19.8.2013

Uhmakas pentu

Melkeinpä heti Kevinin 1v. synttäreiden jälkeen alkoi tämä hermoja raastava vaihe.
Kyllä, meidän juuri taaperoikään tullut on alkanut uhmaamaan.
Annetaanpa muutama esimerkki:

Housujen pukeminen on kamalaa!
Multa vie aamusta usein (melkein aina..) jopa 15min. että saan jätkälle housut jalkaan.
En vaan pysty kahdella kädellä pitämään poikaa samaa aikaa paikallaan ja pukemaan pöksyjä. Eli, kuinkas ne sitten saadaa puettua?
1. Poika syliin (kun on ensin juossut hänet kiinni)
2. Alkaa armoton huuto, potkiminen, hakkaaminen, rimpuilu -pidetään väkisin paikoillaan sylissä
3. Rauhoituttaan hetkeksi -äkkiä toinen jalka punttiin
4. kakkos vaihe uusiksi
5. kolmos vaihe uusiksi
6. Alkaa jälleen se raivoaminen, poika kainaloon roikkumaan ja toisella kädellä nykästään housut ylös. valmis!

Ollaan nyt myös vaihdettu bodyt paitoihin, koska ei, en kertakaikkiaan jaksa tapella pojan kanssa vielä ylimääräistä, että saan jalkovälin napit kiinni. Paidan senkun heittää pään yli ja kädet hihoihin.
Housuvaipat, antaa pukea ihan nätisti, jos saa seisoa ja räpeltää samalla jotain lelua. Joten, mikä ongelma niiden housujen kohdalla on?!?

Kynsien leikkuu on kamalaa!
Tämä tapahtuu kutakuinkin samalla kaavalla, kuin housujen pukeminen. Haastavaa tästä tekee se, että mukana kuvioissa ovat ne terävät sakset... Niin ja aikaisemmin Kevin on tykännyt kynsien leikkuusta.

Kielloille on kiva nauraa!.... ja sitten itkeä
Niin, sen että pääsin kehumasta.
Kevin tietää tasan tarkkaan määrätyt asiat, mitä ei saa tehdä. No pakkohan se on silti kokeilla aina uudelleen ja uudelleen.
No ensin kielletään normaaliin, mutta napakkaan sävyyn -sille nauretaan ja kokeillaan asiaa uudelleen.
Seuraavaksi ärähdetään jo paljon vihaisemmin -alkaa itku. Ja ei, itku ei ala siksi, että poika säikähtäisi, se alkaa siksi, koska alkaa tajuamaan, ettei saakkaan tahtoaan läpi.
Tämän jälkeen usein nauretaan ja mennään silti vielä uudelleen kokeilemaan.
Seuraavaksi usein nappaan kädestä kiinni (en kuitenkaan niin, että se sattuisi) ja kiellän jälleen -alkaa itku + hakkaaminen&potkiminen, usein myös yritetään purra... onneksi niitä hampaita ei vielä ole..
Kun on rauhotuttu ja päästän irti, alkaa Kevin hankaamaan kättään siitä kohdasta, mistä pidin kiinni, alahuuli väpättäen ja mulkoillen mua justiin sillä ilmeellä, että ´´mitä helee sä musta rupeet kiinni pitää?!!?``
Tämän jälkeenkään kielto ei pysy kauaa mielessä.

Ruokailu on takamuksesta!
Minulle hän ei tätä tee, mutta Rasmukselle kyllä.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan: Kevinistä on hauskaa sylkeä ja päristellä kaikki ruuat lattialle/ruokalappuun/tarjottimelle/syöttötuoliin/Rasen päälle.

Pinna on lyhyt, tosi lyhyt!
Kevinin lempi puuhiin kuuluu nykyään kiipeily, mutta auta armias, jos jalka jää hetkeksi jumiin, siis niin, ettei sitä saa heti nostettua sohvalle. Niin se hetki, tarkoittaa maksimissaan 5sekuntia ja alkaa jälleen armoton huuto pääpunaisenaan.
Sama pätee siihen, jos ei saa kaivamaansa lelua heti esille lelukopasta tai ei saa heti ruokaa kun on nälkä jne.

Jos minä tahdon, niin minä sen teen!
Syöttötuolissa ei saa nousta, sohvalla ei saa juosta/pomppia. Uskooko Kevin? öh, no ei!
Juuri tätä tekstiä kirjoittaessa taas Kevin oli syöttötuolissa ja odotti, että Rasmus antaa ruokaa, no kukas se nousee seisomaan. Nykäisin takasin istumaan niin alkoi jälleen dramaattinen itku.
Sama homma sohvalla, aina kun kieltää riekkumisen ja/tai laittaa takasin istumaan.
Sohvalta on kertaalleen tultu jo alaskin, mutta eihän siihin nuppiin voi mikään mennä siltikään perille.
Onneksi syöttötuolissa on valjaat!

Ai mitkä käytöstavat?
Ennen Kevin on varsinkin vieraiden ollessa läsnä (siis kuka muu vain, minun ja/tai Rasen lisäksi) ollut niin niin kiltti, no joo eipä kiukuttelu enään katso sitäkään, ketä on paikalla! Viikonloppuna, kun Roope oli meillä, Kevin päätti pistää parastaan ja näytti kuinka äkkiä hermo voi mennä, jos ei saa tahtoa läpi.
Saa nähdä kuinka käy ensiviikonloppuna, kun mennään mun äidille, taikka, kun poika jääkin sinne itsekseen. Näyttääkö uhmansa, vai onko kiltisti? Totteleeko heti, kun äitini häntä kieltää?

Siinä nyt nuo suurimmat temppuilut...
Äitini oli sitä mieltä, että tuollaista alkaa tulla yleensä vasta 2-vuotiaana, mutta kyselin facebookin ryhmässä muiden kokemuksia, niin löytyi kyllä muitakin, joiden lapsilla eka uhma ollut 1v. kieppeissä.
Ilmeisesti minä ja veljeni ollaan sitte oltu tosi helppoja/kilttejä lapsia!

Todella toivon, että tämä vaihe menee äkkiä ohitse! Tää mamma alkaa nimittäin olla aina jo 15-16 välillä ihan valmis yöunille. Myöskin korvissa soi vielä illalla Kevinin käydessä nukkumaan, ne päivän huutokonsertit.
Luojalle kiitos, nämä tempaukset eivät ole (ainakaan vielä) vaikuttanut nukkumisiin mitenkään!

PS. Kuuntelen tällä hetkellä huutoa vessasta, sielä on menossa potta kamppailu isin ja pojan välillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥