17.1.2014

kiukku kuulumisia

Tämä viikko on ollut aika kiukun täyteinen.
Suunnitelmia on mennyt mönkään eikä oikein mitään kivaa puuhaakaan ole ollut, paitsi veljeni viikoittainen vakio vierailu.
Onneksi synkästä arjestakin löytyy aina jotain mistä voi edes vähän iloita!

Keskiviikkona meidän piti mennä yhteen perhekahvilaan, mutta jouduttiin sekin meno perumaan, koska koko aamu meni ihan mönkään. Yleensä Kevin kyllä sillointällöin kestää sen, että aamusta onkin menoa ja päiväunet siirtyvät, mutta ei tietenkään tällä kertaa, kun minä niin kovin odotin juttuseuraa ja kivaa tekemistä pitkästä aikaa.
No ei auttanut, kun tosiaan perua ja pistää Kevin normaalisti unille ja hän simahtikin samantien! En tiedä onko nyt joku uhmakausi taas päällä vai vaivaako hampaiden tulo vieläkin, kun sinne on nyt tiuhaan tahtiin hampaita puhkeillut.
Kuitenkin päiväunien jälkeen sama kiukuttelu ja uhmailu jatkui, joten päätin kaivaa paksut talvitamineet esille ja lähdettiin ulos.

Inhoan talvea todella paljon. Mulle olisi hyvä, jos olisi lunta ja max. -5 pakkasta jouluna ja vuodenvaihteessa, mutta kun sitä ei viime vuonna ollut laisinkaan, toivoin, että koko talvi jäisi kokonaan pois. No ei, kun yhdessä hetkessä pamahti hento lumikerros maahan ja -15 pakkasta, juu ärsyttää kuin pientä lasta jolta viedään tikkari suusta!
Onko täällä muita kellä samoja fiiliksiä tästä ´´talvesta`` ??
Kevin kuitenkin tykkäsi ulkoilla, vaikkei siellä mitään tekemistä olekaan, onneksi tuolle pienelle taaperolle riittää se, että saa käppäillä ympäriinsä, ihmetellä muita ihmisiä ja eläimiä sekä yli lentäviä lintuja.




Ulkoilun jälkeen maittoi taas unikin hyvin edes sen tunnin verran!
Rasmus kun tuli töistä, oli hänellä mukanaan pussukka, jonka eilen unohti työpaikalleen ja joka piti sisällään hänen vanhempien tuomat tuliaiset thaimaasta.
Rasmukselle taisi olla kolme paitaa, minulle yksi ja Kevinille kesäksi toppi ja shortsit.


Eilisen jäljiltä on jalat ´´hiukan`` kipeänä, kun kipittelin ympäriinsä kiilakorkoisissa kengissä pitkästä aikaa, kaippa niihin on taas vaan totuteltava, sillä ne on ainoat kunnolliset (siis ainoat mitä kehtaa jalkaansa vetää) talvikengät mitä mulla on.


Ensin siis lähdettiin Kevinin unien jälkeen vaunuillen perhesuunnitteluneuvolaan ja kirjoittamaan terveyskeskukseen jotain papereita, että ne saa tänne mun terveystiedot Kouvolasta.
Reissussa meni sen verran aikaa, että kotiin tultua Kevin saikin taas syödä ja mennä jälleen nukkumaan. Unien aikana Rasmus tuli kotiin ja minä lähdin Ditan kanssa eläinlääkäriin rokotuksille.
Ihan kiva, että kasvattaja sanoi, että Ditalla seuraava madotus vasta kesällä, mutta eläinlääkäri sanoikin, että olisi pitänyt madottaa ennen rokotusta ja näinpä saatiin joku viiden päivän kuuri madotus noille. Lisäksi pitää ostaa vielä maitohappobakteereita, koska kisuilla on mennyt jotkut bakteerikannat sekaisin niin ovat ihan ruikulilla molemmat ja pentu ei ole edes vieläkään oppinut astialle. Tähän lekuri neuvoi, että pitää kokeilla ostaa toinen astia, että pennut eivät aina välttämättä uskalla käyttää astiaa, jota aikuinen kissa käyttää, vaan tarvitsee ns. oman paikan.
Aivan uutta tietoa tämäkin ja vähän oudoksuttaakin, sillä kyllä meidän kolme kissaa käyttää ihan sulassasovussa samaa astiaa... nojoo pakkohan se on jostain toinen astia repäistä ja kokeilla vaikka vaihtaa hiekkaa sinne, jos tuo hölmöläinen ei ymmärrä, että puupelletti on ihan samaan tarkoitukseen kun hiekkakin.

Tänään on mennyt suurinosa päivää siivotessa. Olen jynssänyt koko kämpän puhtoseksi, jonka jälkeen on suuri nautinto istahtaa kahvikupin äärelle katselemaan ja nuuhkimaan puhdasta kotia.
Illalla meillä tuoksuukin herkut, sillä postissa tuli tänään mummini kirje, jossa oli aivan taivaallisen hyvän juustokakun ohje. Jaan sen teillekin, kunhan pääsen sen tekemään, että saan mukaan kuvia.

Viikonloppuna olisi tarkoitus olla vaan kotosalla, ulkoilla, perehtyä yhteen kampanjaan (siitä tulossa lisää myöhemmin), ja soitella videopuhelua äiskälle.
Mulle tuli ihan yhtäkkiä eilen illalla/yöllä ihan hirmunen ikävä omaa äitiä. Tuli vaan mieleen muutamia kertoja, kun asuttiin vielä Kouvolassa ja Kevin oli ihan pieni, oli aurinkoinen sää ja äiti tuli töidensä jälkeen meille kahville, rupateltiin ja ihasteltiin pikku-Keviniä. Jotenkin kaipaan sitä, että äitiä pystyi näkemään joka viikko, vaikka pärjäänhän minä itseksenikin, en sitä tarkoita, mutta on se oma äiti aina tärkeä ja rakas vaikka itsekin kasvaisi ja ´´aikuistuisi`` ♥

Hyvää viikonloppua kaikille!

2 kommenttia:

  1. Nätti sinä! :)

    Kivoja tuliaisia ootte saanut, ihana toi kevinin setti. :)

    Kyllä se kiukkuvaihe siitä taas menee, uhma ja hampaiden tulo yhdessä ei oo mikää paras yhdistelmä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi kiitos! :)

      Niin on, meki tykättiin :) Toi Kevinin setti on kesällä tosi hyvä, kun paitakin on sellasta vilposan tuntusta kangasta :)

      Jep, hetken joutuu vähä vieterii venyttää, mutta sitten taas helpottaa ja onneksi kiukunkin keskellä on hyviäkin hetkiä! =)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥