6.1.2014

Kun Dita tuli taloon

Kaikille blogini lukijoille varmasti jo käynyt selväksi, että meille muutti uusi kissanpentu 30.12.13
En kuitenkaan heti silloin viitsinyt tätä kirjoittaa ja julkaista, että saa kattavammin kirjoitettua sopeutumisesta.

Pentu on Bengali rodultaan ja viralliselta nimeltään MyArt Golden Leopardita, lyhensimme kutsumanimen siitä ´´Dita``.
Täplikäs toveri olisi ollut luovutusiässä jo 23.12, mutta lähdimme silloin äidilleni, niin sovittiin kasvattajan kanssa, että pentu tulisi vasta joulun jälkeen. Käytiin kuitenkin katsomassa pikkuistamme 21.12.

30.12 alkaen kuitenkin kirjoittelin tänne muistiin päiväkirja tyyppisesti siitä, kuinka uusi pentu on meille sopeutunut.

Heti, kun Dita tuli, se oli reipas ja tutki paikkoja, Lola ei laskenut lähelleen, vaan suhisi ja pentu tietysti vastasi suhinaan samalla mitalla, eli alku oli, kuin olisi käärmepesässä asunut. Tappeluilta kuitenkin vältyttiin. Ditan kasvattajakin sanoi, että jos Lola olisi vakaasti sitä mieltä, että tuo ei tänne ole jäämässä, olisi yhteenotto tapahtunut samantien. Hän myös veikkasi, että Lola hyväksyy pennun melko pian.

päivä 1:
Lola alku suhinoidensa jälkeen on tyytynyt mököttämään meidän sängyn alla tai minun työtuolilla. Jos Lolaa yrittää viedä vähän lähemmäs pentua, tulee suhinat ja se lähtee pois. Kumpikaan kisu ei lähesty toista, ellei ole pakko.
Dita on heti osoittanut rodunomaisia luonteenpiirteitä, kun vein sen ruokapaikalle, alkoi melkein heti veden kanssa pelleily, taitaa olla siis sittenkin kupin vaihto edessä. Myös Kevinin kylpyaltaassa oli ihan kivaa.
Pennun lempipaikkoja on sohvapöydän alla ja olohuoneen sohvan alla, koska pelkää Lolaa ja kovia ääniä vielä. Ei myöskään tykkää olla sylissä.


päivä 2:
Lola suhisee pennulle edelleen ja pysyy etäällä, pentu suhisee takaisin, mutta yrittää kuitenkin lähestyä Lolaa.
Pentu on oppinut kiipeilemään kiipeilypuussa ja alkaa tottumaan sylissä oloonkin. Ei myöskään pelkää Keviniä enään niin paljon, kuin edellispäivänä, joka on toisaalta huonokin juttu, sillä olen saanut monen monta kertaa olla jo pelastamassa pentua, kun Kevin luulee sitä pehmoleluksi ja kantaakin juuri kuin lelua..


päivä 3:
Lola ei enään suhise eikä murise, päinvastoin, se yrittää leikkiä pennun kanssa, mutta pieni ei ymmärrä tätä, vaan alkaa ärhentelemään, kun Lola hyökkii päin. Kuitenkin pentu edelleen myöskin lähestyy välillä Lolaa, kuitenkin pelokkaana ja välillä vähän vihaisena.
Edistystä kuitenkin on tapahtunut joka päivä, sillä välillä nuo karvakaverit ovat jopa nenät vastakkain nuuhkimassa hetken, kunnes toinen sähähtääkin tai lähtee pois.
Kiipeilytelineessäkin ne kykenevät olemaan jo samaanaikaan.


Päivä 4 -->
Päivä nelosesta eteenpäin en ole jaksanut enään listata joka päivää, koska hurjia muutoksia päivien välillä ei enään ole ollut. Päivä neljästä eteenpäin kisuja on voinut kutsua jo etäisiksi kavereiksi.
Kerran ovat yrittäneet nukkua samassa pedissä, mutta siitä eivät oikein päässeet yhteisymmärrykseen, pesästä nousi erilaista tassua ja häntää ja kuului hirveä metakka, kunnes tulivat siihin lopputulokseen, että pikku Dita vie isoimman pesän ja Lola siirtyy aina nukkumaan viereiselle tasolle.
Ruokailut yhdessä sujuvat jo oikein hyvin, vaikka Lola veisi normaalisti jo yksistään koko tason tilan, niin kyllähän sopu sijaa antaa, varsinkin, kun toinen on vielä ihan marsun kokoinen!
Neidit osaa jo leikkiäkin yhdessä, useinmiten Lola alkaa jahtaamaan leikillään, mutta nyt tuota leikkiä on näkynyt jo toisinpäinkin.





Ditan kanssa on vielä aika paljon opeteltavaa.. Se ei nimittäin ole ilmeisesti kasvattajalla tottunut kynsien leikkuuseen ja näin ollen minun kädet on eilisen yrityksen jäljiltä aivan raadeltu, Lola ei onneksi ottanut mallia tuosta rimpuilusta ja metastuksesta vaikka vieressä ihmettelikin, vaan Ditan jälkeen oli vuoro Lolan ja se meni yhtä hyvin kuin aina ennenkin, kehräyksen saattelemana.
Dita ei myöskään millään ymmärrä tehdä tarpeitaan hiekka-astiaan. Kolme vahinkoa on osunut olkkariin alkuaikoina, mutta nykyään se sentään tajuaa mennä vessaan, mutta isompi hätä löytyy usein suihkun alta ja pienemmät tää lorottaa lattiaviemäriin... Sinänsä ihan jees, eipähän oo matoilla, mutta mielummin mä ne kokkareet astiasta noukkisin, kun jynssään aina lattiaa.. Ja kyllä, Lola tekee edelleen astiaan ihan normaalisti, mutta pentu ei ole hoksannut matkia tätä, myöskään se ei ole auttanut, että vien pentua vähänväliä astialle ja näytän kuinka siellä kuopsutellaan, pentu vaan hölmistyneenä alkaa leikkiä pelleteillä ja välillä koittaa syödä niitä. Yhet isot ja muuutamat pienet saatu astiaan, kun olen vahtinut vieressä, mutta ei silti mene jakeluun...
Noh kyllä se tästä vielä!
Täällä tullaan varmaan vielä näkemään kuvia kaveruksista ja kokoan myöskin kokoaika postausta Bengalista rotuna, samallailla, kuin aikoinaan tein Lolasta, eli ragdolleista.

5 kommenttia:

  1. ompa ihana näkönen pikkukisu<3

    VastaaPoista
  2. Siis sulla on tämä ihana kissarotu josta olen haaveillut jo aika pitkään!! Aijon kyllä itsekin vielä tämmöisen hankkia. Huikeeta! <3 <3 <3 Tosi ihania ovat molemmat kisut!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bengali on kyllä todella niin kissa luonteeltaan, käytökseltään ja olemukseltaan, kun vaan voi olla! =)

      Poista
    2. Eli eläimellistä menoa siis! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥