13.11.2013

Maanantain puuhat ja vika valitukset

Maanantaina tuli mieleen niin paljon kaikkea mistä haluan kertoa, että pakko tehdä sille päivälle oma postauksensa! Muita kuulumisia varmaan viikonloppuna sitten.
Aamu menee aina nopsaan, mutta päivän ja illan puuhat on yleensä täysi mysteeri ja päättyy tylsistymiseen. Näin ei kuitenkaan toissapäivänä, sillä rakas veljeni tuli meille vähän vaille yksi, kun Kevin oli vielä päikyillä. Juotiin kahvit ja kun Kevin heräsi, sai hän välipalan ja puettiin päälle. Lähdettiin nimittäin ulkoilemaan! Ulkoiltiin puolitoistatuntia, enkä edes huomannut ulkona, miten aika kului, oli niin lepposaa käppäillä rauhakseen hyvässä seurassa. Veljeni näytti keskustasta divarin, jossa hän on käynyt jo vuosia ja samalla hän näytti missä urheilutalo, jäähalli ja uimahalli sijaitsee. Veljeni oli niin onnessaan, kun pääsi työntämään rattaita ja työnsikin koko matkan. Viimeksihän hän on kyseisiä vempaimia työnnellyt n. 15-vuotta sitten, kun minä olin vielä rattaissa istuvan iässä.
Kun päästiin takaisin meille, juotiin taas kahvit, jonka jälkeen veljeni lähti. Sitten olikin enään Kevinin päiväruoka ja päikyt.
Illasta sain istua 2½ tuntia tv:n äärellä, kun ensin tuli salkkarit, sitten suomen kaunein koti ja lopuksi vielä erilaisten äitien viimonen jakso. Kuinka moni katsoi Emilian (Mutsis on-blogista) jakson?
Seuraavana maanantaina alkaakin sitten odotettu teini äidit, jota aijon alkaa katsomaan.

Maanantaina löysin myöskin ärsyttävän vian uudesta asumuksestamme, tai tarkemmin naapureistammen.. Alkuun hehkutin, kuinka täälä ei kuulu niin selkeästi muiden asukkaiden elämisen äänet, kun edellisessä asunnossa kuului muiden vessaäänetkin. Noh joo, kyseiset äänet eivät kyllä kuulu edelleenkään, mutta ihan uusi ääni, josta ei ollut pienintäkään häiriötä edellisessä vanhus painotteisessa talossa: musiikki. Voi jumaliste! Joo se on ihan fine, kun joku pässi alkaa huuattaa musiikkia aina juuri silloin, kun olisi Kevinin päikkärit, ja ei, hän ei kuuntele kovin hiljasella, vaan niin, että kuulen vielä tunnin sen lopetuksestakin sen basson kuminan jossain korvakäytävissäni. Kaikkein ihaninta on se, että jotenkin, en tiedä miten, se basso rämisyttää tuota meidän liesituulettimen kantta tai mikä lie tuossa hellan päällä onkaan!
Aika paljon mä siedän, mä kestän hyvin yläkerran pillipiiparin joka harjottelee n. puolet vuorokaudesta, kestän senkin, että jokaikinen perjantai yläkerrassa on bileet, mä siedän sen, että yläkerrassa kun imuroidaan, pelkään, että sieltä tulee pian joku katon läpi meidän olkkariin, mä kestän sen, että naapuri toljottaa parvekkeeltaan meidän olkkariin, sekä sen, että joku koira saa hepulin joka kerta, kun jonkun ovikello soi tai posti tulee, mutta tohon jumputukseen mulla ei enään piuhat veny, kun se on joka hiton päivä samaan aikaan ja loppuu yleensä siinä kohtaa, kun Kevinin uniaikakin!
Lisäksi mua inhottaa kokoaika enempi se, että parvekkeelle kuljetaan makkarin läpi, koska a) makkari on pirun kylmä, kun se ovi vetää ja b) ei vaan ole kiva, että kaikki tupakoitsevat ihmiset kulkee meidän sängyn ohi joka kerta ja c) jos mä meen aijemmin nukkuun tai koittasin ottaa päikkärit, herään siihin kun parvekkeen ovi narisee Rasmuksen kulkiessa siitä.
Muuta valitettavaa ei tällä kertaa!

Maanantaina myöskin sillä meidän ulkoilulla poikettiin juna-asemalla, koska oli tarkoitus käydä ostamassa junaliput jouluksi, koska mitä paremmissa ajoin ne ostaa niin sitä paremmalla alennuksella saa, esim. 60 vuorokautta ennemmin kun ostaa niin saa -50%. Noh selvisi, että tämän alennuksen saa vain nettitilauksella. Sainpahan kuitenkin selvitettyä sen, mikä lippu 1-vuotiaalle otetaan; Juniori 6-16v., koska sillä ei kuulemma ole mitään väliä kun ilmasiksi se tulee jokatapauksessa.
Hän vielä näytti koneelta vapaita paikkoja, joita oli vielä sillai kivasti, että oltaisi päästy lähekkäin, ja sanoi, että oikeaan aikaan olen liikenteessä, kun joulupyhien junat täyttyy tosi äkkiä, varsinkin lemmikkivaunu.
Noh kotona sitten rupesin tilaamaan niitä, mutta enpä saanut hoidettua sitäkään ilman ongelmia, kun paikkavaraukseen tarvi sen flashin ja oon asentanu sen ties kui monta kertaa, mutta aina se katoaa tältä koneelta. Joten jouduin tekemään sen Rasen paskalla koneella ja sitte lähettään ne liput mun s-postiin.
Noh mutta kappas vaan, kun lemmikkivaunussa oli enää alle 10 vapaata paikkaa hujanhajan ympäri vaunua, joten jouduin ottaan sillee, että toinen saa oltua Kevinin kanssa vastakkain ikkunapaikoilla ja toinen joutuu kissan kanssa käytävän toiselle puolen istumaa.
Nyt täytyy toivoa ensinnäkin, että Kevinin vaunuille löytyy joku rako mihin ne saa sullottua, tai sitte otetaan matkarattaat tai ei rattaita ollenkaan, saa nähdä!
Toisekseen olisi enemmän kun mahtavaa, että Kevinin/Rasen vieressä istuva istuisi yksin elukkasa kanssa ja suostuisi sitten vaihtamaan mun kanssa paikkoja, jotta pääsisin lapseni lähelle...
Äh kuinka paljon stressiä yhestä samperin junamatkasta... Tulen varmaan siitäkin höpöttämään vielä lähempänä lisää!

Vielä yksi asia joka ärsytti maanantaina, mutta toisaalta teki pienen perheemme todella iloiseksi: Rasmuksen isänpäivälahjan toinen osa tuli postissa! Ärsyttävää siinä on se, että alunperin sen piti ehtiä isänpäiväksi perille, mutta ei ehtinytkään ja loppujenlopuksi sen ehtiminen olikin vain yhdestä päivästä kiinni! TÄNNE lisäsin kuvat Rasen saamista lahjoista. Kevin oli yhtä hymyä, kun sai ohjentaa lahjan isälleen ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥