6.11.2013

kissan sterilointi

Jos kissalla ei tahdo teettää pentuja, on se hyvä käyttää leikkauksessa. Tai no, ainakaan itse en jaksa kuunnella tietyin väliajoin hullua mouruamista ja katsella, kuinka kisu kulkee perä pystyssä, tuskinpa tuo kissastakaan kovin kivaa aikaa on..
Jotkut odottavan ekat juoksut ennen leikkuuta. Kissan voi kuitenkin viedä turvallisesti leikkaukseen, vaikkei juoksuja olisikaan tullut, kun ikää on puolivuotta. Nykyään, kuulemma, jotkut kasvattajat käyttää pennut leikkauksessa jo ennen luovutusikää, en näe mitään järkeä lähteä pentua sörkkimään turhan aikaisin, kun suositus on kuitenkin puolivuotta/ekat juoksut.
No Lolalla on ikää nyt päälle 7kk ja soitinkin maanantaina eläinlääkäriasema Käpälämäelle varatakseni aikaa sterilointiin, vaikkei Lolalla olekaan vielä juoksuja ollut. Saatiinkin aika jo seuraavalle päivälle. Sain puhelimessa tosi hyvät ohjeet ja henkilö kuullosti todella ystävälliseltä ja asiansa osaavalta.

Ennen leikkausta
Kissa ei saanut syödä 10tuntiin ennen leikkausta mitään, joten me otettiin sitten ruokakupit pois maanantai-iltana kun oltiin käymässä nukkumaan. Vettä sai olla kokoaika.
Avasin iltapäivästä lolan kuljetuskopan valmiiksi tutkittavaksi ja laitoin sinne tutun peiton ja lelun tuomaan turvaa reissussa.

Lähtö
Oltiin sovittu, että vien Lolan aamulla klo 9 lääkärille. Rasmus oli tietysti töissä ja auto hänellä. Onneksi meiltä ei lääkärille ole matkaa kävellen kun n.10min.
Ulkona tietysti satoi kaatamalla, kun oli pakko ulos mennä. Kevin rattaisiin ja sadeviitta päälle, kissa jalkaluiskan päälle ja varuiksi vielä hihna työntöaisan ympäri, jos Kevin onnistuisi potkasemaan sen alas niin ei pääsisi tippumaan kuitenkaan.
Matka meni ihan mukavasti, Lola sillointällöin maukaisi ja Kevin vastasi omalla miu äänellään.

Lääkärillä
Vastaanotolla oli nuori nainen, joka ei oikein osannut kertoa tulevasta, mutta eipä se näin jälkikäteen ajateltuna haittaa, koska lääkäri oli kirjannut kaiken ylös, silloin se vähän ärsytti.
Hän otti vielä Lolan rekisteri vihosta puuttuvat tiedot ylös ja sanoi, että voidaan viideltä tulla hakemaan, jos ei tapahdu mitään normaalista poikkeavaa.
Oli jotenkin ihan kamalaa jättää kisu sinne, kun en edes nähnyt millaiseen paikkaan se vietiin. Nainen vaan nappasi kantokassin kainaloonsa ja avasi meille ovet ulos.
Kotona Kevin oli aika ihmeissään, kun kaveri puuttui, kieltämättä mullakin oli aika tyhjä olo ilman nilkoissa pyörivää seuralaista.

Kotiin haku
Olisin halunnut hakea itse kisun kotiin, mutta katsoin paremmaksi, että se haettaisiin autolla, joten minä jäin kotiin odottamaan, kun Rasmus lähti hakemaan.
Rasmukselle oli kerrottu kaikki mahdollinen ja annettu vielä kirjallisena sama tarina. Lola sai lääkkeet ja ohjeet niiden antoon sekä suojapuvun. Olin sanonut aamulla, että haluan mielummin puvun, kuin kaulurin, sillä tiedän kokemuksesta, että eläimellä on tosi surkeaa sen kaulurin kanssa.
Kun ulko-ovi avautui, ja näin Lolan kantokassin, mulla vaan tuli itku, enkä voinut mitään. Vein rassukan samantien kylpääriin ja avasin luukun. Toinen oli ihan ihana oma itsensä, alkoi kehräämään todella kovaan ääneen, eikä ollut yhtään tokkurainen! Kun huomasin sen kävelevän ja toimivan ihan normaalisti, uskalsin antaa pienenmäärän ruokaakin ja se näytti maistuvan paremmin kuin ikinä!
Olin tunnin vessassa Lolan kanssa, kunnes avasin oven, että hän saa halutessaan tulla sieltä pois.


Mukaan saadut ohjeet:
´´Lola tuotiin vastaanotolle sterilaatioleikkaukseen.
Leikkauksessa poistettiin munasrjat ja osa kohtua. Leikkauksen jälkeen ei tule kiimoja, eikä kissa voi tiinehtyä.

Vaikka kissa on herännyt vastaanotolta lähtiessä, voi se turvalliseen ja rauhalliseen paikkaan päästyä käydä uudestaan nukkumaan ja olla tokkurainen. Sulkijalihasten toiminta voi olla heikkoa, ja pieniä vahinkoja voi sattua. Tämän vuoksi turvallisin paikka on lämmin ja maantasalla esim. omassa kopassa kylpyhuoneessa. Kylpyhuoneessa myöskään vahingot eivät haittaa niin paljon. Kun kissa on täysin hereillä, voi sen päästää koko asuntoon.

Lola on saanut leikkauksen yhteydessä kipulääkepistoksen. Kotiin kipulääke erillisen ohjeen mukaan. Aloitetaan huomenna.

Leikkauksen jälkeisenä päivänä ja yönä kissaa ei tulisi jättää yksin. Seuraavan aterian saa antaa, kun kissa on täysin hereillä ja itse haluaa. Anestesia-aineet aiheuttavat myös suolistolamaa, jonka vuoksi ateria kannattaa olla normaalia pienempi pahoinvoinnin välttämiseksi. Vettä voi tarjota normaalisti. Lähipäivinä hiekkalaatikko tulee pitää erityisen puhtaana.

Leikkaushaavassa on itsestään sulava haavaliima/tikit, poistettavia tikkejä ei ole. Haavan päällä olevan siteen voi poistaa 2-3 päivän kuluttua. Uutta ei tarvitse laittaa vaikka side irtoaisi aiemminkin. Haava-alue saattaa turvota 1-2 viikkoa leikkauksen jälkeen johtuen lankaärsytyksestä. Mikäli turvotus on kananmunan puolikkaan kokoinen, iho punoittava ja kuuma, voi kyseessä olla tulehdus. Ottakaa tässä tapauksessa yhteyttä leikanneeseen lääkäriin.

Yleensä kissat eivät ole kiinnostuneita leikkausalueesta. Haavan aukeamisriskin vuoksi kuitenkin Lolla pidettävä joko kauluria tai sukkapukua, jotta nuoleminen ei onnistu. Pahimmeassa tapauksessa kissa saa karhealla kielellään ompeleet auki, jolloin esim. suolisto voi tulla ulos leikkaushaavasta. Normaali pesu on sallittua, mutta mikäli Lola pyrkii jatkuvasti nuolemaan haavansa (puvun läpi tai sen reunasta) tai puree sitä voimakkaasti on käytettävä kauluria. Kauluria käytettäessä on muistettava, että kissat stressaantuvat herkästi, mikäli eivät pääse pesemään itseään. Tämän vuoksi kauluria käytettäessä on kissan annettava pestä itsensä ilman kauluria valvotusti muutaman kerran päivässä.

Pikaista paranemista Lolalle!``

Olin positiivisesti todella yllättynyt, että lääkäri oli jaksanut kirjoittaa noin pitkän ohjeistuksen.
Hinnoissa on aina paljon eroja, riippuen ihan siitä minne eläimen vie. Kouvolassa on käytetty yhtä tiettyä kunnallista eläinlääkäriä ja sielä meidän narttu kissojen leikkuu maksoi satasen pintaan, täällä, Vantaalla eilinen reissu oli 140€ + lääkkeet + puku, eikä se ollut minusta yhtään liikaa hyvin hoidetusta hommasta ja ystävällisestä palvelusta!
Aijon käyttää käpälämäkeä jatkossakin rokotuksissa ja tulevaisuudessa toisenkin kissan kanssa.

Kevin & Lola
On haastavaa, kun taloudessa on yli-innokas taapero ja kiepä eläin. Kevin tykkää normaalisti nostella Lolaa (osaa aika hyvin!) ja painia sen kanssa, mutta nyt hänen ei voi antaa koskea kissaan, kun on niin kovakourainen, että pelkään ompeleiden repeävän tai kisuun sattuvan.
Lola on joko hiukka hölmö taikka todella fiksu.
Se ei nimittäin lähde Keviniä karkuun (Kevin on kaksi kertaa kerennyt halimaan Lolaa, ennenkuin olen kerennyt paikalle) vaikka tietää mitä on tiedossa, jos Kevin pääsee käsiksi. Vielä eilen illalla Lola juoksikin kyllä karkuun, kun oli ilmeisesti sen verta kipeä, mutta ei enään tänään.
Lola on tainnut myös huomata, että Keviniä ei lasketa kimppuun ja minusta tuntuu, että se kiusaa poikaa tahallaan. Kieriskelee matolla hänen edessä, tulee pyörimään syöttötuolin alla, sohvalle, jokapaikkaan härnäämään. Kevin kun meni päikkäreille, kiipesi Lola ylös puuhunsa nukkumaan.

Joudunkin nyt vuorottelemaan, että kun molemmat on hereillä, Kevin on välillä omassa huoneessaan mun kanssa ja Lola muualla, välillä poika joutuu tuoliin istumaan ja välillä taas pistän Lolan kylppäriin peteineen ja kuppeineen ja oven kiinni.

Lolan vointi
Lola on ihan oma itsensä, nukkuu ehkä useamman kerran päivässä, kun normaalisti, mutta syö hyvin, ei ole pissa/kakka vahinkoja sattunut, liikkuu/juoksee/kiipeilee normaalisti. Puku häntä vaan ärsyttää suunnattomasti! Eilen illalla oli siinä jumissa n.5min. välein, kun oli pyörinyt sen kanssa niin kauan, että takajalat oli mennyt puvun sisään jumiin. Yrittää myös repiä kaula-aukkoa vähänväliä ja peseytyessä varsinkin menee hermo, kun karhea kieli takertuu pukuun.
Täytyy tänään illalla taikka huomenna ottaa hetkeksi puku pois niin pääsee rassukka peseytymään kunnolla. Ja eihän sitä tiedä, jos ei sitä vaikka kiinnostaisikaan se haava ollenkaan, eikä tarvisi pukua pitääkkään!

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus tämä, koska meidänkin tyttökissa on leikattu muutama kuukausi sitten (hänen nimensä on Lulu :D). Mutta me ei saatu ollenkaan MITÄÄN ohjeita sen leikkaushaavan suhteen tai muutenkaan. Lääkäri sano, että saa olla ihan normaalisti niin kuin aiemminkin, ei laitettu mitään suojaa tai kauluria jne. Niin sitten ei osattu yhtään varoa ja kissa riehui liikaa ja se haava aukes :( Sitten se sama lääkäri vaan ompeli sen takas kiinni eikä taaskaan tullu mitään ohjeita! Sitten kyllä osattiin itse jo katsoa kissan perään, ettei liika riehu ym. (meillä on kaksi kissaa, joten osaavat olla todella villejä keskenään :D)
    Hyvä kun te saitte noi hyvät ohjeet ja toivottavasti teidän kisu paranee nopeasti :) Ja söpö miten teidän taapero ja kisu leikkii keskenäään, meillä on ihan sama juttu 1v 1kk aina menee kissojen perässä ja halii :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sehän siinä juuri onkin vaarana, että haava repeää :(
      Minä itseasiassa eilen (5pv leikkauksesta) otin haavan päältä siteen pois ja lääkintäkin lopetettiin, kun ei ole kipeältä vaikuttanut enään ja se viisi päivää tosiaan mennyt. Haava näytti jo tosi hyvältä, mutta varuiksi laitettiin vielä puku takaisin päälle, ettei vaan rupea niitä paria ommelta, mitkä pinnassa oli, näykkimään.

      Ikävää, että teille oli sattunut tuommoinen eläinlääkäri, kyllä heidän kuuluu antaa kunnon ohjeet vähintään suullisena!
      Voih, meilähän sitten sama tilanne tosiaan! :) Meiläkin ensivuodenpuolella kaksi kisua mitä taapero pääsee halimaan ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥