21.3.2014

Kevinin neuvola lääkäri

meillä oli neuvola 13.2 ja siitä käynnistä kirjoitin puolitoistavuotis -postauksen kanssa samassa, eli TÄÄLLÄ
Tänään oli vuorossa sitten lääkäri.
Etukäteen kaikki tutut sekä neuvolan täti oli puhunut, että lääkärissä olisi jotain testejä, että mitä lapsi osaa. Niinpä me harjoiteltiin vielä aamullakin ruumiinosia, tornin kasaamista ja palloleikkejä.

Päästiin lääkärille melkein heti sisälle, vaikka oltiin etuajassa.
Lääkäri katsoi ensin, kun Kevin seisoi, ja sanoi, että ryhti ja tasapaino on hyviä.
Kun Kevin meni tutkimaan leluja ja liikuskeli, sanoi lääkäri, että kävelykin näyttää oikein hyvältä.
Sitten hän kyseli, että kiipeileekö poika ja kerroin, että kyllä - ihan kaikkialle mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin, jopa maalarintikkaille.
Sitten lääkäri kysyi puheen kehityksestä. Sanoin, että ei siinä kovasti kehumista ole, osaa sanoa joitain helppoja sanoja, mutta ei ikinä pyydettäessä ja suurimmaksiosaksi puhe on omaa kieltä. Kerroin myös, että puheessa oli taantuma, mutta nyt sentään kovasti yrittää sanoa erilaisia sanoja.
Lääkäri sanoi kovin lohdullisen asian: Se on pojille ihan normaalia. Pojilla tulee usein puhe niinsanotusti jäljessä, jos verrataan tyttöihin ja monet poikalapset alkavat harjoittelemaan vasta tässä iässä. Toki on poikkeuksia ja lapset on kaikki erilaisia, mutta näin yleensä.
Kyllähän mä tiesinkin, ettei huolta ole, koska Kevin kuitenkin yrittää.

Seuraavaksi lääkäri kysyi, ollaanko huomattu karsastusta. No ei olla.
Lääkäri tutki silmät, korvat, kuunteli keuhkot ja vatsan, paineli vatsaa, tutki/paineli päätä (aukileen kohdan) ja lopuksi vielä kokeili kivekset. Kevin vain naureskeli. Kaikki oli niinkuin pitää.

Sitten taas juteltiin. Kysyi vierastamisesta ja sanoin, ettei sitä ole ikinä ollut ollenkaan. Lääkäri sanoi, että se voi alkaa vielä ennen kahdenvuoden ikää, mutta ei välttämättä, ihan lapsi kohtaistahan tuokin on. Seuraavaksi sain taas kertoa miksi me muutettiin Kouvolasta tänne ja milloin mulla alkaa koulu ja mihin Kevin menee, onko läheisiä auttamassa yms.

Parin ihmisen ihmettelyn vuoksi olin meinannut kysyä lääkäriltä Kevinin vilkkaudesta, mutta totesin sen olevan turhaa. Jos Kevinillä olisi jonkunsortin keskittymis vaikeus, olisi se jokaisessa tilanteessa, eikä vain niissä, kun on jotain mielenkiintoisempaa, tilanne rauhaton/epätavallinen yms.
Nimittäin tuolla lääkärilläkin Kevin oli oikein rauhakseen, istui nätisti sylissä, kun tutkittiin, totteli kaiken mitä sanoin, ei kiljunut ei riekkunut.
Olen huomannut nyt, että Kevin oli rauhattomampi, kun hampaat oli tuloillaan, mutta poika on selvästi rauhoittunut nyt, kun ne kaksi poskihammasta on tullut kokonaan ikenen läpi.
Myös päiväunet ovat vaihtuneet alle tunnin unista parin tunnin uniin.

Huomasin muuten mielenkiintoisen jutun; Kevinin ensimmäinen pelko.
Tai no, en tiedä, voiko sitä niinkään peloksi sanoa, pikemminkin häntä pelotti jokin asia ensimmäistä kertaa. Neuvolassa on nimittäin hyvin erilainen hissi, minäkään en ole missään muualla sellaista nähnyt. Siinä pitää painaa kokoaika nappia pohjassa, jotta se liikkuu, se on sellainen lattia tunnelin sisässä, eli seinät eivät liiku mukana, pitää ihan julmettua meteliä ja tärisee.
Mentiin me sillä neuvola käynnilläkin, mutta silloin Kevin enemminkin ihmetteli sitä ja vähän jännitti, kun kolahti. Nyt ekalla kierroksella Kevin seisoi itse lattialla ja puristi todella kovaa mun kädestä, olemuksesta huomasi, että pelotti.
Toisella kertaa tänään, hän ei suostunut menemään hissiin, joten jouduin ottamaan syliin. Sylissä hän painoi pään tiukasti rintaani vasten, naama meni ihan punaisille läikille ja pieni raasu tärisi ja vähän ´´vinkui``
Muita hissejä Kevin ei pelkää, sillä tultiin kotiinkin hissillä, eikä hän ollut moksiskaan.
Huvittavaa jos näin on soveliasta edes sanoa on se, että itsehän pelkään hissejä ihan tosissani. Ennen Keviniä en suostunut missään tilanteessa menemään hissiin vapaaehtoisesti, ja jos oli pakko mennä, tärisin, kyyneleet vain valuivat silmistäni, heikotti, hikoilutti.. Kevinin takia on ollut pakko totuttautua hisseihin, vielä kun kerrostalossa ollaan kokoaika asuttu ja vaunuilla kuljettu, enkä ole halunnut, että poikaan tarttuu tuo pelko, koska jos lapsi näkee, että vanhempi pelkää jotain juttua, niin tietysti siitä tulee lapselle olo, että se on oikeasti kamala asia. No Kevin ei kyllä ole ikinä nähnyt mun pelkäävän mitään, joten tosi jännä, jos hänelle nyt silti kehittyy joku hissikammo!


Seuraavaksi on neuvola kahdenvuoden iässä, samaten hammaslääkäri ja seuraava lääkäri on vasta 4-vuotiaana, ellei mitään ihmeellistä ilmene, silloin myöskin vasta seuraavat rokotteet (edelliset olivat vuoden iässä).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥