17.1.2015

kavereita ja pulkkamäkeä

Taas on vaikka mitä sekalaisia kuulumisia kirjoiteltavana. Oikeastaan ihan kivakin tehdä aina näin n.viikon välein kuulumis postauksia niin on kerralla enemmän kerrottavaa ja sisältöä.
Kaipaatteko te useammin pieniä kuulumisia, vai onko kiva näin harvemmin ja kerralla enemmin?

Viimeksi viikko sitten kirjoittelin siitä, että stressaa mistä opettaja on hankkinut seuraavan työjakson paikan, joka on aamu- ja iltapäivä toimintaa. Kerroin myös, että maaliskuussa alkavan alle 3-vuotiaiden harkkapaikan sain hankittua 650 metrin päästä. No, ei tämä seuraavakaan kaukana ole. Vajaa 2km matkaa koululle eli parikymmentä minuuttia menee ja siitä on lyhyt matka iltapäiväkerhon tiloihin, josta takaisin kotiin on ihan himpun verran pidempi matka, kuin koululle.
Ei paha siis yhtään, paitsi silloin kun sää on yhtä hirveä, kuin esim. eilen. Kauheaa loskaa, liukasta ja hirveä myrsky ja räntää sataa.
Tuo on kyllä oikein kiva matka kävellä x2/pv, saa vähän aerobistakin liikuntaa päiviin, vaikka eipä tuo siinä mielessä todellakaan tarpeeksi ole, mutta olen niin tosi huono edelleenkin lähtemään erikseen lenkille, joten on tuo tyhjää parempi!
Muuten treenit kulkee hyvällä motivaatiolla ja lihaksissa tuntuu aina että perille on mennyt.


Kerroin viimeksi myös miten makuuhuoneen uudistus edistyy ja nyt on tilanne se, että sieltä puuttuu enään sängynpääty ja siihin tulevat koristeet. Pieniä paloja olen uudesta makkarista vilautellut instagramissa (nimimerkillä Petra_Jasmin löytyy!)
Ja tarkoitus olisi, että Rasmus alkaisi ensikuussa tekemään päätyä.

Valittelin myöskin sitä, että en ole jaksanut raahata kameraa mukana ulkoillessamme, mutta sunnuntaina vihdoin otin kameran tarkoituksella mukaan, kun lähdettiin pulkkailemaan!
Kevin oli taas ihan innoissaan ja oppi tekemään myös lumienkelin!



Eilen meillä oli virailemassa Niina ja Niklas pitkästä aikaa. Piti ihan tarkistaa viesteistä ja järkyttyä, että ollaan tosiaan nähty viimeksi ihan syyskuun lopulla! Ollaan toki kaksi kertaa yritetty tässä välissä, mutta aina kun ehdittiin sopia niin ensin tuli Kevin kipeäksi ja sitten Niina. Ei siis ihme, että Niklaskin oli mun silmiin ihan eri poika - niiiin erinäköinen kun viimeksi! Ja muutenkin hurjasti kasvanut, viimeksi hän pysyi vielä paikoillaan, mutta eipä pysy enään! Olin ihan hämilläni kun toveri kävi konttaamaan ja istumaan. Kyllä nuo vaan kasvaa ihan liian äkkiä! ♥



Kevin oli taas innoissaan, mutta myös äärimmäisen huomionkipeä.
Piti myös Niklasta hetken sylissä ja pussaili niskaa :') ♥

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥