26.8.2014

Mitä lapsi syö?

Halusin kirjoittaa pitkästäaikaa jotain syvällisempää, eikä aina vain kuulumisia ja tajusin, etten ole kirjoittanut mitään aiheesta, vauvan/taaperon/lapsen ruokkiminen, joten täältä pesee. Toivon mielipiteitä kommenttilootaan aiheesta!

Ikuisuus aihe. Aihe, josta äidit saavat riidan aikaan. Aihe, jonka saa väännettyä moneen eri muotoon ja pienempään aihepiiriin. Aihe, jolla äidit kilpailevat. Aihe, joka ei sinänsä kuulu kenellekkään muulle, kuin itse perheelle, kunhan vaan lapset saavat tarpeeksi ravintoa.

Kaikki alkaa siitä, saako pieni vauva ravintonsa, eli maidon - tissistä vai pullosta korvikkeena.
En ole tästäkään aiheesta kirjoittanut mitään, varmaan siksi, että aloin kirjoittamaan blogia vasta, kun Kevin oli jo 4kk, joten ei ollut tarvetta pohtia tälläistä asiaa, enkä sen kummemmin sitä missään vaiheessa miettinyt. Itse imetin vain kuukauden ja silloinkin joutui aina lopuksi antamaan vielä korviketta, tällä mentiin ihan sairaalalta asti, kun oma maito ei vaan riittänyt.
Kuukauden vain siksi, että siinä kohtaa minun oli pakko aloittaa sellainen lääkekuuri, jonka kanssa ei saanut imettää. Minua se ei haitannut yhtään. Läheisiä ne syöttötouhut silti oli, samallailla kainalossa sai pieni olla, lisäksi tätä läheisyyttä sai isäkin kokea. Kevin kasvoi hurjaa vauhtia, joten myöskään kasvun puolesta ei ollut mitään haittaa, että pieni olikin ´´korvike vauva``, hitto miten tyhmä nimitys tuokin on!
Joten mielestäni sillä ei ole sen suurempaa merkitystä, mistä maito tulee. Onhan tissimaito ilmanmuuta varmasti ravinteikkaampaa ja tuo äidillekin ihanan fiiliksen ja kyllä minäkin sen tahtoisin kokea vielä, ei silti ole oikeaa tai väärää tapaa, kunhan vauva saa tarpeeksi kasvaakseen.

Seuraavaksi alkaa mietintä ja mielipiteet siitä, missä iässä olisi hyvä aloittaa kiinteät. Pienimissä purkeissa taitaa olla ikäsuositus 4kk, mutta toiset joutuvat syystä tai toisesta aloittamaan kiinteiden maistelun aiemmin.
Sitä en minäkään ymmärrä, jos 2kk vauvalle annetaan kiinteitä vain siitä syystä, että ´´no tämä herää muuten kolmen tunnin välein syömään`` - joo niinhän se usein on.
Mutta meillä aloitettiin muistaakseni vajaa 3kk iässä neuvolan suosituksesta, kun Kevin pulautteli rajusti maitoa ulos. Lisäksi tietysti otettiin käyttöön se maidon sakeuttaja.

Vauva kasvaa kohti yhtä vuotta, milloinkahan aloitettiin ne normaalit maitotuotteet. Olen kuullut kahta vahvaa versiota: 10 kk aloitetaan hiljalleen ja ei ollenkaan alle 1v.:nä. Kumpi tahansa ikä, kun etenee suositusten mukaan, niin tuskinpa se lapsi piloille menee.
Tässä kohtaa monilla on myös sormiruokailut mukana. Mitäpä sitä lapselle antaisi? Hedelmät, marjat vihannekset, leivänpalat, vauvanaksut.. varmaan niitä yleisimpiä. Mutta jotkuthan tuppaa ihan nakkia (jota ei hirveästi pienille suositella, koska niissä on nitriittiä), sokeripommi muroja, karkkia yms. sontaa ja hienon idean híenous katoaa.
Siinäkin mielestäni mennään vähän ohi idean, jos niitä sormiruokia = naposteltavaa on kokoaika. Kylässä, liikkellä ollessa, kotona aina kun lapsi haluaa.. koko aika jokapaikassa vähintään se rusinapaketti mukana, sitten ihmetellään, kun lapset on, noh.. pyöreitä. Vaikka antaa lapsen sormiruokailla niin sekin pitäisi tapahtua ruokarytmissä. Esim. kun lapsi odottaa malttamattomana ruokaa, jälkiruuaksi tai välipalana.

Mitäpä ne lapset muuten syö, jos eivät sormiruokaile tai täytä mahaansa pelkällä maidolla?
Onko hedelmä/marjapiltiti itse tehtyjä vai kaupasta? Syökö lapsi alusta asti kunnon kotiruokaa vai kaupan purkkeja ikäsuositusten mukaan?
Helpoin on tottakai ne purkit. Ei liikaa mausteita, varsinkin suolan kanssa saa pienten lasten kanssa olla tarkka, valmiiksi sopiva koostumus, helppo vaan kipata lautaselle ja lämmittää ja kulkee mukavasti mukana. Kaikki tarvittavat vitamiinitkin löytyy, kotiruuasta lapsi kun ei välttämättä suostu esim. salaattia syömään ja koitappa yksi vuotiasta siihin maanitella.
Kotiruoka taas olisi halvempaa, säilöntäaineetonta ja siinä samassahan se menisi aikuisten ruuan kanssa, jos ottaa erilleen sen lievemmin maustetun osion ruokaa. Kotiruoka vaan olisi oltava aina valmiiksi tehtynä lapsen ruoka-ajaksi olipa itsellä nälkä tai ei. Se pitää muussailla pienen suulle sopivaksi. Sitä on hankala kuljettaa mukana, ettei se pilaannu.
En tuomitse kumpaakaan tapaa. Me ollaan menty nämä kaksi vuotta siitä mistä aita on matalin. Oikeastaan Kevin ei suostunut syömään kotiruokaa piiiiitkään aikaan. Olisiko ollut jo likemmän puolitoista, kun suostui alkaa syömään omalta lautaselta minun tekemää sapuskaa. Kerjätty ruoka (=minun lautaselta maisteltu) kyllä tottakai kelpasi. Pienenäkin kaikki minun hedelmäsoseet oksennettiin kaaressa ulos.
No lasten valmispurkkeja on kulutettu niin välipaloiksi, kuin ruuaksikin. Kun Kevin alkoi kelpuutta kotiruuan, teimme niin, että ensimmäinen lämminruoka oli purkista ja toinen kotiruokaa yhdessä syötynä.
Nyt, kun Kevin on päiväkodissa, hän syö siellä monipuolisesti ja ei todellakaan purkkia ja kotona iltapäivällä toinen lämminruoka edelleen samaa mitä mekin syömme. Purkkeja on varuilla kaapissa, että jos on reissu edessä, on sellainen purkki helpompi ottaa matkaan, tai jos onkin käynyt niin, ettei olekaan ruokaa valmiina, kun tullaan kotiin ja lapsi parkuu nälkää.

Kun lapsi osaa jo syödä kaikenlaista, astuu mukaan myös mielipide herkuista. Mitä ne herkut missäkin perheessä on. Toiset on opettanut lapsensa siihin, että herkkua on ihan vaan vaikkapa marjat, tai jotkut muronaksut ja jos ihan hurjiksi heittäydytään niin kuivattua hedelmää, rusinaa, pähkinää. Toisille taas herkut on sitä itseään, eli sipsiä, karkkia, jäätelöä.. Mielestäni näissä ´´oikeissa`` herkuissa ei ole mitään pahaa, ei se lapsi niihin kuole, eikä myöskään paisu kuin pullataikina, kunhan se pidetään kurissa. Karkkia kourallisittain joka päivä, normaalia? no ei tosiaan. Eikä edes jokatoinen päivä..
Mutta pienillä lapsilla esim. juhlissa voi suoda ihan hyvällä omallatunnolla sen pullan tai pari karkkia mitä muutkin syövät.
Isommilla lapsilla tietysti oivallinen vaihtoehto olisi sovittu karkkipäivä kerta viikkoon, jolloin lapsikin tietää olla kinuamatta esim. kaupassa karkkeja, kun tietää, että se karkkipäivä on tulossa ja silloin sitten saa namia.
Tietysti ihan mahtavaa ja isot peukut täältä suunnalta, jos olet vaihtoehto yksi, eli näitä ´´oikeita`` herkkuja ei ole ollenkaan.
Eihän se lapsi opi kinuamaan suklaata, jos ei sitä lasta laske suklaan makuun.

Entäs se juominen? Vesihän se on kaikille paras janojuoma ja maito ruokajuoma. Monissa perheissä on kuitenkin mukana jokapäiväisessä elämässä myös mehut ja limut. Onko se hyväksi lapselle? Ei ole, niinkuin ei kyllä aikuisellekkaan. Mutta miten opettaa lapselle, ettei niitäkään ole hyvä lipittää päivittäin, jos vanhemmat niin tekee. Miten toimia, kun lapsi näkee, että äiti juo jaffaa ja haluaisi itsekin.
Jälleen huomautan, etten näe siinäkään mitään pahaa jos lapsi saa vaikka silloin karkkipäivänä, saunajuomana tai juhlissa limua, mehua ym.
Sitä sitten taas en siedä enkä ymmärrä yhtään, että tuttipulloikäiselle lapselle laitetaan sinne pulloon mehua, mikä järki siinä sitten taas on?

Ikäväkyllä on nykyään hirveästi perheitä, joissa lapset syövät päivästä toiseen roskaruokaa sekä niitä karkkeja ja sokerijuomia, koska vanhemmat ovat laiskoja ja heidänkin ruokailutottumukset persiillään. Itse toivon pystyväni opettamaan oman lapsen kunnolliseen terveelliseen ruokailuun pienestä pitäen, niin sen taitaa sitten isona. Tässä samalla tietysti tulee itsekin opeteltua enemmän mm. salaatin syömistä, kun on toimittava esimerkillisesti.

Mitä te haluatte opettaa lapsillenne ravintoon liittyen?
Tai mitä ruokailuun liittyviä tapoja itse käytätte/arvostatte?

2 kommenttia:

  1. Täällä ilmoittautuu sokerihiiri jolla on aikomuksena tehdä kunnon ruokaremontti kun neiti on syntynyt! (--: Mielenkiinnolla seurailen aina näitä juttuja syömisitä, ensimmäinen lapsi kun on tosiaan vasta tulossa! Meillä siis juodaan tosi paljon limsaa, varsinkin tuo mies, tottakai minäkin kun sitä on aina jääkaapissa, puhumattakaan karkista.. Tarkoitus olis kuitenkin jättää nuo tollaset ja opetella syömään ns. oikein. Ajattelin että mahdollisimman pitkään pitäisin neitokaisen erossa kiarkeista ja tällaisita, eihän sitä nyt pienenä tarvitse niitä syödä! Ajatukset on nyt tälläiset ja toivotaan että näissä myös pysyn! Aikomus olisi myöskin tehdä sitten itse noita soseita ja käyttää kestovaippoja yms. Ainakin vielä intoa riittää tuollaisiin, katsotaan mikä on tilanne neidin synnyttyä! :----D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnitelmasi kuullostaa oikein hyvälle! :)
      Ja ehdottomasti kannatan ruokaremonttia!!
      Kaikkea hyvää tulevaan, kyllä sen ´´oman tien`` löytää sitten ihan itsestään :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥