12.12.2013

Apinat irti

Eilen meillä oli vieraita. Samat vieraat ketä oli kesällä meillä yötäkin. Joku ehkä muistaakin mitä silloin kirjoitin.. noh ajattelin, että tämä lapsi olisi neljässä kuukaudessa oppinut jotain, mutta käytös olikin vain pahentunut. Viimeksi, kun kirjoitin heidän vierailustaan rehellisesti, joku tuli rykäisemään hernemaissipaprikat sieraimiinsa, joten jätän tällä kertaa kertomatta sen kummemmin, kuvat voivat kertoa niistä hyvistä hetkistä! Voisin kirjoittaa: ´´olipas rentouttavaa nähdä kaveria ja hänen lastaan, lapset leikkivät kiltisti ja me juotiin kahvia`` - mutta en mä tätä blogia siksi kirjoita, että voisin valehdella.




Tänään kävin vihdoin labrassa ja sen jälkeen päätin ottaa itseä niskasta kiinni ja uskaltauduin avoimeen päiväkotiin Kevinin kanssa.
Labrassa meni tosi hyvin, vaikka alkuun pelkäsin kauheita jonoja, ei me keretty odotustilassa olemaan kuin max. 5min. Kevin ei hermostunut yhtään, ihmetteli vain että missä ihme paikassa ollaan. Verikokeen otto meni hyvin ja näytteen ottaja oli tosi mukava, höpötteli Kevinille ja ihasteli hänen oranssihtavia hiuksia. Kun mun piikitys oli ohi, alkoi hoitaja kaivelemaan pientä pahvista rasiaa, hän mutisi itsekseen jotain ´´ei tuota, laitat sen suuhu, no mutta tuossa on vähän isompi!``
Hän kaivoi siis tarrarasiaa, josta ilmeisesti lapsi potilaat saa ´´palkinnon`` ja antoi sieltä Kevinille vaaleanpunaisen norsu tarran ja naureskeli ´´äitiä piikiteltiin, ja sut palkitaan! Mutta olit kyllä niin nätisti!`` Voi kuinka pieni poikanen siitä ilahtui, naamalla oli korvasta korvaan virne ja vilkuilu tarran ja hoitajan välillä innoissaan, tähän hoitaja totesi ihan täpinöissään: ´´katsos nyt kuinka toinen on niin onnellinen!`` heh, ihana näytteenottaja ♥

Sieltä sitten tosiaan lähdettiin avoimelle päiväkodille ja olin etukäteen kysellyt yhdessä ryhmässä, onko kellään kokemusta siitä, ja sain vastaukseksi, että siellä on aina ihan hirveä tungos.
Päästiin paikalle ja huomasin naulakot tyhjinä, siellä olikin meidän lisäksi yksi äiti puolivuotiaan poikansa kanssa. Joo, hirveä tungos.
No tilat olivat mielestäni aika huonosti suunniteltu, ajatellen, että siellä on paljon lapsia. Oli nimittäin hirveä vahtiminen tuossa taaperossa, kun siellä oli kamalasti käden ulottuvilla kaikkea mihin ei voi koskea. Lisäksi ne kaksi ohjaajaa oli hirveän koppavia eikä juuri ottaneet mitään kontaktia, itseasiassa he olivat suljetun oven takana ´´toimistossa`` yli puolet siitä ajasta mitä me siellä oltiin.
Kun lähdettiin toisen parivaljakon kanssa pois, jäätiin ulos vaihtamaan pari sanaa ja hän kertoi jostain neuvolan tiloissa olevasta MLL:n kerhosta/kahvilasta mikä lie ja ajattelinkin käydä siellä katsomassa, kun se tammikuussa alkaa. Sovittiin kuitenkin sen naisen kanssa, että tavattaisiin ensiviikon tiistaina tuolla samassa paikassa, mutta mennään jo aamupäivästä, jolloin siellä on ehkä enemmän porukkaa.
Kevinistä oli tietysti kivaa, kun oli ihan uusi paikka mitä ihmetellä ja paljon leluja mitä ei ole koskaan ennen nähnyt.

Huomenna onkin taas isommanpuoleisen ostoslistan kanssa kauppaan lähtö!
Pakko vielä loppuun hehkuttaa, että tänään aamulla vaaka näytti ihan uusia lukemia tämän laihdutuksen aikana! Tasan 59kg, huippu hyvä fiilis!

2 kommenttia:

  1. Kyllä omassa blogissa saa olla rehellinen ja kertoa siitä mistä haluaa!

    Kiva kun uskaltauduit "kerhoilemaan!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nii, kaikki ei vaan tunnu ymmärtävän sitä, että elämä ei ole aina sitä vaaleanpunaista hattaraa ja kaikki olisi niin ihanaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥