31.8.2014

Lisää vaatteita

Olin nostanut säästötililtä turhan paljon käteistä tatuointia varten, joten fiksuna naisena sitten käytin ne ´´ylimääräiset`` vaatteisiin.
Minulla oli muutama juttu mitä ihan tarvitsinkin ja loput sitten oli vaan kivoja extroja.
Kevinillekin tarvittiin ne Syksyvaatteet sekä parit yksiväriset housut. Aika hyvin pystyin olla ostamatta ns. turhuuksia, vaikka tietenkin muutama ylimääräinen mukaan tulikin.

Joten nyt luvassa lisää vaate-esittelyä, kun ei mun räkäisillä aivoilla parempaan juuri nyt pysty.
Ollaan tosiaan koko porukka kipeänä, joten mun asukuvatkin ovat aika ´´räjähtäneitä``.
Mulla oli jo viikon kestänyt kurkkukipu ja Kevinillä nuha paheni pikkuhiljaa. Nyt on Rasmus vähän kiepän oloinen, Kevinillä pahin jo ohi vaikka nokka vielä himpun vuotaakin ja mulla taas löytyy kaikki mahdollinen (jokapaikkaa kolottaa, on kylmä on hiki, kurkku edelleen kipeä, yskittää, keuhkoihin painaa, nokka tukossa ja vuotaa, päätä särkee, silmät luppaa vaikkei oikeastaan väsytä, vetopois...) muttei himpskatti vaan sitä kuumetta, joka tän pöpön tappais.
Asuntopostaus alkaa muuten olla pikkuhiljaa valmis!
ai, nyt hukuttiin aiheesta, ne vaatteet..

Ensin omani
harmaat perus farkut ja toppi
molemmat: Cubus

ihana väljä villakangas pusero
H&M


peplum toppi
Veromoda

hennon vaaleanpunainen toppi - kuva vääristää väriä
Veromoda

toinen peplum toppi
H&M

huono laatu.. Treeni housut mitä olen etsinyt -pitkään-!! + toppi
housut: Ginatricot, paita: Cubus

uusi treeni toppi
Ginatricot

´´oloilu``housut
Cubus
H&M


Ja Kevinin kaikki vaatteet on H&M



tuo paita on vähän tylsän näköinen, mutta mielettömän pehmeä!!





Nyt ei tarvitse ehkä vähään aikaan köyhdyttää lompakkoa vaatteisiin. Seuraavaksi sitten toppavarusteita.

30.8.2014

Valmis syksyyn!

Syksyhän on jo täällä ja talvikin tulla tupsauttaa tänäkin vuonna turhan nopeasti, joten kylmiin keleihin on hyvä varautua.
Kävin pari viikkoa sitten läpi Kevinin syksy- ja talvivaatteet; mitkä vielä menee ja mitä pitää ostaa.

Kaapeista löytyi paljon kaikkea, oikeastaan melkein kaikki viimevuoden varusteet menevät Kevinille vielä, mutta lisää tarvittiin, koska nyt niitä vaatteita käytetään kahdessa paikkaa: kotona sekä päiväkodissa.

valmiina oli:
• lapasia
• villasukkia
• yksi kauluri
• muutaa pipo
• kaksi kypärämyssyä
• yksi talvihattu
• yhdet syyshanskat
• yhdet toppahanskat
• yhdet syyskengät
• yhdet talvikengät
• kurasaappaat (tarhassa)
• kurahanskat (tarhassa)
• kurahousut&takki (tarhassa)
• mummini kutoma villahaalari
• vk-haalari
• vk-housut & -takki
• vuorattu vk-haalari vedenpitävänä (kotona märille keleille)
• toppahaalari
• toppahousut &-takki
• pitkää sisävaatetta
• huppareita&neuleita


ostettavaa oli:
• toiset kumisaappaat (kotiin)
• toiset kurahanskat (kotiin)
• toinen kauluri
• toiset syyshanskat
• uudet lapaset
• toinen solmittava, korville hyvin tuleva pipo
• vara syyskengät
• fleece kerrasto
• lisää sisäsukkia

Ja kaikki nämä löytyi, joten olemme nyt valmiit syksyyn!


Talveksi pitää vielä ostaa, kunhan niitä kauppoihin tulee:
• toinen toppahattu
• toiset toppahanskat
• vara kuomat


Kuvituksena toimi erilaisia syksyvaate yhdistelmiä, toinen sadesetti ei ole kuvissa, koska se on tarhassa, kun ei sitä jaksa eestaas raahata.
Ehkä me näillä pärjätään?

28.8.2014

2v. neuvola

Meidän neuvolassa oli se kesäsulku, eli ´´isoja`` lapsia ei otettu, joten siksi tämä Kevinin 2v. neuvolakin venyi näin, että synttäreistä on jo pian kuukausi. Eipä tuo haittaa, kun ei tämän ikäinen enään kuukaudessa kasva merkittävästi tai opi liutaa uusia suuria asioita (pieniä juttuja tietysti viikoittain ellei päivittäin, esim. uusi sana tms.)

Olin kuullut paljon jo 1½v. neuvolasta, että olisi kaikkia testejä ja niitä olisi viimeistään 2v. neuvolassa. No eipä meillä ollut kummassakaan, tosi outoa.
Neuvolatäti vain jutteli meidän kanssa, kyseli kaikkea ja katseli, kun Kevin leikki leluilla. Ainut ´´tehtävä`` mikä oli, taisi olla nuppipalapeli, jonka hän oli nostanut pöydälle ja Kevin kävi sitä vähän katsomassa, mutta eipä se kauaa jaksanut kiinnostaa.
Ja Neuvolatäti kysyi, että tykkääkö kotona rakennella palapelejä, johon vastasin, että kyllähän tuo hetken jaksaa, mutta enimmäkseen kaikki liikunnallinen kiinnostaa ja leegoilla jaksaa kyllä rakennella.


Juteltiin syömisestä, että Kevin syö kotona sekä tarhassa tosi hyvin ja pyytää usein lisääkin.
Varmisti, että ruoka on monipuolista, ei allergioita ja kaikki maistuu.
Vitamiinien ja xylitoltuotteiden käytön varmisti myöskin.

Nukkumisesta puhuttiin myös ja kerroin, että meillä ei olla vieläkään sopeuduttu normisänkyyn ja hän lohdutteli, että ei se ole mitenkään epätavallista. Toisilla kestää kauemmin ja toisilla vähemmän aikaa, että jos se ei meidän elämää hirveästi häiritse herätä joinain öinä viemään poikaa takaisin sänkyyn, niin ei asialle mitään tarvitse tehdä - se jää kyllä pois aikanaan.
Ja oltiin samaa mieltä siitä, että on parempi antaa lapsen tottua yksin nukahtamiseen, kuin istua vieressä ´´nukuttamassa``.

Uhmasta ei hirveästi juteltu, kysyi vain että onko uhmaa, sillä se vaan kuuluu tähän ikään. Ja kyllähän sitä löytyy, enemmän kuin tarpeeksi.

Liikkumisesta hän kyseli, että juokseeko, pomppiiko, kiipeileekö ja kaikkeen vastasin että kyllä. Osaa kiivetä normi rappuset seisten tai karhukävelyllä, puolapuut menee, tikkaat menee, hyppii tasajalkaa ja seisoo yhdellä jalalla.


Puheesta puhuttiinkin eniten. Sen arvasinkin.
Kysyi, onko kehittynyt yhtään puolessavuodessa ja sanoin, että onhan sanoja nyt tullut iso liuta lisää, mutta ei niitä käytä pyydettäessä eikä sano yhtään lauseita, edes kahden sanan yhdistelmiä.
Kevin kuitenkin yrittää kovasti ja niitä yksittäisiä sanoja tulee. Hän myös ymmärtää kaiken mitä hänelle sanotaan. Osaa ilmaista itseään muuten ja esim. eläintä osoittaessa osaa kertoa mikä eläin on kyseessä - ääntelemällä sen eläimen ääntä.
Huomautin myös siitä jänteestä, joka menoa hidasti ja joka on vihdoin leikattu, yksityisellä.
Saatiin ohjeet, että edelleen jatketaan harjoittelua ahkerasti ja pitää oikein kovasti erilaisin keinoin kannustaa Keviniä puhumiseen. Jos 2½v. iässä ei tule vähintään niitä kahden sanan lauseita ja lisää sanoja - myös pyydettäessä, niin soitamme neuvolaan ja sieltä laitetaan lähete puheterapeutille arviointiin.

Saatii myös lappu, jossa lukee mitä 2-3v. lapsen pitäisi osata (kielellisellä puolella):
• ilmaisee mielipiteensä
• keskustelee kanssasi
• ymmärtää lyhyitä lauseita
• noudattaa yksinkertaisia ohjeita
• osaa vastata ´´kuka``- ja ´´mikä``- ja ´´missä`` -kysymyksiin
• käyttää kieltä leikkiessään
• osaa nimetä, selittää ja kuvailla näkemiään asioita
• ymmärtää postpositioita, adjektiiveja ja pronomineja
• 3-4 sanan lauseita
• kuvailee ajatuksiaan ja tunteitaan
• tietää värit

Sen takia katsellaan vielä puolivuotta, koska se ikähaarukka milloin lapset yleensä alkaa puhua/kuuluisi alkaa puhua kunnolla on 1½-2½v.
Eikä me ollakkaan huolissaan. Kevin on vasta vähän aikaa voinut kunnolla edes harjoitella, nyt on päiväkotikin missä tulee harjoitusta ja kun hän kuitenkin edes yrittää ja onnistuukin välillä.



Niin, sitten tietysti ne mitat
Pituutta oli tullut 5cm, eli nyt jätkällä on vartta 88cm, ja painoa on 12kg.
Painoon ei ollut tullut kuin 800g, mutta tuo paino on kuulemma erittäin hyvä, joten ei ollut tarviskaan tulla hirmuista määrää.
Seuraava neuvola on sitten vasta 3v.:nä

26.8.2014

Mitä lapsi syö?

Halusin kirjoittaa pitkästäaikaa jotain syvällisempää, eikä aina vain kuulumisia ja tajusin, etten ole kirjoittanut mitään aiheesta, vauvan/taaperon/lapsen ruokkiminen, joten täältä pesee. Toivon mielipiteitä kommenttilootaan aiheesta!

Ikuisuus aihe. Aihe, josta äidit saavat riidan aikaan. Aihe, jonka saa väännettyä moneen eri muotoon ja pienempään aihepiiriin. Aihe, jolla äidit kilpailevat. Aihe, joka ei sinänsä kuulu kenellekkään muulle, kuin itse perheelle, kunhan vaan lapset saavat tarpeeksi ravintoa.

Kaikki alkaa siitä, saako pieni vauva ravintonsa, eli maidon - tissistä vai pullosta korvikkeena.
En ole tästäkään aiheesta kirjoittanut mitään, varmaan siksi, että aloin kirjoittamaan blogia vasta, kun Kevin oli jo 4kk, joten ei ollut tarvetta pohtia tälläistä asiaa, enkä sen kummemmin sitä missään vaiheessa miettinyt. Itse imetin vain kuukauden ja silloinkin joutui aina lopuksi antamaan vielä korviketta, tällä mentiin ihan sairaalalta asti, kun oma maito ei vaan riittänyt.
Kuukauden vain siksi, että siinä kohtaa minun oli pakko aloittaa sellainen lääkekuuri, jonka kanssa ei saanut imettää. Minua se ei haitannut yhtään. Läheisiä ne syöttötouhut silti oli, samallailla kainalossa sai pieni olla, lisäksi tätä läheisyyttä sai isäkin kokea. Kevin kasvoi hurjaa vauhtia, joten myöskään kasvun puolesta ei ollut mitään haittaa, että pieni olikin ´´korvike vauva``, hitto miten tyhmä nimitys tuokin on!
Joten mielestäni sillä ei ole sen suurempaa merkitystä, mistä maito tulee. Onhan tissimaito ilmanmuuta varmasti ravinteikkaampaa ja tuo äidillekin ihanan fiiliksen ja kyllä minäkin sen tahtoisin kokea vielä, ei silti ole oikeaa tai väärää tapaa, kunhan vauva saa tarpeeksi kasvaakseen.

Seuraavaksi alkaa mietintä ja mielipiteet siitä, missä iässä olisi hyvä aloittaa kiinteät. Pienimissä purkeissa taitaa olla ikäsuositus 4kk, mutta toiset joutuvat syystä tai toisesta aloittamaan kiinteiden maistelun aiemmin.
Sitä en minäkään ymmärrä, jos 2kk vauvalle annetaan kiinteitä vain siitä syystä, että ´´no tämä herää muuten kolmen tunnin välein syömään`` - joo niinhän se usein on.
Mutta meillä aloitettiin muistaakseni vajaa 3kk iässä neuvolan suosituksesta, kun Kevin pulautteli rajusti maitoa ulos. Lisäksi tietysti otettiin käyttöön se maidon sakeuttaja.

Vauva kasvaa kohti yhtä vuotta, milloinkahan aloitettiin ne normaalit maitotuotteet. Olen kuullut kahta vahvaa versiota: 10 kk aloitetaan hiljalleen ja ei ollenkaan alle 1v.:nä. Kumpi tahansa ikä, kun etenee suositusten mukaan, niin tuskinpa se lapsi piloille menee.
Tässä kohtaa monilla on myös sormiruokailut mukana. Mitäpä sitä lapselle antaisi? Hedelmät, marjat vihannekset, leivänpalat, vauvanaksut.. varmaan niitä yleisimpiä. Mutta jotkuthan tuppaa ihan nakkia (jota ei hirveästi pienille suositella, koska niissä on nitriittiä), sokeripommi muroja, karkkia yms. sontaa ja hienon idean híenous katoaa.
Siinäkin mielestäni mennään vähän ohi idean, jos niitä sormiruokia = naposteltavaa on kokoaika. Kylässä, liikkellä ollessa, kotona aina kun lapsi haluaa.. koko aika jokapaikassa vähintään se rusinapaketti mukana, sitten ihmetellään, kun lapset on, noh.. pyöreitä. Vaikka antaa lapsen sormiruokailla niin sekin pitäisi tapahtua ruokarytmissä. Esim. kun lapsi odottaa malttamattomana ruokaa, jälkiruuaksi tai välipalana.

Mitäpä ne lapset muuten syö, jos eivät sormiruokaile tai täytä mahaansa pelkällä maidolla?
Onko hedelmä/marjapiltiti itse tehtyjä vai kaupasta? Syökö lapsi alusta asti kunnon kotiruokaa vai kaupan purkkeja ikäsuositusten mukaan?
Helpoin on tottakai ne purkit. Ei liikaa mausteita, varsinkin suolan kanssa saa pienten lasten kanssa olla tarkka, valmiiksi sopiva koostumus, helppo vaan kipata lautaselle ja lämmittää ja kulkee mukavasti mukana. Kaikki tarvittavat vitamiinitkin löytyy, kotiruuasta lapsi kun ei välttämättä suostu esim. salaattia syömään ja koitappa yksi vuotiasta siihin maanitella.
Kotiruoka taas olisi halvempaa, säilöntäaineetonta ja siinä samassahan se menisi aikuisten ruuan kanssa, jos ottaa erilleen sen lievemmin maustetun osion ruokaa. Kotiruoka vaan olisi oltava aina valmiiksi tehtynä lapsen ruoka-ajaksi olipa itsellä nälkä tai ei. Se pitää muussailla pienen suulle sopivaksi. Sitä on hankala kuljettaa mukana, ettei se pilaannu.
En tuomitse kumpaakaan tapaa. Me ollaan menty nämä kaksi vuotta siitä mistä aita on matalin. Oikeastaan Kevin ei suostunut syömään kotiruokaa piiiiitkään aikaan. Olisiko ollut jo likemmän puolitoista, kun suostui alkaa syömään omalta lautaselta minun tekemää sapuskaa. Kerjätty ruoka (=minun lautaselta maisteltu) kyllä tottakai kelpasi. Pienenäkin kaikki minun hedelmäsoseet oksennettiin kaaressa ulos.
No lasten valmispurkkeja on kulutettu niin välipaloiksi, kuin ruuaksikin. Kun Kevin alkoi kelpuutta kotiruuan, teimme niin, että ensimmäinen lämminruoka oli purkista ja toinen kotiruokaa yhdessä syötynä.
Nyt, kun Kevin on päiväkodissa, hän syö siellä monipuolisesti ja ei todellakaan purkkia ja kotona iltapäivällä toinen lämminruoka edelleen samaa mitä mekin syömme. Purkkeja on varuilla kaapissa, että jos on reissu edessä, on sellainen purkki helpompi ottaa matkaan, tai jos onkin käynyt niin, ettei olekaan ruokaa valmiina, kun tullaan kotiin ja lapsi parkuu nälkää.

Kun lapsi osaa jo syödä kaikenlaista, astuu mukaan myös mielipide herkuista. Mitä ne herkut missäkin perheessä on. Toiset on opettanut lapsensa siihin, että herkkua on ihan vaan vaikkapa marjat, tai jotkut muronaksut ja jos ihan hurjiksi heittäydytään niin kuivattua hedelmää, rusinaa, pähkinää. Toisille taas herkut on sitä itseään, eli sipsiä, karkkia, jäätelöä.. Mielestäni näissä ´´oikeissa`` herkuissa ei ole mitään pahaa, ei se lapsi niihin kuole, eikä myöskään paisu kuin pullataikina, kunhan se pidetään kurissa. Karkkia kourallisittain joka päivä, normaalia? no ei tosiaan. Eikä edes jokatoinen päivä..
Mutta pienillä lapsilla esim. juhlissa voi suoda ihan hyvällä omallatunnolla sen pullan tai pari karkkia mitä muutkin syövät.
Isommilla lapsilla tietysti oivallinen vaihtoehto olisi sovittu karkkipäivä kerta viikkoon, jolloin lapsikin tietää olla kinuamatta esim. kaupassa karkkeja, kun tietää, että se karkkipäivä on tulossa ja silloin sitten saa namia.
Tietysti ihan mahtavaa ja isot peukut täältä suunnalta, jos olet vaihtoehto yksi, eli näitä ´´oikeita`` herkkuja ei ole ollenkaan.
Eihän se lapsi opi kinuamaan suklaata, jos ei sitä lasta laske suklaan makuun.

Entäs se juominen? Vesihän se on kaikille paras janojuoma ja maito ruokajuoma. Monissa perheissä on kuitenkin mukana jokapäiväisessä elämässä myös mehut ja limut. Onko se hyväksi lapselle? Ei ole, niinkuin ei kyllä aikuisellekkaan. Mutta miten opettaa lapselle, ettei niitäkään ole hyvä lipittää päivittäin, jos vanhemmat niin tekee. Miten toimia, kun lapsi näkee, että äiti juo jaffaa ja haluaisi itsekin.
Jälleen huomautan, etten näe siinäkään mitään pahaa jos lapsi saa vaikka silloin karkkipäivänä, saunajuomana tai juhlissa limua, mehua ym.
Sitä sitten taas en siedä enkä ymmärrä yhtään, että tuttipulloikäiselle lapselle laitetaan sinne pulloon mehua, mikä järki siinä sitten taas on?

Ikäväkyllä on nykyään hirveästi perheitä, joissa lapset syövät päivästä toiseen roskaruokaa sekä niitä karkkeja ja sokerijuomia, koska vanhemmat ovat laiskoja ja heidänkin ruokailutottumukset persiillään. Itse toivon pystyväni opettamaan oman lapsen kunnolliseen terveelliseen ruokailuun pienestä pitäen, niin sen taitaa sitten isona. Tässä samalla tietysti tulee itsekin opeteltua enemmän mm. salaatin syömistä, kun on toimittava esimerkillisesti.

Mitä te haluatte opettaa lapsillenne ravintoon liittyen?
Tai mitä ruokailuun liittyviä tapoja itse käytätte/arvostatte?

23.8.2014

Hampaan verran tyhmempi

Viikko on ollut aika jännittävä. Tiistaina kävin ottamassa lisää mustetta ihoon ja Keskiviikkona olikin hammaslääkäri.
Tuolla käynnillä piti tarkistaa viisaudenhampaat ja lohjennut hammas, jossa on ollut väliaikainen lääkepaikka. Mun tuurilla tottakai sattui eräs kyrpäotsa lääkäri - näin nätisti ilmaistuna - jolla olen joutunut kerran aiemminkin käydä, mutten silloin tajunnut ottaa nimeä ylös, että saisin hänet vältettyä.
Hän ei kuunnellut mitään mitä sanoin ja jos kuunteli niin sitten ei ainakaan uskonut mitään ja vääristeli sanomisiani.
Ihan parina esimerkkinä:
•Sanoin, että toiseen viisuriin koskee tosi paljon. Tämä sivuutettiin sanomalla vain, että ´´juu sinulla on ientulehdus`` - no enpä saanut edes antibiotteja eikä hampaan positoonkaan varattu aikaa, vaikka piti. Asialle ei tehty mitään.
•Minun hammaskorusta sekä kielikorusta jaksoi jauhaa ja vääntää ja huutaa miksei niistä lue koneella. Jaaaa, asiakashan sen tietääkin! Kuulemma järsin koruani. Vastasin, että ei kuulu tapoihin. ´´vähän hinkkaat!`` johon totesin taas rauhallisesti, että ei, en edes hinkkaa.
• Passitti minut suuhygienistille lohjenneen hampaan takia (joka ei siis hänen mukaan voinut olla lohjennut, vaan siinä on vain iso reikä.. hmmm miksiköhän aikanaan sylkäisin puolet hampaasta ulos suustani puraistuani kovaa karkkia, jos se onkin vaan reikä?), koska sehän on selvä merkki siitä, että en osaa pestä hampaitani.
• Koneelta hän näki, kuinka kaksi edellistä lääkäriä oli kirjoittanut siitä, kun minulla kerran laitettiin enemmän puudutetta ja siitä tuli tosi huono-olo ja huippausta ja toisella kertaa laitettiin puolet vähemmän ja eri merkkiä eikä tullut oireita. No tämän kaikkitietävän kimittävän hammaslääkärin mielestä ei ollut mahdollista, että minun oloni olisi puuduteaineesta johtunut. ´´nousit varmasti vain liian nopeaan tuolista!!`` -no jos näin olisi, niin yleensä se huippaa heti hetken ja menee ohi, näin ei kuitenkaan ollut. enkä ikinä loikkaa siitä mitenkään äkkiä koska tiedän tämän.
´´olit varmasti ollut syömättä!!`` Ja heti perään pitkä luento kuinka kuuluu syödä, johon vatsaan -kyllä syön jokapäivä paljon ja säännöllisesti, ja varsinkin aina ennen mitään lääkäriä ellei sitä kielletä.
Seuraavaksi syy olikin: ´´sinä panikoit!!`` -Ei, en panikoinut
´´vähän on hammaslääkäri kammoa, pikkasen kuitenkin jännitit!`` -juu mulla EI OLE hammaslääkäri kammoa enkä jännitänyt yhtään.
Tätä jankattiin hetki, kunnes sanoin, että kuule ihan sama kun et nyt ole mitään aineita laittamassa.
Jestas, että olisi tehny mieli heitellä sitä niillä välineillä! Ja tossa ei todellakaan ollut kaikki...

Nyt mun pitäisi saada vaihdettua seuraava aika, koska minä en suostu tuolle naikkoselle enään menemään ja hän teki minulle seuraavan varauksen itselleen tietenkin. Hemmetti!


Torstaina meninkin sitten uudelleen hammaslääkäriin, päivystykseen, koska sitä hemmetin viisaudenhammasta ei hoidettu mitenkään. Tiesin, että jos on tulehdus niin sitä ei voi poistaa vaan ensin täytyisi antibioteilla hoitaa tulehdus, joten vähän sitä reseptiä lähdin hakemaan.
Pääsin erittäin hyvälle lääkärille, joka katsoi myös minun edellispäivänä otetut röntgenkuvat ja kurkkasi suuhun. Ei sanonut missäänvaiheessa sanaakaan tulehduksesta, vaan, että tottakai se sattuu, kun hammas on niin vinossa, että hiertää poskeen eikä pääse kasvamaan enempää.
Ottivat kiusankappaleen samantien pois.
Pieni paniikki kyllä kieltämättä iski siinä kohtaa, kun sitä ei osannut yhtään odottaa. Onneksi lääkäri oli mahtava ja kertoi kokoaika mitä tekee ja sai itseasiassa hampaankin irroitettua niin, etten edes huomannut koko asiaa! Hammas oli yläleuassa ja yksijuurinen, joten lähti tosi helposti.
Se päivä meni lepäillessä, koska mulla turposi ja puutui puoli naamaa = puhuminen täysi mahdottomuus ja kolmen tunnin syömä- ja juoma kielto.
Tuo poistokohta kyllä on parantunut tosi hyvin. Puudutus oli melkein ohi neljän tunnin päästä ja lääkkeillä pidettiin kipu poissa kaksi päivää ja sen jälkeen ei olekaan tarvinut ottaa. Ei satu yhtään, mutta tietysti jos suun ulkopuolelta painelee poskiluuta niin arkahan se on.

Eilen perjantaina meillä kävikin vieraita. Heti kun tulin Kevinin kanssa kotiin oli pistettävä imuroiden ja sitten tulikin veljeni.
Veljeni lähdettyä tuli Rasmus ruokaostosten kanssa ja siitä tunnin päästä Kevinin kummi Roope.
Illasta Kevin sai vielä ´´puhua`` mumminsa kanssa puhelimessa, kun oli koko päivän höpöttänyt mummaa jos puhuin puhelimessa tai kun ovikello soi.
Äitini väitti, ettei noin pieni tajua sanoa puhelimeen mitään vaan menee lukkoon, mutta hyvinhän tuota tarinaa irtosi!

Tänään Niina ja Niklas-vaava tuli kyläilemään. Ollaan viimeksi nähty Kevinin synttäreillä, koska sen jälkeen oltiin molemmat viikko reissussa ja nyt meillä on ollut vähän totuttelua tähän uuteen arkeen. Aika meni taas ihan hirmu nopsaa Kevinin toilailuissa ja ihanaa pienempää poikaa katsellessa ja sylitellessä.
Kevinistä oli olevinaan kauhean hauskaa matkia vauvaa; sitteriä piti testata, olisi autonistuimeenkin halunnut - muttei mahtunut, tuttipullo olis ollut kiva, ja kun vauvan vaippa oli vaihdettu, kiepsautti isompi jätkä itsensä alusen päälle ja kävi sätkimään ja kirkumaan!


Huomenna olisi tarkoitus lähteä kaupoille etsimään vaatetusta syksyksi ja ehkä talveksikin jo, mikäli talvijuttuja on jo myynnissä. Mulla on selkeä lista, mitä Kevin tarvii, toivottavasti kaikki löytyy!
Palailen noiden vaatejuttujen kanssa sitten seuraavaksi.

Hyvää viikonloppua!

19.8.2014

Tatuointi kyljessä

Pohjustetaan taas vähän ennen itse asiaa. Minullahan oli jo entuudestaan nuotit hartiassa, tassunjälki ranteessa ja sydän olkapäässä.
Olin pitkään halunnut kylkeen tatuointia ja ajattelin ensin, että otan sen vihdoin sitten, kun kaikki raskauden tuomat kilot ja mahamakkarat on poissa. No onhan tuossa vielä liikaa tavaraa, mutta en malttanut enään odottaa, ja onpahan taas lisä motivaatiota treenaamiseen, että kehtaa kuvaa joskus esitellä ilman että pitää mahaa peitellä.



En halua tatuointia vain siksi, että löydän jonkun kuvan ja ajattelen no tuo on kiva kuva, laitetaan se. vaan niillä on oltava merkitys.
Aiempia kuvia en halua avata sen enempää ja tassunjäljen merkityksen jokainen varmasti tajuaa.

Uuden kuvan keksiminen oli aika helppoa. Unisieppari. Se on kaunis kuvana, mutta myös tarkoittaa jotain. Jos joku ei tiedä mikä unisiepparin tarkoitus on, niin netistä löytyy tietoa.
Kun olin pieni, minulla ja äidillä oli omat siepparit sänkyjen yllä.
Halusin kuitenkin yhdistää siihin vielä syvempää merkitystä. Perhe.
Unisiepparin verkkoon tuli viisi helmeä, jotka kuvaa minulle kaikkein rakkaimpia ihmisiä.

Lisäksi otin tekstin. Tiesin, että haluan senkin liittyvän perheeseen ja halusin sen saksaksi. Itse tekstipätkän miettiminen oli vaikeaa ja lopulta se teksti vaan ´´pomppasi`` mieleeni yksi ilta suihkussa.
Teksti on lapsenmielinen ja liittyy juurikin perheeseen.
Teksti on alunperin englanniksi tai suomeksi, mutta sain sen käännettyä ja Rasmuksen saksassa asuva täti vielä tarkisti sen.
Teksti voi olla jonkun mielestä vähän oudon näköinen. Se johtuu siitä, että se on siirretty suoraan mummini ja äitini käsialoilla. Mummi kirjoitti puolet ja äitini puolet.
´´Ohana bedeutet familie. Familie bedeutet, niemand wird allein gelassen, oder vergessen.``
Saksaksi ihan vaan siksi, koska se on mielestäni niin mielettömän kaunis kieli, olen sitä vähän opiskellut ja aion tulevaisuudessa opiskella lisää.


Mua jännitti tänään aamusta asti ihan hirveästi, enkä oikein ymmärrä miksi. Mikään mun aiemmista tatuoinneista ei ollut sattunut yhtään, mutta kai muut ihmiset sai mut paniikkiin. Mm. lauseet: ´´no et varmana saa sitä kerralla valmiiksi``  ´´kylki on kyllä kaikkein kivuliain``  ´´sattuu sitte ihan hel****ti``` ´´varmaan joudut keskeyttää``  -tulivat tutuiksi.

Paikanpäällä oli hyvä tunnelma, ei semmoinen jäykkä, mutta ei mitään turhaa vaivautunutta lätinääkään, enkä minäkään paljon neulan alla viittinyt höpötellä, että taiteilija saa täyden työrauha.
Hän halusi pitää myös tiuhaan tupakkataukoja, mutta aina sellaisessa hyvässä kohtaa, että jos oli alue vaihtumassa tms. joten sekään ei haitannut.
Niin se kovin kauhisteltu kipu;
Noh..Mä oon ehkä huono sanomaan kivusta, kun toi tatskaajakin sano että kestin tosi hyvin ja kysy välil et oonko ees hengis kun olin niin hiljaa ja paikallaa.
Mutta Jos ottaa kylkeen ja haluaa päästä mahdollisimman kivuttomasti niin suosittelen paikaksi jotain muuta kuin kyljen/rintalastan luiden päälle! Enkä kovin herkkää ihmistä lähtisi tuohon kylkeen leimaamiseen kannustamaan ollenkaan.  Muut kohdat mulla enimmäkseen kutitti/ei tuntu miltään, mutta viimiset vedot sulkiin (kun koko alue oli jo täysin kosketus arka) ja se teksti tuntui kyllä ikävälle, välillä tosiaan suorastaan tuskalle - kuin raastinraudalla olisi vedetty. Lisäksi silloin koko kroppaa tärisytti ja se kipu säteili vatsaan, jalkoihin ja käsiinkin.. Mutta se oli hetkellistä ja olin päättänyt, että kestän ja ajattelin vain, että se on se yksi kohta ja sitten ei taas tunnu miltään.
Kipeinä hetkinä huusin mielessäni, että hitto jos se musta on kiinni niin tämä ei jää kesken!!
Asentokin oli vähän hankala, kun tasaisella pöydällä koitti kyljellään tyynyn kanssa pysyä paikoillaan ja jalat ja kädet puutui kokoaika. Oli aina aika tokkurainen olo, kun siitä sai kavuta pois.

Aikaa kaikkinensa meni 3½ tuntia siitä kun saavuin paikalle - siihin kun lähdin pois.
N. kuukauden päästä mun pitää käydä siellä uudelleen, että tarkistetaan missä kunnossa tekeleet on ja hän haluaa ottaa kuvan ja jos jotain tarvii korjailla/lisäillä mustetta niin varataan aika sille.
Yhteenvetona; Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, olihan se puuduttavaa ja välillä tosi inhottavaa, mutta oli se sen arvoista!
 

Kyljen jälkeen lisättiin vielä tassun alle päivämäärä, Kevinin syntymäpäivä, joka oli aiemmin unohtunut.




17.8.2014

totuttelua

Pahoittelut, etten ole kirjoittanut! En myöskään ole kerennyt lukea kenenkään muunkaan kirjoituksia, enkä edes tiedä mitä kirjoitan, kun en ole kerennyt miettiä koko blogia ollenkaan.
Kuvia kuitenkin olen lisäillyt Instagramiin nimimerkillä Petra_Jasmin
ja Facebookin puolelle olen tainnut pari päivitystä muistanut laittaa, että kannattaa varmaan noissa seurailla, jos haluaa meistä ´´kuulla`` tai nähdä nyt edes vähän useammin!

Itse asiaan eli sekametelisoppaan kuulumisistamme.
Kevin on sopeutunut ihan tajuttoman hyvin, uusi päivärytmi on hallussa, nukkuminen sujuu päiväkodissa loistavasti ja kotonakin jo paremmin, uusia sanoja tulee päivittäin ja rakas on joka aamu innoissaan lähdössä päiväkotiin ja haluaa itse kantaa oman reppunsa.
Mulla kostuu joka aamu silmät, kun tajuan aina uudelleen, että hän on jo aika iso poika; pukee itse suurimman osan vaatteita, syö aamupuuron itse normi tuolilla pöydän ääressä, ottaa repun selkään ja kun avaan ulko-oven, hän kipittää hissille ja painaa nappia, kun minä kurkin oven välissä solmien vielä omia kenkiäni. Hississä hän painaa alasmentäessä alempaa nappia ja kotiin tultaessa ylempää.
Tarhassa hän odottaa, että annan halin ja pusun ja laitetaan tossut jalkaan ja sen jälkeen alkaakin leikit eikä äidille edes vilkuteta.
Hän on tarhasta innoissaain, kun pääsee ulos niin paljon ja on kamalasti uusia leluja ja muita lapsia ja aikuisia. Hän syö todella hyvin ja kahden ensimmäisen päivän jälkeen on päiväuniakin otettu pari tuntia. Onneksi kuitenkin äitikin on vielä ihan kiva, sillä kun menen hakemaan pätkää kotiin, hän juoksee leveä hymy naamalla syliini ja halaa kovaa. Joka päivä ♥

Omat koulupäiväni vaihtelevat ihan hirveästi. Koulu alkaa väliltä 8.30-11.45 ja päättyy väliltä 11-15.15. Junia koululle menee niin huonosti, että joudun viedä pojan tarhaan tuntia ennenkuin kouluni alkaa ja olen myös hakemassa tuntia sen jälkeen, kun koulu on loppunut. Joten Kevinin tarhapäivät on yleensä 4-8h ja välillä on myös kokonaan vapaita, kun minulla on etätehtäviä. Viikonloput tietenkin kotona.

Vähän totutteluahan tämä vielä on, mutta olen kyllä todella iloinen, että ensimmäinen viikko meni näin hyvin. Minulla menee koulussa hyvin ja luokka on ottanut tosi hyvin uuden vastaan.
Nyt ensimmäisellä viikolla meillä alkoi äidinkieli 3, englanti 2, YYT, FYKE 1 ja vapaasti valittavia, mutta ne minulla on hyväksiluettu. Ensiviikko näyttää samalle, mutta mukaan tulee atto aineet (ammattitaitoatäydentävät) ja siinä mulla on ruotsin tukikurssi. Veetuttaa tuo aine ja kieli ja olen siinä tosi huono, mutta haluan sen päästä läpi, joten pakko kestää.

Iltapäivästä pitkän koulupäivän jälkeen särkee päätä ja väsyttää ihan älyttömästi, saa nähdä kauan menee kropalla aikaa tottua tähän uuteen arkeen. Kotityöt on seissyt, enkä muista milloin meillä olisi ollut näin karvaista, roskaista ja tavarat hujanhajan, ahdistavaa. Onneksi sentään on viikonloput keksitty ja enköhän minä jossain vaiheessa opi yhdistämään ne kotityötkin arkipäiviin, ensimmäinen viikko nyt tietenkin oli vähän ihmettelyä kaikesta uudesta, josko toisella viikolla saisi jo jotain asioita organisoitua.
Treenaaminen on ollut tauolla nyt turhan pitkään, tänään olisi tarkoitus taas aloittaa, mutta saa nähdä miten jaksan aina koulupäivien jälkeen. Ahdistaa ja ärsyttää saamattomuus ja kyllä se kropassakin näkyy. Meillä tosiaan on koululla sali, mutta en ole vielä edes saanut aikaisiksi käydä kurkkaamassa, millainen se on.
Tuossa viikko sitten otettu video, kun tajusin, etten ole ottanut mitään videota Kevinistä leikkikentällä. Jos video ei tässä toimi, niin klikkaa TÄTÄ

Minä olen tässä välissä ostanut uuden kännykänkin, sillä edellisestä hyvästä samsung galaxy note kakkosesta meni näyttö säpäleiksi. Nyt pitäisikin uusi luuri ja kamerakin liittää kotivakuutukseen, ettei tarvitse aina olla uutta ostamassa.
Ostin siis tuon uuden Samsung galaxy K zoom kamerakännykän.
Kukin voi siitä kuukkeloida, jos siltä tuntuu, mutta kyllä - kamera on ihan tosi hyvä! Kännykkä muuten on melko samanlainen käyttää, kuin edellinen, tietysti tuoreemmat päivitykset ja muutamia uusia toimintoja.


Ja Kevin sai vihdoin oman leikkikeittiönsä, joka hänen piti saada jo synttärilahjaksi, mutta jostain kummansyystä ei sitä saanut vaikka luvattiin.
Kevin tajusi heti, mitä pitää tehdä ja keittiö & välineet on ollut kovassa käytössä.
Leikkikeittiö tilattiin BR-leluilta ja pakettiin kuului kaikki kuvissa näkyvät tavaratkin.




Syysvaatteitakin pitäisi alkaa metsästämään, kun ilmat alkavat olla jo aika viileitä ja kylmenee kokoaika. Ostettavien listassa on ainakin kauluria ja kaulahuivia, uusi hattu ja lapaset, varakengät, fleece kerrasto ja ulkoiluhaalari. Kaikki muut pitäisi vielä käydä ja yhdet kengätkin kyllä on, mutta on hyvä olla myös varakengät. Talvivaatteita ei travitse ostaa mitään, koska kaikki mahtuu ja ostettiin uutena viime talvena.

Mites muilla menee? oletteko aloittanut jotain opintoja? Töitä kenties? Onko jonkun lapsi/lapset aloittanut päivähoitoa? Kertokaa jotain, mitä vain :)

Ja tässä vielä videota leikeistä keittiöllä, jos ei toimi - paina TÄTÄ