8.1.2014

Hampaani & uusi hammaskoru

Voisin aloittaa kertomalla taustatietoja, koska en ole tästä aiheesta koskaan kirjoittanutkaan!
Mulla oli pienenä paha etupurenta ja lisäksi suu oli liian ahdas, josta syystä multa puuttuu aika paljon hampaita, kun niitä on pitänyt irrotella.
n. ekalla luokalla musta alkoi näkemään, että oikominen olisi paikallaan, mutta koska kaikki hampaat ei ollut vielä vaihtunut eikä kasvanut oikean kokoisiksi, piti odotella, että kaikki rautahampaat ovat valmiit. Kulmahampaat kasvoivat ihan ihme paikkaan, tai siis, ne kasvoivat liian ylös, koska eivät mahtuneet riviin. Tämänkin annettiin olla, koska tilanne korjaantuisi samalla, kun aloitettaisiin oikominen. n. 2 luokalla luokalla minua alettiin haukkua hampaideni takia. Silloin, ala-asteikäisenä se tuntui kurjalta ja onneksi en edes osannut aavistaa, mitä se tulisi olemaan yläasteella! Äiti se jaksoi aina lohduttaa, että ei yläasteella kukaan enään kiusaa, kun on kasvettu ´´aikuismaisemmiksi`` juupa.

2,3,4 lk koulukuvaukset

Koko projekti alkoi muottien ottamisella, röntgen kuvilla, ja kitarisojen leikkuulla. Leikkuu oli välttämätön koska en osannut (kyllä luit ihan oikein osannut) hengittää nenänkautta ja kojeen kanssa suunkautta hengittäminen olisi ollut todella hankalaa.
Seuraavaksi sain mötikän, jonka nimeä en millään muista, mutta sen tarkoitus oli vetää alaleukaani eteenpäin, jotta ylä- ja alapurenta kohtaisivat. Jouduin pitämään kojetta joka yö vuoden ajan ja lisäksi alkuunsa myös päivisin kaksi tuntia, ½h vähintään kerrallaan. Se oli ihan kamalaa. Se oli myös äidilleni todella väsyttävää aikaa, kun unissani muljautin kojeen aina suustani, joten äiti joutui käymään yöllä n.5 kertaa laittamassa sen mötikän takaisin suuhuni, eihän se vempain tyynyllä mitään auta. Sen kanssa ei pystynyt puhumaan ja äidillä meni aina hermo, kun yritin epätoivoisesti mölistä sen läpi jotain mistä ei saanut mitään selkoa. Myös nieleminen oli aika haasteellista koje suussa. Leuat olivat joka aamu kiepänä kojeiden pidosta.


kolmos luokalla, 3.12.2003

Kävin todella tiuhaan hammaslääkäreissä ja ihmettelen todella, ettei mulle ole jäänyt mitään kammoa kuitenkaan. Otettiin paljon muotteja, joista sai hyvin seurattua leuan siirtymistä ja hampaiden asentoa.
Kun yökojeen sai vihdoin pois, tuli aika ottaa hampaita pois tieltä (vai olisikohan niitä jo otettu ennen yökojetta.. nojaa), jotta saadaan hammasrivi suoraan. Mä en millään pysty muistamaan monta hammasta multa on irrotettu, mutta kyllä niitä tiuhaan revittiin. Kun ´´tiellä`` olevat hampaat oli irrotettu, minulle laitettiin kiinteät raudat, olin silloin neljännellä luokalla, loppupuolella, koska koulukuvat oli jo otettu ja niissä vielä hymyilin, toisin kuin vitosluokan kuvassa.

nelos luokalla, 17.9.2004


Kiinteisiin rautoihin jäi aina kaikki ruoka väleihin, jouduin kantamaan hammasharjaa mukana, että sain esim. mäkkärin vessassa pestyä hampparin jäämät pois. Alkuun mulla oli raudat ylä- sekä alahampaissa, mutta alhaalta ne saatiin pois muistaakseen jo puolenvuoden jälkeen. Ylärautoja jouduin pitämään jotain parivuotta. Inhottavinta oli hymyillä, kun raudat vilkkuivat, lisäksi ne repivät alkuunsa huulien sisäpinnat rikki. Muistan aina, kuinka hammaslääkärit yritti piristää sillä, että sain aina valita itse minkä väriset kumilenkurat rautoihin laitetaan ja sitten he kehuivat ne maasta taivaisiin.
kutosella, 16.2.2006

Kun sain vihdoin raudatkin pois, Sain vielä varuiksi pienemmän möllikän, sellaisen kumilurjakkeen, jollaista mm. äitini pitää siksi, ettei pure hampaita rikki unissaan. Minä sain sen siksi, että leuat ei lähtisi palautumaan, vaan kaikki jäisi niin. Niitä kuitenkin pidin vain muutaman yön viikossa, koska niillä ei yritetty saada mitään varsinaisesti tapahtumaan.

Sain myöskin äidiltä ´´palkinnoksi`` hammaskorun/kiinnityksen, vaikka suurin palkinto on tietysi se, että mulla on oikeanlainen purenta ja hyvät hampaat!
Kiusaaminen ei kuitenkaan loppunut, vaan yläasteelle mennessä se vain paheni. Huvittavinta oli se, että suurinosa haukkujista omisti mitä vinoimmat ja kellastuneimmat hampaat ja silti kehtasivat huudella joka välissä majavaa.
Toisaalta se oli tietysti todella loukkaavaa ja ärsyttävää, mutta toisaalta tiesin itse, ettei niissä haukuissa ollut mitään perää, sillä olin käynyt läpi kovan oikomisen joka ei olisi ollut pahitteeksi heillekään ja minulla oli oikeanlainen purenta ja hyvät hampaat!
Kuitenkin oikominen ja raudat jätti jälkeensä sen, ettei minusta ole nelosluokan jälkeen yhen ainutta koulukuvaa, jossa hymyilisin suuauki ja se teettää pientä haastetta yhä edelleen, vaikkei hymyssäni ole mitään hävettävää. Enään.
Pelkään ihan hirveästi, että Kevin perii tämän minun purentavikani (jota on suvussa) ja joudun käymään hänen kanssaan saman projektin uudestaan ja hän saattaa huonossa tapauksessa kärsiä samat haukut, kuin minä aikoinaan.


Nyt, kun taustat on käyneet kaikille selväksi, voidaan siirtyä siihin hammaskoru osioon. Sain siis tosiaan hammaskoruni kuudennella luokalla eli reilu 5-vuotta sitten. Koru oli alkuun ihan nätti, pieni perhonen. Kuitenkin harmitti, että jokainen joutui aina katsomaan tarkemmin, jotta erotti, mitä koru esittää. Olin toivonut kultaista sydäntä, mutta äiti ei ollut sellaista löytänyt.
Vuosien mittaan, korun alta turskahtanut liima, alkoi kellastua, vaikka pesen hampaani päivittäin. Nykyään kukaan ei enään kysynyt: ´´mitä tuo koru esittää?`` vaan vielä kamalampaa: ´´sulla taitaa olla jotain likaa hampaassa``  Päätin vihdoin saada aikaan muutoksen ja vaihtaa korun.


Äitini lupautui maksamaan uuden korun sekä sen vaihdon joululahjaksi. Korun kävin ostamassa ihan koruliikkeestä, koska paikassa, jossa kävin korun vaihtamassa ei ollut koruvalikoimaa.
Vaihto meni niin, että ensin piti tietysti poistaa se vanha koru, sitten hampaan pinnasta täytyi hioa ja kiillottaa kiinnitysmuovit pois ja sitten vasta liimattiin uusi tilalle. Aikaa operaatioon meni vain 15minuuttia, eikä se hiominenkaan tuntunut miltään.
Hammaskoru maksoi  40€ ja irrotus/kiinnitys 40€



Onko muita, joita olisi kiusattu hampaiden takia?

4 kommenttia:

  1. nätti toi uus hammaskoru :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, itekki tykkään :)

      Poista
  2. Anonyymi10.1.14

    mua ei oo kyllä suoranaisesti hampaiden takia kiusattu, jota ihmettelen suuresti :D niin vinot ja erikokoset ne kylläkin on, edelleen. Mutta itteä aina vaan huvittaa. Multa piti kans hampaita repiä, mutta väittivät sitte kuitenki että ne mahtuu... no, eipä mahtunu! :D Lisäks meillä on suvussa kellertävät hampaat, joten vaikka aamuin-illoin pessy/pesee, ei auta... valkosia niistä ei saa. Joidenki ihmisten vaan tuntuu olevan vaikee ymmärtää et ei kukaa itte päätä miltä ne hampaat näyttää. Voit olla ylpee itestäs ku jaksoit ton rumban ja sait kauniit hampaat kovalla työllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootko kokeillu noita valkaisevia tahnoja? Jos ne auttais vähän :)

      No niinpä, ja mikä kukaan on arvostelemaan muiden ulkonäköä? ei kukaan ole täydellinen...

      Olenkin! Ainut mikä enää ärsyttää hampaissani, on se, että alahampaissakin olisi pitäny pitää kauemmin ehkä rautoja, ja poistaa pari hammasta lisää, koska ne ei oo ihan suorassa rivissä, mutta eipä ne onneksi edes juurikaan näy :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥