7.12.2014

Luukku 7: 5 asiaa, joita et tiennyt minusta & surun käsittelyä

Tämäkin on pyörinyt useissa blogeissa jo jonkin aikaa ja minunkin on pitänyt tämä toteuttaa, mutta en ole jaksanut miettiä näitä viittä asiaa tarpeeksi.
Tämä on nimittäin yllättävän vaikeaa!

1. sekoan, jos tiskikone täytetään väärin. Siihin on vain yksi oikea tapa, miten se kuuluu täyttää. Sama koskee pyykkien kuivumaan ripustamiseen ja siksi sitä ei kukaan muu saakkaan tehdä kuin minä.

2. Viimisenä nukkumaan käydessä on pakko käydä pissalla, muuten ei voi nukahtaa, koska pelkään, että sitten herään heti pissahätään.
Jos vaikka käyn vessassa ja erehdyn sen jälkeen vielä laittelemaan tavaroita paikoilleen, ruokkimaan kissoja tms. on mun pakko käydä uudelleen vessassa vaikkei pissattaisikaan.

3. En tosiaankaan tiedä mitä työtä oikeasti tahtoisin tehdä. Toisaalta ammatti, johon nyt opiskelen (lastenohjaaja) on aivan ihana, mutta todella raskas ja palkka on sieltä minne aurinko ei paista..

4. Olen kova putsaamaan nenääni. Häiritsee jos siellä tuntuu yhtään mitään. Niistämällä ei lähde tarpeeksi hyvin, joten kaivelen nenäni tyhjäksi/puhtaaksi pumpulipuikolla. Paitsi tietysti silloin jos on nuha niin saa niistää kokoaika nenäliinaan eikä pumpulipuikolla kaivelusta ole mitään hyötyä.

5. Yksi varpaani ei toimi kunnolla. Vasemman jalan ´´etuvarvas`` (siis se isoimman varpaan vieressä oleva) ei taivu niin alas kuin muut varpaat ja se johtuu siitä, että mulla pisti vuosia sitten ampiainen sen varpaan kohdille ja osui ilmeisesti hermoon. Silloin jalka turposi niin, ettei mitkään kengät mennyt jalkaan ja viaksi jäi sitten tuo..

Millaisia hassuja tapoja teillä on? Tai muita ominaisuuksia mitä monikaan ei tiedä?


Jouluna haluaisi ajatella ja tehdä vain iloisia asioita, aina siihen ei kuitenkaan pysty itse vaikuttamaan.
Olen aiemmin kertonut täällä, että mulla on ollut äärimmäisen rankka puolvuotinen ja kyllä se näköjään voi vaan pahentua!
Meille koittaa kurjin joulu ikinä, kun mieltä painaa hirvittävä suru.
Onneksi olen kirjoitellut suurimman osan luukuista valmiiksi tai ainakin melkein valmiiksi, koska ajatus on aivan jumissa. Tuntui silti tekopyhältä julkaista vain iloisia luukkuja, kun todellisuus on jotain ihan muuta.
Meille koittaa suuri menetys, tapahtuuko se nyt vai parin viikon päästä, sitä ei tiedetä, mutta se koittaa eikä sitä pysty enään estellä millään. Menetän läheisimmän serkkuni ja se tuntuu todella epäreilulle, hän on vielä niin nuorikin.

Miten käsittelen tätä surua?
Työnnän asian vaistomaisesti pois mielestäni. Välillä se sieltä yrittää hiipiä mieleen, mutta sitten työnään sen tarkoituksella pois mielestä pitämällä itseni kiireisenä - että ei olisi aikaa ajatella.
Siinä vaan käy niin, että kun esim. pääsee töistä eikä ole muuta kun omat ajatuksen, ei sitä itkua ja pahaa oloa pysty enää pidätellä ja se onkin kiva kun bussillinen ihmisiä toljottaa.
Toinen mitä käy, on se, että mielestä työntyy myös muistettavia asioita ja olenkin sekoillut kuluneen viikon aikana ihan urakalla. mm. sekottanut töissä lapsia keskenään, paljastanut Rasmukselle hänen joululahjan, heitellyt tiskejä roskiin ja pyykkejä pönttöön, kymmensormijärjestelmä ei toimi yhtään...
illat on pahimpia. hiljaista, pimeää, vain omat ajatukset ja se käsittelemätön suru. Aamulla peilistä katsoo hirviö, jolla silmät on punaiset ja silmäpussit roikuu tummina, ihokin näyttää jotenkin tosi huonolle.
Pitäisi puhua jollekkin, mutten uskalla, koska sitten se itku taas alkaa ja on ihan hallitsematon.
Pakko se on vaan jaksaa. Kohta on joululoma ja olen todella sen tarpeessa. Pääsen myös halaamaan muita rakkaita ihmisiä ja varmasti muistan jokaiselle kertoa, kuinka paljon heitä rakastan.
Muistakaa tekin osoittaa rakkauttanne läheisillenne, ikinä ei tiedä, milloin siihin ei enään ole mahdollisuutta.

Kaikesta huolimatta toivotan teille Hyvää 2.Adventtisunnuntaita!
Itse olen tänään töissä, kun on työpaikan 10v. juhla...  Kiinnostus on pyöreä nolla, jos rehellisiä ollaan.

Muistakaahan käydä jättämässä kysymyksiä TÄNNE
Ja osallistumassa arvontaan TÄÄLLÄ
Pahoittelut kokoaikasesta muistuttelusta, mutta herkästi menee jotain tärkeää ohi, kun uutta tulee joka päivä.

6 kommenttia:

  1. Anonyymi7.12.14

    Voimia teille.. :(

    VastaaPoista
  2. Voi ei, Ikävä kuulla Petra, että joudut menettämään läheisen. Nuo tilanteet on niin kamalia :( Kovasti voimia teille kaikille! <3

    VastaaPoista
  3. Anonyymi8.12.14

    Ihana kuva sinusta ja Kevinistä bannerissa ! :) ja kovasti voimia teille :(

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥