Raskaana.

Rasmuksen ensi reaktio oli kamala. ´´teet abortin, ei ole muuta vaihtoehtoa``
Vaikka hän tiesi, etten aborttia ikinä suostuisi tekemään, oli tilanne mikä tahansa.
Välimme oli pitkään tosi huonot ja suhde huteralla pohjalla.

Minä kerroin äidilleni melkein heti, kun saimme tietää asiasta. Äitini oli melkosen järkyttynyt ensin, mutta pikkuhiljaa tottui ajatukseen.

Rasmus sai kerrottua vanhemmilleen vasta n.kuukausi ensimmäisen ultran jälkeen,
joka oli 10.1.2012.  RV 11+1
Koska tuon ultran jälkeen, kun näimme oman tulevan lapsemme, se tuntui todellisemmalta.
sisäkautta

Alkoi hirveä juoruaminen, kun laitoin facebookkiin ultra kuvan. Tuli huhuja, että olin tahallaan jättänyt pillerit syömättä, Rasmukselta salaa. Näitä kuulen vieläkin, mutta vähän harvemmin.
Jopa Rasmus uskoi ne huhut ja oli jo jättämässä minua.
Sanoin hänelle, että huhut on huhuja, enkä voi sille minkään, jos hän on niin tyhmä ja uskoo kaiken p*skan mitä sepostetaan. sanoin myös, että hän saa ihan itse päättää onko minun ja lapsen elämässä mukana.

Meni pitkään niin, ettei keskusteltu asiasta mitään. Ei mitään koko raskaudesta.
Kuitenkin masuni rupesi kasvamaan ja muistutteli itsestään.
RV 16+3
Pikkuhiljaa Rasmus alkoi tottumaan ajatukseen, vaikkei asiasta pitänytkään. Hän oli sitämieltä, että elämä on ohi, kun lapsi syntyy. Elettiin hetki kerrallaan.

Mulla ei ole yhtään kuvaa, missä Rasmus pitäisi masustani kiinni, koska hän ei niin tehnyt, kuin ehkä kaksi kertaa, kun tunnusteli potkuja.


Minä tunsin liikkeet Rv 18+
Se oli ihmeellistä, outoa, uutta, mutta niin niin ihanaa.
Huolestuin, jos en moneen tuntiin tuntenut liikkeitä ja iso kivi vierähti sydämeltä, kun ne jälleen tunsin.

RV 19+3
Tässä kohtaa painoni oli noussut jo 6kg!!

Äiti oli innoissaan ostanut tulokkaalle jo sängynkin, vaikka minulle jankutti, ettei vielä pidä ostella mitään, kun mitä vain voi vielä tapahtua.

12.3.2012 Oli toinen ultra kerta. Nyt kuva saatiin jo vatsan päältä. RV20+1


Kätilö oli outo. Ei kertonut paljon mitään, ei edes kysynyt halutaanko tietää sukupuoli.
Kun kätilö oli lopettelemassa, kysyin, että mitäs se sukupuoli. Kätilö huokas ja totesi, että sittenhän sen näkee, kun se syntyy. Tuijotettiin Rasen kanssa kummissaan toisiamme.
No Kätilö sitten kuitenkin vielä katsoi ja totesi että poika taitaa tulla.
Muistaakseni noihin aikoihin Rasmuskin alkoi olla oikeasti innoissaan tulokkaasta.

Sitten oli vielä lääkärin käynti ja sielä tehtiin sisätutkimus, jossa selvisi, että istukka oli vain 8mm päässä kohdunsuusta ja on vaara, että se irtoaisi sieltä. Antoivat määräyksen, ettei neuvolassa saa tehdä sisätutkimuksia, en saanut saunoa, en saanut harrastaa seksiä ja muutenkin oli otettava rauhallisesti. Sain kontrolli ajan 8vk päähän.
Koko se aika oli tosi pelottavaa. Pelkäsin koko aika, että käy jotain, että istukka irtoaa ja vauvamme kuolee. Hyvä, että edes uskalsin kävellä.

RV 22+1
Viikkoja kasassa 22 ja risat. Liikkeet tuntuivat ensimmäistä kertaa ulos, niin, että Rasmuskin pystyi ne tuntemaan.
Neuvolassa painoa olikin tullut jo melkein 10kg lisää lähtöpainoon! Inhosin vaa'alle nousemista.
Neuvolassa sanottii, etten saa syödä mitään karkkeja, sipsejä tai juoda limuja.
RV 23+ Liikkeet näkyi ulospäin.


 
Kuukauden päästä painoa oli tullut jälleen lisää 5kg. Tässä kohtaa raskausviikkoja oli 26+1 ja pikkunen oli jo kääntynyt pääalaspäin

RV 27

RV 28+1 Oli lääkäri, joka teki sisätutkimuksen ja onnekseni istukka oli noussut, nyt oli siis 3½cm kohdunsuulta, eli vaara ohi. Huh mikä helpotus!

RV 28+4
RV 30+1 hemoglobiini oli laskenut ja aloitin raudan syönnin. Painoa tullut lähtöpainoon lisää 18kg! HUI!

RV 36+1 Lääkärissä tehtiin paino arvio tulokkaalle, jos syntyisi silloin, kun pitää olisi painoa arviolta 3.450kg (no juu ei ollu ei)
Mulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja alotettiin lääkitys.

RV 35+3
Viiminen neuvola oli RV 40+2
Painoa oli tullut lähtöpainoon 30kg lisää.
Tulokkaan pää kiinnittynyt ja on laskeutunut.
Puhuttiin, että jos ei synny parin päivän aikana, niin varataan käynnistykseen aika.

RV 40+

RV 40+

RV 40+6  4.8.2012 Iso poika syntyi
mitoin: 4100g ja 53cm

TÄSTÄ pääset lukemaan synnytyskertomuksen.

4 kommenttia:

  1. Anonymous13.5.13

    Kiva postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukavaa kuulla että jotain mun höpinät kiinnostaa :)

      Poista
  2. Hui ku sulla tuli paljo painoa, mutta oli kyllä iso masuki! Musta tuntu hirveeltä virtahevolta vaikka tuli "vain" n.15kiloo :D Ootko sää mite saanu noita kiloja pois nyt synnytyksen jälkee :)?
    Ja on kyllä mielenkiintonen tää sun blogi :)

    http://nothingbutahuman1.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuli juu, täytyy mahdollisessa seuraavassa raskaudessa katella enempi mitä nenän alle piilottaa :D Olen aina pystyny(ennen raskautta) syömää mitä vain, kuinka paljon vain ilman lihomisia, niin en tullut tajunneeksi, että raskaana ollessa se ei ehkä olekkaan niin.
      vähän reilu puolet on lähtenny kiloista. Sitten jos/kun joskus pääsen takasin ´´omaan`` painooni, niin teen erillisen postauksen tästä laihdutuksesta.
      Kiitos! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥