8.5.2014

Kun kullannuppu lähtee päiväkotiin

Kuten otsikko kertoo, Kevin ei menekkään rymäperhepäiväkotiin, vaikka olin siitä kovin varma kirjoittaessani TÄTÄ, vaan hän pääsikin meidän alakerran päiväkotiin.
Tuossa talven aikana aloin miettimään, kuinka asiat menisi helpoiten. On kuitenkin aivan uusi arki, aivan uudenlainen koulumatka (mulla on aina ollut tolkuttoman lyhyet matkat, ala-asteelle kävelin 15min. yläasteellee meni 5min. ja ekavuosi amatillisessa asuin kampuksella eli aivan koulurakennuksien vieressä) ja sitten vielä Kevinin tarha matka - ilman autoa.

Siinä loskassa rattaiden kanssa rämpiessä aloin miettimään, kuinka hauskaa se on aamulla aikaisin väsyneenä rahnuta loskassa pojan kanssa sinne ryhmikseen, jonne sillä säällä menisi varmaan lähemmäs puoltatuntia, ja ajattelisin samalla ´´voi kunpa oltais haettu lähemmäs``
Pitäisi myös pukea lapselle hyvin päälle, kun matkakin on pitkä.

Sitten mietin, kuinka helppoa se olisikaan, jos Kevin olisi alakerrassa tai tuossa vieressä, joka sekin näkyy meidän alaovelta.
Aamulla ei tarvitsisi taistella ulkovaatteiden kanssa, rattaita ei tarvisi liikkuttaa mihkään suuntaan, tarhamatkaan kuluisi kaikkine höpöttelyineenkin vain 2-5min. Voi kuinka helppoa. Kaikilla ei edes ole mahdollisuutta näin lyhyisiin matkoihin, niin olisi hölmöä olla hyödyntämättä tätä.

Soitin siis toimistolle ja kysyin voiko niitä hakuja vielä muuttaa. Nainen vastasi myöntävästi ja sitten vaan kerroin minkä nimisen paikan vaihdan ykköseksi ja minkä kakkoseksi. Kolmos vaihtoehdoksi jätettiin sitten entinen ykkös haku, eli joku niistä ryhmiksistä.


Viimekuussa mulle soitti tuon meidän alakerran päiväkodin toimintayksikön johtaja ja kyseli, onko vielä tarvetta hoitopaikalle ja pitääkö päivämäärä paikkaansa yms. vastailin, että kyllä kyllä.
Johtaja kertoi, että syksylle on kovat jonot, jonka jälkeen totesi, että me ollaankin laitettu niin aikasin noi hakemukset, että ollaan ilmanmuuta kärjessä.
No viime maanantaina (5.5.14) samainen johtaja sitten soitti ja kysyi taas, että onko yhä paikkaansapitäviä tietoja ja taas vastasin, että joo. Tämän jälkeen nainen sanoi, että ´´No Kevinistä tulee nyt sitten elokuussa *******lainen, mä kirjoittelen nämä kirjalliset sopimukset ja nämä lähetetään teillekin postissa. Osotteesta päätellen tiedätte missä tämä päiväkoti on..``
Huh mikä helpotus, että edes yksi stressikivi tipahti harteilta, mutta tätä myöten niitä alkoi vierimään taas lisää, pienempiä kiviä, mutta kuitenkin.:

Onkohan siellä syöttötuoli, eihän Kevin osaa olla normaalituolilla syömässä..
Onkohan siellä pinnasänkyä, jos me ei onnistutakkaan siirtämään sitä lastensänkyyn ennen PK:n alkua...
Mitä jos Kevin ei osaakaan syödä itse, tai ei viitsi, tai siinä kestää liian kauan, auttaako ne tädit sitä vai onko ne sillee ´´no ei syö, ei oo nälkä``....
Mitenhän tuo pottailu..
Saakohan poika juoda siellä mukista, vaikka onkin suuri riski, että hölmöläinen ne kippaa päällensä/lattialle/pitkin pöytää...
...Vai pitäiskö mun viedä sinne nokkamuki?...
Riittääköhän meille yhdet kuravaatteet, ehkä mä en jaksa lähteä sen kans ulos jos sataa, kun ne kuitenkin siellä PK:ssa ulkoilee päivittäin...
Kevin tarvii oman unirievun, mutta mitä jos sille tapahtuu jotain, likaantuu/katoaa/muut lapset vie sen...
Mitenhän Kevin sopeutuu uuteen päivärytmiin, pitäiskö mun kysyä se rytmi etukäteen ja alkaa jo kotona pikkuhiljaa siirtymään siihin ennen tarhan alkua...
Oon kuullu hirveitä kertomuksia, kuinka vaippaa ei vaihdeta tai sitten vaihetaan hyvin tiuhaan ja kaytetään meidän vaippoja muillekin, niin saa olla kokoaika viemässä uutta pakettia, miten tuonkin estää, uskaltaako siitä sanoa jos niin käy...
Minnehän mun nyt piti niitä papereita toimittaa ja mitä kaikkia papereita ja pitäskö sinne soittaa ensin että oon laittamassa niitä papereita, ettei ne nyt laskuta väärin...
Milloinhan ja mitä kaikkia papereita Kelaan piti laittaa...
Miten kestän ikävää..
Mitä jos siellä käy jotain eikä mulle kerrota...
Mitä jos Kevin tuhmustelee siellä...
Pitääköhän sisävaatteetkin nimikoida ja mihin kohtaa sitä riepua muka nimen saa....
Sitten ne kaikki tarhoissa leviävät madot, täit ja muut taudit, hyi kammotus kun oksettaa jo valmiiksi!
Hirvittää ajatus, että pikkusella on pahamieli ja joku muu on sitä lohduttaas kun minä...
Saankohan pitää kännykässä äänet tunnilla, vai miten ne tarhasta saa mut kiinni jos siellä tulee joku hätä mistä pitää mulle ilmottaa...
mitä jos Kevin karkaa päiväkodista, tai joku vieras ihminen saa sen mukaansa...
Jos ne menee jollekin retkelle, ei Kevin pysy perässä, kun on vielä paljon pienempi kun ne kaikki muut lapset siellä (tai en tosin tiedä minkä ikästä porukkaa sinne syksyllä on menossa)...
milloinhan voitaisi mennä sinne tutustumaan ja käydäänkö siellä vaan kerran ja voinko siellä kysellä kaikkea ilman että mulle nauretaan ja pidetään ihan hysteerisenä..
Kerronko mä kysymättä Kevinistä jotain tärkeimpiä juttuja, vai kysyyköhän ne, vai eikö niitä edes kiinnosta, mun mielestä vaa olis hyvä niiden tietää vähän jotain etukätee uudesta lapsesta...
...Lista on loputon!...  Mutta tuollaisia ajatuksia mun päässä nyt pyörii tähän asiaan liittyen.

Helpottavaa on onneksi se, että Kevin on hyvin sosiaalinen, ei ole ikinä vierastanut ketään tai pelännyt mitään (jos sitä neuvolan outoa hissiä ei lasketa) ja viihtyy tuollaisissa paikoissa, kuten avoinpäiväkoti. Eihän hän sielläkään edes huomaisi, jos minä lähtisin.
Sielläkin ne ohjaajat sanoi, että ei varmasti ole sen sorttinen, että jäisi ikkunan taakse uikuttamaan, tietysti huonojakin päiviä on kaikilla, mutta noin yleisesti.
Mutta eipä näitäkään voi tietää, ennenkuin se tilanne oikeasti on käsillä.
Tuo päiväkoti on kuitenkin hyvin pieni ja kodinomainen, ja mitä olen katsellut niin ei ne lapset aina joudu tuossa pikku aitauksessa olemaan, vaan aika usein lähtevät siitä jonnekkin muualle ulkoilemaan.
Lapsia, isompia kuin Kevin, näyttää kuitenkin olevan aika hemmetin paljon tilan kokoon nähden, mutta noh, ehkä poika pärjää. Ja oma äitini koitti lohduttaa sillä, että jos Kevin tosiaan on ainut alle 3-vuotias niin varmaan saa myös enempi huomiota, kuin jos pikkusia olisi enempi.

Kuitenkin päällimäisenä on mielessä stressi ja pelko. Mutta pakkohan se on näillä mennä ja pärjätä.
Eipä sinne päiväkotiin ole vissiin kukaan viellä kuollutkaan.
Ehkä mä vaan tosiaan olen vähän ylireagoiva, mutta minkäs sille voi, kuuluu mun luonteeseen. Ja noh, kaikki varmasti selkenee tässä pikkuhiljaa!
Onko siellä muita, jotka ovat pähkäilleet ja stressannut samoja asioita?

2 kommenttia:

  1. Kyllä ne sit kertoo sielä tutustumiskäynnillä nuo asiat. :) tai meille ainaki kerrottiin ja täälä pitää ainakin nimikoida kaikki sisävaatteetkin ja kaikki juo normaalimukeista jne. Onhan se tarhaan lähtö tosi jännittävää ja mulla ainaki se eka päivä oli semmosta mietiskelyy et mitenhän siel menee jne mut sit se siintä helpottu :) mun tyttö on ollu nyt melkein kaks vuotta tarhassa ja ne vieläki joka päivä kertoo miten on menny ja jos on jotain sattunu niin kertoo senkin :) usko pois vaan että hyvin se menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille itseasiassa tän postauksen julkasun jälkeen tupsahti postiluukusta kirje päivähoitoon liittyen ja piti täytellä sellain kaavakekkin, mihin sainkin laitettua noita ´´murheen aiheitakin`` :)

      Huhheijaa mikä homma nimikoida IHAN KAIKKI mitä päikkyyn vie :o

      Kyllä minäki tavallaan uskon ja luotan siihin, että poika pärjää, mutta mutta.. :D omassa päässähän tää ongelma on, mutta eiköhän tuo helpota, kun pääsee uuteen arkeen kiinni ja huomaa, että Kevin on voi hyvin päiväkodissakin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥