14.10.2014

Opiskelu ja äitiys?

Koulun alun lähestyessä mietin hirveästi, miten kestän ikävää, kun oma rakas lapsi on toisten hoidettavana ja minä koulussa. Mietin myös, miten kerkiän tehdä kaiken: koulu tehtävät, kokeisiin lukemiset, kotityöt, kaverit, omat harrastukset ja ennenkaikkea huomioida tarpeeksi Keviniä.

Kun koulu alkoi, minulla oli paljon lyhyitä päiviä sekä kokonaan vapaita päiviä, koska sain esim. kaikki vapaasti valittavat aineet hyväksilukuun, samaten matematiikan.
Se helpotti tottakai.

Rytmi tasaantui äkkiä minulla sekä Kevinillä. Onneksi poika on niin sopeutuvainen, ettei tarhan aloituksessa ollut mitään ongelmaa ja näinollen minunkin oli helppo viedä poika hoitoon, kun tiesin, että hän todellakin viihtyy ja pärjää siellä.

Kummasti sitä on saanut aika hyvin kaikki asiat järjestymään ja ajan riittämään, kun on pakko. Välillä on vaan mietittävä asioiden tärkeysjärjestystä.
Esim.
Pitäisi imuroida, kirjoittaa postaus loppuun ja olisi kiva keritä nukkumaankin ajoissa. Yhtälö on mahdoton, mitä teen?
Onko aamulla aikainen herätys? -On
Onko kämppä todellakin imuroinnin tarpeessa? -On
- Sitten lukijoiden on vain ymmärrettävä, että aina ei ehdi.

Onko aamulla aikainen herätys? - On
Onko kämppä todellakin imuroinnin tarpeessa? - no eipä oikeastaan
- Sitten imurointi voi odottaa huomiseen ja kirjoitan sen tilalla sen postauksen ja ehdin ajoissa nukkumaankin.

Onko aamulla aikainen herätys? - Ei
No sitten voin viedä aikaa yöunista. Imuroin ensin ja sitten kirjoitan.

Jokainen varmaan tajusi, mitä haen takaa.

Aamuihin pitää varata tunti omiin aamutoimiin ja vähintään puolituntia Kevinille, vaikkei hän kotona syö edes aamupalaa, mutta hän kaipaa sitä halimista paljon enemmän, kun tietää olevan tarhapäivän erossa. Pojan hereille saaminenkin on nykyään paljon vaikeampaa, kun hän ei millään jaksaisi/haluaisi nousta. Jestas, että silloin tekisi mieli käpertyä itsekin takaisin lämpöisen peiton alle kuuntelemaan pienen tuhinaa...

Koulupäivät menee aika nopsaa, että ikävää ei kerkiä edes ajatella.
Kun tullaan kotiin, kaipaa Kevin tietysti taas sen oman halihetken ja niin minäkin tietysti. Halitaan hetki ja sitten ajasta riippuen, joko laitetaan leikit pystyyn tai sitten poika saa leikkiä itsekseen.
Neljältä olisi nimittäin oltava ruoka pöydässä, mutta välillä me ollaan kotona vasta 15.30 tai jopa 16.30, jolloin aikaa leikille ei siinä kohtaa vaan ole.
Kevin onneksi tykkää auttaa kovasti ja on sitten ruuan laitossakin mukana. Yleensä pyritään siihin, että ruoka on lämmitysvalmista, ettei nälkäisenä tarvitse alkaa väsäämään ja tuhrata aikaa siihin.
Seuraava ruoka tehdään valmiiksi joko niinä päivinä, kun kouluni loppuu aiemmin, tai sitten iltasella.
Ruuan jälkeen kerkiää vaikka imuroida nopsaan. Meillä kun on noita karvakasoja niin imuria täytyy edes pikaiseen näyttää ihan vähintään 3x/vk + yksi suursiivous viikonloppuisin.
Pyykit, tiskit ja kissojen ruokinnat menee jotenkin niin siinä kaiken ohella, ettei sitä edes tajua.

Ilta on sitten aikaa leikkiä. Jos mulla on läksyjä/kokeeseen lukua, niin Rasmus leikkii Kevinin kanssa sen aikaa. Omat jumppailut hoidan joko heti koulun jälkeen tai illalla, jolloin taas pojat leikkii kahdestaan, tämäkin riippuu tietysti aina siitä monelta olen päässyt koulusta.

Kavereita kerkiää nähdä satunnaisina vapaapäivinä, lyhyempinä päivinä - jos ei ole kotihommia tai kouluhommia ja viikonloppuisin.

Kaikki on siis saatu asettumaan paikoilleen ja yllättävän helposti vieläpä!
Moni varmaan miettii, onko tämä rankkaa?
Yksinkertaisesti voisin sanoa, että kaikkeen tottuu.
Nyt kun tähän on tottunut, ei tämä tunnu yhtään sen rankemmalta, kuin kotiäitiys, kun taas jos on vaikka viidenpäivän vapaat ja Kevinkin pois tarhasta, mietin monta kertaa - miten hitossa mä olen jaksanut tätä joka päivä?!?

Tietysti pitempinä koulupäivinä, jos siihin päälle on vielä hirveästi kotihommia, on väsyneempi, kuin niinä lyhyinä päivinä. Kolmena iltana on ollut normi koulun päälle vielä iltakoulukin ja silloin olen ollut kyllä aika rätti kotiin päästyäni. Onneksi näitä iltoja on enään yksi!
Mutta en mä tätä mitenkään vaikeaksi tai raskaaksi koe.

Onko siellä muita opiskelevia äitejä? Koetko äitiyden ja opiskelun yhdistämisen helpoksi vai vaikeksi?

2 kommenttia:

  1. Anonyymi14.10.14

    Ihania kuvia ;) <3 minun söpikset ! T. Iida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana kuvaaja ;)
      Luulin ettet ees lue tät blogii, paljastit ittes! ;D

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥