19.7.2013

Arki

Meidän arki, mitä se on?

Usein noissa perus postauksissa tulee esille käsite, perus arki, mutta eri ihmisille se arki tarkoittaa eriasioita. Minkälaista on meidän perus arki?

Rasmus on töissä n. klo: 7-15 ja minä olen Kevinin kanssa kotona. Hyvällä säällä käymme pojan kanssa aamulla vaunulenkillä, huonolla säällä katsomme telkkaria, tai no, minä katson ja Kevin leikkii ja välillä vilkasee.
Minä syön aamupalaa ja annan ehkä Kevinillekkin jotain maistiaisia.
Aamu menee yleensä hirmu nopeesti ja olen tosi hidas heräämään. Herään yleensä kunnolla vasta Kevinin ekojen päikkäreiden aikana, jotka ovat klo: 10-13/13.30.

Tuolla välillä, minä juon ehkä kahvia, katson jotain nauhotettua elokuvaa, jota en ole illalla jaksanut katsoa, olen koneella, siivoan kotia, leikin Lolan kanssa.

Kun Kevin herää on taas perus ruokinnat ym. ja sitten mennään pojan omaan huoneeseen leikkimään. Tässä kohtaa yleensä tulee joku käymään, jos on tullakseen. Teen myöskin mahdollisesti ruokaa.

Kevin käy taas nukkumaan klo: 15-16. Tuolla välillä teen nopsaa ruoan, jos en sitä ole aijemmin kerennyt tehdä. Rasmus tulee kotiin, käy suihkussa ja syödään.

klo: 16-17. Leikitään kaikki yhdessä, puhutaan päivän tapahtumat.

klo: 17-18 katson lemmenviemää (ma, ke), (ti, to) lähden jumppaan 17 tai 18.
Ja Rasmus touhuilee Kevinin kanssa

klo: 18-19 Kevin jälleen nukkuu ja jos en ole jumpassa niin minäkin saatan levätä tässä kohtaa, jolloinka Rasmus lähtee käymää jossain. Tai sitten vaan ollaan ja loikoillaan yhdessä.

klo: 19-21 On kaikenlaisia iltapuuhia ja on sovittu, että klo 19 jälkeen meille ei enään tule ketään ja jos joku silloin on vielä meillä, niin hänkin poistuu sitten seiskan-puol kasin aikoihin.

klo: 21- 22/23 Kevin on jo yöunilla ja me makoillaan sängyllä ja katsotaan elokuvaa (tai no yleensä minä katson ja Rasmus nukkuu)

Välillä tuntuu, että jokainen päivä on samanlainen, mutta todellisuudessa arki lapsen kanssa ei ole mikään päivä tismalleen samanlainen.

Minkälaista on teidän perus arki?

Välillä myöskin tuntuu että mies ei osaa arvostaa sitä, että minä olen kotona lapsen kanssa. Tuntuu, että hän olettaa, että täälä mä vaan istun koneella ja heitän lonkkaa, vaikka todellisuushan on jotain ihan muuta. Olisi hauska, jos kaikki kotiäidit jättäis miehen viikon (tai vaikka jopa kuukauden!!)
ajan 8-9 tunniksi/pv kotiin yksin lapsen/lapsien kanssa.
Sitte alettaisiin katsomaan ja kyselemään;
•missä kunnossa on koti? Voin vaan epäillä että ainakin meillä olisi melkoinen kaaos.
•Alkaako miehillä olla hermo kireellä? Väsyttääkö?
•Mitäs tänään syödään?
•Kai lapsi on saanut tarpeeksi huomiota?
•Onko kaikki perus asiat muistettu esim. ruoka ja vieläpä oikeaan aikaan (ilman erillisiä ohjeita äideiltä)?
•Kait ne lemmikitkin on muistettu huolehtia?
•Mitäs ne miehet tykkäisi kun me äidit sitten viimein kotiin tultuamme, käytäisiin kaikessa rauhassa suihkussa, syötäisiin ja sitten lähettäisiinkiin taas johonkin ja mies jää jälleen yksin lapsen/lapsien kanssa kotiin?
•Entäpä, kun me sitten illalla päiviteltäisiin, kuinka kauheasti väsyttää/ ei oo kavereita pariin päivään nähnyt/ ollut niin rankka päivä?

Ehkäpä sen takia suomesta löytyykin enemmin meitä kotiäitejä, kuin koti-isiä?

•Itse ainakin käyn päivittäin miehen jälkiä, usein en sano mitään ja sitten kun asiasta sanon, niin olen nalkuttava ämmä.
•Vain minä hoidan meidän kissaa, Rasmus vaan ottaa kaiken ilon ja minä hoidan paska-astian putsaukset ja ruuan annot ym.
•Ymmärrän, että työssä käyminen on rankkaa ja väsyttävää, mutta niin on lapsen perässä juokseminenkin ja kaiken muun hoitaminen siinä samalla (kodin siivous/ylläpito, ruoka, kissa, Kevinin ruoka ja nukkuma-ajat ym.)
•Meillä usein onkin niin, että kun Rasmus tulee kotiin hän saa vielä käydä rauhassa suihkussa (mikäli on aikeissa mennä..) ja syödä, sitten vaihtuu vuoro ja mä rentooudun kirjan tai tv:n äärellä sen 1-2h tai lähden jumppaan. Mielestäni olen siihin ihan oikeutettu, kun olen ensin hoitanut 7-8h kaiken yksinäni.
Päikky aika on sitten molemmille vapaata ja sen jälkeen ilta menee aikalailla vuorotellen, leikitään yhdessä, Rasmus antaa puuron, minä kylvetän, Rasmus kuivailee ja mä siistin vessan/suihkutilan, minä laitan Kevinin maidon, Rasmus antaa maidon, minä siivoan lelut paikoilleen.

Miten muilla jakautuu päivän hommat kumppanin kanssa?

4 kommenttia:

  1. Mää niin samaistuin tohon, että mitenhän miehet sitten pärjäis, jos oisvat kotona jne. Muakin risoo se, että oon täällä kaiket päivät ja hoidan neitiä. Sitten toinen valittaa, jos pitää hoitaa sen aikaa, että teen jtn.

    Nykyään tuo tilanne on meillä parantunut huomattavasti, mutta ei oo vielä niin hyvällä mallilla kuin toivoisin. Meillä ei oo mitään tollasia vuoroja, että toinen tekee tuon ja toinen tekee tuon. Mää oon kaikesta yksin vastuussa ja pyydän sitten sillon tällön toista tekemään jotain. Ois pikkasen kivempi, jos kaikki oikeesti jaettais ees noin niinkuin teillä menee illat. Oisin enemmän kuin onnellinen siitä.

    Meillä avomies aina muistaa nurista, jos pyydän sen laittamaan neitin esim. nukkumaan. Alkaa kuulua "miksi minä" tai "mitäs sää sitten teet". ÄRSYTTÄÄ! Kyllä sen miehenkin kuuluu ihan yhtälailla hoitaa sitä lasta vaikka mää oonkin kotona hoitamassa neitiä. Kyllä määkin kaipaan vapaa-aikaa ja sitä, että saan tehä mitä vaan ja millon vaan.

    Avomies käy töissä ja saa tehä mitä vaan millon vaan ellen oo pyytänyt, että hoitaa neitiä. Mulla ei näitä juttuja oo päivässä. Mun on aina oltava valmiina hoitamaan. Mies saa tehä mitä lystää. Ei oikein tunnu kivalle. :/ Ymmärrät varmasti!

    Mua oikein kauhistuttaa, että mites sitten, kun määkin meen töihin? Oonko mää edelleen yksin vastuussa kaikesta vaikka me molemmat käydään töissä. No, ihan varmasti oon! Ja mun työ vielä tulee olemaan lasten parissa niin ois ihan kiva myös tehä jotain muuta kotona. Vaikka omaa lastaan rakastaa yli kaiken niin silti se arki pitää jakaa täysin toisen kanssa. Pitää olla se tunne, että molemmat on vastuussa yhtälailla ja "uhrautuu" sen eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan varmasti ärsyttää! Sun pitää puhua sun miehen kanssa ja kertoa miltä susta tuntuu ja kuinka sä toivoisit, että tehtäisiin. Ei ole reilua, että joutuu erikseen pyytämään toista tekemään jotain lapsensa eteen! Meillä oli alkuun myös niin, että minä jouduin erikseen pyytämään, mutta sitten kun mies pääsi armeijasta ja aloitti työt niin alkoi tasaantua elämä muutenkin :)

      Ja aloitat vaikka jonkun harrastuksen, tai kerrot etukäteen päivän/päivät viikosta jolloin SINÄ lähdet johonkin (esim. kavereita tapaamaan/lenkille ym.) ja HÄN jää kotiin lapsen kanssa!

      Koita jaksaa sielä. Taot järkeä sen miehesi päähän! Kerrot sille sen kylmän tosiasian, että oot tota menoo pian ihan loppu etkä sitten kykene enään yhtään mihinkää.

      Toivon täälä parasta !

      Poista
  2. Anonymous22.7.13

    Minusta Kevinin nukkumarytmi on hieman outo. Mielestäni kannattaisi nukkua kahdet pidemmät päiväunet ja sitten käydä nukkumaan aijemmin, sillä ei Kevinin ikäisen lapsen kuulu valvoa noin myöhään.. ihan korkeintaan vain puoli yhdeksään. Toivottavasti et ota itseesi tästä kommentista, mutta yritän kertoa vain kokemuksesta miten olisi parempi myös lapsen kannalta. :)

    Terveisin toinen äiti♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tää rytmi on toiminut parhaiten, mielestäni kukin äiti tekee niin niinkuin on nähnyt parhaakseen oman lapsensa kanssa.
      Lisäksi on ihan normaali aika käydä klo 21 nukkumaan, sitten tietysti eri, kun aloittaa tarhassa käynnin niin aikaistuu herääminen ja silloin aikaistetaan nukkumaan käyntiäkin.
      Myös minulla on pienenä tuossa iässä aloitettu iltapesut ja puurot ym. iltajutut klo 20, jolloinka olen sängyssä ollut juurikin siinä ysin kantturoissa.
      Ja olemme myöskin kokeilleet kaksilla päiväunilla, mutta poika ei suostu nukkumaan pitkää unta päivällä kuin aamusta ja jos ei päivällä & illalla saa nukkua jompiakumpia niin on kyllä hyvin kiukkuinen.

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥