9.4.2014

Kolme ikiliikkujaa

Huh Huh! Nyt sitä voi naureskellen jatkossa kuvata Keviniä, vaikka ennen on tuntunut, että se on kovin vaikeaa saada hänet pysymään aloillaan ja katsomaan kameraan. Noh, pistetäänpä joukkoon kaksi kissaa, jotka pitäisi saada pysymään paikoillaan ja katsomaan kameraan.
Joo, ei onnistu.

Mietiskelin siis viimeviikolla jotain yllätystä mummilleni, jolla oli eilen syntymäpäivä.
Lahjan piti olla postitettava; eli litteä ja ei särkyvää.
En myöskään halunnut mitään perus korttia/Kevinin piirrustusta laittaa.

Keksin, että otan kuvan, jossa tietysti on Kevin pääosassa. Kuvan, joka on vain tähän tarkoitukseen.
Kuva ei kuitenkaan saanut olla sellainen perus kuva, joka otetaan ja lähetetään sukulaisille puolevuoden välein.
Muistin, että isovanhempani tykkäävät myös hirmuisesti meidän kissoista.

Idea! otanpas kuvan, jossa Kevin istuu taljan päällä hienoissa vaatteissa, kisut molemmin puolin poikaa. Kaikki hymyilee ja katsoo kameraan!

hah, in your dreams!

Kisut karkaili _kokoaika_. Laitoin heidät valjaisiin ja hihnojen päähän. No Lola ei tykkää valjaista vieläkään, joten se mökötti koko kuvauksien ajan. Dita taas ärsyyntyi siitä, että piti olla paikallaan.
Lopulta lahjoin kaikki herkuilla, mutta Ditahan oli hotkinut naminsa jo ennenkuin sain kamerankaan käyntiin.

Lopputulos oli se, että yhtään täydellistä kuvaa ei saatu. Mutta yllätykseksi, kuitenkin se pahiten epäonnistunut olikin loppujenlopuksi täydellinen. Kaiken ei aina tarvitse olla tip-top ja aitoushan on tärkeintä. Tuosta kuvasta ei aitoutta puutu;
Kevin on ihana iloinen itsensä, Lola mököttää ja Dita hiipparoi ihan vika paikassa.

Lisäksi askartelin myös sen perus onnittelukortin. Siihinkin piti kuitenkin laittaa jotain extraa, niinpä laitoin loppuun ajatuskuplan ´´mummi on...``
Ja ympärille kuplien sisään kaikkia juttuja, jotka kuvaavat häntä; kuten:
´´auttavainen`` ´´ainakin viiden tähden kokki`` jne.jne.
Pakettiin tuli myös muut otokset, mutta pienempinä kuvina, sekä kirje, jossa kerron, kuinka idea lahjaan syntyi.

Onnekseni mun ei tarvinutkaan postittaa pakettia, -josta tuli loppujenlopuksi aika iso, kun ostettiin myöskin taulukehys the kuvalle-, vaan annoin sen äitini matkaan, joka eilen meni mummille kyläilemään ja toimitti minunkin paketin samalla perille.

Eilen aamulla sainkin mummin kyyneliin jo sillä, että lauloin perus ´´paljon onnea vaan...`` veisun ja illalla, kun äitini oli siellä käynyt, sain puhelun, jossa mummi itkuissaan ylisti lahjaa. Kävi jokaisen osan lahjasta erikseen läpi ja ylisti. Tuli mielettömän hyvi fiilis siitä, että lahja oli aivan nappiosuma ja sai rakkaam mummini niin onnelliseksi ♥

4 kommenttia:

  1. Anonyymi9.4.14

    <3 ihana idea :')

    VastaaPoista
  2. Anonyymi9.4.14

    Ihana idea tuo lahja :) ja vitsi miten upeen näkönen tuo dita on! :)

    VastaaPoista
  3. :) niinhän se on :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥