11.3.2014

Ikä mietintää

Mulla paukkui tänään ikämittariin 19-vuotta, josta syystä aloinkin miettimään eri ikäpylväitä.

Tuollaiset ihan pienet, taaperot, ei oikein vielä ymmärrä synttäreiden päälle, mutta mitä nyt muistelee Kevinin 1v. synttäreitä, niin kyllähän ne lapset silti nauttii, ainakin kaikesta siitä saamastaan huomiosta.

Vähän kun tulee ikää ja aletaan ymmärtämään mitä syntymäpäivä meinaa, aletaan niitä jo odottamaan innolla ja lasketaan jopa kuukausia, viikkoja, päiviä ja lopulta tunteja siihin, milloin vieraat tulee lahjojen kanssa.

Usein sanotaan, että ikä on vain numeroita, mutta onko se niin?
Mielestäni, jos mietitään vaikka mikä on sopiva ikä saada lapsia? -ei ole olemassa vastausta, koska; ikä on vain numeroita, toinen voi olla valmis jo 16-vuotiaana, kun toinen ei ole valmis vielä nelikymppisenäkään.
Kuitenkin jotkut iät myös tarkoittavat jotain.

7-vuotiaana (useimmiten) ollaan ensimmäistä vuotta koulussa (itse en laske eskaria koulun käynniksi) ja se on pirun jännää ja kivaa aikaa pienelle ihmiselle. Saa uusia kavereita ja läksytkin on vielä hurjan hauskoja.

Ikää tulee muutama vuosi lisää ja aletaan jo odottamaan 15vuotis synttäreitä, miksi?
No siinä iässä voi hankkia mopokortin ja päästä ripille.
Odottamisen arvoisia asioita, mutta saahan nuo asiat myöhemmälläkin iällä, jos tahtoo.
Jos ei aijo käydä rippikoulua eikä ajaa mopokorttia, niin aika turha ikähän tuokin taitaa olla.
15 kesänen

Väliin tulee taas pari turhaa vuotta, joiden aikana odotetaan vain, että tulisi täysi-ikäisyys, eli 18-vuotta täyteen. Useille tämä on se suurin ikäpylväs.
Miksi?
Useat ovat sitä mieltä, että silloin ei enään vanhemmat voi määräillä, useilla on hinku muuttaa pois kotoa, voidaan saada ajokortti, ja mikä ´´mahtavinta`` saa ostettua itse tupakkaa ja alkoholia ja pääsee baariin! Hei vautsi.
Useille kuitenkin käy niin, että ei sieltä vanhempien helmoista mihkään muuteta, ja jos muutetaankin niin iskee karu maailma kovaa vasten kasvoja, pitää ottaa itse vastuu kaikesta, on laskut, tehtävä itse ruoka ja hankittava rahaakin. Toisaalta on myös niitä (kuten myös minä), jotka muuttaa pois jo ennen tätä ikää.
Kaikilla ei myöskään ole varaa tai kiinnostusta hankkia korttia ja/tai autoa.
Hetken on mahtavaa ravata baareissa, sitten se into lopahtaa, eipä siinä mitään niin mahtavaa ollutkaan. Tai sitten käykin niin, että baarikierrokset lähtee käsistä ja siitä tulee joka viikkoinen traditio.

Sitten tulee 19-vuotta, jälleen turha ikä, ei mitään ihmeellistä.
Toiset odottavat kakskymppisiä, koska silloin saa viinaa kaupasta.

Seuraavasta en ole 100 varma, mutta mulla on käsitys, että ilman ´´huoltajaa`` pääsee 21-vuotiaana kunnon risteilylle.. Mahtavaa kai sekin, niille, jotka noita risteilyjä harrastaa.

Sitten vaan jatkossa valitellaan, kuinka vanhetaan, juhlitaan siinä sivussa viiskymppiset, koetaan ikäkriisi ja unohdetaan koko synttärit.
12v. ja Alma-marsu ♥

14v.


Miten itse olen kokenut eri ikien saavuttamisen?
Muistan pienenä olleeni aina todella innoissani lähestyvistä synttäreistä. Painostin äitiä kysymyksillä ´´milloin vieraat tulee?`` ´´Saankohan paljon lahjoja?`` ´´Onko herkut jo tehty?`` ´´Meneekö vielä kauan`` Ja ensimmäisen auton kurvatessa pihaan, hihkaisin ´´Jee vieraat tulee vihdoin!``

Sellainen ikä, mitä ensimmäisenä odotin, oli tosiaan se 15-vuotta, koska tiedossa oli mopokortin ja skootterin saaminen. Rippikoulusta en niin välittänyt, mutta ´´pakkohan`` se oli käydä. Suoritin sen tosin iltakouluna, koska en olisi kestänyt viikkoa leirillä.
Juhlat sensijaan olikin taas ihan jees.

rippijuhlat

Tuon jälkeen aloin tietysti odottamaan ´´aikuistumista`` eli 18 vuoden saavuttamista ja ajattelin niinkuin moni muukin, mitä yllä kirjoitin.
Asiat kuitenkin muuttui hyvin pian, sillä ollessani vasta 16-vuotias, tein plussatestin ja se aikuistuminen aikaistui kertaheitolla.
En enään odottanut mitään synttäreitä. Odotin ultrakertoja, ensimmäisen ´´oman`` asunnon saamista ja vauvan syntymää.
16v.

Menihän ne 17-vuotis synttärit siinä sivusssa, ilman mitään bailaamisia tai suurempia kemuja.
17v. ja pieni masuasukki ♥

Kevinin synnyttyä on aika mennyt niin nopeaa, ettei kerennyt edes tajuta, kun mittariin poksahti 18-vuotta. Rasmus kuitenkin järjesti juhlat ja pakko myöntää - oli mahtavaa.
Lapsen synnyttyä ei enään mieti omaa vanhenemista, vaan lapsen huimaa vauhtia kertyvää ikää.
Perus 18-vuotias?

Noup. - Äiti, joka sattuu olemaan 18-vuotias

Tänään täytin 19, eikä tunnu miltään. Tämä on päivä muiden joukossa. No okei, normaalisti en herkuttele keskellä viikkoa, mutta pakkohan tätä päivää on jotenkin ´´juhlistaa``, koska niin kuuluu tehdä.
Oikeastaan en tykkää yhtään tästä iästä, koska kaksi vuotta sitten mietin kauas tulevaisuuteen ´´no sitten 19-vuotiaana palaan kouluun, siihin on vielä aikaa`` No missä hitossa se aika nyt on?
Niinpä niin, se aika on jo ylittänyt puolentoistavuoden ja yrittää tuhota kameran jalkaani tuossa vieressä.

Mitä te ajattelette eri ikäpylväistä?

4 kommenttia:

  1. Anonyymi11.3.14

    Olen saman ikäinen kuin sinä ja hui aloin miettimään että jos ite oisin tullu raskaaksi 16vuotiaana... Sulle saa kyllä nostaa hattua että olit noinkin nuori mutta kasvanut hurjaa vauhtia vastuulliseksi aikuiseksi ja ennen kaikkea äidiksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanasti sanottu! Kiitos :')

      Poista
  2. Anonyymi12.3.14

    Mä muutin 16v pois kotoonta, poikaystäväni luokse. 17v plussasin ja 18v synttärit vietinki pillimehua juodessa. Kylhän niit 18v synttäreitä odotti silloin 15v,mutta eipä se mulle enään mitää merkannu,olinhan jo 2v elänyt omillani, eikä paljoo hetkauttanu et saa alkoholii ja tupakkaa,kun niille ei ollu mitään tarvetta. 20v synttäreitä sitte vietinki kavereitten kanssa, ja olihan se mukavaa kun viimeks 15 v olin juhlinut synttäreitäni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tiedän ton tunteen, kun ne synttärit ei enään olekaan se huippu jännä ja tärkee juttu, kun on saamassa/saanu jotain paljon suurempaa :) Mutta kyllä silti saa ja pitääkin aina edes jotenkin muistaa juhlia omiakin synttäreitä, vaikkei välttämättä huvittaiskaa mitkään alkoholipitoiset pippalot, niin mielestäni on tärkeää edes jotenkin, vaikka kakulla, ´´juhlia`` sitä päivää, onhan se sentään vain kerran vuodessa ja saa juhlia omaa olemassa oloaan :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥