12.8.2014

Uuden arjen aloitus

Eilen Kevin aloitti sitten päiväkodin. Aamu alkoi hiton hienosti, kun nukuttiin puolituntia ´´pommiin`` (mistä ihmeestä tuokin sanonta tulee?!?), yöllisen kolmen tunnin valvomisen jälkeen.
Oltiin sovittu, että Rasmus ei auta minua mitenkään aamutoimissa, että näen kauan mulla menee saada itseni lisäksi myös taapero lähtövalmiiksi.
No, tein kaiken niin nopeasti kuin pystyin ja helpoimmalla tavalla: yksinkertaisin meikki, hiuksille pelkkä harjaus, aamupala hyvin lyhyen kaavan mukaan ja syöminen samaan aikaan meikkauksen kanssa. Vaatteet oli valmiina puettavaksi. Kevin söi itse puuron eikä vaippaakaan jouduttu vaihtamaan yövaipan lisäksi kertaakaan. Ja SILTI meillä meni reilu tunti päästä ovesta ulos!! Miten minä ikinä kerkiä ajoissa? No varattava se kaksi tuntia aikaa aamuihin..

Päiväkodilla oli kaksi ´´tuttua`` hoitajaa, eli he ketä nähtiin tutustuessa ja loput olivat uusia. Paikalla oli myös pomo. Laitettiin Kevinin kamppeet paikoilleen, saatiin tietolappusia ja täytettiin pomon kanssa hoitoaikasopimus. Kevin lähti heti tossut jalkaan saatuaan leikkimään, eikä käynyt kertaakaan meidän luona.

Kun kaikki oli selvää, kävin Kevinin luona sanomassa, että äiti ja isi lähtee ja tulee myöhemmin hakemaa. Reipas poika vaan työnsi minua syrjään, kun olin mukamas leikkien tiellä. Sain sentään yhden pikaisen pusun. No, sinne jäi.

Kun päiväkodin ovi sulkeutui, minun kyynel padot aukesi. Tihrustin hetken, mutta pääsin siitä yllättävän hyvin yli. Katsottiin ikkunasta, kun lapset lähti ulos (päiväkoti on meidän alakerrassa ja meidän ikkunoista näkee pihalle) ja kukapa siellä ensimmäisenä kirmasi, haha!
Yksi isompi tyttö otti Keviniä heti leikkeihin mukaan, kun tämä olisi tutkinut vain yksin isoa kuoppaa pihalla. Hetken päästä ryhmä lähti toiseen puistoon ja kaikki muut muksut oli jo jonossa, kun Kevin haahuili edelleen omiaan ja hoitajan piti hakea poitsu kädestä pitäen. hitto meitä nauratti, kun toiset koitti kutsua Keviniä, mutta tämäpä ei ottanut taas kuuleviin korviinsa!
Olisi niin kivaa olla kärpäsenä katossa seuraamassa pojan päivän touhuja päiväkodissa, kuinka erilailla käyttäytyy kuin kotona ja miten kaikki muuten sujuu.

Mutta en kyllä uskonut, että tämä ei olisikaan tämän vaikeampaa minulle. Kai asiaa auttoi se, kun näki kuinka hyvin toinen jäi sinne iloisin mielin. Kotona me Rasmuksen kanssa siivottiin täysin rauhassa, hitsi miten ihanaa sekin voi olla, kun ei pieni takiainen roiku nilkassa kamppailemassa huomiosta imurin kanssa!
Kertaakaan ei tullut sitä ahdistusta, joka oli aiemmin pelkästä ajatuksesta. Kahden aikaan alkoi jo vähän jännittää, kun tiesi, että kohta pääsee hakemaan murusen kotiin.
Kevinin ensimmäinen päivä oli siis hiukan lyhyempi kuin normaalit päivät tulee olemaan, eli oli sen kuusi tuntia, kun normaalisti on pisimmillään yhdeksän tuntia.

Kun haettiin poikaa, sain hetken huhuilla nimeltä ennenkuin rakas huomasi meidät. Hetken hän toljotti niinkuin ei olisi tunnistanut, mutta pian juoksi leveä hymy kasvoillaan syliini ♥
Nukkumisesta ei kuulemma ollut tullut yhtään mitään, ruokaa oli syönyt ihan ok:sti, leikit oli sujunut eikä ollut itkenyt. Vaihdettiin parit sanat nukkumisesta ja syömisestä ja lähdettiin kotiin.
Kotona raasu olikin niin väsy, että piti laittaa tunnin unille.



Tänään oli poitsun toinen tarha-aamu ja minun ensimmäinen kouluaamu. Heräsin kahtatuntia ennen lähtöä ja sain rauhassa laittaa itseni ja syödä, kun Kevin nukkui kahdeksaan asti, jolloin olin jo menossakin herättämään. Kevin otti heti tarhareppunsa ´´eppu!`` ´´eppu!!`` - joo tarhareppu, pääset tarhaan.
Ei olisi pieni hätähousu malttanut syödä eikä pukea, kun oli hoppu päästä tarhaan. Minun tehdessä viimeisiä pikkujuttuja ennen lähtöä, oli touho jo nykimässä reppua selkään, kenkiä jalkoihin ja hattua päähän, pienen kiukkuvinkunan säestämänä.
Kun vihdoin lähdettiin, oli hän tosi innoissaan ja jäi taas leikkimään kun lähdin.
Minäkin säästyin jo kyyneliltä!

Mun koulupäivä oli aika hässäkkää, ei mikään leppoisa chillailu päivä, niinkuin ekat päivät yleensä..
Ensin kaikkien kolmen LOPK luokan kanssa yhteisalotus, opettajien höpinät ja meidän piti kertoa ekan vuoden opiskelijoille hyviä lastenohjaajan piirteitä, mihin tähdätä.
Sieltä syömään hirveään hälinään ja tungokseen, josta ylipuolet ajasta menikin jonottaessa.
Sieltä tuutorin tunnille, missä tulikin pikkasen turhan paljon tietoa näin alkuun.
Mun piti käydä myös opintotoimistossa setvimässä asioita, koska mulla ei ollut opiskelijakorttia, eikä niitä lippulappuja junalippuun, ei mitään tunnuksia koulun sivuille, ei lukkareita, piti selvittää mitä kursseja mulla on tekemättä, kun tämä luokka on mennyt vähän erijärjestyksessä, kuin minun entinen luokka ekana vuonna. Piti myös tarkistaa vapaastivalittavat ja atto- aineet, joita mulla ei tietenkään ollut. No sainkin hyväksilukuun kaikki vapaastivalittavat ja attoakin olin jo kaksi käynyt; psykologian ja puhu rohkeasti kurssit, joten oli valittava pallopelit tai ruotsin tuki... No jälkimmäinen tietenkin, että olisi edes mahdollisuus siihin ykkösen arvosanaan!
Tuossa varmaan tärkeimpiä juttuja kaiken sälän keskeltä. Niin no joo, uuden luokan piti tietenkin esittäytyä mulle, kun opettaja oli tehnyt minun esittelyn jo puolestani, hahaa!
Seuraavaksi piti kehittää esittäytymis leikkejä, joita leikittäisiin taas kaikkien kolmen luokan kesken pihalla. Päivä meni yliajalle ja kerkisin vain yhden leikin olla, kun piti rientää junalle, koska Kevinin hakuajat oli jo ilmoitettu. Onneksi tuo koulu on tosi joustava, kaikelta kannalta.

Nyt on kaikki aika reilassa ja opettajakin käski olla stressaamatta niistä kursseista mitä mulla puuttuu, niitä katsellaan sitten myöhemmin ja saan suorittaa ne iltaisin aikuispuolen kanssa.

Kevin tuli taas onnessaan halaamaan minua, kun hain kotiin. Oli syönyt kuulemma tosi hyvin ja tosi paljon, pienen mielenosoituksen jälkeen hän myös nukahti puoleksitoistatunniksi. Hänellä on nyt oma nurkkapaikka, mistä ei pysty niin paljon kurkkia muita lapsia. Kaikki oli taas mennyt oikein hyvin.

Nyt mulla on suht luottavainen mieli, että kyllä me tästä kahdesta vuodesta selvitään hyvin! Vaikka alku järkyttikin kroppaa, kotiin tullessa oli tosi huono-olo, päätä särki, väsytti, nälkä.. Kyllä tämä tasoittuu, uskoisin.

6 kommenttia:

  1. Anonyymi16.8.14

    Missä koulussa opiskelitkaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyy tätä edeltävästä postauksesta, mutta laitan linkin
      http://parempiayhdes.blogspot.fi/2013/03/toivepostaus-opiskeluni-ammatti.html

      Poista
    2. Anonyymi17.8.14

      Heh siis piti kysyy että missäpäin toi koulu on?

      Poista
    3. Tuosta osoitteesta löytyy sekin tieto kyllä

      Poista
  2. Anonyymi17.8.14

    Eikö sinulle ole tärkeää, että lapsesi viettää aikaa isovanhempiensa kanssa? Minulle itselleni isovanhemmat olivat todella iso ja tärkeä osa lapsuutta sekä muutenkin elämää..olen saanut sellaisen kuvan, että kevin viettää aikaansa vain sinun perheesi kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On Kevin nähnyt toisiakin isovanhempiaan, mutta he itse eivät näin yhtenä esimerkkinä halunneet osallistua lapsenlapsensa syntymäpäiville. Ja olisihan se ihan mahtavaa, jos olisi kahdet ihanat isovanhemmat lapsella, mutta minä en täällä blogissa kaikkea avaa, joten älä tule minua syyttelemään. Siihin on selvä syy, miksi Kevin ei heitä usein näe ja näihin syihin minä en pysty vaikuttamaan, ikäväkyllä.

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥