1.8.2014

Vertailussa Ragdoll ja Bengali

Päätin kirjoitella vielä tälläistä pientä vertailua, vaikka olen molemmista roduista kirjoittanut erikseenkin; Bengali -Ditasta TÄÄLLÄ ja Ragdoll -Lolasta TÄÄLLÄ ja siitä, kuinka näiden kahden yhteiselämä alkoi, voi lukea TÄÄLTÄ


Käytös

Lola The ragdoll on ihan mielettömän kiltti! Ainoat tuhmuudet mitä tuo neiti harrastaa, on se, että se aina muka salaa hiipii ruokapöydälle nukkumaan - mutta onneksi ei tätä tee silloin jos siinä ollaan syömässä tai alkamassa syömään. Ja toinen on jalkojen näykkiminen, jos niissä yhtään haisee hiki.
Lola on oikeasti ihan hulluna hien hajuun! Mun veli kun tulee salirepun kanssa meille, menee Lola ihan sekaisin. Se pyörii kassin kimpussa ikuisuuden ja yrittää sukeltaa sisälle. Sama käy hikisille sukille. Kova kehräys vaan kuuluu. Lola on muutenkin kova kehräämään maukumaan.
Tuo tosiaan kehrää jo siitä, että sitä päin katsotaan ♥

Lola antaa leikata kynnetkin hirmu nätisti ja lääkketkin saa helposti annettua missä muodossa tahansa, vaikka siitä vähän vääntöä saakin käydä.
Rsäyjen pitäisi oppia hyvin valjaisiin ja ulkoiluun, mutta Lola ei siedä valjaita sitten yhtää! Ulkona kyllä tykkää olla, mutta valjaat päällä ei liiku mihinkään. Parvekkeella Lola viihtyy katsellen ikkunasta ulos.
Ollaan huomattu, että Lola kaipaisi enemmän asuintilaa, vaikkei tämä meidänkään asunto mikään pieni loossi ole, mutta silloin kun kissat on mukana mun äidillä, niin Lola on jotenkin paljon vapautuneempi. Vielä seurallisempi ja hirmu paljon leikkisämpi - hakee jopa itse leluja millä leikkiä, kotona ei juurikaan leluistaan kiinnostu.

Lola osaa nimensä ja tottelee myös kieltoja hyvin, ei tarvitse yleensä kuin napsauttaa sormia, läpsäyttää käsiä tai vähän komentaa niin Lola hilaa ahterinsa pois pöydältä.

Sitten taas
Bengalimme Dita keksii vaikka mitä millä saa mun hermot kiristymään.
Pissoja ei voi tehdä vieläkään astiaan, kaikki on kokeiltu feliway haihduttimesta -  astiaan kantamiseen, mutta ei. Kakat kyllä menee oikeaan osoitteeseen..
Vessapaperia ei voi jättää hetkeksikään näkyville tai se on täysin silputtu.
Sama koskee roskiksia.
Ovea raavitaan öisin, myös sohva on saanut osumaa aika tavalla. Matot on joka aamu kurtussa ja niitä saa suoristellä monta kertaa päivisinkin.
Juomakupista ei tietenkään voi vain juoda, vaan sitä vettä pitää läiskyttää seinille sekä lattialle ja mielellään myös kaverin päälle.

Kynsien leikkaukseen saatiin neiti tottumaan vasta 7kk iässä, sitä ennen oli eläinlääkärissäkin tarvittu neljä henkilöä tuohon operaatioon. Nykyään kynnet leikataan kahden aikuisen voimin niin, että Dita pidetään seisomassa takatassuillaan, pitämällä etutassujen alta kiinni, kyllähän se edelleen mekastaa ja yrittää purra sekä potkia, mutta ollaan kai jo niin totuttuja siihin!
Antibiootteja ei pysty antamaan, ei millään: tämä alkaa huutamaan, raapimaan, potkimaan, rimpuilee, puree ja lopulta kuola vaahtoaa ja kakkaa lentää.

Bengalinkin sanotaan tykkäävän valjaissa ulkoilusta ja niin tämä meidänkin yksilö on ihan innoissaan!
Dita ei oikein ymmärrä nimeään, kiellot ymmärtää, mutta ei usko niitä. Lolan sai oppimaan vesipullon avulla suihkimalla, mutta Ditalla tätä suihkupulloa pitää käyttää edelleen, kun mikään muu kielto ei tehoa.

 
Seurallisuus

Lola oli ennen Ditan tuloa oikea sylivaava, mutta kun Dita muuti meille, ei Lola anna edes oikein silittää itseään. Tämä johtuu tasan toisesta kissasta, koska jos otan Lolan yksin johonkin suljettuun huoneeseen, niin toinen on niin immarreltu, kehrää ja kiehnää minkä kerkiää. Kuitenkin aina, kun Lolan ottaa syliin, menee se veltoksi, eron huomaa parhaiten, kun käsittelee molempia kissoja, koska Dita on ihan eri tuntuinen - paljon jämäkämpi. Lolan kynsien leikkuukin on hauskaa, kun neiti valahtaa myttyyn minun kainaloon ja minä saksin äkkiä kynnet, asento näyttää niin pahalle, mutta eipä kai se ole kun se itse niin käy.

Jos vieraita tulee tai me tullaan kotiin, on Lola ensimmäisenä vastassa eteisessä.
Kaikessa puuhassa karvapallo on mukana, kunhan siihin ei erehdy koskemaan.
Ditan seuraan ei kovin usein itse hakeudu, mutta kun Dita tulee lähelle niin  ovat kyllä kaveruksia ja leikkivät ja nukkuvat yhdessä, niin ja tietenkin pesevät toisensa. Ruokailu ei onnistu kahdestaan, joten Lola antaa pienemmän syödä ensin.
Lola antaa Kevinin paijailla, vaikkei siitä juurikaan tykkää, poistuu sitten paikalta kun kykenee.

Dita ei viihdy sylissä, jos se otetaan, mutta on kuitenkin itse kovasti tulossa syliin, jos istuu vaikka sohvalla. Usein iltasella Dita käpertyy sohvalla viereeni nukkumaan ja kaipaa rapsutuksia.
Perheen tapahtumissa Dita ei ihan hirveästi ole, mutta auta armias, jos kyseessä on joku vesi juttu, niin sitten ollaan mukana salamana. Dita tykkää olla vettä valuvan kraanan alla, suihkussa, ammeessa, saunassa, mutta Lola taas kiertää kaiken veden mahdollisimman kaukaa.

Dita näyttää tykkäävän leikeistä Kevinin kanssa, varsinkin heidän oma hippa viihdyttää molempia, mutta Dita ottaa turhan tosissaan ja poika raasu onkin usein ihan täynnä vekkejä, Lola kun ei käytä taas missään tilanteessa ikinä kynsiään, niin Ditalla ne on joka tilanteessa esillä.

muuta
Kumpikaan ei tunnu kovin herkästi allergisoivalta, vaikka vaan Bengalista sanotaan että pystyy usein muuttamaan jopa allergia perheisiin, mutta meillä olleen kissoille allergiset ihmiset eivät ole saaneet mitään oireita.
Lolasta kuitenkin lähtee ihan tolkuton määrä karvaa, Ditasta en ole huomannut lähteneen yhtään.


Kummastakin rodusta pitäisi tulla keskivertoa isompi kisu, mutta kasvavat hitaasti, Bengali selkeästi paljon hitaammin, kuin räsy, toki räsyllä hämää ne karvatkin.

Räsyllä kun on pitkät karvat, niin jos vatsa menee jostain syystä sekaisin, on siinä kova homma vahtia, että kerkiää pestä peppukarvat ennenkuin toveri liiskaa ne kurat johonkin muualle.
Onneksi Lolalla ei ole ollut tätä pulmaa kuin kaksi kertaa, toinen oli stressistä kun oltiin viikko mun äidillä missä on kolme muuta kissaa ja toinen ripuli tuli kun Dita muutti meille ja kisujen bakteerit sekoittui.
Dita sitten taas on hyvin herkästi löysällä, kuulemma Bengaleille tyypillistä reagoida kaikkeen vatsalla.


Ragdollimme ja Bengalimme ovat siis hyvinkin juuri sellaisia, kuin niistä sanotaan, paitsi tuo Lolan etäisyys ei ole rodulle ominaista eikä se, että ei suostu valjaissa olla.
Myös Ditan pissaongelma on mysteeri.
Mielipiteeni on se, että Bengali on todella haastava kissa, joten sitä ei ehkä kannata ensimmäiseksi kissaksi hankkia, kun taas Ragdoll omalla kokemuksellani ja kuullun perusteella ont osi helppo opetettava ja muutenkin tosi helppo ja kiltti.

Minkä rotuisia kisuja teiltä löytyy? Onko kilttejä? Seurallisia?

Meillä on kiirettä pitänyt ja tänään varsinkin, kun on koko kämpän siivous ja pakkaamiset ja huomisten herkkujen väsääminen + kaikki muu pieni puuha.
YRITÄN päästä heti sunnuntai-iltana kirjoittamaan juhla -postauksen ja heti maanantaina Kevinin 2v. kehityksestä, kun on virallinen synttäripäivä!
instagramissa varmasti saa esimakua juhlistakin kuvien muodossa, meidät löytää nimimerkillä Petra_Jasmin
 

2 kommenttia:

  1. Anonyymi1.8.14

    Meillä on kotona neljä kissaa, 1 pyhä birma ja loput tavallisia maatiaskissoja, kaikki seurallisia paitsi yksi mun isän seurassa :D meillä sama juttu kun teidän ragdolilla että pitkät pitkät karvat:) onko teidän lola tosi helppo harjata turkkia ettei oo takkuja ja nauttiiki harjaamisesta? Meillä ei oo takkuja ja birma tykkää tosi paljo harjaamisesta :-) ihanaa kesää petra!!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho teillä on vilskettä! :)
      Juuu molemmat kisut tykkää harjaamisesta, joskin Ditassa ei paljo harjattavaa oo kun taas Lolan harjaa saa tyhjätä kokoaika :D ja Lolaa ei tarvii usein sen puolee ees harjailla kun ei oo takkuuntuva tuo turkki :)
      Kiitos samoin sinulle! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥