29.6.2014

Tallinnassa shoppailemassa

Olen tämän kertonut jo monesti, mutta kerrataan vielä.
Eli, kun raskauteni selvisi joulunalla 2011 en halunnutkaan itselleni mitään lahjakortteja, vaan vain sellaisiin liikkeisiin mistä saisin vauvalle jotain. Äiti tätä ihmetteli ja totesin, että ei siinä olisi mitään järkeä, kun en pitkään aikaan mihinkään vaatteisiin mahtuisi. Lisäksi kesällä 2012 en päässyt mukaan pärnuun, koska olin viimeisillään raskaana. Joten näiden takia äitini lupasi, että sitten, kun saan ylimääräiset kiloni taas pois, lähtään kahdestaan Tallinnaan shoppailemaan ja hän maksaa kaiken.
Ihana äiti ♥

No ei me nyt ihan kahdestaan lähdetty, koska saatiin ´´kaksi kärpästä yhdellä iskulla``, kun äiti oli miesystävänsä kanssa muutenkin menossa Tallinnaan juoman haku reissulle autolla. Todettiin, että se on myös helpompaa, kun muuten äitin olisi pitänyt tulla tänne junalla (kouvolasta) ja sitten ehkä taksilla satamaan ja olisi pitänyt olla vetolaukut mukana, ettei tarvitse ostoksia käsissä kantaa.
Nyt he tulivat siis autolla ja nappasi minut mieltä mukaan aamulla klo: 8.30
Lähtö ei mennyt mitenkään niin mukavasti, kun juuri minun lähtiessä, meille survoi yllätysvieraita, tai kyllähän Rasmus taas tiesi, mutta on niin hiton vaikeaa avata suuta ja kertoa asioista.. jepjep, kyllä oli kiva lähteä ´´kyrpä otsassa``.. Asiaan liittyy paljon muitakin ikävyyksiä, mutta jätän ne suosiolla pois blogista.
Takaisin asiaan.

Satamassa piti olla puoli 10 jonottamassa laivaan. Mentiin Tallink super star:lla.
Laivamatka kesti pari tuntia.



Maissa Jussi jätti meidät yhden ´´kauppakeskuksen``(en muista sen nimeä) eteen ja lähti omille menoilleen.
Siellä oli paljon pieniä kojuja, joissa myytiin erilaisia vaatteita, päähineitä, takkeja, laukkuja, lompakoita yms. Aina kun käveli käytävillä niin kojuista tuli myyjiä huutelemaan luokseen ja yritti kaupittaa tuotteitaan, se oli hiukan ärsyttävää, koska kyllä me itsekin nähdään tarjonta ja näytetään kyllä jos ollaan kiinnostuneita.
Kaksi tuntia me siellä kierreltiin ja osteltiin.
Hintataso on aika samaa luokkaa suomen kanssa, vaatteissa. Ruoka, juoma ja tupakka sensijaan on paljon halvempaa.





Jussi tuli meitä taas autolla hakemaan ja mentiin toiseen keskukseen, jonka nimi oli Merekeskus.
Siellä oli samanlaisia pikku puljuja, kuin edellisessä paikassa.
Myyjät puhuivat suomea, mutta se oli erittäin hauskan kuuloista, kun oli sellaista ´´hoono soomea``!
Pukeutumiskulttuuri oli siellä aika mielenkiintoinen. Esim. äitini haluaa isoja vaatteita, ettei kaikki kropan muhkurat näy, myyjät eivät millään ymmärtäneet, kun hän pyysi isompaa kokoa; ´´oijoi, tämäkin sinul liian iso, sinä tarvi pieni koko, ei iso koko!`` ´´voih sinä aivan hullu, ei sinä tarvi isompi koko, aivan sekaisin huhhu!``
Toinen oli se, että yritin löytää rintaliivejä, koot olivat joko aivan liian isoja tai sitten jos koko olisi ollut muuten sopiva, niin sinne oli laitettu niin hillittömät toppaukset, ettei sinne oma varustus mahdu mitenkään. Tasan kahdesta kojusta löytyi sopivaa kokoa ilman hulluja toppauksia.
Molemmissa oli hiukan erikoinen tilanne.
Ensimmäisessä oli taas yli-innokas myyjä, joka (jollain hiton oudolla logiikalla) sovitteli mulle kaikkien vaatteiden ja omien rintsikoiden päälle erilaisia liivejä. Sanoin sitten, että haluan sovittaa ilman vaatteita ja hän järjesti loossin missä saa rauhassa sovitettua.
No myyjä sitten kuitenkin aina välillä tuppaantui sinne loossiin esittelemään muita malleja, joista en pitänyt ja sitten vielä toi mulle sovittamastani mallista isompaa kokoa. No hauskaa tästä teki se, että siellä ei tarvitse itse nähdä vaivaa lainkaan: myyjä puki päälleni uudet liivit ja sitten sujuvasti veti alta edelliset pois! Enhän mä ole edes tajunnut, että homman voi hoitaa noinkin, hahaha!
Toisella kojulla taas myyjä sovitteli liivejä mulle kaikkien vaatekerrosten päälle ja pyytäessäni sovituskoppia, hän tuskastui, ettei hänellä ole sellaista. No, hän keksi ratkaisuksi, että voin mennä kykkysilleen hänen pöytänsä taakse ja hän äitini kanssa vahtii ettei siihin tule ketään.
Mietin hetken ja toimin näin. Myyjä sitten vielä ripusteli jotain paitoja siihin tiskin yläpuolelle ´´verhoksi``. Kokemushan se tuokin!




Tuolla kierreltiin puolitoistatuntia ja taas lähdettiin Jussin kyydillä seuraavaan paikkaan, jonka nimi taisi olla Rimi. Se oli vähän enempi niinkuin kauppakeskus; siellä oli ruokakauppa, tupakkakauppa, eläinkauppa, lastenlelukauppa, vaatekauppoja jne. Käytiin siellä kaupan puolella ja sieltä löysin ihan perus bodyn Kevinille, alle 3€, eikä se ollut missään alennuksessa. Ostettiin myös muita tuliaisia sieltä lapsille. Käytiin myös syömässä Hesburgerissa, josta tilasin kanatortillan ensimmäistäkertaa elämässäni ja oli muuten hyvää!


Kierrettiin siellä pari puljua ja sitten lähdettiin satamaan.
Sataman check in:in jälkeen mentiin juomienlastauspaikalle. Äitini ja Jussi oli siis etukäteen tehnyt tilauksen ja ne piti vaan lastata autoon ja tietysti tarkistaa, että kaikki ostettu on siinä.

Siitä sitten taas pitkä jonottelu, että pääsee ajamaan laivaan.
Takaisin tulokin kesti sen pari tuntia ja käytiin ostamassa vielä namit laivan kaupasta.
Kotona olin joskus vähän ennen yhtätoista.




Sitten ne Kevinin tuliaiset, vaikkei hän vielä tuota tuliaisten ideaa ymmärräkään, niin olihan hän tietysti innoissaan uusista jutuista.




Ja omat ostokset

paljon kehuttu tangle teezer ja noita ihme hiuslenkkejä


Tarpeeksi tilava koulukassi



bikinit, enää puuttuu rantakelit! niin ja se surullisen kuuluisa rantakunto...
kahdet leginsit




Tän paidan mukana sain myös tuon kaulakorun





Muuten ihan mahtava reissu, jos ei olisi aamun tapahtumat ottanut nuppiin ja jos ei olisi ihan kokoaika miettinyt Keviniä. Ei se äidinrooli vaan koskaan täysin piiloudu ♥

Kuvat reissusta otettu kännykällä, koska katsoin sen paljon helpommaksi, kuin ison kameran raahaamisen ja aina laukusta esille kaivamisen.

Oletteko te olleet shoppailemassa Tallinnassa?

27.6.2014

Viikon kuulumiset videolla

Tää on mun ensimmäinen kuulumisvideo, tai no olen mä joskus tainnut höpötellä videolle jotain Kevinistä ja syy miksen näitä usein tee, on se, että en vaan osaa luonnollisesti hölöttää yksin kameralle ja näytän siksi aivan idiootille. Onneksi tota videota sai edes pätkittyä, lätisin nimittäin turhanpäivästä p***** yli 15 minuutti huomaamattani, joten video vähän ´´pomppii`` mutta on nyt ehkä sen pituinen, että joku sen jopa jaksaa katsoakin.
Tykkäättekö te katsoa&kuunnella juttuja videolta sillointällöin?
Jos video ei toimi tässä, niin klikkaa
TÄTÄ

25.6.2014

Eläinlääkärissä & facebook

Ihan ensin tuo facebook asia!
Eli monet ovat varmaan huomanneet, että bloggerin lukulista tökkii nyt erittäin pahasti, joten päätin vihdoin tehdä kunnollisen fb sivun blogille, se löytyy klikkaamalla TÄTÄ
Tai laittamalla osoiteriviin: https://www.facebook.com/parempiayhdes.fi
Käykää siellä klikkailemassa tykkää nappulaa, linkkailen sinne aina uudet postaukset ja varmaan kaikkea muutakin, kun se on nyt helposti myös kännykällä kokoaika saatavilla, joten on nopeaa sinne jotain pientä päivitellä!

Toinen hyvä seurantapaikka on Bloglovin, siellä on melko samanlainen lukulista, kuin bloggerilla, siellä käsittääkseni voi seurailla myös anonyymisti (en tiedä pitääkö silti jotkut tunnukset tehdä?)
ja sinne voi laittaa blogini osoitteen kohtaan ´´search blog`` oikeassa yläkulmassa
tai klikkaa TÄSTÄ sivulleni
ja sitten kun blogi löytyy niin klikkaa vain ´´follow``
Sinne sitten tosiaan päivittyy automaattisesti seuraamiesi blogien uudet postaukset ja ne lisäksi merkkaantuu luetuksi, kun postauksen avaa, niin tietää mitkä kaikki kirjoitukset on jo lukenut.
Helppoa!

Ja muistutetaan nyt samalla, että kuvista tykkäävät löytää meidät instagramissa nimimerkillä Petra_Jasmin

Sitten siihin itse ´´pääaiheeseen``!
Meillä oli eilen hiukka erilainen päivä, rampattiin nimittäin eläinlääkärissä.
Oli aika viedä Dita sterilointiin.
Lola leikattiin silloin suht samanikäisenä eikä kummallakaan kerennyt onneksi tulla yksiäkään mouruja, Lolan leikkauksesta voi lukea TÄÄLTÄ

Vietiin Kevinin kanssa vaunuillen Dita eläinlääkäriin kymmeneksi aamulla. Edellisiltana oli taas pitänyt ottaa ruoka pois, mutta vettä sai olla. Siellä sitten pääsin mukaan Ditan nukutukseen, minun piti pitää sitä paikoillaan, kun lääkäri laittoi piikin. Sitten odotettiin ihan pieni hetki nukahtamista ja sen jälkeen sain tyhjän kopan takaisin ja lähdettiin Kevinin kanssa kotiin.

Lola oli kotona ihan ihmeissään, kun ei kaveria ollut. Lola oli myös taas samanlainen, mitä oli ennen Ditan muuttoa meille. Sain silitellä sitä ja Lola ihan vaatikin sitä, vaikka normaalisti ei ole enään juuri antanut silitellä eikä ole sylissä viihtynyt, kun Dita on paikalla.
Se kulki perässäni joka paikkaan ja jestas mitä metakkaa se piti, vaikka olin vieressä, kunnon mauku konsertti päällä kokoaika.

Kolmen aikoihin veljeni tuli Kevinin vahdiksi ja puoli 4 lähdin Lolan kanssa eläinlääkäriin.
Siellä laitettiin Lolalle rokotus ja tehtiin perus tarkistus.
Lola pistettiin ´´dietille`` eli täytyy vahtia enempi kuinka paljon se syö ja vähentää ruokia. Sillä oli kuulemma läskiä tullut, mutta ei kukaan muu sitä ollut huomannut, eli ei mitenkään jumalattoman läski ole, mutta tietysti jos samaa malliin jatkaa niin siinä pisteessä joskus ehkä oltaisiin.
Sanoin myös, ettei Lola edes syö paljoa ja pikkukissahan se siellä kupilla aina ekana on, niin lääkäri sanoi, ettei sisäkissa tarvi kuin hyvin vähän ruokaa, koska ne ei noilla sisällä riekkumisillaan kuluta niin paljoa.
Rokotuksesta Lola ei ollut moksiskaan ja keuhkoja ei saatu edes kuunneltua, kun tämä kehräsi niin kovasti!

Sitten mentiin odottelemaan papereita ja Ditaa.
Ditalla oli samalla tarkistettu onko sillä varmasti siru, niinkuin kasvattaja kissaa myydessä meille väitti, mutta kun sitä ei nahkan läpi tunnu niinkuin Lolalla. No eipä sitä ollut. Olin kasvattajaan jo yhteydessä ja asia on nyt hoidossa.



Ditalla oli leikkaus mennyt hyvin ja se odotteli häkissään oikein virkeänä.
Oli tarkoitus laittaa kisut samaan koppaan niinkuin aina, mutta eipä ne suostunutkaan tähän. Lääkäri totesi, että parempi viedä yksi kerrallaan, ettei jouduta tappelujälkiäkin tikkailemaan.
Ditalle oli laitettu sulavat tikit niinkuin Lolallekin silloin, eli niitä ei tarvitse erikseen poistaa.
Lisäksi saatiin taas särkylääkettä mukaan, jota annetaan tarpeen mukaan 2-5 päivää, kerran päivässä.
Ditalle oli laitetu sama puku mikä Lolalla oli, mutta lisäksi päähän se kaukalo. Leopardimme tosin raivokkaasti repi sen pois heti kopassaan ja kotonakin kun laitoin sitä takaisin niin se oli hetkessä irti vaikka kuinka kireälle koitti laittaa. Tutkin vähän pukua ja totesin, ettei se pääse mitenkään sen kanssa haavaan käsiksi, joten ei käytetty sitten sitä tötteröä, olihan se pikku toipilaallekin tosi inhottava, kun  ruokakupillakin oli niin vaikea käydä ja äänet kaikui.
Tänään pitää ottaa haavan päältä suojalappu pois ja katsoa, että haava on kunnossa. Samalla annan vahditusti olla hetken ilman pukua, että se saa pestä itsensä kunnolla ja pesen samalla puvustakin lääkärihajut pois, koska Lola ei oikein hyväksy nyt kaveriaan.



Kunnon tappelua ei ole tullut, mutta jos pieni yrittää yhtään lähestyä Lolaa, niin tämä alkaa suhisemaan, murisemaan ja antaa tassusta. Hassua vaan seurailla, kun välillä ne kuitenkin leikkii niinkuin ennenkin ja sitten taas yhtäkkiä alkaa suhina ja murina. Mutta joskos se siitä kun ne hajut saadaan pois!


Eilen Dita oli iltaan asti vessassa, koska leikkauksen jälkeen on hyvä olla rauhassa, vedolta suojassa ja lämpöisessä. Vessan ovi oli kiinni, joten Kevinkään ei sinne päässyt häiriköimään ja vessassamme on onneksi myös lattialämmitys. Lisäksi kiedoin potilaan vilttiin yhdessävaiheessa, kun se tärisi ilmeisesti kylmyyttä, kun oli alkanut leikkiä höntti vesikipollaan ja lattialla oli sitten lopulta koko vesikipon sisältö. Ruokaa sille annettiin eilen hyvin vähän, ohjeen mukaan, mutta tänään on saanut syödä normaalisti, koska ei ole oksentanut eikä ripuloinut.
Nytkin vaikka Dita saa liikkua vapaasti, (toki yritän vähän vahtia ettei se nyt ihan hirveästi kiipeilisi ja loikkisi) se on silti paljon vessassa kuljetuskopassa viltin päällä.
Kuitenkin liikkuu normaalisti ja on ihan virkeä ollut koko aika kotona ollessaan.




Kevinkin on onneksi ihan hyvin ymmärtänyt ja myös jopa uskonut, ettei Ditaan saa nyt koskea, että kisu on nyt kipeä. Välillä minun kanssa rapsuttaa selästä tai päästä ja toteaa ´´miiiu aaijaai`` :')

23.6.2014

2v. hammaslääkäri

Meillä oli tosiaan tänään 2-vuotis hammaslääkäri, Kevinin ensimmäinen käynti siis.
Hammaslääkäri oli aivan ihana, huomasi heti, että on ollut paljon lasten kanssa tekemisissä ja myös arkojen lasten kanssa ja selvästi piti työstään.
Hän puhui hiljaisella ja rauhallisella äänellä ja selkeästi, niin, että lapsi ymmärtää.
Kevin oli tapansa mukaan tosi reipas ja katseli/kuunteli huvittuneena naisen höpinöitä mikkihiirihanskoista ja hassusta suojaimesta.
Kevin kävi Rasmuksen sylissä tuoliin istumaan ja olipahan hauskaa, kun tuolissa oli sellainen vika, että se ajeli omiaan!
Kevin ei tietysti tykännyt suun rönklimisestä, kun ei hampaiden harjauskaan kuulu suosikkeihin, mutta ei kuitenkaan saanut mitään hepulia. Yritti vaan laittaa suutaan kiinni ja käännellä päätä, mutta lääkäri tietysti sai pidettyä homman hallinnassa.
Lääkäri katsoi ensin ilman välineitä, sitten kävi hampaat läpi pienen peilin kanssa, sitten kokeili sormineen ikenet ja sitten vielä rapsutteli hampaiden pintoja jollain välineellä.
Hampaat oli todella puhtaat eikä niissä näkynyt mitään vikoja, muuta, kuin se yksi jota olen kokoaika pelännytkin: Kevinillä näkyy jo nyt selvä purentavika.
Minulla itsellänihän on ollut rankat oikomiset vakavan etupurennan takia ja olen siitä kirjoittanutkin TÄÄLLÄ
Rasmuksella sensijaan ei ole ikinä ollut mitään ja olen kokoaika toivonut, että Kevin saa hänen hammaskaluston, mutta toisinpa kävi.
Onneksi Kevinillä ei ole yhtä ahtaat luustot kuin minulla, vaan hänellä on jo nyt etuhampaidenkin välissä kolo, joka ei kuulemma haittaa mitään - päinvastoin: se antaa tilaa muille hampaille, kun tarve vaatii.
Oikomiset siis edessä, kun raasulle vaihtuu aikanaan rautahampaita. Ja todellakin haluan, että ne aloitetaan HETI, kun mahdollista, ettei hän joutuisi mahdollisesti kärsiä samaa kiusaamista, kuin minä aikoinaan.

Toinen juttu, mikä hammaslääkärissä huomattiin, ja joka on itseasiassa huomattu jo synnyttäneiden osastolla aikoinaan, mutta asialle ei mitään tehty: Kevinillä on liian tiukka kielen jänne.
Nyt alkaa kaikki palaset loksahdella kohdilleen!
Osastolla tuo siis huomattiin, mutta lääkäri sanoi, ettei sille mitään tarvitse tehdä.
Kuitenkin tajusin nyt, että Kevinin hankala imeminen on taatusti johtunut tuosta jänteestä. Hänen oli todella vaikea saada mistään kunnon imuotetta, tuttikaan ei pysynyt suussa ja toista kiukutti tilanne. Hoitajat jankkasi vaan, että kyllä se siitä harjoitusta vaan!
Ja nyt minua harmittaa ihan mielettömästi, koska ollaan ´´pakotettu`` Keviniä puhumaan, koska ollaan ajateltu, että on vaan laiska kun ymmärretään häntä muutenkin. No toinen on kyllä kaikkensa yrittänyt muodostaa sanoja, mutta minkäs sille voi jos ei kieli kertakaikkiaan taivu. Ja onhan Keviniä se kiukuttanutkin kun ei onnistu. En vain ole osannut ajatella, että syy voisi löytyä suusta, kun en tuota jänne asiaa yhtään muistanut, ennenkuin hammaslääkäri siitä sanoi. Miksi olisinkaan? Juuri synnyttäneenä ei ehkä paina kaikkea mieleen ja vielä jos asia ´´ei ole tärkeä``, eriasia olisi, jos siitä olisi sanottu vaikka, että pitää seurailla.
No hammaslääkäri sanoi, että on kaksi keinoa: toiset suosii heti jänteen leikkausta ja toiset tahtoo ensin yrittää ´´venyttää/vetreyttää`` jännettä puheterapiassa. Kumpi tahansa vaihtoehto, niin aika varataan neuvolalääkärin kautta.
Ajattelin ensin, että ilmanmuuta ensin se puheterapia ennenkuin aletaan mitään leikkelemään, mutta sitten kyselin äiti-ryhmästä asiasta ja selvisi, että se toimenpide tuo samantien helpotuksen, se on yleinen leikkaus sekä helppo ja nopea ja paraneekin kuulemma samantien.
Nyt olen siis vakaasti leikkauksen puolella.
Monet myös sanoivat, että lapsi ei puhunut ennen, mutta leikkauksen jälkeen alkoi sanoja löytyä vaikka kuinka.
Puheterapiaan on myös pitkät jonot, eikä ole takuuta että se auttaisi ja onhan siinä isompi homma opetella se puhe, kuin että ongelma ratkaistaan hetkessä ja voi alkaa puhua normaalisti.

Onko teillä kokemusta liian kireästä kielen jänteestä? Kertokaa!

No reissu meni siis hyvin, harmittaa, etten ottanut kuin yhden kuvan sieltä, kun en malttanut. Olihan tuo uutta ja jännää mammallekin!
Kevin sai sieltä valita ´´palkinnoksi`` yhden tarran ja ylläri ylläri, valinta oli koira ´´TÖH TÖH!``
Neuvolakorttiin tuli teksti:
´´- 11 hienoa hammasta
   - *joku*purenta -seurataan
   -limakalvot siistit
   - kireä kielijänne``

Lisäyksenä: nyt on myös se neuvolalääkäri varattu ja saatiin se jo perjantaille, toivottavasti leikkaus aika saadaan yhtä nopsaa!