25.2.2014

Yksinäisyys

Pää lyö tyhjää kun mietin tätä aihetta, mutta oikeastaan se tyhjyys onkin se mitä tunnen, se mitä päivät tuntuvat olevan.

Kaikki päivät menee samalla kaavalla. Päiviin kuuluu aina Kevinin kanssa leikkimistä, pari tv-sarjaa jotka katson päivittäin, ruokailut, jumppailut, nukkumiset.
Lisämaustetta elämään tuo kaupassakäynti kaksi kertaa viikossa ja veljeni viikoittaiset käynnit.
Välillä sitä miettii, että tässäkö tämä nyt on?

Luksusta on jos joku harvoista vierailevista kavereista tulee/pyytää kylään tai äiti matkustaa muutamaksi tunniksi meille.
Kouvolassa asuessa kuvittelin, että päivät on tylsiä. No silloin sentään näin kavereita usean kerran viikossa. Tänne muutettua olo on todella ollut yksinäinen.

Olen onnistunut jotenkin kummasti saamaan yhden uuden kaverin, joka on jopa mammakaveri! Siitä olen todella iloinen. Hänen lapsesta ei tosin vielä ole Kevinille hirveästi iloa, mutta vielä sekin aika koittaa. Hänen lisäksi on vain yksi mammakaveri, Mira, jota nään tuurilla kerran kahdessakuukaudessa, johtuen hankalasta ´´välimatkasta``.

On hirveän vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, kun kaikki muut tuntee jo entuudestaan toisensa. On vanhoja kavereita ja saanut lapset samaan aikaan, heillä on omat inside läpät, yhteiset muistot, ja sitten minä, joka ei kuulu mihinkään ´´kuppikuntaan`` eikä tunne ketään, yrittäen löytää seuraa.

On turhauttavaa mennä edes perhekahviloihin, kun niissäkin on tuntunut olevan mammat aina ´´pareittain`` tai jopa ´´ryhminä``, kavereita keskenään. Mene siihin väliin nyt sitten höpisemään omiasi. No, kerran oli yksi mamma yksin lapsensa kanssa. Lapsi sattui olemaan jopa Kevinin kanssa saman ikäinen. No, tämä sitten olikin juuri siksi yksin, kun halusi olla yksin, joten mönkään meni sitten sekin yritys.
Käveltiin kerran meidän talon viereisellä tiellä ja tien vieressä oli taloja. Yhden talon pihalla leikki lapsi, suht samaa ikäluokkaa, kun Kevin. Oli siinä lapsen äitikin. Ohi päästyämme heitin Raselle: ´´pitäis vissiin mennä noiden ovelle kolkuttelemaan ja kysyy ´´haluuks leikkii mun kaa?`` niinkuin lapsena tehtiin``
Toisaalta, sekään tuskin ratkaisisi ongelmaa, ihmisethän pitäisi mua sen jälkeen aivan hulluna.

Yksinäisyys on todella ahdistavaa.
Jopa niin ahdistavaa, että vaikka en haluaisikaan Keviniä päivähoitoon ainakaan vuoteen, odotan jo innolla, että se alkaa kesällä, koska se tarkoittaa sitä, että minulla alkaa/jatkuu koulu.
Kevin saa kavereita ja minäkin hyvällä tuurilla, vaikka -97 syntyneiden luokkakavereiden joukosta on ehkä turha etsiä mammakaveria.

Ehkä mun pitäisi yrittää itse vielä aktiivisemmin ottaa kontaktia perhekahviloissa, ja no, lähtä niihin useammin. Faktahan se on, ettei kukaan mua tule kotoa hakemaan kahville.
Olisipa muuten mahtavaa, jos olisi sellaisia kahviloita, missä yksinäiset mammat voivat löytää toisensa! HAH, sinne minä rynnisin kyllä samantien!

Tässä kirjoituksessa ei tainnut olla hirveästi järkeä, mutta oli pakko kirjoittaa iheesta, kun se ahdistaa niin paljon itseä.
Onko siellä muita, jotka olisi ´´samassa veneessä`` ??

Tämä viikko onkin muuten aivan luksus, kun eilen oli mahtavia vieraita ja viikonloppuna tulee äiti, mutta kirjoittelen nuo kuulumiset taas viikonloppuna!

6 kommenttia:

  1. Anonyymi25.2.14

    Voin kuvitella miten hankalaa on olla yksin vieraassa kaupungissa kun kaikille muille on jo löytynyt paikka kaveripiiristä.. ja älä pelkää että luokkasi olisi täynnä -97 sillä kun minä menin ammattikouluun ja ja itse olin jo vanhempi ja ajattelin että luokka täynnä pikkutyttöjä niin minun yllätykseksi meidän luokalla oli vain viisi nuorempaa ja loput oli minun ikäisiä tai vanhempia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eei varmasti olekaan täynnä nuorempia, mun vanhalla luokalla oli muutama vuoden-pari itseäni vanhempaa ja yhdellä oli kaksi lastakin. Mutta mutta, yritin vähän kysellä yhdeltä kaverilta, että oisko siellä äiti-ihmisiä niin ei mun tulevalla luokalla oikein taida olla kovin vanhaa porukkaa :D
      Yritinkin saada itseäni aikuispuolelle, mutta opon katsoi paremmaksi että jatkan nuorisopuolella...

      Poista
  2. Mihin päin te olette nyt sitten muuttanut, menny multa ihan ohi? :)

    Mä komppaan sua noissa, että päivät tuntuu menevän pitkälti aika samalla kaavalla.. Mammakavereita ei oikeen löydä kotoa käsin ja vaikka vanhoja ystäviäkin näkee niin onhan se erijuttu kun itsellään on lapsi ym. Ja kun munkin poika on jo 2v ja syksyksi menee vasta päiväkotiin niin kyllähän sekin varmasti kaveria kaipaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutettiin lokakuussa Vantaalle :)
      Mulla jatkuu koulu Järvenpäässä ja siitä syystä piti PK-seudulta kämppä etsiä :)

      Niinhän se vähän on =/ Kevinistäkin olis varmasti kivaa jo päiväkodissa, koska silloin harvoin, kun mammakavereita nään, varsinkin tuota Miraa, kellä on samanikäinen lapsi, niin nään Kevinistä ihan selvästi, että nauttii ikäisestään seurasta.
      Mutta ehkä me porskutellaan vielä kumpikin täysjärkisinä sinne päiväkohoidon aloitukseen asti, äkkii aika loppupeleis menee ;)

      Poista
  3. Murunen, koitetaanko järkätä jo ens viikoks treffit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olis kyllä kiva! Koitetaan miettiä joku ratkasu! ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥