5.10.2014

Mahtava viikonloppu: vieraita ja HopLoppia!

Eilen äitini tuli taas tänne heti aamusta ja mentiin ensin kahdestaan kiertelemään kauppoja ja syömään Jumboon, kun oli Kevinin päiväuniaika.
Löydettiin Kevinille housuja ja villahaalari. Paitoja vielä tarvitsisi etsiä, pojalla on joku ihme kasvupyrähdys ja puolet vaatekaapin vaatteista jää vajaaksi jostain suunnasta..
Kevinin vaatteista tulossa esittelyä jossain vaiheessa.
Mulle löydettiin kahdet kengät.
Talvikengät olikin hankintalistalla, koska mulla on vain kahdet ja molemmat aika kulahtaneet jo.
Punaisista en oikein tiedä tykkäänkö, mutta olivat alennuksessa. Ne ei ole oikein minkään näköiset, mutta silti niissä tavallaan on joku juttu, hmm.. Mitäs mieltä te olette?



Ja äiti tietysti halusi taas ostaa jotain Kevinillekin, siis jotain mistä poika osaa ilahtua ja löydettiinkin leikkiruokaa -leipäsetti. On muuten hurjan käteviä, kun niissä on nykyään nuo tarrat, että pysyy toisissaan kiinni, ei vaan minun lapsuudessa ollut!

Tultiin meille Kevinin unien jälkeen ja voi sitä pienen miehen riemua!
Hetken päästä tuli myös veljeni pariksi tunniksi.
Kuuden aikaan taas lähdettiin saattamaan äitiäni ja Kevin oli otettava mukaan, kun Rasmus oli töissä.
Ensimmäistä kertaa poika taisi oikeasti tajuta, mitä se meinaa, kun joku lähtee ja suruhan siinä tuli.
Äiskä kun meni junaan, alkoi pieni mies itkeä ihan mahdottomasti, aina kun vilkaisi junaan päin niin itku yltyi. Kyllä oli kova työ pitää itse itsensä kasassa, eihän pieni olisi sitten mitenkään rauhoittunut jos minäkin olisin itkeny..
Suru onneksi väistyi kun kuului katusoittajien musisointia.

Onneksi vain vajaa pari viikkoa, kun nähdään taas



Ja tänään sitten sovittiin leikkitreffit HopLoppiin kaveri perheen kanssa, miehetkin tapasi ensimmäistä kertaa.
Pojat oli ihan innoissaan.
Kevin meni jo ihan tajutonta vauhtia ja olisi muuten pärjännytkin loistavasti ihan itsekseenkin siellä pienempien puolella, jos osaisi vaan puolustaa itseään.
Jouduin monta kertaa sanomaan isommille lapsille, että heidän pitää varoa pienempiä ja myös heidän täytyy odottaa omaa vuoroa ja ei, ketään ei saa töniä!
Joistain lapsista näki ihan selvästi, että käytöstavat on aivan vieras käsite.
Yksikin käveli ihan pokkana Kevinin yli sellaisessa tunnelissa, enkä minä päässyt edes väliin, kun iso lapsi lauma oli tunnelin molemmissa päädyissä..
Meno oli ihan hirveää, mutta kun siirryttiin isompien puolelle, olin järkyttynyt.


Mielestäni vieraallekin lapselle saa sanoa, jos ei niiden omat vanhemmat siihin kykene eivätkä lapset tajua yhtään miten voi toimia. Jos Kevin isompana hölmöilisi niin, etten ole paikalla, toivoisin että häntäkin komennetaan.
Suurin osa vanhemmista sielä pötkötteli sohvilla/tuoleilla tai joi kaikessa rauhassa kahvia eikä edes katsonut mitä ne omat kullanmurut touhuaa, raivostuttavaa!


Tilanteita joissa sanoin muille lapsille oli se, kun kaksi poikaa loikki tosi vaarallisesti yhden pomppulinna/liukumäki jutun kaiteilla ja kun Kevin tuli siihin, sanoi toinen, että voisiko vähän varoa. Totesin, että ei vaan heidän täytyy varoa pienempiä eikä siellä kaiteilla kuulu muutenkaan loikkia. Uskoivat kyllä.
Toinen oli kun mentiin tosi kapeita portaita ylös ja tyttö alkaa tuuppimaan mua persuksiin, kurkkasin taakse ja sanoin napakasti, että jokaisen täytyy odottaa vuoroaan - myös hänen.
Tai kun pari tyttöä yritti tunkea liukumäessä Kevinin eteen, huomautin, että siinä on poika ennen heitä menossa.

Kuitenkin muuten oli tosi kivaa ja Kevin tykkäsi kovasti ja viihtyi kolme tuntia siellä.


Jos te huomaatte, että jonkun muun lapsi käyttäytyy huonosti eikä hänen omat vanhemmat ole siinä/välitä - sanotteko asiasta itse lapsille?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥