23.8.2014

Hampaan verran tyhmempi

Viikko on ollut aika jännittävä. Tiistaina kävin ottamassa lisää mustetta ihoon ja Keskiviikkona olikin hammaslääkäri.
Tuolla käynnillä piti tarkistaa viisaudenhampaat ja lohjennut hammas, jossa on ollut väliaikainen lääkepaikka. Mun tuurilla tottakai sattui eräs kyrpäotsa lääkäri - näin nätisti ilmaistuna - jolla olen joutunut kerran aiemminkin käydä, mutten silloin tajunnut ottaa nimeä ylös, että saisin hänet vältettyä.
Hän ei kuunnellut mitään mitä sanoin ja jos kuunteli niin sitten ei ainakaan uskonut mitään ja vääristeli sanomisiani.
Ihan parina esimerkkinä:
•Sanoin, että toiseen viisuriin koskee tosi paljon. Tämä sivuutettiin sanomalla vain, että ´´juu sinulla on ientulehdus`` - no enpä saanut edes antibiotteja eikä hampaan positoonkaan varattu aikaa, vaikka piti. Asialle ei tehty mitään.
•Minun hammaskorusta sekä kielikorusta jaksoi jauhaa ja vääntää ja huutaa miksei niistä lue koneella. Jaaaa, asiakashan sen tietääkin! Kuulemma järsin koruani. Vastasin, että ei kuulu tapoihin. ´´vähän hinkkaat!`` johon totesin taas rauhallisesti, että ei, en edes hinkkaa.
• Passitti minut suuhygienistille lohjenneen hampaan takia (joka ei siis hänen mukaan voinut olla lohjennut, vaan siinä on vain iso reikä.. hmmm miksiköhän aikanaan sylkäisin puolet hampaasta ulos suustani puraistuani kovaa karkkia, jos se onkin vaan reikä?), koska sehän on selvä merkki siitä, että en osaa pestä hampaitani.
• Koneelta hän näki, kuinka kaksi edellistä lääkäriä oli kirjoittanut siitä, kun minulla kerran laitettiin enemmän puudutetta ja siitä tuli tosi huono-olo ja huippausta ja toisella kertaa laitettiin puolet vähemmän ja eri merkkiä eikä tullut oireita. No tämän kaikkitietävän kimittävän hammaslääkärin mielestä ei ollut mahdollista, että minun oloni olisi puuduteaineesta johtunut. ´´nousit varmasti vain liian nopeaan tuolista!!`` -no jos näin olisi, niin yleensä se huippaa heti hetken ja menee ohi, näin ei kuitenkaan ollut. enkä ikinä loikkaa siitä mitenkään äkkiä koska tiedän tämän.
´´olit varmasti ollut syömättä!!`` Ja heti perään pitkä luento kuinka kuuluu syödä, johon vatsaan -kyllä syön jokapäivä paljon ja säännöllisesti, ja varsinkin aina ennen mitään lääkäriä ellei sitä kielletä.
Seuraavaksi syy olikin: ´´sinä panikoit!!`` -Ei, en panikoinut
´´vähän on hammaslääkäri kammoa, pikkasen kuitenkin jännitit!`` -juu mulla EI OLE hammaslääkäri kammoa enkä jännitänyt yhtään.
Tätä jankattiin hetki, kunnes sanoin, että kuule ihan sama kun et nyt ole mitään aineita laittamassa.
Jestas, että olisi tehny mieli heitellä sitä niillä välineillä! Ja tossa ei todellakaan ollut kaikki...

Nyt mun pitäisi saada vaihdettua seuraava aika, koska minä en suostu tuolle naikkoselle enään menemään ja hän teki minulle seuraavan varauksen itselleen tietenkin. Hemmetti!


Torstaina meninkin sitten uudelleen hammaslääkäriin, päivystykseen, koska sitä hemmetin viisaudenhammasta ei hoidettu mitenkään. Tiesin, että jos on tulehdus niin sitä ei voi poistaa vaan ensin täytyisi antibioteilla hoitaa tulehdus, joten vähän sitä reseptiä lähdin hakemaan.
Pääsin erittäin hyvälle lääkärille, joka katsoi myös minun edellispäivänä otetut röntgenkuvat ja kurkkasi suuhun. Ei sanonut missäänvaiheessa sanaakaan tulehduksesta, vaan, että tottakai se sattuu, kun hammas on niin vinossa, että hiertää poskeen eikä pääse kasvamaan enempää.
Ottivat kiusankappaleen samantien pois.
Pieni paniikki kyllä kieltämättä iski siinä kohtaa, kun sitä ei osannut yhtään odottaa. Onneksi lääkäri oli mahtava ja kertoi kokoaika mitä tekee ja sai itseasiassa hampaankin irroitettua niin, etten edes huomannut koko asiaa! Hammas oli yläleuassa ja yksijuurinen, joten lähti tosi helposti.
Se päivä meni lepäillessä, koska mulla turposi ja puutui puoli naamaa = puhuminen täysi mahdottomuus ja kolmen tunnin syömä- ja juoma kielto.
Tuo poistokohta kyllä on parantunut tosi hyvin. Puudutus oli melkein ohi neljän tunnin päästä ja lääkkeillä pidettiin kipu poissa kaksi päivää ja sen jälkeen ei olekaan tarvinut ottaa. Ei satu yhtään, mutta tietysti jos suun ulkopuolelta painelee poskiluuta niin arkahan se on.

Eilen perjantaina meillä kävikin vieraita. Heti kun tulin Kevinin kanssa kotiin oli pistettävä imuroiden ja sitten tulikin veljeni.
Veljeni lähdettyä tuli Rasmus ruokaostosten kanssa ja siitä tunnin päästä Kevinin kummi Roope.
Illasta Kevin sai vielä ´´puhua`` mumminsa kanssa puhelimessa, kun oli koko päivän höpöttänyt mummaa jos puhuin puhelimessa tai kun ovikello soi.
Äitini väitti, ettei noin pieni tajua sanoa puhelimeen mitään vaan menee lukkoon, mutta hyvinhän tuota tarinaa irtosi!

Tänään Niina ja Niklas-vaava tuli kyläilemään. Ollaan viimeksi nähty Kevinin synttäreillä, koska sen jälkeen oltiin molemmat viikko reissussa ja nyt meillä on ollut vähän totuttelua tähän uuteen arkeen. Aika meni taas ihan hirmu nopsaa Kevinin toilailuissa ja ihanaa pienempää poikaa katsellessa ja sylitellessä.
Kevinistä oli olevinaan kauhean hauskaa matkia vauvaa; sitteriä piti testata, olisi autonistuimeenkin halunnut - muttei mahtunut, tuttipullo olis ollut kiva, ja kun vauvan vaippa oli vaihdettu, kiepsautti isompi jätkä itsensä alusen päälle ja kävi sätkimään ja kirkumaan!


Huomenna olisi tarkoitus lähteä kaupoille etsimään vaatetusta syksyksi ja ehkä talveksikin jo, mikäli talvijuttuja on jo myynnissä. Mulla on selkeä lista, mitä Kevin tarvii, toivottavasti kaikki löytyy!
Palailen noiden vaatejuttujen kanssa sitten seuraavaksi.

Hyvää viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥