17.11.2013

Kevinin taitoja, verho ratkaisuja sekä pientä urputusta

Nyt sitten se ´´loppuosa`` meidän perus kuulumisista, kun maanantaista kerroin jo erillisessä postauksessaan.
Tiistaina oli taas ihan järjettömän tylsä päivä! Leikittiin vaan sisällä Kevinin kanssa, tehtiin ruokaa ja kateltiin telkkaria. Uloskaan ei päässy, kun oli niin kamala sää, sato ja kauhea tuuli koko päivän. Satais edes sitte sitä lunta, mä vihaan syksyä!
Keskiviikko oli onneksi taas paljon kivempi päivä!
Aamulla otettiin Lolalta suojapuku pois, olihan leikkauksesta jo 8 päivää. Haava oli parantunut ihan hirmu hyvin, siinä näkyy enään n.1½cm vekki, ja pieni turvotus, kaikki tikit on jo sulannut pois.
Lola oli niiin onnellinen, kun sai puvun pois ja alkoi heti pesemään itseään ja siihin pesuun menikin melkein tunti! Sen jälkeen kisu ilahdutti Keviniäkin pitkästä aikaa, kun pääsivät leikkimään yhdessä ja juoksentelemaan ympäri kämppää. Ihan hyvä, sainpahan tehdä rauhassa itselleni aamupalaa ja syödäkin sen melkein kokonaa yksin.
Kun Kevin oli päikkäreillä, pääsin koettelemaan ´´mahtavaa`` kärsivällisyyttäni, kun jouduin puhelimitse neuvomaan äiskälle, kuinka hän saa asennettua skypen takaisin koneelleen ja kuinka sitä käytetään. Onnistui jopa! Koska molemmilla oli vaikka mitä puuhaa vielä, päätettiin höpötellä enempi, kun Kevin on hereillä niin pääsee pikku mieskin ihmettelemään mummia ruudusta. Noh siinähän ihmeteltiinkin koko Kevinin hereillä olo aika eli 3tuntia. Välillä Kevinillä tuli surku, kun ei ymmärtänyt miksi mummin näkee ja kuulee, mutta ei syliin pääse eikä koskemaan. Mulla oli kone auki pöydällä ja kamera käännettynä Kevinin touhuihin, välillä siirryttiin koneen kanssa keittiöön kun tein ruokaa ja Kevin söi jne. Oli aika hauskaa, kun sai rupateltua äiskän kanssa, ihan kuin hän olis samanpöydän ääres ja samal hän näki Kevinin touhuja. Lopetettiin, kun Kevin meni unille.

Kun Rasmus tuli kotiin (kukkien kanssa), minä läksin. Noppa ja Milla tuli hakemaan mut Nopalle illan viettoon ja pakko myöntää, että oli ihana päästä höpöttelemään tyttöjen juttuja ja hetkeksi pois kotoa!
Sielä vierähtikin aika taas ihan älyttömän nopeesti, mihin se reilu 3tuntia katosi?!?
Kotona oli sujunut kuulemma ihan hyvin, mitä nyt Kevin ei ollut suostunut syömään ja oli roikkunut vaan sylissä kokoaika. Iltapuuron söi kyllä, että ei nyt sitten tiedetä johtuiko nuo siitä, että minä en ollut kotona vai hampaiden tulosta, joita näyttäs olevan tulos ainakin 4 kpl, tiedä sitten millon läpi pääsee..
Keviniä on ihmetyttänyt selvästi se pieni hampaan tirrikka suussa, kun kaikki ruoka pitää mupeltaa ihan hassusti ja kielellä kokeilee vähänväliä terävää hampaanalkua.
päivän naama & hiukset

Torstaina varasin aikaa yhteen paikkaan joka jää vielä mysteeriksi, sain ajan 27.12 klo 11, joten siihin asti se saa olla salaisuus ;)
Kevin tuhrusti oman joululahja toivelistan ja minä tulkkasin sen tietenkin siihin viereen, lähetettiin se mun äiskälle, kun sovittiin, että siitä listasta hän, Kevinin Raija-kummi ja mun isovanhemmat voi valita mitä kukin tahtoo ostaa. Ja tietysti, että ei oleteta että kaikki tulee, ja jotain voi tulla listan ulkopuoleltakin, että se on vaan suuntaa antava. Piti erikseen soittaa asiasta mummillekin ja varmistaa, että se käy, kun he yleensä antaa vaan hillitömän tukun rahaa ´´ostatte mitä tarvii`` kun ei he silleen osaa mitään ostaa, mutta tuo järjestely sopi heille mainiosti.
Musta on kivempi, että kun Kevin ei oo mikään toukka enään, että hän saa konkreettisia lahjoja ja saa repiä paketteja auki.


Kevin oppi uuden taidonkin! Hän nimittäin osaa nyt avata kiinni olevia ovia kahvasta! Samalla ihan säikähdin, kuin pikkusesta on tullu jo niin pitkä, vastahan hällä ylti juuri ja juuri nenä pöydänreunalle! Apuva..
Äitiäni tässä ihmetytti se, että yleensä lapset oppii avaamaan ovia, jotka työnnetään auki, mutta Kevin oppi avaamaan oven, joka aukeaa Kevinin suuntaan, eli vedetään.

Lisäksi Torstaina oli ´´innolla`` odotettu kauppareissu, ensimmäistä kertaa ilman autoa. Tuosta reissustakin kirjoitin erillisen juttunsa ja se löytyy TÄÄLTÄ

Perjantaina olikin siivouspäivä, tai no jätin oman osuuteni seuraavaan päivään, koska selkä oli niin kipeänä kauppareissusta. Perjantaina ei oikein mitään taas tehtykään, mitä nyt kaikki meni pieleen ja sain viestin, joka aiheutti pahaa mieltä ja vielä perään puhelun joka pisti v*tuttamaan, mutta niistä ei enempää.

Lauantaina Oltiinkin Kevinin kanssa kahdelleen ja oli verhojen vaihto urakka, josta myöskin oma postauksensa. 

Seuraavaksi vittuuntuneen kotiäidin avautumista, jos et kestä: lopeta lukeminen tähän!

Rasmus lähti jo klo 11 aamulla viettämään pikkujouluja. Laskin ihan hyvillä mielien, koska ´´tiesin`` etteivät ne ole mitkään ryyppy juhlat, vaan siellä on ihan oikeastikin jotain fiksua tapahtumaa. Sanoin kuitenkin, että jos tulee kännissä kotiin niin nukkuu sohvalla ettei minua herätä ja hän sanoi, ettei aijo edes silleen juoda, koska tietää aamulla olevan aikanen herätys ja päivällä paljon puuhaa.
Vaan taaspa kerran sain huomata, ettei tuon sanomisiin/lupauksiin/sopimuksiin voi ikinä luottaa!
Kävin nukkumaan ihan hyvillä mielin, kun korvatulpat piti yläkerran bileäänet poissa mun päästä. Nukuin sikeästi, kunnes herään yhtäkkiä siihin, että oksettaa. Havahdun pian kunnolla ja tajuan miksi oksettaa; makkari haisee ihan viinan/oksennuksen/raadon sekotukselle. Karjasen ´´hyi saatana sä haiset!`` ja vilkasen kelloa: 03.40, totean ´´onneks sä jaksat huomeen neljän tunnin unilla!``
Odotan, että se tajuisi ottaa mun valmiiksi pinoamat peitteensä ja lähteä. Ei. Turha luulo. Siihin se köllähtää haisemaan mun viereen. Oksennus on lähellä ja päätäkin alkaa särkeä. Kerään omat peitteeni ja lähden. Matkalla vielä tiuskasin jotain että ´´hyvin taas pidät sopimuksista kiinni, minä joudun heräämään keskellä yötä ja siirtymään valmiiksi kipeän selkäni kans sohvalle!``
Ei mitään vastausta mihinkään. Nukahdin seuraavan kerran vasta joskus puoli seittemän aikaan ja nukuin todella kevyesti... Noustessa oli kaikki lihakset niin jumissa kun vaan voi olla ja Rasmuksen hajut levinny koko asuntoon. Hain Kevinin ja maitopullon, pamautin makkarin oven auki ja tiuskasin että nyt perse ylös. Avasin kaikki ikkunat ja hoidin Kevinin aamupesut. Nyt se on vaan ihmetelly miksei hänen tekemä aamupala kelpaa ja miksen puhu hänen kanssaan... Ohhoi, voisi alkaa pikkuhiljaa tajuumaan, että jos menee munaamaan, ei tilannetta aina korjata kukilla ja ruualla.
Jonkun mielestä voi olla turhaa niuhotusta pikkuasiasta, mutta mulle on iso merkitys sillä, että sovituista pidetään kiinni ja toista arvostetaan edes jollain asteella. Hän tiesi, että mulla on selkävikaa, hän tiesi, että olen siivonnut, vaihtanut verhoja tuskaillen ja samassa hoitanut kissan ja lapsenkin.. niin ja ruuan. Ja kiitos kaikesta, on se, että ei pidetä niin yksinkertaisestakaan sopimuksesta kiinni, kun se, että ei tule herättämään mua vaan nukkuu olojaan sohvalla.

Noniin, se siitä taas tällä kertaa, ei hyvää ilman huonoa!

Sain myös jälkiviisaana ahaa -elämyksen ja tajusin, että minähän olisin saanut verhot kiskoille maalaritikkaiden kanssa. Eipä tullut mieleen aiemmin, että eihän noilla keittiötikkailla lamppujakaan asennettu kattoon.. Noh sainpahan edes makuuhuoneiden verhot kätevästi paikalleen!
Mummini lupautui lyhentämään olohuoneen sivuverhoja, että ovat samassa pituudessa alempien sivuverhojen kanssa ja oivalsin (senkin jälkiviisaana) että voin väliaikaratkaisuna pistää parit ompeleet verhoihin, kunnes saan ne lyhennettäväksi.
Makkarin verhot saa lomittain ja päällekkäin peittämään vain ikkunan sekä vierekkäin peittämään koko seinän.

Taitava rakaskin osaa kiipeillä tikkailla! Toki siinä pidettiin kokoaika kiinni, ettei vaan tipahda, mutta yhtään ei autettu. Voi sitä riemua taas, kun pääsi ylös asti!
(ylempänä kuvia tapahtumasta)

Noppakin tuli vaille kolme mun seuraksi ja oli ihan mahtavaa päästä höpöttää tyttöjen juttuja ja avautumaan Rasmuksen käytöksestä, oli kyllä helpottavaa kuulla, ettei muutkaan miehet osaa käyttäytyä ;)
Illalla vielä client listiä ja parisuhteen parantelua ja huomenna rakas veljeni tulee taas piristämään meidän päivää.

2 kommenttia:

  1. Oot niin samanlainen ku minä :'D "Sovitusta pidetään kiinni!!!!!", ite saanu sitä kans toitottaa välillä päivästä toisee ja aamusta iltaan. Joten ei hätää, tuo ei ole turhaa niuhotusta, vaan ihan asiallista ja oikein! Ainaki jos nyt itte mietin nii, tuskinpa rasekaa haluais että sinä tulisit sen aamuyöllä herättää sillä että haiset oksennukselta, ku se olis koko päivän ja illan hoitanu ne asiat, mitä sinä nyt hoidit. Voi miehiä, ei ne kasva ikinä! <3 Mutta silti me rakastetaan niitä, outoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en mä pelkästään Raselle räjähtele tosta aiheesta, kyllä mä pistän kavereilleki noottii jos sopimuksist luistetaan :D
      No niinpä, miehet usein ajattelee vain omaa etua, mutta jännä juttu, että silti niitä vaan katellaan päivästä toiseen ja passataan :D

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥