7.1.2014

Pitkään odotettu tapaaminen!

Päivät ovat menneet aika perusmeiningillä, kodin siistintää, pentukissan opetusta, Kevinin kanssa leikkimistä ja sitä rataa..
Kuitenkin oli ihan mahtava piristys kun äitini, Kevinin Raija-kummi ja hänen mies tulivat käymään perjantaina, vaikkakin itkuhan siinä taas pääsi, kun oli aika sanoa heippa.
Veljenikin kävi perinteisesti eilen, eli maanantaina.


Tänään oli kuitenkin päivä, jota oli odotettu todella pitkään!
Tästä pienenkin blogin pitämisestä on nimittäin ollut hyötyä; olen saanut tätä kautta uuden ystävän.
Bongasin muutamia kuukausia sitten, tai no on siitä jo vissiin vuosi(!) miranda's little life -blogin ja huomasin tietysti heti, että kirjoittajalla on Nella-tyttö, joka on vain 4 PÄIVÄÄ nuorempi, kuin Kevin.
Ruvettiin lukemaan toistemme blogeja, kommentoitiin ja sitten siirryttiin Facebook kavereiksikin.
Me asuttiin silloin viellä Kouvolassa ja heillä on sukulaisia siellä suunnilla, joten meillä oli monta kertaa suunnitelma nähdä, mutta aina tuli perhana jotain esteitä.
Kuitenkin ollaan vaihdettu kuulumisia chatissa ahkeraan, kirottu miehiä ja semmoista.
Nyt asutaan hiukka lähempänä, mutta meiltä Vantaalta, Miralle Espooseen joutuu kuitenkin 2-3 kertaa vaihtamaan kulkuneuvoa, kun julkisilla liikutaan.
Julkiset ovat siis ainut keino nähdä, koska meidän ongelmat menee ristiin: minulla on ajokortti, mutta ei autoa, Miralla ja hänen miehellään olisi auto, mutta Miralla ei ajokorttia. Damn!
Noh Sunnuntaina taas juteltiin ja mietittiin jälleen kuumeisesti, että milloin ja missä me voitaisiin vihdoin nähdä, jolloin mulla välähti! Meillähän on auto vielä tämän viikon käytössä!
Näinpä äkkiä sovittiin, että me mennään Kevinin kanssa heille, kun Rasmus on tullut töistä, tiistaina, eli siis tänään.

Mua jännitti ihan hirveästi, tai no mua jännittää aina, kun olen näkemässä ´´vieraita`` ihmisiä. Puhuttiinkin tästä Miran kanssa, että tosi hassua, kun tuntuu, että tunnettaisiin toisemme tosi hyvin, vaikka oikeasti ei olla edes ikinä nähty!
Mulla on sellainen ikävä ongelma, että vaikka pystyn ihan vieraidenkin ihmisten kanssa kirjoittelemaan vaikka mitä, niin sitten kun toisen näkee face to face, menen ihan lukkoon..
Tämä on suurin syy miksi jännitän uusien ihmisten tapaamista aivan valtavasti.

Hermoilin ja pakkailin kaiken valmiiksi siiheksi, että Kevin herää 17.30. Välipalakin oli valmiina; nopea pikku hedelmäpiltti nassuun, äkkiä vaatetta päälle ja menoksi!
Meiltä ajoi autolla Miralle reilu 20 minuuttia ja Kevin ehti jo hermostua siinä ajassa.
Pyörittiin päämäärässä eikä tajuttu miten päästään parkkipaikalle, joten Rasmus sitten ajoi suoraan oven eteen (siis kerrostalon alaoven) ja sitten Mira soittikin, että näkee meidät ikkunasta.. No onneksi autoa ei tarvinut varsinaisesti edes parkkeerata, koska Rasmushan oli vaan kyytimiehenä.

Mentiin sisälle ja yhtäkkiä mun jännitys oli tipotiessään! Ihan ehkä ekat 2min. mun fiilis oli semmoi hermmostunu, etten tienny mitä mä voisin oikein sanoa, mutta turhaa stressasin, eipä ollut pelkoakaan mistään kiusallisista hiljaisista hetkistä, haha! Päinvastoin, tuntu, että juttua olisi riittäny koko päiväksi.. ehkä pidempäänkin.
No Kevin oli heti täysin oma itsensä ja en meinannut saada häneltä edes takkia pois, kun tää oli jo kovasti menossa ja tutkimassa kaikkia leluja.




Me siis höpöteltiin Miran kanssa vähän kaikkea, vaikkakin pääosin tietty lapsista ja erityisesti niistä kahdesta, jotka siinä koitti tehdä selvyyttä kumpi leikkii milläkin lelulla, joten aina välillä juttu keskeytyi kun alettiin aina molemmat samaan aikaan torumaa, olipa toruttava kohde kumpi tahansa. Musta tää oli ihan mahtavaa, kun kaikki ei välttämättä uskalla toisen lasta komentaa ja aina ei välttämättä itsekään uskalla vieraan lapsen toimintaan puuttua, mutta tuntu, että meillä molemmilla se tuli jotenkin luonnostaan, että kumpi tahansa muksuista teki väärin niin lähempään oleva moitti.
Kaikkein hauskinta oli katsoa, miten kaksi täysin eriluonteista lasta toimi keskenään. Kevin on aika uhmakas (no okei, nyt hän sentään yritti käyttäytyä) ja kiipeilee joka paikkaan, olipa menossa Miran keittiön pöydällekin.. meinasi iskeä sohvalla olevan läppärin kimppuun ja kokeili, josko kylässä saisi paiskoa leluja. Nella taas meni rauhakseen, tarkkaili, höpötteli ja tuli tosi selkeitäkin sanoja paljon, eikä kuulemma ikinä puutu siihin läppäriin.. Joo meillä jos jättää sekunniksikin tommosen ulottuville niin puolet näppäimistä on heti irti, ennenkun väliin kerkiää.
Mutta siinä missä Nella on kehittyneempi kielellisessä kehityksessä niin  Kevin on ´´ketterämpi`` kiipeilijä ja ripeämpi liikkuja.


Loppuajasta, kun kävin vessassa ja Mira jäi vahtiin kahta muksua, alkoi Nella joko ottaa mallia Kevinistä tai osoittamaan mustasukkaisuutta Miran huomiosta, sillä Nella alkoi urakalla heittelemään leegoja pois laatikosta, mitä hän ei kuulemma ole koskaan ennen tehnyt, hassua!

Miran kanssa tuntu kemiat kohtaavan tosi hyvin ja toivonkin, että pystyttäisiin jatkossa näkemään mahdollisimman usein, että lapsistakin voisi tulla hyviäkin kavereita keskenään.
Mira oli vielä sympaattisempi, kuin mitä olin edes olettanut, toinen oli hermoillut siellä, että mitä voisi tarjota kahvin kanssa, että uskaltaako laittaa suklaata, vai pitäisikö ostaa jotain terveellisempää, kun hän muisti, että koitan laihduttaa, ihana ♥
Kaikin puolin ihan mahtava ilta oli!


2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi ♥