3.12.2013

Leikkikentällä...

...Tuli taas kerran huomattua, ettei Kevin vierasta pätkääkään yhtään ketään.
Oltiin viime sunnuntaina viereisen päiväkodin pihalla leikkimässä ja sinne tuli mies lapsien kanssa. Lapset olivat 4½v. ja vähän päälle 2v.
Kevinin leikit keskeytyi, kun hän huomasi muut ja jäi tuijottelemaan heitä.
Hetken kuluttua Kevin lähti pikkuhiljaa lähestymään heitä ja tarkkaili, kuinka isompi lapsi juoksenteli ja hyppi ja kiipeili ja pienempi lapsi seisoi ja ihmetteli Keviniä.
Tervehdin miestä ja mulle tuli heti tosi vaivaantunut olo. Epäilen tuon fiiliksen johtuvan siitä, ettei mulla ole hajuakaan mitä leikkikenttien muiden vanhempien kanssa pitäisi jutella, vai pitäisikö minun olla vain hiljaa? Toinen syy on varmasti se, että olen aina auttamatta se , josta mietitään olenko isosisko vai lapsen äiti ja kaikki muut aikuiset ovat aina selvästi minua vanhempia, tuonkin miehen iäksi veikkaisin 25-30.
No mutta fiiliksistäni viis ja takaisin asiaan. Ei mennyt aikaakaan, kun Kevin taapersi toisten lasten perässä. Toiset osasivat jo juosta, joten Kevinillä oli vähän vaikeuksia pysyä perässä, ulkona hölkkä kun on vielä aika huteraa. Mitä tahansa lapset teki, oli Kevinin pakko tarkkailla vieressä/yrittää samaa perässä. Hetkenpäästä tapahtui jotain hassua, Toiset lapset lähti juoksemaan kauemmas, Kevin nappasi miestä sormesta ja yritti viedä mukanaan toisten lasten luokse!
Tätä ei käynyt sen kerran, vaan laskujeni mukaan n.5 kertaa. Eihän siinä, rohkea kulta.
Oli ihanan helpottavaa huomata, että kyllä Kevin pärjää muiden lasten kanssa, joten ehkäpä mä ensi syksynä uskallan pienoiseni jättää muiden lasten kanssa ryhmikseenkin. Niin no.. pakkohan mun on.
 Välillä käytiin toisella puolen aitausta leikkimässä, mutta Kevinin oli vaan pakko kokoaika päästä näkemään mitä muut touhuaa ja olla hommassa mukana.

Kun tuli aika lähteä, ei se sujunutkaan niin kuin ennen, että käsi kädessä vaan käveltäisiin kotiin. Ehei, tällä kertaa me kannettiin rimpuileva, itkevä, rääkyvä lapsi kotiin. Ressukka olisi halunnut jäädä vielä leikkimään..


Koko sunnuntai-ilta meni aika itkusissa merkeissä, kun rassukkaa vaivaa hampaiden tulo. Koko sunnuntaina ei nukuttu päikkäreitä ja mitä tahansa yritettiin, saatiin aikasiksi vain tuskastunut itku. Suihkusta on ennen nautittu oikein kovasti, mutta arvata saattaa, että ei tällä kertaa, KUNNES, keksin loistavan ratkaisun: annoin Kevinille hänen oman hammasharjan, koska muistin, että hän tykkää sitä järsiä. Se auttoi! Heti kun annoin harjan Kevinille, sain vastalahjaksi leveän hymyn ja ison halin. Oli niin ihanaa huomata, että noinkin pieni osaa näyttää eleillä sen mitä muuten sanoisi sanoin ´´kiitos``

Eilen oli hyvä sää ja mentiin Kevinin kanssa meidän oman pihan leikkialueelle vajaaksi tunniksi. Pakkasta ei ollut kuin -2 ja olin ihan jäässä, vaikka muka hyvin pukeuduin! Mietinpä vain, miten selviän sitten -20 pakkasissa, äh mä vihaan kylmyyttä! Menen varmaan ostamaan toppahousut ulkoiluhetkiä varten. Mielummin pukeudun lämpimästi, kuin muodikkaasti ollessani lapsen kanssa pihalla. No mutta, nyt jumittui aihe. Kevinillä oli kivaa, kaikkein parasta tuntui olevan se, kun löytyi jäätynyt kaarnan palanen!
Illasta lähdettiin vielä uudelleen ulos, kun piti taas kaupassa käydä. Siinä välillä oli alkanut vihdoin täälläkin lumisade! Olin kuin pieni lapsi taas, kun näin lumihiutaleiden leijailevan maahan.
Annettiin Kevinin kävellä alkuun vähän matkaa hennon lumisella tiellä, koska tuossa ei juuri auto liikennettä ole ja pikkunen osasi tosi nätisti kulkea käsi kädessä, kunnes...
Oltiin yhden talon kohdalla, se on tavallaan rivitalo, kun siinä on aidattu etu- ja sivupiha. Aidasta näkee toiselle puolelle ja Kevinhän näkikin siellä suht. saman ikäisen pojan kuin hän itse on ja meidän matka tyssäsi siihin paikkaan. Kevin vilkutteli ja päristeli pojalle ja poika vilkutteli takaisin Kevinille. Meitä vanhempia vaan nauratti, kun pojat siinä tuijotteli toisiaan hievahtamattakaan. Hetki siinä meni, mutta saatiin vihdoin Kevin jatkamaan matkaa. Kauppareissu meni hyvin ja ehdittiin hyvissä ajoin puuroksi kotiinkin.

Pointti tässä nyt oli se, että olen alkanut etsiä jotain perhekahvilan tyyppistä paikkaa mihin voisin Kevinin kanssa mennä, kun hän niin kovin näyttää tykkäävään ikäistensä seurasta.
Edellisellä paikkakunnalla oli niin huonosti, että oli auki aina juuri Kevinin päikkäreiden aikaan. Eli olisi tarkoitus löytää täältä läheltä nyt joku, mihin voisi mennä vielä klo: 13 jälkeenkin.
Löysinkin itseasiassa yhden. Se on joku avoinpäiväkoti, tällaisen esittelyn siitä löysin:

Toiminta-aika on ma-ke 8.30–15.15 ja to-pe 11.00–15.15.
´´Avoin päiväkoti on vanhempien ja lasten kohtaamispaikka, jonne voit vapaasti tulla lapsesi kanssa leikkimään ja tapaamaan muita vanhempia sekä nauttimaan hauskasta yhteiselosta
  • Avoimessa päiväkodissa vastuu lapsesta on vanhemmilla
Ohjatut tuokiomme ovat ilmaisia. Teemapäivän hieronta yms. ovat maksullisia.
Kahvia ja pientä kahvileipää on tarjolla päivittäin pientä korvausta vastaan.
Tulethan terveenä avoimeen päiväkotiimme.
Muistathan pestä omat ja lapsesi kädet tullessasi ja lähtiessäsi tartuntojen ehkäisemiseksi. Valvothan lapsesi käsienpesua!``


Vaikuttaa lupaavalta! Olen vaan hirveän huono menemään tuollaisiin, koska ujous.
Mietin liikaa mitä ne muut vanhemmat aikuiset ajattelisivat minusta, koska on suuri mahdollisuus, että olen jälleen paljon nuorempi, kuin muut.
Mietin, miten minut otettaisiin vastaan, kun olen uusi.
Mietin, miten Kevin osaisi käyttäytyä siellä.
Mietin, jos joku tuleekin puhumaan minulle, saanko mitään järkevää ulos suustani.
Kevinin takia aijon kuitenkin skarpata ja joku päivä me mennään sinne, edes katsomaan!

Nyt olen leiponut pellillisen joulutorttuja, kironnut kipeitä jalkojani (tein eilen pitkästä aikaa reisijumppaa), pyykännyt ja odottelen veljeäni saapuvaksi, että pääsen kahvikupposen ääreen ja iskemään kynteni noihin torttuihin, jotka selvästi huutavat nimeäni..


Ps. olisi vähemmän turhauttavaa, jos viitsisitte lukea postauksen läpi, ennenkun kysytte jotain asiaa, nyt viikon sisään kaksi kertaa tultu kysymään asiaa, jonka vastaus lukee aivan selkokielellä, jos vähän vaivautuisi. (Toki kysyä saa mitä vaan, ja vastailen mielelläni, mutta ensin voipi katsoa onko vastaus jo luettavissa tekstistä) 
Kiitos, hei.

4 kommenttia:

  1. Suosittelen käymistä, me käydään Niilon kanssa päivittäin tuossa avoimessa päiväkodissa ja se on meidän päivien pelastus kun toinen saa touhuta ja mennä pari tuntia muiden lasten kanssa, äiti saa hetken hengähtää ja juoda sen kupin kahvia ihan rauhassa siellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja se, että sieltä vois hyvältuuril saada samanhenkistä juttukaverii kahvikupposen äärelle! :) Hirveesti vaan tosiaan jännittää lähtä, mutta kerään rohkeuteni vielä ja mennään! :)

      Poista
  2. Ootpas kaunis ja Kevin suloinen! Ihana toi sen haalarikin :P! Niin ja mun on pitänyt kehaista tota sun uutta banneriakin, tosi hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :)
      Mun onkin pitänyt täälä kysellä, mitä ihmiset mieltä uudesta bannerista, mutta aina olen unohtanut sen tunkea johkun väliin, mutta hyvä tietää, että edes joku on sen huomannut ja siitä pitää ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥