15.12.2013

Lauantain kiire päivä ja pikku apulainen

Eilen oli todella kiire päivä ja puuhaa riitti, illasta olikin taas selkä ihan tolkuttoman kipeä!
Rasmus oli aamusta ja aamupäivästä töissä, ja tuli kotiin yhden aikaan. Kahden maissa lähdettiin kaupoille, ostamaan vielä vihoviimiset joululahjat. Käytiin apteekissa, tarjoustalossa ja sitten Prismaan. Siellä ei se pakettiautomaatti vieläkään toiminut ja mentiin taas infolle ja kysyttiin, että mitäs keksitään, kun postin vehkeet ei vieläkään toimi ja mulla on vähän kiire saada mun pakettini sieltä. He siinä sanoivat, että korjaajalle on soitettu ja se on luvattu korjata viikonlopun aikana, mutta saa nähdä ja jos on niin, että paketti on lähdössä jo pois päin sieltä lokerikosta niin pitää soittaa postiin ja kertoa, ettei ole saanut otettua pakettiaan sieltä. Kysyin onko se puhelinpalvelu auki viikonloppuna ja infon nainen sanoi, että ei, ainoastaan vikapalvelu. Kysynpä vaan, että jos ei voi saada pakettiaan eikä voi siitä edes soittaa ja ilmoittaa, niin millähän oikeudella ne laittaa ensinnäkään noin lyhyttä aikaa hakea sitä pakettia, kun se kerkiään sieltä sitten jo lähteä ennen kuin asiakkaalla on edes mahdollisuutta sitä sieltä ottaa?!? Huh hei. Lisäksi postin kuljetusmiehet ovat hukanneet Rasmuksen paketin, joka on kaikenlisäksi jo maksettukin.

Nojoo takaisin asiaan, oltiin siellä Prismassa sitten kiertelmässä, kun yhtäkkiä takanani kuuluu möreä ääni. Jotenkin tajuan sen joulupukiksi, mutta en osaa näköjään vieläkään sisäistää, että mulla on nykyään lapsi ja näin ollen kaikenmaailman pukeutuneet tyypit tulee hillumaan meidän lähelle ja ne pitää vielä huomioidakin. Hetken päästä tajuan, että Kevin toljottaa sitä kuin olisi aaveen nähnyt, sitten hoksasin alkaa reagoimaan tuohon näkyyn. Kevin yleensä hinkuu kaikkien vieraidenkin ihmisten syliin, mutta eipä hinkunut pukin luokse. Ei hän sitä kyllä järin pelännytkään, mutta ilme kertoi, että tuota näkyä piti hetki sulatella, kun ei ole tosiaan koskaan ennen tuota partaveikkoa nähnyt. Pukki antoi meille namit ja Kevin joka yleensä syö kovalla halulla kaiken, ei meinannut ensin ottaa sitä pientä suklaan murusta, kun tarjosin, kaikki keskittyminen kun meni pukin toljotteluun silmät ymmyrkäisinä ja suu auki loksahtaneena. Vasta kun pukki lähti kävelemään pois, Kevin alkoi osoittelemaan perään ja ääneen kummastelemaan tuota tyyppiä.
Prismasta käytiin vielä Alkossa ja elämäni ensimmäistä kertaa olin siellä jotain ostamassa. No joo en ole muutenkaan paljon alkossa vieraillut. Enkä kyllä tälläkään kertaa itselle mitään ostanut, vaan lahjapulloja.

Kotona oltiin neljän aikaan ja Kevin saikin heti ruuan ja meni päikkäreille.
Sillä aikaa minä tein blogi juttuja, purin ostoksia, paketoin lahjoja ja sulatin piparitaikinaa.
Kevin kun heräsi, ruvettiin koko perheen voimin tekemään joulupipareita sekä lusikkapipareita. Tehtiin sekä itselle, että minun äidilleni. Kevin oli pieni apuri, mutta hänestä oli enempi hauskaa syödä sitä taikinaa ja heitellä kissallekin, kuin tehdä siitä paistoon sopivia palasia.


Seuraavaksi Kevin söi puuron ja minä jatkoin yhä pipareiden kanssa, siitä suoraan puuron jälkeen kylppärin tyhjennykseen ja sormivärit esille. Kevin pääsi vaippasillaan vähän taiteilemaan.
Kuvat taitaa tässäkin tilanteessa kertoa eniten!







Maalailujen jälkeen urakka pesua kylppärissä ja sitten Kevin lähti kuivailemaan ja ottamana iltamaitoa Rasen kanssa ja minä rupesin siistimään keittiötä.
Huh, kuinka teki hyvää illalla vaan kaatua selälleen sänkyyn!

4 kommenttia:

  1. Ihanan sotkusta puuhaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, lapsella oli ainenkin ihan Super kivaa sutata luvan kanssa! :'D

      Poista
  2. Heeei, otitko kuvia muuten valmiista taideteoksista? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin kyllä, mutta julkasen ne vasta joulun aikoihin/jälkeen, kun on lahjat vaihdettu yms. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥