27.7.2014

Mitä kuuluu?

Hupsista, tajusin että en ole taaskaan kirjoitellut mitään kuulumisia, vaikka kerrottavaakin olisi.
Nyt on siis luvassa kuulumisia sieltä sun täältä pomppien varmasti asiasta toiseen ja taas takaisin!

Meillä on kissat ja Kevin kokeneet ensimmäisen ukonilmankin! Kissat otti sen yllättävän hyvin, kulkivat ihan normaalisti, että ainut mitä oli erilaista niissä niin olivat korvat höröllään kun jyrisi ja vähän säpsyi äkkinäisiä liikkeitä. Ja Kevin ei ollut moksiskaan. Kunnon jysäys kun tuli niin poika totesi vaan ´´ohho`` hän olisi halunnu ulos, mutta piti tyytyä katselemaan parvekkeelta myrskyä. Täällä nimittäin myös satoi kaatamalla, kadut ja leikkialueet tulvi. Muuten tosi kiva, mutta itse en niin tykkää ukkosesta jos olen yksin ja tuolloin sattui vielä jyrisemään hiton pitkää ja tosi lähellä ja kovaa! Mutta pakkohan munkin oli siitä selvitä, etten tartuta arkuutta poikaan. Kerran säikähdin ihan tosi paljon isoa jysäystä ja Kevin sen huomasi, mutta onneksi se kuittaantui sillä, kun nauraa räkätti mulle.

Pojan kieli on parantunut tosi hyvin ja tänään on viimeinen lääkintä päiväkin. Kovasti raasua vaan kiukuttaa -niinkuin varmaan monia pieniä - tämä kuumuus. Vaippasillaan mennään ja silti on hiton kuuma, hikinäppylätkin on tehnyt comebackin.
Joku tossa auringossa on outoa, koska muhun ei tosiaan tartu aurinko normaalisti sitten millään, mutta lähdinpä yksi päivä kahdeksi tunniksi pihalle ja väri tarttuikin, mutta totta helkkarissa mulla oli juuri silloin erittäin epämääräisen mallinen paita! Niin mun tuuria, nyt on kiire tasoittaa ennen Kevinin juhlia... Tuon kuvan löytää instagramista @Petra_Jasmin


Josta päästäänkin näppärästi toiseen aiheeseen: ENÄÄN VIIKKO!?! Ei ei ei ei ei, eihän se vaan voi olla? Viikonpäästä lauantaina ja sunnuntaina juhlitaan meidän 2-vuotiasta. Tällä viikolla onkin vaikka mitä ohjelmaa, kun kaikki pitää saada tehtyä ennen juhlia, koska niiden jälkeen lähdetään reissuun ja sitten alkaa taas arki ja haluan, että kaikki hommat on hoidossa silloin, ettei tarvitse koulun aloituksen ohella stressata kaikkea muutakin.
Listassa on nyt ainakin parin lääkereseptin uusiminen ja niiden haku, ikkunoiden pesu, muuten kunnon himo siivousta, Kevinin hiusten siistintä ja mahdollisesti omanikin (jos Iida kerkiää piipahtamaan), Kevinin tarhakamppeiden laitto valmiiksi pussiin josta ne vain siirettään tarhareppuun, oman koululaukun pakkaaminen, pakkaaminen reissua varten ja juhlien valmistelut... noin muutaman mainitakseni.
Olisi myös kiva päästä tulevalla viikolla joka päivä lenkille ja päälle treeni, ne kun ovat jääneet erittäin vähäisiksi tässä Rasen ylitöiden takia.
Mutta onneksi se on nyt ohi, kun Rasellakin alkoi eilen kahden viikon loma. Saan rauhassa ahertaa, kun hän on pojan kanssa.


Ditakin on nyt vihdoin saanut sirunsa, hemmetillisen väännönhän siitä sai läpi käydäkin...
Ajatus pätkii urakalla ja todellakin syytän näitä hemmetin hiostavia helle kelejä siitä! Tänään ei olla saatu oikein muuta hyödyllistä aikasiksi, kuin se, että olen kirjoittanut veljelleni kissojen ja kukkien hoito-ohjeen, huomisen kauppalistan, matkatavara listan ja korjasin mun bikinit. No josko huomena sitten skarppaisi ja aloittaisi purkaamaan tuota kasvavaa tehtävä listaa!

Mitäs muille näin kesähelteillä kuuluu?

22.7.2014

kireä kielijänne

Olen jo pari kertaa asiaa sivunnut, mutta otetaan nyt ihan alusta.

Vauvana, vastasyntyneenä, osastolla lääkäri totesi Kevinillä olevan kireä kielijänne, mutta asialle ei kuulemma mitään tarvinnut tehdä. Poistin automaattisesti asian mielestäni, koska asialla ei kerta mitään väliä ollut, enkä koko asiaa muistanut, ennen 2v. hammaslääkäriä.
Jälkeenpäin mietittynä, kukaan ei voi ymmärtää miksei sitä jännettä vaan nipsaistu pois vauvana, koska kukaan ei sairaalassa korviaan lotkauttanut, kun valitin vauvan imuongelmia niin tissin, pullon, kuin tutinkin kanssa. ´´harjoitusta vain, kyllä se siitä`` joo, kyllähän lapsi ruuan sai pullosta, mutta siihinkin meni hitokseen aikaan, koska se oli niin vaikeaa toiselle. Tutti alkoi pysymään suussa vasta siinä 3kk --> ilmeisti jätkä oppi jonkun ´´vaihtoehtoisen tavan`` imeä.

No 23.6.14 meillä oli 2v. hammaslääkäri, jossa lääkäri sanoi suoraan, että kielen jänne on ihan liian kireä, joka vaikuttaa puheen tuottamiseenkin tietenkin.
Silloin muistin tuon vauva-ajan ja kerroin siitä. No kuulemma se olisi ollut kaikille helpoin ja paras ratakaisu silloin jo leikata, koska siitä jänteen leikkuusta ei mitään haittaa ole ja joiltain se otetaan jopa ihan varmuuden vuoksi jos yhtään tuntuu kireälle. Lisäksi vauvoja ei yleensä kuulemma tarvitse edes puuduttaa, koska itse toimenpide on niin helppo ja nopea.
Hammaslääkäri kertoi, että kielen kuuluu ulostyönnettäessä olla ns. suippo, mutta jos jänne on kireä, kieleen tulee lovi, jolloin kielen kärki on aaltoileva.

Tuon käynnin jälkeen aloin miettiä asiaa enemmän ja tajusin, että kyllähän Kevin on yrittänyt paljonkin sanoja ja on aina tuskastunut, kun ei onnistu. Kevin myös matki kaikki ilmeet ja yritin saada ´´koskemaan kielellä nenänpäähän``, mutta kieli oli ja pysyi suorana.

Varattiin heti neuvolalääkäri, joka saatiin samanviikon perjantaille, eli 27.6.14.
Kerrottiin hammaslääkärikäynnistä ja vauva-ajasta ja lääkäri katsoi Kevinin suuhun. Hän joutui aika kauan ahkeroimaan puulastan kanssa, että sai kieltä nostettua, jotta pääsi näkemään sen jänteen.
Hän laittoi lähetteen (vai mikä onkaan) korvapolille.

4.7.14 Tuli kunnalliselta sairaalalta hylkäävä kirje. He eivät edes katso sitä jännettä, vaikka tiesivät, että ham.lääkäri, neuvola lääkäri ja vastasyntyneiden lääkäri oli ollut sitä mieltä, että leikataan.
Odotellaan odotellaan.

Soitin mummilleni ja kerroin asiasta ja sanoin, että en aio tyytyä tuohon kieltävään vastaukseen, että ei ole reilua, etteivät he suostu edes katsomaan, mitä arvioimista se muka on?!?
Mummini oli täysin samaa mieltä ja käski varata yksityiselle ajan.
Minun isovanhempani siis ottivat Kevinille ristiäislahjaksi lapsivakuutuksen LähiTapiolasta ja maksavat sitä niin kauan, kun hengissä pysyvät.

Soitin 7.7.14 LähiTapiolalle ja varmistin, että se vakuutus kattaa tämän leikkauksen. Ja sitten tietysti kysyin, että miten tämän asian kanssa pitää edetä. Sain ohjeen, että 1500€ on raja, johon asti riittää, että annan sairaalan tiskillä vakuutustodistuksen ja he lähettävät laskun LähiTapiolaan ja minä maksan vain omavastuun 100€.
Jos menee yli tuon rajan, niin tehtävä ensin maksusitoumus ja sitten homma etenee samalla kaavalla.
Sen jälkeen soitin sitten Mehiläiseen ja kerroin alusta alkaen kaiken. Mukava nainen ihmetteli kunnallisen toimintaa ja siirsi puheluni lastenlääkärille Töölöön.
Jälleen selitin lääkärille kaiken alusta loppuun. Ja jälleen ihmeteltiin miten tässä näin on käynyt ja hän sitten ei pystynyt ihan kaikkiin kysymyksiini vastaamaan, joten jätti soittopyynnön korva-, nenä-, nielu erikoislääkärille, joka myös on leikkaava lääkäri.
Tuo lääkäri sitten soitti parin tunnin päästä ja taas kerroin kaiken juurtajaksaen. Ja taas kummasteltiin. Lääkäri tuli siihin tulokseen, että kyllä nyt on niin selvä leikkauksen tarve, että ei tarvitse erikseen mennä näytille, vaan varataan suoraan leikkausaika.
Häneltä sain myös kuulla tarkan selostuksen homman etenemisestä.
Sekä hinnan: 1028€, eli annan vain vakuutustodistuksen tiskille ja maksan vain omavastuun.

Sähköpostiin sain tarkat saapumisohjeet kuvien kera sekä ohjeita itse tapahtumaa varten ja etukäteen täytettävän esitietokaavakkeen, koska lapsi joudutaan nukuttamaan.
Tärkeimpiä kohtia ohjeissa oli:
lapsen pitää olla ennen leikkausta 4 tuntia syömättä ja juomatta (tämä oli kerrottu jo aiemminkin)
vaatetus sellainen että helppo pukea ja riisua + varavaate kerrasto mukaan, lapsi on kokoaika omissa vaatteissa
lapselle on hyvä ottaa mukaan jokin tärkeä asia kuten unikaverin
KELA- ja Neuvolakortit mukaan (en tienny edes että sieltä saa kelakorvauksen, en olisi varmaan tajunnut kumpaakaan korttia ottaa...)
maksu suoritetaan heti toimenpiteen jälkeen ja jos maksaja on vakuutusyhtiö, on mukana oltava vakuutustodistus ja mahdollisesti myös kirjallinen maksusitoumus (me ei tarvita jälkimmäistä, koska LähiTapiola ja Mehiläinen on yhteistyökumppaneita ja summa jää alle 1500€)

´´Toimenpiteen jälkeen sairaanhoitaja tarkkailee lapsenne vointia. Lapsenne saattaa olla heräämisvaiheessa levoton, kiukkuinen ja itkuinen. Heräämisen edetessä huoltajat pääsevät lapsen vierelle ja voivat osallistua lapsen hoitoon. Kotiutus tapahtuu yleensä 1-2 tunnin kuluessa toimenpiteen päättymisestä lapsen voinnista riippuen.``

21.7.14 Kevinillä sitten oli tuo leikkaus, klo 14. Eli vähän ennen aamu kymmentä sai viimisen kerran syömistä ja tasalta viimisen kerran juomista. Kyllähän raasua välillä kiukutti kun oli jano eikä ymmärtänyt, miksei saa juomista.

Oltiin vähän vaille kaksi lasten odotustilassa ja melkein heti hoitaja tulikin siihin pyytämään esitietolomaketta ja kyseli vielä kaikkia tietoja, sekä kertoi, että anestesialääkäri sekä leikkaavalääkäri tulee kohta meidän kanssa juttelemaan. Vielä ennen lääkäreitä hoitaja tuli uudelleen ja antoi esilääkityksen Pronaxenia sekä esitteli sen maskin millä nukututeaan. Kevin hoksasi heti idean, että naamalle pitää laittaa.

Anestesialääkäri tuli ja vaihdettiin pari sanaa nukutukseen liittyen.
Heti perään tuli leikkaavalääkäri, jonka ei tarvinut kuin pyytää Keviniä möllistämään niin totesi, että ihan selvä leikkaus tarve!
Hänen kanssa olin puhunut puhelimessakin. Hän kertoi kaiken mahdollisen vielä nukutuksesta sekä leikkauksesta ja mitä milloinkin tapahtuu.
mm. että: jos se jänne on kalvoinen, niin ei tarvi ompeleita ja jos on paksu jänne niin saattaa pari sulavaa ommelta joutua laittamaan. Kertoi myös, miten minun tulee pitää lasta nukutushetkellä ja että kun hän alkaa heräämössä raottaa silmiä niin meidät haetaan sinne heti, että lapselle jää se luulo, että ollaan oltu kokoaika vierellä. Hänelläkin oli myös se maski mukana ja näytti Kevinille, kuinka lelutkin nukahtaa, kun se laitetaan naamalle.
Kaikki siis kerrottiin meille erittäin tarkkaan ja selitettiin miksi juuri niin toimitaan jne. lopuksi kun aina kysyivät, että onko jotain kysyttävää, niin jäätiin ihmeissään tuijottamaan ´´eiköhän tässä ollu kaikki..?`` Kaikki oli myös erittäin ystävällisiä eikä tullut ollenkaan sellaista kiirekiirekiire! -vaikutelmaa.

Mentiin lääkärin mukana leikkaussaliin. Kevin istui vasemmalla reidelläni, nojaten vasempaan kainalooni ja ´´lukitsin`` hänen jalat omieni väliin ja oikealla kädellä pidin pienet huitovat kädet aloillaan.
Poika pisti alkuun kovasti hanttiin, eikä mikään ihme, se kaasu haisee ihan järkyttävälle!
Lääkärit vaan naureskeli, että se on hyvä kun lapsella löytyy vahva oma tahto pienestä pitäen!
Alle minuutissa poika kuitenkin rauhoittui ja sitten myös samantien nukahti. Lääkärit koppasi hänet heti, että minä en edes ehtinyt tuntea sitä veltostumista. Jossain välissä olivat napanneet pojalta kengätkin pois, näppäriä, ettenkö sanois! :D
Oli Raasu vaan surkean näköinen leikkuupöydällä pötkötellessä, hyi olkoon. Ei muuten mitään, mutta nukutettu lapsi näyttää kuolleelle.
Kerettiin juuri tupakalla käydä, kun lääkäri tulee ilmoittamaan, että leikkaus on tehty ja lapsi heräämössä. Kertoi, että operaatio oli mennyt tosi hyvin ja ompeleita ei tarvittu eikä vertakaan juuri ollut tullut. Hän myös kertoi taas kotihoito-ohjeet ja sen, että kaasu oli heti vaihdettu kanyyliin, joka ohittaa kaasun, koska kaasusta tulee niin pöhnäinen olo ja lapsi ei tunnistaisi edes vanhempiaan eikä itseään.

Odoteltiin n.15min. odotustilassa ja juotiin kahvia, kun hoitaja tuli huikkaamaan, että lapsi onkin jo täysin hereillä.
Hoitajia ihmetytti, miten Kevin ei ollut herännyt pikkuhiljaa niinkuin yleensä nukutuksen jälkeen, vaan ampaissut suoraan pystyyn, hahaha!
Hetken pieni oli mun kainalossa ja sai hoitajalta pillimehun, mikä meni yhdeltä istumalta tyhjäksi!
Sitten sai vähän mehujäätelöä, josta ei oikein tykännyt, niinkuin ei jäätelöstä yleensäkkään, mutta ainakin nähtiin että kieli toimii paremmin kuin koskaan. Kevin alkoi heti tepastella niinkuin ei mitään ja taas hoitaja ihmetteli, kun jalat kantaa niin hyvin.
Hoitajakin kertasi vielä kaikki kielen jumppaohjeet ynnämuut jutut meille ja sitten totesi, että hänen on kyllä pakko jo kotiuttaa meidät kun pojalla on niin paljon virtaa niin pieneen tilaan.
Antoi reseptin, pari muuta lappua ja oksennuksen varalle juttuja mukaan, niin ja Kevin sai valita kaksi palkintoa semmoisesta pikkulelu laatikosta.
Toivotti hyvää paranemista ja päästiin kassan kautta kotiin.

Kaikin puolin miellyttävä kokemus ja voin tämän perusteella ehdottomasti suositella Mehiläistä!

Kevin on käyttänyt kieltä ihan normaalisti, ei aristele, mutta asiaan tietenkin auttaa tuo lääke, Pronaxen, jota annetaan 1-2 kertaa vuorokaudessa ruiskulla 2ml, on siis nestemäistä. Lääkettä annetaan viikko ja viikon verran pitää erikseen oikein jumpata kieltä, ettei se rustotu kiinni.
Lääkkellä estetään vain kieltä pääsemästä yhtään kiepäksi, muutoin lapsi saattaa lopettaa sen käyttämisen.
Möllistellään, lällätellään, yritän toistattaa kaikkia N ja L sanoja, joissa kieli siis nousee hyvin, nuollaan jätskiä syvästä kulhosta ja leikitään kissoja.
Kielestä alkaa häipymään kierän jänteen tekemä ´´kuoppa`` ja on hassun näköistä, kun toisen kieli onkin yhtäkkiä niin pitkä, vaikka siis ihan normaali se nyt on, mutta näyttää vaan oudolle kun on tottunut erilaiseen näkyyn.
Pikkasen olen päässyt näkemään kielen allekkin, mutta siellä on vaan sellainen verihyytymä (ihan normaalia) ja jännettä ei näy ollenkaan, koska siihin on jätetty vain pieni osa sinne ihan taakse. Kuvaa valitettavasti mahdotonta ottaa.
Kevinkin huomaa, että vähän hassun tuntuinen on, kun kovasti sormilla kokeilee kieltään, mutta ei onneksi sinne leikkuu alueeseen sörki.

Eilen poika ei nukkunut ollenkaan päikkäreitä ja oli tosi kiukkuinen, joka liittyy siihin nukutukseen. Tänään ollut vain perus uhmaa. Viime yönä nukkui koko yön heräämättä (toinen peräjälkeen, uskallanko huutaa jes! ?) ja tänään nukahti tunnin tahtojen taiston jälkeen päiväunille.
Ja nytkin nukkunut jo tovin yöuniaan.
Meillä on siis kaikki tosi hyvin!
Toivottavasti muistin kaiken kertoa, ja hienoa, jos luit loppuun asti! KYSYKÄÄ jos vaan jotain tulee mieleen, kerron mielelläni!
nämä kuvat ovat autosta, kotimatkalta, jonne sai toisen pillimehun kun ensimmäinen loppui niin äkkiä ♥

20.7.2014

FitMom viiminen viikko & ennen-jälkeen

15 viikkoa nyt menty joka viikkoa tarkastellen ja nyt katsotaan mitä on tänä aikana tapahtunut, vai onko mitään?
Laitetaan mukaan ihan alkutilanteen kuvat, kuvat 15 viikkoa sitten ja tilanne nyt kollaaseina.

liikkumiset viikko 15
ma: kävely 45min
ti:
ke:
to: kävely 1h &
pe:
la: kävely 1h & Treeni: hauis, olkapää, peppu & syvätvatsat, syvätkyljet
su: HIIT & Treeni: kädet, yläselkä

mitat:
rinnan ympärys: 70cm
maha: 77cm
peppu: 91cm
reisi: 51½cm
paino: 57.8kg

15 viikon muutokset?
rinnan ympärys: + 1cm
maha: - 1cm
peppu: +2cm
reisi: - ½ cm
paino: - 200g

Painoa en ole itseasiassa pitkään aikaan edes vaakaillut aktiivisesti, koska olen tullut siihin tulokseen, että tosta minun on enää paha laskea, varsinkin kun yrittää saada lihasta.
Kehonkoostumusmittauksissa olisi taas kiva käydä niin näkisi mistä tuo paino tällä hetkellä todellisuudessa koostuu.
Rinnanympärys myös asia, joka tällähetkellä ihan sama ja ihan hyvä. Navan ympärys eli tuo maha mitta ärysttää suunnattomasti, se ei tunnu lähtevän hitto millään!
Pepun parista lisäsentistä olen iloinen, tarkoitushan on tuota takalistoa kasvattaa.
Reisi mitta fine.
Tiivistetysti voisin sanoa, että olen muuten nyt ihan normi tyytyväinen omaan kroppaan kaikilta muilta osin, paisti mahasta.
Tietenkin silti löytyy edelleen asioita joita haluan kehittää, mutta se ei tarkoita sitä että inhoaisi peilikuvaansa!
Näitä asioita on mm. kiinteämmät sisäreidet, kiinteämmät & lihaksikkaammat kädet, lihaksikkaampi selkä ja pyöreämpi beba.

Edelleen on luvassa päivityksiä tästä ikuisuus projektista, mutta vähän rennommalla meiningillä taas, eli en lupaa mitään kuinka usein tai milloin laitan kehityskuvia, liikkumislistaa, syömisjuttuja tai muuta, vaan ihan fiiliksen mukaan.

19.7.2014

Uni päivitystä ja hiuskriisiä

Aloitetaan niillä Kevinin nukkumisjutuilla.
Päivitin tämän myös sinne varsinaiseen sängyn vaihto kirjoitukseen, mutta eihän siellä kukaan käy kyttäämässä milloin päivitän edistystä sinne, joten tässä kopio:

Edit. 13.7.14 viime iltana tajuttiin mistä kiikastaa. Kevin oli jo jollain tasolla ainakin nukahtanut ja laitoin hiljaa oven kiinni, joka on aina rakosillaan sen aikaa, että poika nukahtaa. Hetken päästä Kevin kuitenkin hiippaili sieltä unisena pois. Vein takaisin sänkyyn ja nukahti heti, taas ovi kiinni.
Kohta taas kuitenkin ihmettelin, miten hänen tuhina kuuluu niin selkeästi, että varmaan on oven välissä kurkkimassa. No ei ollut. Hän oli käynyt itse avaamassa oven takaisin rakosilleen ja mennyt hiljaa takaisin sänkyyn nukkumaan.
Eli Kevinillä on turvallisempi olo, kun ovi on rakosillaan ja muualta asunnosta tulee huoneeseen vähän valoa ja tietysti elämisen äänet kuuluu selkeämmin eikä varmaan ole niin eristetty olo.
Jätettiin sitten ovi raolleen koko yöksi ja pieni valo asuntoon päälle. KEVIN NUKKUI KOKO YÖN HERÄÄMÄTTÄ!

Nukahtamiset paljon nopeampiakin nykyään, kun ei olla siinä vieressä odottamassa unta. Kevin karkaa sängystä 0-10 kertaa, aika normi päikkäreille on 2 kertaa ja yöunille vähän useampi. Lopulta hän aina luovuttaa ja makoilee nätisti sängyssään ja odottaa että uni tulee.

Edit 17.7.14 Ei se homma toiminutkaan hyvin kuin sen yhden yön ja olen tullut siihin tulokseen, että poika nukkuu paremmin silloin, kun suussa ei vaivaa ja huonommin silloin kun hampaiden tulo tekee oikein kiepää. Tässä yhtenä päivänä nukutin päiväunille (palautus systeemillä) 2tuntia 15minuuttia, ja muuten olisin sitten antanut valvoa kokopäivän, mutten halunnut ottaa iltakiukku riskiä, kun oli menoa. Toisena päivänä meni tunti ja sitten olikin taas helpompi päivä kun ei tarvinut palauttaa kuin kahdesti.
Usein herätään 5-6 välillä (miksi oi miksi?!?), mutta tänään olin ihan häkeltynyt, kun poika heräsikin vasta vähän vaille 9!
Että erittäin vaihtelevasti menee, ikinä ei tiedä onko luvassa hyvät unet vai aivan kamalan huonot.

Että semmosta. Ikinä ei tiedä millainen yö on tulossa, kuinka paljon saa itse nukuttua ja kuinka suostuu päikkäreille...

Tällä viikolla ei olla tehty juuri mitään, koska mulla on joku hirveä siivoushimo päällä. Kai se on jotenkin tuolla takaraivossa, että kaikki piilonurkkia ja kaappeja myöten on saatava kiiltämään vielä kun kerkiää ja jaksaa, kun kohta alkaa se koulu ja alku voi olla ika nihkeää.
Oon imuroinu melkein jokapäivä, keittiötä on tullut puunattua ja vessan/kylppärin/saunan jynssäsin lattiasta kattoon, olen myös uudistanut mun koru/meikki laatikostoa ja tänään tuli keittiöönkin uutta ilmettä, kun Kevinin yksi synttärilahja saapui pari viikkoa etuajassa.
Olen myös ollut hirveän väsynyt, kun Rasmus on tullut melkein joka ilta vasta siinä 18.30-19.30 välillä kotiin, tästä syystä en ole saanut treenattuakaan YHTÄÄN. No kai tuo hulluna siivoaminenkin jotain auttaa! Ja ollaan tietysti Kevinin kanssa kaupassa käyty ja ulkoiltu muuten.
On jotenkin henkisesti ihan loppu, kun yksin kuuntelee aamusta iltaan uhma taaperon kitinät vikinät ja kiukut, siivoaa, tekee ruuat, huolehtii elukat ja kaupanpäällisiksi eilen Kevin päätti oksentaa kaksi kertaa ja tottakai se ensimmäinen erä lävähti parvekkeen lattialautojen väliin..

Tiistaina käytiin Kevinin kanssa Nopalla ja katsotaan sitten vuoden päästä uudelleen Kevinin mukaan ottamista sinne! ´´Ei`` kuului kolmen tunnin aikana varmasti sen 300 kertaa, kun asunto ei tietenkään ollut kovin lapsiystävällinen ja pientä ihmistä kiinnostaa kaikki uusi vaikka tietää ettei saisi koskea.

Mulla on iskenyt myös hirveä hiuskriisi! Mun hiukset on niiin kuumat, että on pakko pitää ne kiinni aina. No pidän myös kylmemmillä keleillä, koska Kevin on hirveän kiinnostunut ihmisten pitkistä aukiolevista hiuksista. Ja toisaalta, olen joutunut pitämään hiuksia kiinni yli 2vuotta, joten en enään edes osaa pitää niitä auki.. No helpoin ratkaisuhan olisi vetäistä ne lyhyiksi. MUTTA; tiedän että katuisin sitä samantien.
Toinen on se, että en jaksaisi millään ylläpitää tätä punaista väriä ja kuluttaahan se myöskin hiuksia ja värjäily vie rahaa ja aikaa jne. olisi aika rentouttavaa käydä kampaamossa niin, että kasvattaa ensin tyvikasvua niin pitkäksi kuin sietää ja sanoisi sitten vaan, että vaalentaa mahdollisimman lähelle mun omaa väriä ja laittaisi vaikka vielä jotain raitoja hämäämään.
MUTTA; tämä punainen on ollut ainut väri minkä olen oikeasti tuntenut omaksi ja ainut mitä olen osannut pitää oikeasti pitkään.
Mitä mä teeeen... Ehkä unohdan nämä mietteet ja tyydyn kohtaloon ja ehkä joskus vielä osaan nauttia pitkistä hiuksistakin, tai ehkä mä riipaisen, lähden parturin tuoliin ekaa kertaa elämässäni hakemaan leikkauksen sekä värjäyksen... Saa nähdä!
Mitäs mieltä te olette? Ja siis, oma värini on perus vaalea, ei kuitenkaan noin blondi, kuin alla olevassa kollaasissa..
Lyhyet hiukset ei olisi niskassa liimautuneena ja jaksaisi olla oikeasti pöyheätkin kun ei ole niin painavat.. Mutta osaisinko mä niitä mitenkään laittaa?
tässä vielä nykyiset hiukset

Semmoista tällä kertaa. Päivitettyä asuntopostausta tulee todennäköisesti ensikuussa, kun Kevinin huoneeseen tulee pari uudistusta myöskin, ja saan tässä rauhassa kuvailtua muita huoneita kun siltä tuntuu.
Tämä nyt oli tällainen pikainen postaus ja lisäksi unohdin, että olenkin jo postannut tänään, no ehkä se ei haittaa, muistakaa siis vilkaista juttu raskausajankirjasta (klik)

Raskausajankirja

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, eikös?
Olin Raskaana 11/2011  -  8/2012 ja tein muistokirjan vasta nyt.
Aiemmin kaikki raskausajan jutut oli epämäärisessä vihkosessa, neuvolakortissa ja tietokoneella.
Kaikki oli ihan sekaisin ja mm. raskausoireet ei ollut missään muussa järjestyksessä, kuin aina raskauskolmannekset erillään vaan. Myös nimilista oli erillään kaikesta muusta.
No, nyt kaikki on niin hyvin järjestyksessä kuin suinkin ja kirjaan jäi vielä tilaa tulevaisuuttakin varten!

Ostin siis prismasta valokuva-albumin, ei taskullinen, vaan tuo versio mihin kuuluu liimata kuvia. Revin ne väleissä olevat suojapaperit vaan pois.



Kirja alkaa tietysti plussatikuista ja pienestä hassusta sattumuksesta haamulla varustettuna.
´´Mulla oli ollut juuri koulussa sorminukke ´´näytös``, opettaja antoi mulle tämän haamun ja sanoi jotenkin, että ´´tämä voi olla vauva, se on haamuvauva, kun ei vielä tiedetä onko se tyttö vai poika`` ja seuraavana päivänä tein haamuviiva raskaustestin``

Kirjassa on kuukausi järjsestyksessä päivämäärillä ja raskausviikoilla varustetut neuvola-, lääkäri- ja ultra käynnit. Sekä tietenkin masu kuvia, selfiet masun kanssa ja ne harvat kuvat minusta ja Rasesta.
Niin, ultrakuvia unohtamatta!


Raskausoireet on listattuna kolmen kuukauden välein.
Väleihin törkin myös tiedot masuasukin liikkeistä.


Ja viimisenä tietenkin synnytyskertomus kokonaisuudessaan sekä ensimmäinen kuva Kevinistä ja ensimmäinen perhekuva.


Miten teillä on tallessa raskausaika? Vai onko mitenkään?

17.7.2014

Cake Pops & Cookie Pops

Olen aina katsellut miten kaikissa juhlissa on mielettömän hienoja kakkutikkareita, upeat koristeet ja hauska keksintö. Päätin, että haluan Kevinin synttäreille sellaisia ja aloin harjoittelemaan.
Ostimme Prismasta pakkauksen, missä on kakkumuotti, tikut ja muutama ohje.
Kokeiltiin sieltä ohjeista porkkana-valkosuklaa popseja, mutta ohje oli ihan surkea ja ensimmäinen satsi meni niin piloille kuin olla ja voi. Sain onneksi hyviä vinkkejä helpottamaan hommaa ja yritin uudelleen.
Kuorrutus ei onnistunut silti vieläkään ja epäilin, että ohjeessa oli jotain vikaa.
Kokeilin kolmannen erän täysin eri ohjeella.
Tässä kuitenkin ohje erittäin hyvän makuisiin porkkana-valkosuklaa kakkutikkareihin (n. 18kpl):

Tarvitset:
• 50g voita
• 90g porkkanaa
• 75g tummaa sokeria
• 1 iso kananmuna (60g)
• 1½ tl leivinjauhetta
• 120g jauhoja
• ½ tl jauhettua kanelia
• ½ tl jauhettua neilikkaa
Kuorrutukseen:
• 250g valkosuklaata
• 50g kermaa
• 60g voita
• elintarvikeväriä, mikäli haluaa jonkun värisen kuorrutteesta.
Katso tämän kuorrutteen varalle postauksen loppuosa!

Valmistus:
1. esilämmitä uuni 190 asteeseen
2. sulata voi ja lisää porkkana, sokeri ja muna
3. sekoita ainekset tehosekoittimessa
4. lisää siivilöity jauho, leivinjauhe ja mausteet ja vatkaa kunnes taikina on tasaista

5. täytä muotin puoliympyrät rajaan asti ja aseta kansi paikoilleen
6. paista kakkupalloja uunissa 190 asteessa 12-15min. kunnes ne ovat kohonneet

7. ota pois uunista ja anna jäähtyä jonkin verran ennenkuin irroitat ne muotista. Siirrä ne vielä
    jääkaappiin jähmettymään kunnolla!
8. Sulata suklaa voin ja kerman kanssa vesihauteessa, lisää väriaine


9. varmista, että pallot ovat tarpeeksi jämäköitä ja kasta tikku sulaan kuorrutteeseen, ennekuin
    tuikkaat sen palloon kiinni. Anna taas jähmettyä kunnolla jääkaapissa. Tämä auttaa tikkua
    pysymään paremmin pallossa kiinni.

10. Kun tikut pysyvät hyvin kiinni palloissa, voit alkaa kastamaan niitä kuorrutteeseen. Jos kuorrute
      on jo jäykistynyt, voit sulatella sitä lisää. Mitä notkeampaa kuorrute on, sitä helpompi pallot on
      sinne kastaa.
      Meillä oli ihan liian tiukkaa kuorrutetta ja siksi pallojen alaosa onkin kuorruttamatta.
11. Lopuksi voit koristella palloja esim. nompparelleillä.
12. Anna taas jähmettyä hieman ennen tarjoilua.


Sitten toinen ohje, jonka löysin Tarun Taikakakut -blogista

Tarvitset:
• 1 pötkö domino -keksejä (itse käytin mintun makuisia)
• tuorejuustoa 2-4 rkl (itse käytin vaniljatuorejuustoa näppituntumalla)
• suklaalevy (meillä oli valkosuklaata)
• mahdollisesti koristeita, kuten nomparellejä
• mahdollisesti elintarvikeväriä (omalla vastuulla)

Valmistus:
1. Murskaa keksit tehosekoittimessa huolella,
    älä laita liikaa kerralla, ettei kone mene tukkeeseen

2. Kaada murska kulhoon ja lisää sekaan notkeaksi lämmitetty tuorejuusto,
    mitä enempi tuorejuustoa on, sitä helpompi pallot on pyöritellä,
    mutta jos juustoa on liikaa, pallot lössähtää
  (mutta tämänkin saa pelastettua, kun laittaa hetkeksi  jääkaappiin ja sitten pyörittelee vähän uudelleen)

3. Pyörittele massasta plloja lautaselle (suosittelen käyttämään kumihanskoja - tulee tasaisempaa jälkeä + on hygienisempää)
Älä tee liian isoja palloja, että ne kestää tikun päässä.
Laita pallot jääkaappiin jähmettymään.

4. Kun pallot on jähmettynyt, sulata suklaa vesihauteessa (suosittelen syvää kahvimukia, niin on helpompi kastaa koko setti kerralla, kuin myöritellä jossain kattilan pohjassa)
    Kasta tikun pää sulaneessa suklaassa ja tökkää palloon.
    Anna taas jähmettyä hyvin jääkaapissa


5. Kun tikku pysyy hyvin pallossa kiinni, sulata taas suklaa juoksevaksi ja dippaa pallot siellä,
    kopistele kupin reunaan tikulla niin, että pallosta valuu ylimääräiset suklaat pois.

6. koristele pallot heti, ennenkuin suklaa jähmettyy

7. laita taas jääkaappiin kovettumaan.



Mielestäni tämä toinen ohje oli paljon nopeampi ja helpompi ja nyt jopa kuorruttaminen onnistui, eli tuota ensimmäistäkin ohjetta voisi kokeilla niin, että tekee kuorrutteen pelkästä suklaasta!
Molemmat ovat superhyviä, mutta jälkimmäinen on ihan tosi makeaa!
Ja kokeillessani tätä jälkimmäistä ohjetta uudelleen niin, että teen palloista sinisiä värjäämällä suklaan elintarvikevärillä, meni kuorrute piloille taas.
JOTEN ensimmäisenkin ohjeen kuorrutus saattaa siis onnistua, jos jättää väriaineen pois?
Mutta miksipä laittaa kermaa ja voita, kun pärjää pelkällä suklaallakin.

Tykkäättekö te kakkutikkareista?
Osaako joku viisas sanoa, miksi kuorrute menee ihan kököksi kun sinne laittaa väriainetta?(on meinaan vähän outoa, että kaikissa ohjeissa neuvotaan että sitä voi laittaa ja sitten se ei onnistukaan..)

14.7.2014

FitMom 14/15

Viiminen viikko pyörähti käyntiin tänään, joten viikon päästä luvassa taas erilaisia ennen- ja jälkeen kuvia.
vaunuttelu lenkkikin on ihan jees ;)

Viime viikolla on ollut aika tuskaisaa nostella painoja ja päätinkin keskittyä enemmän tuohon aerobiseen puoleen eli lenkkeilyä. On ihan hyvä välillä keskittyä pelkästään siihinkin, kun huonoilla keleillä ei juuri tule lennkeiltyä koska silloin on niin helppo löytää niitä muka hyviä syitä olla lähtemättä.
Viime viikkokin meni kuitenkin aika kehnosti, koska oli oikeasti kiirettä, Rasmus teki tosi pitkää päivää, oli vieraita, oli Kelan paperien täyttöä ja liitteiden metsästystä.. Kaikki päivät venyi niin pitkiksi, että kun olin alkamassa treenaamaan/lähdössä lenkille niin huomasin, että jaa vain vajaa puolituntia aikaa, kun pitääkin jo mennä iltapesuille ja nukutuspuuhiin pojan kanssa.
Ärsyttää suunnattomasti.  Välillä sitä tosiaan kaipaa lisää tunteja vuorokauteen!

joten ne vähäiset liikunnat vk 14:
ma: Treeni: kädet, yläselkä, syvätvatsat
ti: lenkki 45min.
ke: lenkki 45min.
to:
pe:
la:
su: Treeni: peppu, haba, olkapäät

Pakko tähän väliin vielä mainita, että olen ihan hämilläni; en ole treenannut aikoihin vatsalihaksia, mutta ne on silti vahvistuneet (ei ulkoisesti...) ja hoksasin ihan vahingossa kykeneväni ihan uusiin haastaviin liikkeisiin! Mutta toisaalta, eipä se ihme ole, kun corea ihminen käyttää oikeastaan kaikessa missä keho liikkuu ja jos rasvat on todella alhaiset niin ne lihaksethan löytyy vaikkei niitä varsinaisesti treenaisikaan.
Olenkin päättänyt, että en nyt hirveästi tee vatsalleni mitään erikseen, paitsi tietysti syviä on hyvä treenata, mutta nekin tulee näppärästi minkä vain treenin päätteeksi.
Ja hitto mä vihaan tota ´´piloille mennyttä`` napaa, onko muiden raskaana olleiden napa kurtistunut ihan ihmeelliseksi?

12.7.2014

Kesä on palannut!

Aurinko ja lämpö, eli kesä on vihdoin tullut takaisin, ja ei, sitähän kukaan ei olisi tajunnut ilman tätä informatiivistä huomautusta!
Me ainakin ollaan nautittu kesästä nyt niin hyvin, kuin mahdollista.
Lauantaina oltiin siellä Korkeasaaressa, sunnuntaina käytiin kaupassa ja mentiin ensimmäistä kertaa ilman mitään kiirettä! Kevin sai kävellä itse (ennenkuin päästiin keksustaan, mentiin reittiä, jossa ei kulje autoja) ja tutkia kaikki kivet ja oksat ja me nautittiin auringon paisteesta.
Kotiin päästyämme paistettiin pyttipannua ja nautittiin se parvekkeella, johon paistoi jo oikein hyvin aurinko.
Syöminkien jälkeen laitetiin smurffit soimaan, Kevin sai leikkiä ja me otettiin aurinkoa.


Maanantaina ei keretty hirveästi nauttia auringosta, koska mun koko aamupäivä&päivä meni puhelimessa, kun selvitin Kelan kanssa asioita, ensin jonotettuani sinne melkein puolituntia. Sitten piti soitella vakuutusasioita ja sitten vielä Mehiläiseen (yksityinen lääkäriasema).
Meille nimittäin tuli päätös siitä Kevinin kielijänteenleikkauksesta: kunnallinen ei suostu edes vilkaisemaan pojan suuhun, vaikka ongelmaa on huomattu jo ihan vauvana, sekä nyt ja sekä hammaslääkäri, että neuvolalääkäri oli asian todennut. Hienoa suomen terveyspalvelut, juuri näin!
No luojankiitos (tai oikeastaan isovanhempani kiitos!) Kevinillä on erittäin hyvä vakuutus LähiTapiolassa ja me saatiin nyt sitten suoraan leikkausaika 21.7 Töölön Mehiläiseen. Leikkaus maksaisi tuolla yksityisellä 1028€, mutta lasku lähetetään suoraan vakuutusyhtiölle ja me maksamme vain omavastuun, 100€.
Puhuin kolmen eri lääkärin kanssa Mehiläisellä ja jokainen oli ihan pöyristynyt, miksi jännettä ei leikattu aikaisemmin ja miksei kunnallinen asialle mitään tee.
Kun kerroin kaiken alusta alkaen, sanoi leikkaava lääkäri, että ei meillä tarvitse olla mitään erillistä aikaa, että suoraan leikkaukseen vain. Ja tosi hyvä niin, mitä sitä turhaan enään ihmettelemään ja pitkittämään asian etenemistä! Kirjoittelen tuosta hommasta tarkemmin leikkauksen jälkeen, kun osaan kertoa omakohtaista kokemusta yms.

Iltapäivästä sitten oli treenattava ja sen jälkeen kerkesi sen 45min. olla auringossa, kunnes alkoi Kevinin iltapuuhat.

Tiistaina käytiin aamupäivästä Kevinin kanssa lenkillä ja pakko vaan sanoa, että ihanaa, kun on lämmin, mutta vähän turhan lämmintä urheilun kannalta! Senkun hikitippoja tipahteli tasaiseen maahan. Mutta oli mahtavaa, kun sai katsella ihania maisemia taas ja kuunnella luonnon ääniä, Kevinin mölinöiden välistä tietysti!

Kun Rasmus tuli töistä, lähdettiin katsomaan mun rakasta, nuorinta serkkuani.





Keskiviikkona ei tehty oikein mitään, käytiin vaan illasta kolmisin lenkillä. Ei näillä helteillä vaan kykene heiluttelemaan painoja ja keskiviikkona olisi vielä ollut jalka/peppu päivä niin kyllä se lenkille lähtö kuullosti himpun paremmalle! Ja onhan se välillä hyvä keskittyä enempi aerobiseen, kun tiedän, että kun säät huononee niin tulee tehtyä ennemmin vain lihaspuolta.

Facebookin puolella seuraavat tämän jo tietääkin, mutta tulipa vaan todettua, että se ei riitä, että meikkaan aina edes vähän, kun lähden ihmisten ilmoille, vaan mä en voi avata edes ovea ilman meikkiä! Meikin kanssa kun tutustun uuteen ihmiseen niin lähes kaikki arvioisi ikäni pari vuotta yläkanttiin, mutta avaappa ovi naapurille (jota ei ole ennen nähnyt) suihkun raikkaana, niin ensimmäinen kysymys on ´´ömm.. anteeks, onks sun vanhemmat kotona?`` MITÄ
- ei täällä ole kun mun mies ja mun lapsi kotona....
Katsoi naapuri hetken hyvin ihmeissään, kunnes kykeni alkaa kertomaan asiaansa keittiössään pörräävistä kärpäsistä.


Torstai oli jotenkin tosi rankka. Olin nukkunu jotenkin tosi huonosti, olin unohtanut illalla tekemäni puuron huoneenlämpöön, Kevin heräsi taas turhan aikasin, ei keritty lenkille enkä illasta enään vaan jaksanut tehdä treeniäkään ja Kevin kiukkusi pitkin päivää. Jos joku kiellettiin - raivari, jos oli odotettava - raivari, jos ruoka ei ollutkaan herkkua - raivari, jos maito loppui kesken ruokailun - raivari, piti ottaa päikkärit - raivari, hölmö äiti piti jotenkin ´´väärin`` sylissä - raivari, halus kiikkuun - pääs kiikkuun - raivari, halus pois kiikusta - pääs pois - raivari, saippuaa ei saanut syödä - raivari, jne.
Lisäksi pieni simpanssi aiheutti ylimääräistä siivottavaa ihan kiitettävästi pitkin päivää.
Illasta sentään sain vähän otettua aurinkoa partsilla, mutta mun pitäisi olla auringossa 24/7, että ruskettuisin, joten aika yhtä tyhjän kanssa olla se ½-1 h lusmuilemassa auringon alla, tai ainakin tämä kesä on ihan liian lyhyt jos tuo on päivän saldo...

Eilen siivosin melkein koko kämpän yksin, jos Kevinin apua ei lasketa, jätin Rasmukselle vain lattioiden pesun, koska hän kävi työautolla kaupassa yksin.
Aloin siivoillessa myöskin miettiä, että uudistunut koti-postaus voisi olla paikallaan, koska kämppä on ainakin omaan silmään aika erinäköinen, kuin silloin, kun oltiin juuri saatu kaikki paikoilleen ja julkaisin TÄMÄN, sanokaas, olisiko kiinnostusta nähdä meidän asunnon päivitetty versio?

Illasta tein taas kakkutikkareita, joista muuten myöskin tulossa juttua!

Tänään herkuttelin aamupalaksi täytettyjä croisantteja kahvin kera ja puoli 11 oltiin juna-asemalla äitiäni vastassa. Myös veljeni tuli meille. Tein meille kahvin kanssa riisipiirakoita ja munavoita sekä niitä kakkutikkareita.
Äiskä toi Kevinille suloisen pienen apina auton ja minulle kivan kynttilä koristeen sekä 3 lasia Tommy Tabermannin mietelauseilla.
Tilattiin myöskin jo äiskän synttärilahja Kevinille, kun se on senverta iso, että turha ostaa/tilata äiskälle ja sieltä taas raahata kotiin. Ja olen tuohon lahjaan jo nyt enemmän kuin tyytyväinen!





Ja nyt kun taas puhui ja kirjoitti synttäreistä niin iski paniikki, enään tasan kolme viikkoa!!!

Huominen on aika auki ja riippuvainen säästä. Jos on nättiä säätä eikä näin kamalaa tuulta kuin tänään niin käydään lenkillä ja leikitään ulkona ja syödään ulkona....
Mutta jos on huonompaa keliä niin käydään vain kaupassa ja leikitään parvekkeella.
MISSÄ SE ALKUVIIKON HELLE NYT ON!?!

Lisään muuten tuonne blogin sivupalkkiin myös tuon kysymyksen, että kiinnostaako päivitetty asunto -postaus? vastatkaa kommnetti boksiin tai klikkailkaa vaihtoehtoa ja vote!
Tällainen ´´turha`` kysely ihan siitä syystä, että sekin vaatii jonkin verran hommaa, joten en mielellään tee sitä turhaan, jos ketään ei kiinnosta.