22.7.2014

kireä kielijänne

Olen jo pari kertaa asiaa sivunnut, mutta otetaan nyt ihan alusta.

Vauvana, vastasyntyneenä, osastolla lääkäri totesi Kevinillä olevan kireä kielijänne, mutta asialle ei kuulemma mitään tarvinnut tehdä. Poistin automaattisesti asian mielestäni, koska asialla ei kerta mitään väliä ollut, enkä koko asiaa muistanut, ennen 2v. hammaslääkäriä.
Jälkeenpäin mietittynä, kukaan ei voi ymmärtää miksei sitä jännettä vaan nipsaistu pois vauvana, koska kukaan ei sairaalassa korviaan lotkauttanut, kun valitin vauvan imuongelmia niin tissin, pullon, kuin tutinkin kanssa. ´´harjoitusta vain, kyllä se siitä`` joo, kyllähän lapsi ruuan sai pullosta, mutta siihinkin meni hitokseen aikaan, koska se oli niin vaikeaa toiselle. Tutti alkoi pysymään suussa vasta siinä 3kk --> ilmeisti jätkä oppi jonkun ´´vaihtoehtoisen tavan`` imeä.

No 23.6.14 meillä oli 2v. hammaslääkäri, jossa lääkäri sanoi suoraan, että kielen jänne on ihan liian kireä, joka vaikuttaa puheen tuottamiseenkin tietenkin.
Silloin muistin tuon vauva-ajan ja kerroin siitä. No kuulemma se olisi ollut kaikille helpoin ja paras ratakaisu silloin jo leikata, koska siitä jänteen leikkuusta ei mitään haittaa ole ja joiltain se otetaan jopa ihan varmuuden vuoksi jos yhtään tuntuu kireälle. Lisäksi vauvoja ei yleensä kuulemma tarvitse edes puuduttaa, koska itse toimenpide on niin helppo ja nopea.
Hammaslääkäri kertoi, että kielen kuuluu ulostyönnettäessä olla ns. suippo, mutta jos jänne on kireä, kieleen tulee lovi, jolloin kielen kärki on aaltoileva.

Tuon käynnin jälkeen aloin miettiä asiaa enemmän ja tajusin, että kyllähän Kevin on yrittänyt paljonkin sanoja ja on aina tuskastunut, kun ei onnistu. Kevin myös matki kaikki ilmeet ja yritin saada ´´koskemaan kielellä nenänpäähän``, mutta kieli oli ja pysyi suorana.

Varattiin heti neuvolalääkäri, joka saatiin samanviikon perjantaille, eli 27.6.14.
Kerrottiin hammaslääkärikäynnistä ja vauva-ajasta ja lääkäri katsoi Kevinin suuhun. Hän joutui aika kauan ahkeroimaan puulastan kanssa, että sai kieltä nostettua, jotta pääsi näkemään sen jänteen.
Hän laittoi lähetteen (vai mikä onkaan) korvapolille.

4.7.14 Tuli kunnalliselta sairaalalta hylkäävä kirje. He eivät edes katso sitä jännettä, vaikka tiesivät, että ham.lääkäri, neuvola lääkäri ja vastasyntyneiden lääkäri oli ollut sitä mieltä, että leikataan.
Odotellaan odotellaan.

Soitin mummilleni ja kerroin asiasta ja sanoin, että en aio tyytyä tuohon kieltävään vastaukseen, että ei ole reilua, etteivät he suostu edes katsomaan, mitä arvioimista se muka on?!?
Mummini oli täysin samaa mieltä ja käski varata yksityiselle ajan.
Minun isovanhempani siis ottivat Kevinille ristiäislahjaksi lapsivakuutuksen LähiTapiolasta ja maksavat sitä niin kauan, kun hengissä pysyvät.

Soitin 7.7.14 LähiTapiolalle ja varmistin, että se vakuutus kattaa tämän leikkauksen. Ja sitten tietysti kysyin, että miten tämän asian kanssa pitää edetä. Sain ohjeen, että 1500€ on raja, johon asti riittää, että annan sairaalan tiskillä vakuutustodistuksen ja he lähettävät laskun LähiTapiolaan ja minä maksan vain omavastuun 100€.
Jos menee yli tuon rajan, niin tehtävä ensin maksusitoumus ja sitten homma etenee samalla kaavalla.
Sen jälkeen soitin sitten Mehiläiseen ja kerroin alusta alkaen kaiken. Mukava nainen ihmetteli kunnallisen toimintaa ja siirsi puheluni lastenlääkärille Töölöön.
Jälleen selitin lääkärille kaiken alusta loppuun. Ja jälleen ihmeteltiin miten tässä näin on käynyt ja hän sitten ei pystynyt ihan kaikkiin kysymyksiini vastaamaan, joten jätti soittopyynnön korva-, nenä-, nielu erikoislääkärille, joka myös on leikkaava lääkäri.
Tuo lääkäri sitten soitti parin tunnin päästä ja taas kerroin kaiken juurtajaksaen. Ja taas kummasteltiin. Lääkäri tuli siihin tulokseen, että kyllä nyt on niin selvä leikkauksen tarve, että ei tarvitse erikseen mennä näytille, vaan varataan suoraan leikkausaika.
Häneltä sain myös kuulla tarkan selostuksen homman etenemisestä.
Sekä hinnan: 1028€, eli annan vain vakuutustodistuksen tiskille ja maksan vain omavastuun.

Sähköpostiin sain tarkat saapumisohjeet kuvien kera sekä ohjeita itse tapahtumaa varten ja etukäteen täytettävän esitietokaavakkeen, koska lapsi joudutaan nukuttamaan.
Tärkeimpiä kohtia ohjeissa oli:
lapsen pitää olla ennen leikkausta 4 tuntia syömättä ja juomatta (tämä oli kerrottu jo aiemminkin)
vaatetus sellainen että helppo pukea ja riisua + varavaate kerrasto mukaan, lapsi on kokoaika omissa vaatteissa
lapselle on hyvä ottaa mukaan jokin tärkeä asia kuten unikaverin
KELA- ja Neuvolakortit mukaan (en tienny edes että sieltä saa kelakorvauksen, en olisi varmaan tajunnut kumpaakaan korttia ottaa...)
maksu suoritetaan heti toimenpiteen jälkeen ja jos maksaja on vakuutusyhtiö, on mukana oltava vakuutustodistus ja mahdollisesti myös kirjallinen maksusitoumus (me ei tarvita jälkimmäistä, koska LähiTapiola ja Mehiläinen on yhteistyökumppaneita ja summa jää alle 1500€)

´´Toimenpiteen jälkeen sairaanhoitaja tarkkailee lapsenne vointia. Lapsenne saattaa olla heräämisvaiheessa levoton, kiukkuinen ja itkuinen. Heräämisen edetessä huoltajat pääsevät lapsen vierelle ja voivat osallistua lapsen hoitoon. Kotiutus tapahtuu yleensä 1-2 tunnin kuluessa toimenpiteen päättymisestä lapsen voinnista riippuen.``

21.7.14 Kevinillä sitten oli tuo leikkaus, klo 14. Eli vähän ennen aamu kymmentä sai viimisen kerran syömistä ja tasalta viimisen kerran juomista. Kyllähän raasua välillä kiukutti kun oli jano eikä ymmärtänyt, miksei saa juomista.

Oltiin vähän vaille kaksi lasten odotustilassa ja melkein heti hoitaja tulikin siihin pyytämään esitietolomaketta ja kyseli vielä kaikkia tietoja, sekä kertoi, että anestesialääkäri sekä leikkaavalääkäri tulee kohta meidän kanssa juttelemaan. Vielä ennen lääkäreitä hoitaja tuli uudelleen ja antoi esilääkityksen Pronaxenia sekä esitteli sen maskin millä nukututeaan. Kevin hoksasi heti idean, että naamalle pitää laittaa.

Anestesialääkäri tuli ja vaihdettiin pari sanaa nukutukseen liittyen.
Heti perään tuli leikkaavalääkäri, jonka ei tarvinut kuin pyytää Keviniä möllistämään niin totesi, että ihan selvä leikkaus tarve!
Hänen kanssa olin puhunut puhelimessakin. Hän kertoi kaiken mahdollisen vielä nukutuksesta sekä leikkauksesta ja mitä milloinkin tapahtuu.
mm. että: jos se jänne on kalvoinen, niin ei tarvi ompeleita ja jos on paksu jänne niin saattaa pari sulavaa ommelta joutua laittamaan. Kertoi myös, miten minun tulee pitää lasta nukutushetkellä ja että kun hän alkaa heräämössä raottaa silmiä niin meidät haetaan sinne heti, että lapselle jää se luulo, että ollaan oltu kokoaika vierellä. Hänelläkin oli myös se maski mukana ja näytti Kevinille, kuinka lelutkin nukahtaa, kun se laitetaan naamalle.
Kaikki siis kerrottiin meille erittäin tarkkaan ja selitettiin miksi juuri niin toimitaan jne. lopuksi kun aina kysyivät, että onko jotain kysyttävää, niin jäätiin ihmeissään tuijottamaan ´´eiköhän tässä ollu kaikki..?`` Kaikki oli myös erittäin ystävällisiä eikä tullut ollenkaan sellaista kiirekiirekiire! -vaikutelmaa.

Mentiin lääkärin mukana leikkaussaliin. Kevin istui vasemmalla reidelläni, nojaten vasempaan kainalooni ja ´´lukitsin`` hänen jalat omieni väliin ja oikealla kädellä pidin pienet huitovat kädet aloillaan.
Poika pisti alkuun kovasti hanttiin, eikä mikään ihme, se kaasu haisee ihan järkyttävälle!
Lääkärit vaan naureskeli, että se on hyvä kun lapsella löytyy vahva oma tahto pienestä pitäen!
Alle minuutissa poika kuitenkin rauhoittui ja sitten myös samantien nukahti. Lääkärit koppasi hänet heti, että minä en edes ehtinyt tuntea sitä veltostumista. Jossain välissä olivat napanneet pojalta kengätkin pois, näppäriä, ettenkö sanois! :D
Oli Raasu vaan surkean näköinen leikkuupöydällä pötkötellessä, hyi olkoon. Ei muuten mitään, mutta nukutettu lapsi näyttää kuolleelle.
Kerettiin juuri tupakalla käydä, kun lääkäri tulee ilmoittamaan, että leikkaus on tehty ja lapsi heräämössä. Kertoi, että operaatio oli mennyt tosi hyvin ja ompeleita ei tarvittu eikä vertakaan juuri ollut tullut. Hän myös kertoi taas kotihoito-ohjeet ja sen, että kaasu oli heti vaihdettu kanyyliin, joka ohittaa kaasun, koska kaasusta tulee niin pöhnäinen olo ja lapsi ei tunnistaisi edes vanhempiaan eikä itseään.

Odoteltiin n.15min. odotustilassa ja juotiin kahvia, kun hoitaja tuli huikkaamaan, että lapsi onkin jo täysin hereillä.
Hoitajia ihmetytti, miten Kevin ei ollut herännyt pikkuhiljaa niinkuin yleensä nukutuksen jälkeen, vaan ampaissut suoraan pystyyn, hahaha!
Hetken pieni oli mun kainalossa ja sai hoitajalta pillimehun, mikä meni yhdeltä istumalta tyhjäksi!
Sitten sai vähän mehujäätelöä, josta ei oikein tykännyt, niinkuin ei jäätelöstä yleensäkkään, mutta ainakin nähtiin että kieli toimii paremmin kuin koskaan. Kevin alkoi heti tepastella niinkuin ei mitään ja taas hoitaja ihmetteli, kun jalat kantaa niin hyvin.
Hoitajakin kertasi vielä kaikki kielen jumppaohjeet ynnämuut jutut meille ja sitten totesi, että hänen on kyllä pakko jo kotiuttaa meidät kun pojalla on niin paljon virtaa niin pieneen tilaan.
Antoi reseptin, pari muuta lappua ja oksennuksen varalle juttuja mukaan, niin ja Kevin sai valita kaksi palkintoa semmoisesta pikkulelu laatikosta.
Toivotti hyvää paranemista ja päästiin kassan kautta kotiin.

Kaikin puolin miellyttävä kokemus ja voin tämän perusteella ehdottomasti suositella Mehiläistä!

Kevin on käyttänyt kieltä ihan normaalisti, ei aristele, mutta asiaan tietenkin auttaa tuo lääke, Pronaxen, jota annetaan 1-2 kertaa vuorokaudessa ruiskulla 2ml, on siis nestemäistä. Lääkettä annetaan viikko ja viikon verran pitää erikseen oikein jumpata kieltä, ettei se rustotu kiinni.
Lääkkellä estetään vain kieltä pääsemästä yhtään kiepäksi, muutoin lapsi saattaa lopettaa sen käyttämisen.
Möllistellään, lällätellään, yritän toistattaa kaikkia N ja L sanoja, joissa kieli siis nousee hyvin, nuollaan jätskiä syvästä kulhosta ja leikitään kissoja.
Kielestä alkaa häipymään kierän jänteen tekemä ´´kuoppa`` ja on hassun näköistä, kun toisen kieli onkin yhtäkkiä niin pitkä, vaikka siis ihan normaali se nyt on, mutta näyttää vaan oudolle kun on tottunut erilaiseen näkyyn.
Pikkasen olen päässyt näkemään kielen allekkin, mutta siellä on vaan sellainen verihyytymä (ihan normaalia) ja jännettä ei näy ollenkaan, koska siihin on jätetty vain pieni osa sinne ihan taakse. Kuvaa valitettavasti mahdotonta ottaa.
Kevinkin huomaa, että vähän hassun tuntuinen on, kun kovasti sormilla kokeilee kieltään, mutta ei onneksi sinne leikkuu alueeseen sörki.

Eilen poika ei nukkunut ollenkaan päikkäreitä ja oli tosi kiukkuinen, joka liittyy siihin nukutukseen. Tänään ollut vain perus uhmaa. Viime yönä nukkui koko yön heräämättä (toinen peräjälkeen, uskallanko huutaa jes! ?) ja tänään nukahti tunnin tahtojen taiston jälkeen päiväunille.
Ja nytkin nukkunut jo tovin yöuniaan.
Meillä on siis kaikki tosi hyvin!
Toivottavasti muistin kaiken kertoa, ja hienoa, jos luit loppuun asti! KYSYKÄÄ jos vaan jotain tulee mieleen, kerron mielelläni!
nämä kuvat ovat autosta, kotimatkalta, jonne sai toisen pillimehun kun ensimmäinen loppui niin äkkiä ♥

2 kommenttia:

  1. Hyvä, että vihdoin löytyi paikka jossa otettiin asia vakavasti ja tehtiin tuo tarvittava toimenpide. Sukulaisperheellä oli myös hankaluuksia kunnallisella puolella saman asian kanssa; poika oli päälle kolmen vuoden, ennen kuin kielijännettä suostuttiin leikkaamaan, ja silloinkin aika täysin käsittämättömästä syystä peruuntui ihan yllättäen, tyyliin siinä vaiheessa kun perhe istui jo odotusaulassa valmiina leikkaukseen. Onneksi leikkaus sitten hoidettiin lopulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ihan tosi ärsyttävää, että ihmiset suunnilleen ´´pakotetaan`` yksityiselle, kun ei kunnallisella saa apua... Hyvät terveyspalvelut ja sillee ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥