10.9.2013

muutto mietteitä

Olen halunnut muuttaa pois Kouvolasta n. 12 vuotta. Olin 6 vuotias, kun veljeni muutti pois kotoa, Helsinkiin. Minulla on jatkuva ikävä päällä, koska veljeni on minulle todella tärkeä ja läheinen vaikka meillä onkin ikäeroa 9-vuotta.


Viimoset 5-vuotta olen halunnut täältä pois monista muistakin syistä.
Syitä ovat mm.
Ihmiset täällä kaikki tuntuu keskittyvän enemmän muiden elämään, kuin omaansa, tietää muiden asiat aina kaikkein parhaiten (huom. LUULEE tietävänsä).
Suuremmissa kaupungeissa on niin paljon ihmisiä, että jos ei jonkun kanssa tule toimeen, niin ihan sama, löytyy kasa muita ihmisiä joiden kanssa tulee. Jos joku puhuu susta paskaa omassa pikku ringissään, ihan sama, se on ehkä se piiri, muut ei edes tunne sua.
Samanlaisuus tämä voisi mennä myös kategoriaan ihmiset, koska siis jos olet poikkeava muusta massasta saat takuuvarmasti paskaa niskaan.
Suuremmissa kaupungeissa on niin monenlaista tallaajaa, ettei kukaan jaksa/osaa kiinnittää huomiota ´´erilaisuuteen``, koska jokainen on erilainen.

kuva: google

Piirit Jos et nuorena kuulunut tiettyihin porukoihin, sait jälleen paskaa niskaan. Jos et nuorena kuulunut tiettyihin piireihin, et niihin kuulu jatkossakaan. Ihmiset täälä ei aikuistu (anteeksi yleistäminen, on toki poikkeuksiakin!)
kuva: google

Koulu Pääsin toivomaani koulupaikkaan kaksi vuotta sitten, ja tämä koulu on Järvenpäässä.
Työt Suuremmissa kaupungeissa on ilmanmuuta paljon paremmat työllistymis mahdollisuudet.
Harrastukset Lapsillekkin on paljon enempi vaihtoehtoja harrastuksissa mistä valita, paremmat mahdollisuudet harrastaa sitä mitä haluaa.
kuva: google

Noh tosiaan v.2011 asuin Järvenpäässä arkipäivät ja viihdyin siellä ja oletin/toivoin/´´tiesin``, etten koskaan muuttaisi takaisin kouvolaan, vaan Rasmuskin aikanaan tulisi sinne. No toisin kävi, kun tein plussa testin. Koulu jäi tauolle ja minä palasin lähtöpisteeseen.
Tiesin, että kouluni jatkuisi v.2014 ja pääsisin pakon edessä ainankin muuttamaan vihdoin lopullisesti pois täältä. Sain jopa Rasmuksen innostumaan muutosta, tai no en ehkä innostumaan, mutta ainakin suostumaan.
Alunperin suunniteltiin muuttoa alkuvuoteen/kesään 2014, sitten tajuttiin, kuinka paljon järjesteltävää on ennen mun koulun alkua ja päätettiin, että loppuvuodesta 2013 muutetaan.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että on syyskuu 2013 ja lähdemme heti, kun asunto löytyy.

Laiteltu on paljon paljon hakemuksia ja mistään ei mitään kuulunut, ennenkuin eilen. Se puhelu järkytti minut, sekä Rasmuksen ´´teille olisi asunto löytynyt, voisitteko tulla katsomaan sitä keskiviikkona?``
Paniikki hiki valui, kädet tärisi, huippasi, oksetti.
Tajusin kaiken yhtäkkiä niin selvästi, ME MUUTETAAN OIKEESTI!

nyt se varsinainen osio, mitä mielessä?

Päällimmäisinä on kaksi tunnetta: innostus ja pelko, ne vuorottelee, kumpi on milloinkin voimakkaampi.

mitä jos en saa sieltä kavereita?
mitä jos Rasmus ei viihdykkään sielä?
Mitä jos Rasmus ei saakkaan töitä ja me emme saa rahaa, vuokrakin on päätä huimaava, kun on tottunut pikkukylän vuokriin?
Mitä jos en pärjääkkään koulussa?
Mitä jos emme osaakkaan liikkua sielä ja eksyn vaikka ollessani yksin Kevinin kanssa lenkillä?
Mitä jos julkisilla liikkuminen ei olekkaan niin yksinkertaista, kuin minkä kuvan olen siitä itselleni muodostanut?
Mitä jos en löydä kivaa jumppa/salipaikkaa, alan taas lihomaan ja sitten ahdistaa ja jmajlkdjlf?
Mitä jos erakoidun?
Mitä jos en saa Kevinille hoitopaikkaa?
Mitä jos emme yksinkertaisesti sopeudu ja pärjää siellä?!?

Äitikin jää niin kauas! (vaikken ole apuja sinällään tarvinut, niin on ollut helpottavaa tietää, että äiti pystyy tulemaan vaikka kotimatkalla meille ja sinne on päässyt milloinvaan yms.)
Niin ja sitten tietysti se Kevinin tarhaanlaitto on ihan paniikki/ahdistuslistan kärjessä myöskin...

Siinä pelkoja. Innoissani olen siitä, että pääsen vihdoin pois täältä, eroon tietyistä ihmisistä, pääsen lähemmäs veljeäni, koulu jatkuu, pääsen sisustamaan uutta asuntoa, päästään elämässä askel eteenpäin.

Seuraavaksi tähän aiheeseen liittyen laittelen tehtävä listaa muuttoa varten, sekun aiheuttaa oman stressinsä myöskin, että muistaa kaiken hoitaa ajallaan!
Myöskin normi mitä meille kuuluu -postausta tulossa + se vaatejuttu on melkein valmis!

8 kommenttia:

  1. Mie en varmaa koskaa osais muuttaa täält tuppukyläst pois. :D onks toi asunto rivitalos? ku muistelisin et haluut muuttaa sinne rivitaloo. :)

    VastaaPoista
  2. Juu on rivitalosta, kolmio :) IHan vissiin hyvältä paikaltakin, mutta näistä varmaan kirjottelen enempi kanssa sitten tulevan postauksen yhteydessä, että mimmonen ja muutetaanko siihin vai ei :)

    VastaaPoista
  3. Hyvin te siellä pärjäätte! :) itestäähän se vaa on kiinni et kuinka sopeutuu jne. Tsemppiä muuttoon ja uuteen alkuun!! :)

    VastaaPoista
  4. Niinhän se on, mutta Rasmuskin niin ujo ja saamaton, ettei oikein uskalla/osaa yrittää saada uusia kavereita :/
    Kiitos! :)

    VastaaPoista
  5. aina löytyy pelkoja ku pitäis tehdä jotain uutta, mut hyvin se menee! kaikki on kuitenkin niin paljon kiinne omast asenteest! :) ja tost tarhaanlaitost sen verran et se on kyl tooosi ahistavaa ku pitäis laittaa oma lapsi jonkun muun hoidettavaks, mut onneks lapset sopeutuu nopeasti uusiin tilanteisiin, ja niinhän se menee et me vanhemmat ollaa aina niit jotka pelkää ja hermoilee ja lapset taas on innoissaa ku pääsee leikkii muitten kans. :D kyl tuli ittekki huomattuu et ihan turhaa pelkäsin et miten tytöl menee tarhas, koska siin vaihees ku mä laitan sen tarhan oven kiinne, ni se ei ees 'muista' mua :D

    VastaaPoista
  6. Nii ja tää pelko onkin ihan hölmö, koska oon ollu päiväkodissa töissä ja nähny itsekin sen, että ei ne lapset jää murehtimaan vanhempiaan. Isossa ryhmässä saattaa se yksi lapsi olla, joka sen puolisen tuntii tihrustaa ikävää ja sit hänki sen unohtaa kun muut pyytää mukaan leikkeihin :)

    Mutta silti, onneksi vielä vuosi ennenkun pitää luovuttaa tuo pieni muiden hoivaan!

    VastaaPoista
  7. nii! onhan se vaikeeta, meijänki tyttö on ollu nyt viikon tarhas, et 2v alotti, ja oli ihan hirveetä jättää se sinne ku ei noin pienelle pysty ees selittää et miks pitää jäädä. :/ mut hyvin on onneks menny :)

    VastaaPoista
  8. Niinpä :(
    Mieluiten mäkin pitäisin sinne 3v. asti, niin ymmärtäisi enempi ja osaisi toimiakin jo paremmin itse tietyissä asioissa, mutta eipä näille aina minkään voi =/

    Hyvä, että on kumminkin alkanut hyvin tarhailut teillä! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥