27.9.2013

liikunta & syöminen

Tämän päivän aihe oli laihdutus juttuja, mutta kuten sanoin, ei se perinteinen laihdutus-postaus, vaan pohdin suhdettani liikuntaan ja syömiseen.
Samalla saan nolattua itseni, laittamalla ikivanhoja kuvia joukkoon, joissa näkyy kroppaa.

En ole koskaan ollut mikään liikunnallinen ihminen! Pienenä harrastin jotain jumppaa muutaman vuoden, sekä kävin kaikissa mahdollisissa uimakoulu jutuissa ja hengenpelastus kurssin kolmesti, tykkäsin uimisesta. Kesällä vietin n. 3vk mökillä ja en tehnyt muuta, kuin lilluin vedessä, välillä kävin syömässä ja nukkumassa.
Jotain 1-2 luokkalaisena aloitin Judon. Innostuin siitä, koska veljenikin oli sitä harrastanut. Aloitin valkoisella vyöllä, niinkuin kaikki, siihin sain kerättyä kolme merkkiä. Sitten kävin vyökokeessa ja sain keltaisen vyön, johon kerkesin kerätä kaksi merkkiä. Ryhmässä ei ollut lisäkseni muita, kuin poikia, ja se oli ihan kiva, koska vapaa-ajallakin ja koulussa leikin mieluiten poikien kanssa rajumpia leikkejä. Lopetin Judon vajaan kahden vuoden jälkeen niinkin typerästä syystä, kun siellä oli sellainen poika joka hikoili ihan älyttömän paljon ja jouduin aina hänen parikseen ja minua ällötti.
Judon jälkeen aloitin street dance ryhmässä, mutta se loppui, koska sen vetäjällä ei ollut varaa paikan vuokraan, se harmitti, koska se oli sellainen mistä tykkäsin tosi paljon.
Sen jälkeen etsin toisen tanssi ryhmän ja aloitin mix dancen.
Siihin innostus vain lopahti ja aloitinkin aerobicin.
Mutta enpä jaksanut sieläkään käydä. Siihin loppui mun liikunnat.
n. 5lk, paisuminen menossa poispäin..



6lk?


Lisäksi ennen raskautta (ja toki sen aikanakin...hups hups) olen syönyt ihan mitä sattuu, karkkejakin monta kertaa viikossa.
En siis ole liikkunut, mutta syönyt kyllä. Silti en koskaan lihonut. Päinvastoin, olin johonkin kolmos luokkaan asti tosi hoikka. Nelos-vitos luokalla tapahtui jotain ja paisuin, kutosluokalla paisuminen jatkui, kun alotin e-pillerit. En kuitenkaan ikinä ylittänyt 60kiloa. Ja hetken päästä paisuminen tasaantui ja hellitti ja olin taas normaali kokoinen/hoikka.
8lk

8lk

Raskausaikana huoletta jatkoin samaarataa, koska en tajunnut, että toki kroppa muuttuu raskauden myötä, vaikka olisin ennen voinut syödä karkkikaupan tyhjäksi lihomatta, se ei välttämättä toimi enää jatkossa niin... Eikä toiminutkaan. Paino nousi, söin kolmen ihmisen edestä normiruokaakin ja luotin sokeasti siihin, että kaikki lähtee, kunhan vauva syntyy. Joo ei toiminut ihan niinkään.
Raskausaikana pamahti lukemat yli 80kilon ja vaan naureskelin asialle.
Synnytyksen jälkeen muutaman kuukauden kuluttua oli edelleen lukemat yli 70kilon. Tajusin, että ei ne taidakaan lähteä itsestään.
Tuudittauduin peruteluihin ´´mutta mä oon vasta synnytänyt`` . Oli mennyt jo reilusti yli puolivuotta synnytyksestä ja karu tottus iski vasten naamaa. Olin edelleen reilusti liian lihava, enkä voinut enään vedota synnytykseenkään. Asialle oli tehtävä jotain.
´´juuri synnyttänyt`` .....

Kotijumpat. Joo ihan hyvä ideana, toteutus vähän heikko. Jaksoin ehkä kertaviikkoon heittäytyä olohuoneen lattialle tekemään vatsoja, eipä ollut paljon hyötyä siitä.
Sitten näin super dieetin mainoksen ja päätin tarttua siihin.
Se oli hyvä startti laihdutukselle. Jaksoin tietysti sitäkin vain puolet ajasta, eli 3vk, mutta se antoi hieman intoa jatkaa, koska paino tippui ja tuloksia tuli. Se ruokapuoli ei vaan ollut yhtään mua.
Tietysti se auttoi laihtumisen alkamisen lisäksi siinä, että vatsalaukku pieneni, kun ei saanut syödä kun hiiren annoksia, entiseen verrattuna, joten lopetettuakaan ei enään ollut nälkä kokoaika. Toki siitä sai hyviä ruokailu ohjeita ja liikuntaohjeita mukaan matkalle.




9lk
2011 ennen raskautta


Vähän ennen super dieettiä löysin sen oman liikuntamuotoni: pumppi trimmi. Se on sellainen mistä oikeasti tykkään, ja jossa jaksan käydä. Toivon löytäväni äkkiä Vantaan suunnilta jonkun samanlaisen! Sali ei ole yhtään mun juttu, ahdistaa pelkkä ajatuskin. Lenkille en saa itsenä raahattua, koska kuten aijemmin kerroin, olen hiton saamaton ihminen. Kotijumppa on jo todettu hyödyttömäksi vaihtoehdoksi. Tanssi on toinen mistä tykkään, mutta ei ihan hirveästi inspaa lähteä hitkuttamaan tätä hulavannetta minnekään, joten se ajatus muhii vielä hetken.


2013

Pystyisin olla erossa herkuista, jos Rasmus ei raahaisi vähänväliä kotiin jotain sipsiä tai jäätelöä, kai sitä nyt repsahtaa, jos suoraan nenän eteen tuodaan. Täytyy siis saada itsensä lisäksi pidettyä toinenkin erossa nameista.
Muu ruokailu on hyvin säännöllisen epäsäännöllistä. Annoskokoni ei ole suuria. Joskus syön kaksi kertaa päivässä kunnon ruuan ja joskus en syö ollenkaan. Joskun on ihan hirmunen nälkä, niin hirmunen, ettei enää edes jaksa tehdä ruokaa ja joskus on päiviä, kun ei ole nälän tunnetta ollenkaan.
Vaihtelee tosi paljon.
Loppuun vielä tämän päiväinen kroppakuva..

tänään 27.9.13

Ja matka jatkuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥