3.7.2013

Toivepostaus: Kuinka kaverini suhtautuu minuun äitinä

Minulle tuli tällainen toive:
´´voisitko joskus tehdä postauksen joka kertoisi miten saman ikäiset kaverisi (joilla ei ole lasta) miettivät sinusta, miten annat heidän olla poikasi kanssa (siis esim. annatko vaihtaa vaippaa ym.) jne. olis tosi kiva kuulla!``

Tähän yritän nyt parhaani mukaan vastata!

Ihan ensin kysyin mun tärkeimmältä kaverilta, mitä ajatuksia hänellä oli, kun kuuli raskaudestani ja mitä mieltä hän on nyt.
Kyseessä siis Iida, joka on myöskin Kevinin kummi ja jollekka oikeestaan kerroinkin ihan ensimmäisenä plussattuani.
Hän vastasi näin:

´´Rupesin itkemää :D ja mietin et voiks tää olla totta, ihan uskomatonta ja olin niin onnellinen sun puolesta koska tiesin et sust tulee mahtava äiti!``

´´Oot maailman paras äiti tuolle pikku ukolle :) Ylpeä!``

Iidan suhtautuminen minuun ei ole mielestäni muuttunut mitenkään lapsen myötä.
Ainut muutos varmaan se, että häntä näkee nyt hiukka useemmin kuin ennen, suurena syynä varmaan se, että hän on pojan kummi.


Toinen tärkeä kaveri, joka ei nyt jostain syystä saanut aikasiksi vastata kysymyseeni mitään, on Noora. Kaippa hänel on nyt vaan niin kiirettä ja jotain stressii...
No mutta kuitenkin asiaan. Noorankaan suhtautuminen ei mielestäni ole muuttunut minua kohtaan mitenkään. Ei toki juhlimassa enään olla yhdessä sillai, ja viikonlopun jäljiltä Noora kertoo viikonlopun riennoistaan ja minä taas kuinka Kevin oppi sitä ja tätä uutta. Eikä se mielestäni haittaa, että meillä on noinkin erilaiset asiat joista puhutaan, koska keskustellaan siis aina molemmille tärkeistä asioista.


Eräs kaukasempi kaverini tuli yksipäivä facebookissa laittamaan mulle näin:
´´Pakkohan munki on myöntää, että alussa ajattelin ettei tuosta mitään tule...mut nyt kyl voin sanoo et tässä ku kolmen vuoden sisäl on viis nuorta saanu lapsen, ni muutamaan verrattuna sua vois sanoa jo täydelliseks äidiks!``
´´No, niinhän me ollaan...todella eri tilanteessa. Aikasemmin ehkä aattelinki että ei meillä oo mitään yhteistä...mutta se oli tyhmästi ajateltu. Lapsi muuttaa ja kasvattaa, mutta kyllä sä silti olet edelleen Petra :')``

 
Tiia (yllä olevassa kuvassa) vastasi kysymykseeni:
´´Kevinille olet paras äiti mitä hänellä voi olla ja toimit hänen parhaakseen katsomalla tavalla :)``



Nyt kun mietin muiden kavereiden suhtautumista muhun nyt, kun on lapsi, niin onhan se vaan todettava, että ei se suhtautuminen ole enään kaikilla samanlainen.
Joidenkin kanssa ei olla enään ollenkaan tekemisissä, joidenkin kanssa yritetään väenväkisin pitää jotain yhteistä yllä, mutta onneksi on yllä mainitut + pari muu, jotka ovat tajunneet, että sama ihminen kuitenkin olen ja ovat sopeutuneet siihinkin, että kuvioissa nyt on vaan yksi huomioitava henkilö lisää. Lisäksi olen tutustunut yhteen uuteen mahtavaan henkilöön, jolla ei ole lasta, mutta hän tykkää kuitenkin pikkusista. Ollaan vasta tutustuttu, että saa nähdä mihin suuntaan ollaan menossa. Hän sanoi, että kuvitteli mun olevan vanhempi, kun kuuli, että mulla on lapsi ja oli aika yllättynyt, kun kerroin, että olin 16, kun raskaus selvisi ja nyt 18.


Sitten tuohon, että miten annan lapsettomien kavereideni olla Kevinin kanssa.
Suurin osa tietysti vaan höpöttelee Kevinille ja leikkii hänen kanssa ja se on mulle ihan fine.
Nooralla on itsellään kummityttö, joten hän on tottunut olemaan lasten kanssa ja hän on hoitanut muutaman kerran Kevinin maidon juoton. Hän on lisäksi välillä käynyt nukuttamassa Keviniä, jos on alkanut itkeskelemään kesken unien. Noora myös paljon auttaa Keviniä eri asioissa, kuten kävelyssä, jonkun lelun saamisessa ym.
Sitten taas ne kaverit, kellä ei ole ollut kokemuksia pienistä, ovat juurikin lähinnä vaan leikkineet Kevinin kanssa ja pidelleet sylissä.
Nykyään Kevin on niin mahoton syömäpuuhissa, että siihin en pyydä ketään muuta avuksi, ellei joku nyt välttämättä tahdo yrittää.
Vaipan vaihtoa ei ole hoitanut yksikään kaveri. Se vaan on mun mielestä semmoin intiimimpi juttu, jos niin voi sanoa? En mäkään tahtois ketä tahansa putsaamaa mun peppua. Ja lisäksi meillä on siinä oma tyyli, johon Kevin on tottunut.
Kun Kevin oli vielä ihan pikkanen niin olin hirmu tarkka siitäkin, kuka pitää sylissä jne. Mutta nykyään, kun Kevin osaa niin hyvin touhuta itse ja ilmaista jos ei pidä jostain niin en ole niin hysteerinen.

Mielestäni äitiys ei muuta ihmistä täysin, tai no onhan poikkeuksia aina, mutta noin yleensä. Toki ihmiselle tulee uusi rooli elämässä, äitinä olo, mutta itse ainakin olen silti edelleen myös ystävä/kaveri. Toki keskustelu aiheetkin muuttuu pakostikin, mutta osaa äiditkin jutella muustakin kuin lapsista! Mielestäni sekin on aika hassua, että silloin joskus jos lähtee viihteellee, on kaikki kaverit ihan ihmeissään, että ´´miten sä nyt voit`` ´óikeestikko? ootko tosissas?`` Kyllä äiditki saa, osaa ja pitääkin välillä irrotella. Suurin osa elämästä tietysti pyörii sen lapsen/lapsien ympärillä, mutta kuuluuhan siihin elämään edelleen myös niitä samoja asioita, kuin ennen lasten saantia.

6 kommenttia:

  1. Anonymous3.7.13

    kiva postaus! :) mä oon aineki sitä mieltä et kyl siin vaihees ku tulee raskaaks ni huomaa et ketkä on oikeesti ystävii ja ketkä ei. mun kaverit ku sai tietää et oon raskaan ni aluks oli ilosii mut sitku en päässy juhlii ym,ni sit ei enää kuulunukka ja sit oli ne harvat jotka oli mun rinnal koko ajan ja on vielläki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :)
      Huomannu saman asian!

      Poista
  2. Mulla ei oo ees enää hirveesti lapsettomia kavereita, tai no.. on niitä muttei niin kauheesti olla enää yhteyksissä kun ennen. Kaikki oli tosi ilosia just aluks, mutta jotenkin kummasti ei vaan tuu nähtyy samal tavalla, kun on niin eri elämäntilanteet. :/ Toki joitain on. Mutta ihanaa kun on tullut niin paljon uusia ystäviä lapsen myötä. :)

    Kiva postausidea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei silleen oo uusii lapsellisii hirveesti tullu, kun paril aijemmalla oli jo lapset niin niidenkaa sitten vaan lähentyny :)

      Poista
  3. Mun kaikki kaverit on lapsettomia, mutta niitten kanssa pidetään edelleen yhteyttä kuten ennenkin. Mulla tosin niitä kavereita oo montaa ja onneksi ne pari on säilynyt eikä oo mikään muuttunu. Ehkä oon osannu valita hyvät kaverit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva :)
      Ei se määrä ratkase, vaan laatu ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥