28.1.2015

Ensikertaa jäällä

Me käytiin viikonloppuna ekaa kertaa Kevinin kanssa luistelemassa.
Hän sai joululahjaksi kummiltansa ekat luistimensa ja ollaan siitä asti odotettu, että tulee pysyviä pakkasia, että tuohon meidän viereen tehdään ulkojää. Viikolla ei ole juurikaan aikaa päästä ulkoilemaan koko porukalla, joten nyt oli pakko käyttää tilaisuus hyödyksi viimein!


Kevin oli tietenkin ihan ihmeissään ja melkoista räpiköintiähän se oli. Luistimet lähti erisuuntiin tai ristiin ja pieni ei alkuun millään tajunnut, että jos vaan pysyis paikallaan jalat suorina niin olisi helpointa - kaikille.
Jos alla oleva video ei toimi, niin tässä osoite/linkki:
https://www.youtube.com/watch?v=ZPLL3smrDsc
 

Mutta eipä siinä kauaa mennyt, kun hän pysyi jo pieniä hetkiä pystyssä paikoillaan ilman tukea ja oppi nousemaan pystyyn luistintensa kanssa tukea vasten.
Hoksasi viimenään myös sen, että hän voi pitää jalkansa paikallaan ja antaa isin vaan työntää tai vetää perässään.


Heti seuraavana päivä uudelleen mentiin taas jäälle ja otettiin mukaan kävelykärri, ajatuksena, että Kevin voisi sitä vasten harjoitella tasapainoa ja liikkumista. No, ei mennyt ihan niin. Oli se niin jännittävä uusi juttu koko luistelu, että pientä pelotti olla ilman äidin tai isin tukea ja lopulta kun kaikki muut jäällä osasi ja hän ei, niin toveri päätti heittäytyä kinokseen ja kieltäytyi yrittämästä enään. Eihän siinä, ei voi pakottaa, toisella kertaa sitten taas yritetään!

Luistellessa yksi karu fakta vaan iski vasten kasvoja; ei me pärjätä enään tolla viime talven haalarilla.
Tähän asti on vielä kitkuteltu, kun hanskat valikoi mahdollisimman pitkällä varrella ja laittaa lahkeiden lenksut kenkien alle + vetelee niitä vähänväliä alemmas, mutta ei se ollut kivaa katsottavaa kun reppana luisteli sukat vilkkuen. Terien alle kun ei oikein voi lenkuja laittaa..

Niinpä tilasin Ticket to Heaven:lta uuden haalarin, kokoa 98 ja toivon, että se menisi vielä seuraavanakin talvena edes alkutalven. 104 olisi ollut paras vaihtoehto ottaa, mutta sitä kokoa ei ollut haluamassani haalarissa (ei tietenkään..). Siinä vaihtoehdot oli 98 ja 110 ja jälkimmäinen kuulemma on varmaan liian iso ja taatusti ainakin nyt! Uskon, että me pärjätään nippanappa tuolla ysikasilla ensitalvenakin, tai sitten lopputalvena taas ostan alennuksesta isomman. Mutta nyt meillä on tosiaan ollut viimetalven 86 (vaikka sisävaatteissakin siirryttiin jo yli puolivuotta sitten kokoon 92..) käytössä ja ihan alkuun (marras-joulukuussa) se tuntui siltä, että kyllä me varmaan just ja just pärjätään, mutta yhtäkkiä alkoikin raajat vilkkua.
Esittelen uuden haalarin, kunhan se meille kotiutuu ja saan sen kuvailtua käytössä.
Tämäkin valmis postaus mun piti julkaista päivä-kaks sitten, mutta rehellisesti; en ole kerennyt edes ajatella asiaa. Ihan mieletön stressi kaikesta ja kaikkea pitäisi muistaa ja hoitaa ja järjestellä ja tehdä ja sopia ja.... no, kaikki aikanaan, pitää yrittää pitää mieli avoimena ja ajatella, että kyllä kaikki järjestyy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥