15.11.2014

Töissä & Kevinin kuulumiset

Kuulumisia ei ole taas tullut kirjoiteltua, koska en vain ole kertakaikkiaan kerennyt. Enkä jaksanut. Väsyttää ja stressaa.
Nyt on toinen viikko työjaksoa takana ja päällimäinen ajatus on ´´oih ja voih, haluun takas kouluuun!!`` Ihan oikeasti, töissä on tosi rankkaa!
Joku varmaan siellä miettii nyt, että niin totta tosiaan sellasta se elämä vaan on.
Mutta tälläiselle nuorelle ihmiselle, joka on ollut vain koulussa ja kotiäitinä ja parissa lyhyessä työharjoittelussa reippaasti yli kaksi vuotta sitten - töissä olo + kotona touhuava taapero työpäivän päätteeksi on yllättävän rankka yhdistelmä. Välillä tekis mieli itkeä.
Töissä olen seurakunnalla. En siksi, että haluaisin sinne tulevaisuudessa töihin, vaan siksi, että on vaan pakko koska se kuuluu koulutukseen. Yllättynyt olen siitä, että siellä on jopa ihan kivaa, vaikka ensin ajattelin että tulee olemaan tuskaset kuusi viikkoa kun päivästä toiseen joutuu kuunnella vaan raamatun kertomuksia ja rukoilemaan piirissä.
Eihän se nyt ole yhtään sellaista! Yhtään raamatun kertomusta en ole kuullut, rukoilukin tapahtuu vain kolmesti päivässä.
Tuolla kirkolla käy päiväkerho ma, ti, pe aamuisin (ryhnmään kuuluu 24 lasta, iältä 3-,4-, ja 5-vuotiaita), perhekerho torstai aamuisin (vanhemmat/hoitajat ja lapset yhdessä) ja iltapäiväkerho joka iltapäivä. Keskiviikko aamut on suunnittelu aikaa. Lisäksi toisissa tiloissa on tiistai aamuisin perhekahvila, mutta sitä toimintaa en ole vielä nähnyt, mutta sielläkin tulen olemaan. Lisäksi joudun ensiviikolla ja sitä seuraavalla seikkailla kolmessa muussakin paikassa, enkä yhtään tiedä löydänkö edes perille ja mitä niissä paikoissa teen, mutta pomo haluaa että nään tuota toimintaa mahdollisimman monipuolisesti.
Työjakson väliin mahtuu myös yksi iltakoulupäivä, joka on onneksi vihdoin viimeinen laatuaan ja saan sen päivän töistä vapaaksi, kun menen yhtenä sunnuntaina kirkon juhliin.

Haastavaa töissä on se, että kun on hirvittävä määrä lapsia ja eri ryhmiä, on lasten nimien oppiminen todella hidasta. Tarhassa olisin jo oppinut oman ryhmän lasten nimet, nyt osaan päiväkerhosta ehkä puolet nimistä jos oikein pinnistelee ja IP-kerholaisista ihan vaan muutaman.
Lisäksi IP-kerhossa on äärimmäisen haastavia lapsia, joka oli mulle alkuun aika shokki, mutta loistavasti olen onneksi pärjännyt.

Töissä olen klo 8.30-15.30 joka päivä, joten kotona olen neljän jälkeen. Sitten on ruokahommat, Kevinin huomioiminen, iltapesut ja nukkumaan. Hyvällä tuurilla saatan ehtiä imuroida eteisen jossain välissä tai laittaa pyykkejä koneeseen. Olen myös niin väsynyt, että nukahtelen bussiin kokoaika ja herään siihen, että meinaan tipahtaa penkiltä. Joten näin ollen blogin kirjoittamisesta ei ole tullut mitään ajanpuutteen takia ja siksi, että jos vaikka olisikin pieni hetki aikaa kirjoittaa, menee aivot ihan off-tilaan eikä tekstiä synny. Voi olla, että tämäkin teksti on ehkä hieman sekavaa..

Olen kuitenkin viihtynyt töissä ja oppinut paljon uutta. Edelleen kuitenkin se tarhatätinä olo tuntuu enemmän mun jutulta.


Kevin on edelleen viihtynyt ja pärjännyt tarhassa loistavasti. Jää joka aamu oikein iloisena ja on myös iloinen kun menen hakemaan eikä kuulemma päivisinkään itkeskele.
Yksi aamu oli ihana, kun olin vienyt jo Kevinin tarhaan ja kävelin ikkunoiden ohi itse bussipysäkille päin ja Kevin olikin ikkunoiden edessä leikkimässä ja tunnisti minut. Ajattelin, että nyt alkaa varmana huuto, mutta vielä mitä, rakas sieltä vaan lähetteli lentopusuja ja vilkutteli minulle. Kyllä sai olla ylpee reippaasta pojasta ♥

Tarhassa on täivaara ohi, ja me säästyttiin niiltä, joten ainakin nyt voisin vähän hehkuttaa TÄMÄN täikarkotteen puolesta.
Kevin haluaa nykyään kävellä kauppaan ihan itse ja jaksaakin tosi hyvin perille asti!
Käveleekin tosi rivakasti ja pitää kädestä kiinni koko matkan :')

Kevin loukkasi jalkansa viikonloppuna nimipäivillään kun riekkui ja on linkuttanut jalkaansa siitä asti. Ei kuitenkaan turvonnut yhtään, ei arasta jalkaa kun sitä pyörittelee ja painelee, hän pomppii, menee rappuset, juoksee, potkuttelee mopolla jne. muuten ihan normaalisti, mutta se toinen jalka on aika tönkkö.
Käytiin sitä lääkärillekkin näyttämässä eikä hänkään löytänyt siitä vikaa ja varuiksi otettiin röntgenetkin, mutta niissäkin kaikki kunnossa. Lääkäri sitten sanoi, että ei tarvitse mitään tehdä, että varmaan pian loppuu linkutus, varmaan vain joku lihas venähtänyt.
Olen toooosi malttamaton, haluaisin jo laittaa kaikki joulujutut,
mutta ehkä vielä hetken tyydyn parvekkeen kuuseen...

Kevinin puhe varmasti myöskin monia kiinnostaa, kun se on myöhässä.
Kieli tosiaan toimii nyt leikkauksen jäljiltä täydellisesti ja poika on oppinut myös ne kirjaimet nyt missä kieltä pitää nostaa (kuten L- ja N-kirjaimet).
Puhetta ei kuitenkaan edelleenkään tule. Ei edes niitä kahden sanan lauseita. Ei edes niitä sanoja tarpeeksi.
Kuitenkin tavuttaen onnistuu hirveän moni sana. On kyllä tosi hassua, että poika osaa sanoa esim. ´´pa-lo-au-to`` mutta ei ´´paloauto`` Sama homma, kuin se, että hän osaa sanoa ´´puuroa``  ja sanan ´´illalla``  mutta ei millään suostu sanomaan että ´´puuroa illalla``
Ja tosiaan sanoo joitain sanoa, kuten nuo edellemainitut normaalisti, mutta jotkut sanat pitää tavuttaa....
Joulukuun alussa tarhalle menee joku nainen, jonka ammattinimeä en nyt muista, mutta menee sinne tarkkailemaan tuota Kevinin kielellistä kehitystä, hän on siellä jo muuta ryhmää käynyt arvioimassa, mutta kun Kevin tarvitsee ´´tarkempaa huomiota``


Jos video ei tähän avaudu, niin tässä vielä osoite/linkki: https://www.youtube.com/watch?v=2kjLhm3fzFo&feature=youtu.be

Nyt ei mulla ole kyllä enempää kirjoitettavaa. Onneksi luonnoksissa on pari valmista ja pari melkein valmista postausta, niin saan viikollakin taas edes jotain julkaistua!
Kuvat on vähän huonoja ja aiheeseen liittymättömiä, kun en ole edes kuvailemaan ehtinyt...

4 kommenttia:

  1. Opiskeletko sä lastenohjaajaksi siis ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu :) lapsi- ja perhetyön perustutkinto

      Poista
  2. Anonyymi16.11.14

    Eikö teille koulussa ole opetettu, että ei ole enää tarhoja vaan päiväkoteja? Eikä siis tarhantätejäkään. Itse opiskelin lo:ksi 6 vuotta sitten ja silloin jo meille painotettiin, että on todella vanhanaikaista puhua tarhoista. Eläimet on tarhassa, lapset päiväkodissa. ;) Tsemppiä rankkaan jaksoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvä luoja mitä pilkunviilaamista.......
      Juu ei oo kielletty käyttämästä mitä nimitystä ite tahtoo, itseasiassa meillä ei ole tuhrattu yhtään hetkeä tollasen asian jauhamiseen :'D

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥