10.8.2014

Äitiysloman loppu!

Oih ja voih, tässä se nyt on, viiminen päivä mammalomaa vietettynä, huomenna Kevin on tarhalainen ja ylihuomenna minä jälleen koululainen..
Reilu kaksi vuotta sitten, kesäkuussa 2012, kun ensimmäinen kouluvuosi oli taputeltu ja jäin mammalomalle, ajattelin, että kaksi vuotta on hurjan pitkä aika. No ei se nyt sitten ollutkaan.
Tavallaan olen jo hetken ollut aika kypsänä kotiäitiyteen, mutta.. En mä haluaisi laittaa mun pientä vielä hoitoon. Joten, jos mulla ei olisi painostusta, olisin varmastikin ainakin osittain vielä kotona, mutta koulusta ei saanut kuin sen kaksi vuotta lomaa.
Ja nyt osa jo tipahti kärryiltä?
Minä olen kirjoilla koulussa, jossa kerkesin opiskella ensimmäisen vuoden kokonaan ja jäljelle jäi vielä kaksi vuotta. Opiskelen lapsi- ja perhetyön perustutkintoa. Kirjoitin opiskeluistani aikoja sitten TÄÄLLÄ, joten nyt pyrin keskittymään fiiliksiin ja ajatuksiin. Myöhemmin koulun edetessä varmasti kirjoittelen eri aineista yms. lisää.

Minulta on viimeaikoina kysytty usein, jännittääkö koulun aloitus?
En mä sitä osaa jännittää. Normaalisti jännitäisin ihan hitokseen, varsinkin, kun joudun nyt tupsahtamaan keskelle ´´valmista luokkaa``. Kaikki muut tuntee jo toisensa ja opiskellut jo vuoden yhdessä ja sitten minä, 19-vuotias äiti pamahdan paikalle.
Mutta ei. Enemmän minä stressaan sitä hitonmoista ikävää ja raastavaa ahdistusta siitä, että joudun olemaan viitenä päivänä viikossa, keskimäärin kahdeksan tuntia/pv, erossa mun rakkaimmasta.
Mietin varmaan koko aika mm. Miten Kevin pärjää? Mitähän hän tekee nyt? onkohan hän syönyt kunnolla, entäpä juonut tarpeeksi? Onkohan hänellä jo tullut riitaa muiden lasten kanssa? Ikävöikö hän, itkeekin ehkä jopa? Tuleekohan hän innoissaan syliini, kun haen hänet vihdoin kotiin/vai osoittaako mieltään? Toivottavasti rakkaalla on kaikki tosi hyvin.

Tästä tekee rakempaa se, että mä en luota helposti ihmisiin, varsinkaan Keviniä koskevissa asioissa. Keviniä ei ole hoitanut muut kuin äitini ja äitini vanhemmat. Lisäksi veljeni max. 2h. Ei kukaan muu minun ja Rasen lisäksi ole vahtinut poikaa ilman meitä. Ei olisi tullut mieleenkään antaa kenellekkään muulle hoitoon. Ihan vain siksi, koska nuo henkilöt tietävät pojan tavat ja miten eri tilanteissa on totuttu toimittavan, pystyn myös luottamaan, että he eivät jätä mitään kertomatta. Tiedän, että poikaa vahditaan tarpeeksi huolellisesti. Ja heille uskallan sanoa jos en jostain asiasta pidä ja tiedän myös että he eivät siitä loukkaannu. Tiedän, että he kunnioittaa sitä, miten toivon lastani hoidettavan - eivätkä ala soveltamaan omiaan...
No nyt vähän lähti luisumaan. Tiedän siis kuitenkin, että päiväkodissa on osaava henkilökunta ja lapset sopeutuvat hyvin uuteen. Tiedän, että jos yksi mokaa, niin kyllä joku heistä kertoo mitä on tapahtunut.
Mutta, jälleen se mutta; opiskelijat. No eipä opiskelijoille saakkaan jättää suurta vastuuta ja olenhan minäkin harjoitteluissa päiväkodeissa yms. että sikäli taas vähän ristiriitaista. Silti tuntuu hurjalle, että joku teini harjoittelee vaikkapa vaipan vaihtoa ensikertaa juuri minun lapsella. Vaikka tietenkin, jollainhan niiden/meidän opiskelijoidenkin on harjoiteltava asioita. Toivottavasti joku nyt saa kiinni mitä ajattelen, en tosin ihmettele jos ei saa, on tämä kaikki aika solmumyttyrä omassa päässänikin!

Olen tehnyt paniikki listaa päiväkoti asioista jo ennemmin, joten en luettele uudelleen kaikkia tsiljoonaa asiaa jotka mietityttää/ahdistaa/pelottaa/jännittää/vaivaa ja olen yrittänytkin olla edes miettimättä noita asioita. Jos joku urvelo nyt menee ja käyttää meidän vaipat loppuun Erkki-Liisalle, niin kyllähän me se huomataan ja varmasti sitten sanon asiasta, turha kai se on valmiiksi miettiä stressi aiheita, ennenkuin mitään on edes voinut tapahtua! Mennään päivä kerrallaan ja jos jotain tulee niin sitten otetaan asia esille.
Olenkin nyt käyttänyt energiani asioiden organisointiin, eli miettinyt ihan käytännön asioita uuden arkemme kohdalta, miten arki sujuisi mahdollisimman mutkattomasti.
Esim. ruoka on hyvä tehdä edellis iltana, niin seuraavana päivänä ei koulun/töiden&päiväkodin jälkeen tarvi nälkäisenä tehdä vaan lämmittää vain ja pääsee syömään.
Pesen ja myös kuivaan hiukset edellisiltana, niin seuraavana aamuna ei mene tuhottomasti aikaa siihin.
Teen aamupuurot illalla valmiiksi.
Koulu- ja tarhakassit pakataan iltapäivällä/illalla valmiiksi.
Kavereita voi nähdä viikonloppuisin ja arkenakin iltaisin jos ei ole paljoa kotitehtäviä.
Tv-ohjelmia olen lopettanutkin pikkuhiljaa jo, koska niille ei enään uudessa arjessa ole aikaa. Listaan jäi vain salkkarit, pian alkava Big Brother ja Eastenders (kun se joskus tauoltaan palaa). Kaikki nauhalle ja katselee iltasella. Aikaa noihin menee yhteensä 2tuntia, joten varmaan siinä samalla yritettävä toisella silmällä hoitaa blogihommat. Ohjelmia olisi vaikka kuinka monta muuta mitä haluaisin katsoa, mutta yritettävä käyttää rajallinen aika viisaasti.
Treenitkin sain ujutettua uuteen arkeen loistavasti: kouluni loppuu usein myös 11-14 välillä, jolloin pystyn jäädä koulun salille (mikäli siellä ei ole oppiryhmää) ja sitten vasta hakemaan Kevin ja kotiin. Aerobista tulee kun kulutan jalkojani seisake-koulu-seisake välillä.
Kaupassakäynti jää suurimmaksi osaksi Rasmukselle, koska hän kulkee työautolla ja minä julkisilla/kävellen.

Ainut mitä en vielä keksinyt, mihin ihmeen väliin tungetaan kaikki kotityöt?
Kaippa nämä kaikki tulee järjestymään melko itsessään, kunhan saa siitä uudesta rytmistä kiinni.
Alkuun voi olla bloginkin puolella vaisumpaa - tai mistäs sitä tietää, mutta yritän parhaani keretä tännekkin kirjoittelemaan samaan tapaan, kuin ennenkin.

Mitä odotan uudelta arjelta?
• Koulun aloitus on kieltämättä kivaa, näkee jokapäivä paljon ihmisiä, tutustuu moniin uusiin ihmisiin ja saa jotain uutta tekemistä päiviin (tämä koskee myös Keviniä)
• pääsen testaamaan itseäni eri kouluaineiden ja tehtävien parissa, enkä todellakaan aijo päästää itseäni helpolla!
• elämä kulkee eteenpäin. Tarkennetaan vähän. Minulla ja meillä on paljon haaveita/suunnitelmia tulevaisuudelle, mutta kaiken esteenä on ollut minun keskeneräinen opiskelu, kaksi vuotta tulee menemään todella nopeasti (kuten on huomattu..) ja pian ollaan taas uuden äärellä.
• Kevinin puheen kehitystä odotan innolla, sillä uskon, että puhetulva aukeaa pian. Enää ei kielen jänne kiristä, on kovin innokas harjoittelemaan muutenkin ja sitten vielä se kun oppii muilta ikäisiltään ja pakko oppia itsekin, jotta muut ymmärtäisi häntä.
• haasteita ja voittaja fiilistä. Nämähän kulkee ihan käsikädessä. Tulee varmasti suuria haasteita, niitäkin, joita ei vielä osaa edes miettiä - niistä kun selviää, on fiilis mitä mahtavin.
• eniten tietenkin odotan sitä, että saan itselleni ammattinimikkeen, valmistun jatko-opinnoista ja voin vapaasti miettiä mitä seuraavaksi haluan tehdä!

kulunut kaksi vuotta kotiäitinä on ollut..?
• tylsistymistä
• ahdistusta yksinäisyydestä
• mietintää siitä, että hitto mä olisin tänä kesänä valmistunut mutta mulla onkin jotain paljon parempaa - oma lapsi
• itkua, surua, raivareita, hymyjä, naurua, haleja, pusuja, paaaljon rakkautta
• siisti koti
• paljon aikaa tehdä erilaisia asioita juuri kamalasti kelloa katsomatta
• kasvamista äitinä sekä ihmisenä
• tulevan mietintää ja lopulta tulevan kauhistelua
• silmäpusseja ja haukotuksia
• leppoisia köllöttely aamuja
• ... ja paljon muuta, mitä en vaihtaisi mihinkään. Mutta nyt uudet tuulet puhaltaa ja uusistakin ajoista löytyy varmasti paljon huonoja puolia, mutta vielä enemmän jotain hyvää!

Uusien tuulien myötä uudistin myös blogin ulkoasua ja esittelytekstiä, mitäs tykkäätte?
Yritin yhdistää banneriin kolme vaikuttavinta asiaa blogissa: Kevin, oman kropan muokkaus ja opiskelu.

Tämä hipsii nyt vihdoin nukkumaan, saa nähdä kauan menee saada uudesta iltarytmistä kiinni, tämä myöhään valvominen kun tuppaa kostautumaan aamulla herätyskellon soidessa... Ai hitto niin, se herätyskin pitää vissiin laittaa ;)

2 kommenttia:

  1. Täällä toinen koulua jatkanut LAPElainen ;) Tsemppiä opiskeluihin ja uudenlaiseen arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LAPE ei pelkällään mulle sanois mitään, mutta veikkaan tässä yhteydessä tarkottavan samaa kuin minun LOPK ;) KIITOS ja samoin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥