20.6.2014

Pärnu -09 ja -11

Tajusin, että enhän ole voinut kirjoittaa meidän reissuista Pärnuun, kun en silloin vielä blogia pitänyt.
Kesäisten reissujen kaipuussa aloinkin muistelemaan noita reissuja.
Minä en ole hirveästi matkustellut, joku ei varmaan laskisi näitä mun reissuja miksikään. Olen nimittäin käynyt joskus pienenä kaverin perheen kanssa yhden yön laivareissulla ruotsissa ja pari kertaa päiväkäynnillä bussilla & laivalla tallinnassa äitini ja kummini kanssa.
Ainoastaan kaksi kertaa olen ollut lomalla ulkomailla ja ne molemmat kerrat sijoittuivat Pärnuun.

Ensimmäisellä kerralla meitä lähti lisäkseni äiti, äidin miesystävä ja hänen kaksi lastaan.
Pari ekaa päivää seurassamme oli myös Enoni vaimonsa ja serkkuni kanssa.
Oltiin Pärnussa viikko, joka kului kyllä tajuttoman nopeasti.
Se oli vuosi 2009, eli oli 14-vuotias.
Lähinnä me käppäiltiin ja katseltiin maisemia, koluttiin eri ravintoloita ja shoppailtiin, valvottiin myöhään korttipelien parissa.
Maisemat oli tosi kivoja ja jokapaikassa oli mielestäni todella siistiä ja aina jossain näkyi pihojen siivoilijoita, jotka noukki roskia, kasteli kukkia yms.


Yksi asia on kyllä jäänyt hyvin mieleeni. Viimeisiä iltoja vietiin ja oltiin jossain tajuttomassa yökerhossa, suomessa ei varmasti missään jyskytä musiikki niin kovaa. Lähdin sisarpuolieni kanssa tanssimaan, aikuiset jäivät pöytään. Otetiin tiskillä parit tequilat ja äkkiä tuli aika lähteä. Minut pakotettiin mukaan ja jälkeenpäin - hyvä niin. Sisarpuoleni jäivät, eivätkä palanneet. Aikuiset olivat todella huolissaan, äidin miesystävä ajeli autolla etsimässä lapsiaan, yritti soittaakin, tuloksetta.
Lopulta toinen tuli kämpille, pää tikattuna ja paketoituna. Hän ei teinnyt missä toinen on. Oli kuulemma yöllä tullut tappelu ja hän oli joutunut sairaalaan ja siinä heidän tiet oli erkaantunut.
Aika kului ja seuraavana aamuna pitäisi lähteä kotiin.



Äitini sanoi, että me ainakin lähdetään, miesystävä päätti saattaa meidät mutta palata etsiä tyttöään.
Juuri ennen lähtöä hän sitten palasi. Ei kertonut missä oli ollut. Suihkussa kuitenkin oli käyty ja kaikki vaikutti olevan hyvin.
Loppu hyvin, mutta äitini päätti, että niiden kanssa ei enään reissuun lähdetä.

Seuraavan kerran mentiin pärnuun vuonna 2011 ja eri kokoonpanolla. Mukana oli ystäväni Iida, joka tätä nykyä on myös Kevinin kummi, äitini, äidin miesystävä ja heidän tuttava pariskunta.





Oltiin jälleen viikko. Aika kului suurimmaksiosaksi taas shoppailessa ja rafloja ja baareja kiertäessä, yhdellä terassilla meidän pöytään ampaisi joku polttari porukka jakamaan kortsuja ja saatiin myös joku pirunsarvi hiuspanta :D
Kerettiin me käydä yhdessä ihan mahtavassa vesipuistossakin!
En ollut koskaan aiemmin ollut missään kunnon vesipuistossa, ainut joskus pienenä on puuhamaa, missä olen ollut.
Minun ja Iidan lemppari ravintola oli ehdottomasti Steffani ja sieltä kanakori, oi nam.
Joinain iltoina, kun aikuiset lähti johonkin kala ravintolaan tai vastaavaan mistä me ei tykätty, niin suunnattiin kahdestaan taas vakkariksi muodostuneeseen Steffaniin. Meidän ei loppuviikosta tarvinut edes sanoa tilausta, vaan meiltä kysyttiin otetaanko ´´se sama``.
Suurimmaksiosaksi porukka oli aina iltaakohden kuitenkin aika ´´nauttineessa`` tilassa, haha!





Yhtenä päivänä nähtiin mun toistakin kaveria, joka sattui olemaan Pärnussa samaanaikaan lomalla perheensä kanssa.
Takseilla oli helppo liikkua, kun vaan tiesi aina jonkun lähellä olevan paikan nimen, minne tahtoi.
Me asusteltiin samassa huoneistossa, kuin edellis kerralla, koska se vaan oli niin hyvä.
Muistaakseni se oli joku tennis palatsi, minkä yläkerrassa majailtiin.
Huoneistossa oli kolme makuuhuonetta, iso parveke, pieni parveke, kunnollinen keittiö ja olohuone, reilu eteinen, vaatehuone, pyykkäys huone, iso oleilu tila (jossa välillä myös nukkui porukkaa), kaksi vessa/kylpyhuone yhdistelmää.



Lähellä oleva ranta oli tosi iso ja ihana, mutta säät eivät kummallakaan lomalla suosineet, tai sitten ei aika riittänyt juuri silloin, kun aurinko paistoi.
Rannassa oli paljon kojuja, josta sai vuokrattua jotain riippuliidin juttuja, uimapatjoja yms.
Käytiinpä me kerran vähän joraamassa, kun rannassa järjestettiin zumba tunti!



Toi miten siellä puhutaan ja kirjotetaan, on kyllä hupaisaa! :D

Molempiin suuntiin kuljettiin tietysti laivalla, mutta oli meillä oma autokin mukana, Pärnussa ollessa aamusta/aamupäivästä (ennenkuin kuski korkkasi alkojuomansa)
kuljettiin autolla, esim. kaupassa käytiin joka aamu hakemassa jotain naposteltavaa ja juomista, aamupalaa yms. Ja iltapäivästä ja illasta sitten mentiin takseilla tai kävellen.
Niin ja kotiin lähtiessä piti tietysti käydä viinakaupan kautta....




Saa nähdä milloin seuraavaksi pääsen ulkomaille lomalle. Ihan pärnuunkin kolmannen kerran kelpaisi, vaikka luksustahan olisi päästä esim. espanjaan.
Äitini on miehensä kanssa käynyt nyt joka kesä jossain, mutta 2012 en päässyt mukaan, koska olin viimisillään raskaana, -13 Kevin oli niin pieni, ettei voinut ja tänä kesänä kukaan ei ole oikein mihinkään menossa eikä Kevin kyllä jaksaisi vieläkään sitä matkustamista.
Josko sitten ehkä ensivuonna tai viimeistään kyllä 2016, vaikka sitten sillä koulustavalmistumis verukkeella!!

Onko muita, ketkä ei ole kauheasti reissaillut ulkomailla? Tai muita, jotka ei ole IKINÄ ollut lentokoneessa?

2 kommenttia:

  1. Mä en oo koskaan ymmärtänyt mitään reissujen arvottamista, reissujahan ne kaikki on yhtä kaikki, suuntautuivat sitten mihin tahansa. Pääasia että itse tykkää matkasta ja pitää sitä mielenkiintoisena, olipa suuntana sitten Karibia tai Karjala. Itse olen muutaman kerran käynyt ns. lämpimissä maissa, mutta vaikka niissäkin matkustelu on ollut ihanaa ja sinne taatusti tullaan jossain vaiheessa perheen kanssakin matkustamaan, niin lähempääkin löytyy paljon nähtävää ja mahtavia kohteita niin maisemallisesti kuin muutenkin, mitä nyt sitten kukin matkaltaan hakee. Meidän (=minun ja Miehen) yksi "intohimo" kohdistuu Suomen Lappiin sekä Pohjois-Norjaan - no, moni ei varmaan niitäkään pitäisi minään koska siellä ei mitään palmuja näy. Mutta meitä nuo kohteet miellyttää ja niissä on meille tarpeeksi, ei koeta jäävämme paitsi mistään vaikkei matkustetakaan vaikkapa Turkkiin (mitenkään kyseistä maata väheksymättä, tosi mukava lomanviettopaikka sekin!). Häämatkakohdekin löytyy Pohjois-Norjasta, mikä on varmaankin todella epätyypillistä kaikkien eksoottisten kohteiden rinnalla... mutta jotenkin se on vain meitä :) Ja joka kerta uutta reissua suunnitellessaan sitä on aivan pähkinöinä, sillä mahtavaahan se on päästä näkemään vähän muutakin kuin kotinurkkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoitpas hyvin! Enkä minäkään koe että oisin jäänyt jostain hirveesti paitsi kun en kaukomailla oo ollu, mutta oishan jotain joskus kiva päästä kokemaan, mutta onhan tässä vuoskymmenii (toivonmukaa) aikaa :)
      Ei pidäkkää miettii mitä muut on mieltä vaa toimittava niin niinkuin itselle on parasta ja luontevinta! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥