18.2.2014

Kevinin luonne

Jokainen ihminen on yksilö ja myöskin lapsilla on hyvin erilaisia luonteita, nyt kerronkin tarkemmin Kevinin luonteesta, vaikka koko tekstin voisi kuitata vaan sanomalla: Todella vilkas.

Kevin ei oikein osaa leikkiä mitään kovin keskittymistä vaativia juttuja. Eli ei leiki samaa juttua, kuin sen max. pari minuuttia. ei osaa mm. kasata palapelejä kunnolla, koska ne vaativat keskittymistä enemmän kuin viisi sekuntia ja Kevinillä menee hermo ja kiinnostus heti jos ei samantien loksahda paikoilleen. Sensijaan hän osaa mm. pomppia tasajalkaa hienosti, vaikka se jostain syystä löytyy neuvolakortista vasta 2vuotiaiden kohdasta.
Kevin on todella menevä lapsi. Juoksee, pomppii, kiipeilee, riekkuu. Parhaat leikit on hippaa, kurkistus leikkejä ja pallopelejä. Kaikkein mälsimpiä on kaikki missä pitäisi olla paikoillaan.
Myöskin nukkuminen on ihan tylsää ja poikaa ei voikkaan jättää sänkyyn makoilemaan tai edes istumaan tai saadaan aikaan raivari, vaan hänen täytyy saada jäädä seisomaan, josta sitten itse jossain vaiheessa väsähtää ja laskeutuu makuulle.
Heräämisen kuulee siitä, kun sänky hakkaa seinää ja natisee. Jos ei häntä heti hae pois, alkaa kiukku, koska sängyssähän ei ole tilaa riehua eikä mitään tekemistä.

Kevin ei ole myöskään ikinä ujostellut ketään, siis ei yhtään ketään, ikinä. Vanhalla asunnolla piti aina ensin tarkistaa rappukäytävän tyhjyys, ennenkuin lähti pojan kanssa, koska poika olisi jäänyt kiertämään vieraat mummelit sylistä syliin. Leikkikentällä reipas saattaa mennä ja napata vieraan aikuisen sormesta kiinni ja yrittää saada mukaansa. Onhan tuo reippaus tosi hyvä, mutta yhden huonon puolen löydän: Jos täytyy lähteä/jatkaa matkaa eikä poika halua tulla, ei auta kun hakea ja kantaa, koska se ei todellakaan auta, että huikkaa ´´no jäät sitten yksin`` ja lähtäisi kävelemään, sinne hän jäis. Kokeiltu on.
Kerran tuo neropatti esitti tulevansa perässä, mutta heti kun katseen käänsin, oli poika jo juoksemassa takaisin leikkikentälle.

Vaikka vierastamista ei ole ikinä ollut ja poikaa ei selvästi pelota olla ´´yksin``, on eroahdistus kamala.
Jos olen edes illan pois kotoa, saan koko seuraavan päivän osakseni todellista mielenosoitusta.
Vessaan ei ole mitään toivoa mennä yksin, jos ollaan kahdestaan kotona, jos sen virheen teen, on täystuho samassa hetkessä tekemässä jotain mitä varmasti tietää ettei saa tehdä.

Tästä päästäänkin hyvin tuohon uhmaamiseen ja vahvaan omaan tahtoon.
Ensimmäinen uhma meillä tuli heti ekojen synttäreiden jälkeen. Silloin se tuntui maailman romahduttavalta, mutta nyt sille vaan nauraa, se ei ole mitään verrattuna nykyiseen.
Kevinin vakkareihin kuuluu pureminen, hakkaaminen, nipistely, rimpuilu, hiusten repiminen, ja täys raivoaminen niin kauan että oksentaa.
Kaikkein kamalinta on, kun ei ikinä tiedä milloin tämä puuska iskee. Saattaa olla parikin hyvää päivää ja yhtenä aamuna ei enään saakkaan pukea edes päälle, ainakaan ilman mustelmia.
Ruuat heitetään lattialle, kaikki kielletty käydään läpi, ei nukuta, kiusataan kissoja (vaikka normaalisti kohtelee niitä hyvin), huudetaan, huudetaan, huudetaan ja vielä vähän raivotaan.. sitten oksennetaan. Ja kas, yhtäkkiä meillä onkin oikea päivänsäde taas.
Olen huomannut, että minä saan osakseni tätä uhmaamista paljon enemmän, kuin Rasmus, mutta ihan ymmärrettävää, minähän se olen täällä kaikki päivät komentamassa ja kieltämässä ´´kivoja`` asioita.
Ensimmäisellä uhma kierroksella tämä näkyi vain koti oloissa ja omassa porukassa, mutta nykyään uhma ei katso aikaa, paikkaa eikä seuraa, vieraskoreuskin on siis kadonnut, jos poika vaan sille päälle sattuu.
Kuitenkin jos vierailta kysytään, on Kevin pääsääntöisesti kunnon hymypoika ja ilopilleri, sillä vieraat eivät näe sitä mitä minä näen olemalla kutakuinkin 24/7 tuon vintiön kanssa.

Kevin on myös kovin äkkipikainen, hmm äitiinsä tullut. Hän saattaa esimerkiksi syödä ihan nätisti, kunnes käykin niin, että lusikka ei asetu kivasti nyrkkiin ja kaikki heitetään lattialle karjunnan saattelemana. Eli hermo menee hyvin nopeasti, jos homma ei suju niinkuin poika tahtoo.
Pitänee pitää aina mielessä, että nämä uhmailut ja kiukyttelut on ohimeneviä juttuja.

Kevin osaa myös jekkuilun jalon taidon. Jos pitäisi mennä vaipan vaihtoon ja menen vessaan valmiiksi huhuilemaan poikaa, saattaa hän käydä nurkan takaa kurkkimassa ja lähtee sitten juoksemaan kikattaen karkuun. Myös verhojen taakse piiloutuminen on olevinaan hauskaa ja usein sinne pitää raahata pikkukissakin mukana. Rakas myös piilottelee tavaroita. Yhtenä päivänä hän piilotti pölyjen pyyhkimis rätin, seuraavana päivänä kun oltiin lähdössä ulos, hän löysi sen jemmastaan ja huomasin tämän vasta, kun oltiin ulkona, sillä neropatti oli jemmannut sen uudelleen pehvansa alle, etten huomaisi ylimääräistä matkatavaraa :D

Kaikesta kiukkuilusta ja jekkuilusta huolimatta Kevin on kovin rakastava, ihana, fiksu ja taitava poika. Saan päivien mittaan osakseni paljon anteeksipyyntö haleja, kiitos haleja ja haleja muuten vaan. Kuolaisia pusuja unohtamatta ♥


Millaisia luonteita teidän taaperoilla on?

7 kommenttia:

  1. Ihana Kevin! ♥ Ja niiiiin erilainen kun Nella. :D Nella tykkää tosi paljon kaikesta keskittymistä vaativista jutuista. Tykkää kaikista eniten tehdä yhdessä palapeleja ja lukea kirjoja, katsoa lastenohjelmia, tehdä torneja palikoista, laittaa esineitä laatikoihin ja ottaa pois, tyhjentää astianpesukonetta ja auttaa kaikessa, laittaa palikoita muotolaatikkoon, piirtää... :D Eli varmaan osittain ihan eri jutuista, kun Kevin. Mutta kyllä Nellakin tykkää riehua! :D Pallopeleistä tykkää hurjasti ja piilo-leikeistä. Ja tehdä kyykkyjä ja pyöriä ja koittaa hyppiä. Nella ei vielä läheskään osaa hypätä tasajalkaa, kova on yritys! :D Se onkin yleensä sellanen 2-vuotiaiden taito, eli hyvä Kevin! ;)

    Tuo eroahdistus kuulostaa niiin tutulta... ja ettei pääse yksin vessaan. :D Tosin, Nella ei sillä aikaa tuhoa mitään vaan huutaa ja protestoi oven takana. :D
    Vierastusta meillä on ollut aika paljon, muttei oikeastaan kunnolla enää pitkään aikaan. Joskus ujostelee jotain miehiä vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Kevinkin auttamisesta tykkää ja yhden kerran jaksaa torninkin kasata, eli osaa, mutta ei viitsi/jaksa :) Piirtämiset, muotopalikat, kirjojen luku yms. on myös kivaa aina hetken aikaa, mutta ei tosiaan jaksa kovin kauaa samaan asiaan keskittyä.
      Mutta tosiaan mielummin kaikkea enempi koko kehon hommaa kuin käsillä piiperrystä tykkää :)
      Joo mua hämmästytti alkuun hirveesti, että se taito on 2v. alkaen neuvola kortin takaan, mutta sitten lueskelin, että se vissiin kuuluis oppii siellä tienoilla :) Mut sitten taas teillä Nella on hyvin edellä kielellisessä kehityksessä, kuin normaalisti tän ikäset :)

      Poista
    2. No enhän mä sanonutkaan ettei osais tehä jotain. :D Tai ettei tykkäis auttaa. :P
      Nella taas on sellanen et jaksaa jotain juttuu vaik kuinka kauan, siis vaikka yli tunnin tehdä samaa asiaa ja keskittyä siihen. Hassu. :)

      Näin nää on taas erilaisia. ♥ Ihanaa mun mielestä, ettei kaikki osaa samoja juttuja! Ja kivaa vertailla hyvässä hengessä. :)

      Poista
    3. Joo ei en ottanutkaan niin, vaan lähinnä tuohon pätkään viittasin ´´Eli varmaan osittain ihan eri jutuista, kun Kevin``, niinkun, että samoista tykkää kovasti, mutta suurin ero taitaa olla siinä, että Nella jaksaa keskittyä näihin juttuihin, kun taas Kevin kasaa jonkun tornin kerran tai jopa vaan puolilleen ja lähtee jo säntäilemään muualle :D
      Välillä on jopa hiukan raskasta, kun pitäisi kokoaika olla keksimässä uutta puuhaa, alkaa ideat loppua välillä kesken =/

      Poista
  2. Onpas Kevin iso poika jo!
    Mulla on ollu pitkä väli sun blogin seuraamisessa, sillä vaikka lukulistallani oletkin, eivät uusimmat päivitykset jostain syystä tule koskaan näkyville mulle :/ täytyy jatkossa muista useammin laittaa osoite suoraan ja tulla lukemaan kuulumisianne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinhän tuo on :)
      Voi hitsi :/ Auttaiskohan jos otat pois lukulistalta ja laitat uudelleen?

      Poista
    2. Täytyy kokeilla! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥