24.1.2014

Millaista elämäni olisi...

... jos Keviniä ei olisi?

Sitähän on vaikea varmuudella sanoa, mutta mitä luulisin?

Olisin opiskelemassa lapsi- ja perhetyön perustutkintoa kolmannella luokalla, valmistuisin kesällä.
Ilmeisesti tuskailisin nyt portfolion ja opinnäytetyön kanssa, mitä vanhojen luokkalaisteni puuhia seuraillut.
Asuisin varmaan edelleen opiston kampuksella asuntolassa viikot ja viikonloppuisin ravaisin Kouvolaan.

Koulupäivien jälkeen näkisin kavereita ja tekisin koulujuttuja.
Viikonloppuisin näkisin Kouvolassa olevia kavereita ja todennäköisesti kävisin baareissakin reippaasti useammin, kuin mitä nyt käyn.
Olisin vapaa menemään miten tykkään - ja varmaan menisinkin paljo kelloa katsomatta.

Tuskailisin mahamakkaran kanssa, jota ei edes oikeasti olisi, ainakin jos tähän nykyiseen vertaa..
Mulla olisi arveton vatsa, reidet, peppu.
En olisi vastuussa kenestäkään muusta, kuin itsestäni.
Perhekyselytietoihin kirjoittaisin edelleen vain äidin ja veljen.

Kuvittelisin olevani kovinkin vastuullinen ja aikuinen, koska ´´olenhan täysi-ikäinen``, vaikka todellisuudessa mulla ei olisi pienintä aavistustakaan mitä nuo käsitteet tulevat vielä olemaan!

Tätä blogia ei olisi olemassa, koska en tietäisi edes mistä kirjoittaa, tylsistä koulupäivistänikö? vai viikonlopun kännisekoiluista?
No väliäkö sillä, koska en varmaan edes tietäisi koko blogimaailmasta, jonne eksyin muiden äiti-ihmisten blogien kautta.

Olisinko edelleen Rasmuksen kanssa? Pakko sanoa, että en usko. En todellakaan meinaa, että me oltaisiin yhdessä vain lapsen takia, mutta oltaisiin varmaan huonoina hetkinä annettu jo periksi, jos ei olisi ollut jotain mikä pysäyttää miettimään mikä on tärkeintä.
En varmaan olisi vakituisessa suhteessa kenenkään kanssa. Ei mun pinna riittäisi, eihän se riittänyt ennen Rasmustakaan.

Tulevaisuudessa ei häämöttäisi muuta, kuin työntekoa lasten parissa ja varmasti pitäisin siitä työstä, edelleen ajatuksena ´´vaihdan ammattia sitten, kun kotonakin on tällaisia kiljukauloja``
Kävisin siis töissä, asuisin jossain yksiössä akselilla Helsinki-Vantaa-Espoo, seuranani ehkä joku häkkieläin. Haaveilisin varmasti aina välillä omasta pienestä perheestä, mutta nauttisin vapaudestani.

Vaikka välillä kaipaankin sitä vapautta, mikä minulla olisi ilman lasta, en silti vaihtaisi pois päivääkään, jonka saan viettää tuon maailman täydellisimmän ihmeen kanssa, uhmapuuskista huolimatta ♥
Loppujenlopuksi, multa puuttuisi maailman rakkain asia, joku joka pitää järjissä huonoina aikoina, joku joka rakastaa takaisin täysillä ja vilpittömästi, joku josta voin olla maailman onnellisin ja ylpein, joku joka antaa merkityksen olemassaololleni.
En olisi äiti - en olisi läheskään näin hyvä ja kokonainen, kuin nyt olen.



2 kommenttia:

  1. Kyyneleet valuu... Samanlaisia tuntemuksia itselläänkin ja sit viel toi biisi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :')
      Oli pakko laittaa toi biisi vielä, kun eilen tuli ne sanat yhtäkkii mieleen ja aloin laulaa sitä Kevinille ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥