27.2.2015

Kotiäitiys vs. kokopäivä opiskelu

Sain idean vertailla kotiäitinä oloa ja opiskelemassa oloa, kun olin viime viikon talvilomalla Kevinin kanssa ja tämä viikko mennyt kotona kipeää lapsosta hoivaten.
Kahden vuoden kotiäitiys kokemus ja puolen vuoden kokopäivä opiskelu kokemusta takana.

Kyllä mä voin rehellisesti sanoa, että kotiäitinä olo oli paljon mukavempaa ja rennompaa (tietty!), vaikka välillä tuntuikin, ettei enään yhtään jaksaisi ja kaipasi jotain muuta. Toki tähänkin tottuu eikä meillä ainakaan ole mahdollisuutta mun olla vaan kotiäitinä lapsen kouluikään asti, mutta kyllä tän jälkeen arvostaa enemmän sitä aikaa, jos joskus vielä olen lapsen/lapsien kanssa kotona.

Kotiäitiyden plussat
+ kiireettömyys --> aikaa tehdä päivän aikana mitä tahansa/ kaikkea mitä haluaa
+ pitkät yöunet (okei, tämä ei kaikkien lasten kanssa pidä paikkaansa..)
+ kiireettömästi nautittu aamupala (enkä tarkoita, ettäkö meillä ei kuuluisi lapsen puolesta hoputusta ja vikinää aamupalalla, mutta se ei haittaa, jos ei ole oikeasti kiire juurikin vaikka sinne kouluun)
+ saa olla itse ensimmäisenä näkemässä kaikki lapsen oppimat uudet jutut
+ koti pysyy siistinä, koska on aikaa siivota
+ parempaa ruokaa, kun ei tarvitse vaan miettiä mikä on mahdollisimman nopea tehdä iltasella
+ mammakavereita näkee useammin, kun ne ei rajoitu viikonloppuihin
+ rajaton aika lapsen kanssa
+ ei tarvi stressata kiepytymistä, koska vaikka lapsi sairastuisi, peruuntuisi vain ehkä joitain tapaamisia, mutta ei tarvi stressata että jää rästejä koulussa (tai hommia hoitamatta töissä). Vaan sitten vaan sairastellaan kotosalla kaikessa rauhassa.

Kotiäitiyden miinukset
- päivät voi tuntua kovin samanlaisilta, tylsiltä, pitkiltä
- pitää yrittää kehitellä jokapäivälle jotain kivaa viihdykettä lapselle, jos ei halua kuunnella turhautunutta kiukkua
- mies on helposti sitä mieltä, ettei hänen tarvitse kotona tehdä mitään koska hän on se joka käy töissä ja äiti vaan lorvii kaiket päivät.
- jos ei halua erakoitua, pitää itse nähdä vaivaa sen eteen, että elämä pysyy sosiaalisena. (en pidä tätä vaivan näköä miinuksena, vaan juurikin sitä uhkaa erakoitumiselle)




Opiskelun plussat
+ valmistuu ammattiin --> voi saada töitä --> paras rahallinen tilanne
+ enemmän sosiaalista elämää
+ koulussa on ihan kivaa ja kiva oppia uusia asioita
+ ainakin lapsella on päivisin paljon ikäistään seuraa ja kaikkea puuhaa


Opiskelun miinukset
- lapsi hoidossa vierailla ihmisillä ja lisäksi se maksaa
- joutuu kysellä hoitajilta oman lapsensa päivästä ja usein vastaukset on aika ympäripyöreitä
- huono omatunto liian vähälle jääneestä yhteisestä ajasta lapsen kanssa
- työharjottelu jaksot; ´´kivaa`` tehdä töitä niskalimassa ilman palkkaa, lisäksi joutuu aina venkslaamaan lapsen hoitoaikojen kanssa
- tajuttoman huonot tuet (kotihoidontuki parempi kuin opintotuki - ja itse en siis nosta lainaa, koska en halua taas sitten sitä maksella pois kun vihdoin saa palkkaa...) jokasen sentin saa venyttää
- ei ehdi tehdä oikein mitään kun suurinosa päivää on tullut istuttua koulussa/oltu töissä = kämppä on kuin kaatopaikka, ruoka on vaan mahdollisimman pikaisesti toeutettua, TV-ohjelmien seuraamisesta voi vaan haaveilla, blogi jää taka-alalle, omat harrastukset on taitolaji ujuttaa mahtumaan päivään jne.
- päivänpäätteeksi niin väsynyt, ettei edes jaksaisi tehdä mitään vaikka jotain ehtisikin
- hirvittävä stressi ja kiireen tunne kokoaika
- aamut ehkä hirveimpiä, kun pieni kullanmuru haluaisi halia ja lorvia, mutta on kiire kiire kiire, jos ei halua lähtä kouluun/töihin hiukset takussa, naama laittamatta ja nälkäisenä. Kaikelle on siis tiukka aikaraja. Ja kun vihdoin pääsee ulos ovesta - on kamalaa jättää se muruliini taas hoitoon, vaikka tietää että hänellä on siellä ihan kivaa.
- Jos lapsi sairastuu, pitää hänen kanssa jäädä kotiin. Koulussa jää hommissa jälkeen, joutuu tehdä korvaavia tehtäviä ja stressi senkun kasvaa. Kamalimpia on työharjoittelu jaksot, joista ei saisi olla kuin kolme päivää pois sairauden takia, mutta minkäs teet jos lapsi vaan on kipee eikä muuta hoitajaa järjesty. No, pahimmassa tapauksessa saakin sitten uusia koko työjakson.
Lisäksi saa metsästää niitä hemmetin saikkupapereita todisteeksi kotona ololle.


Sellaisia ajatuksia mulla nyt päällimmäisenä tuli mieleen, ja varmaan heti kun tämän julkaisen, putkahtelee mieleen vielä lisättävää, mutta mennään nyt näillä!

Oletteko te enemmän kotiäiti matskua vai kaipaatteko elämää kodin ulkopuolella?
Oletteko samaa mieltä kanssani listaamistani kohdista? Puuttuuko sieltä mielestänne jotain?

25.2.2015

kolmas puheterapia käynti - ei toteutunutkaan

Ensimmäinen puheterapia käynti sekä pohjustus koko asialle löytyy TÄÄLTÄ
ja toinen käynti on luettavissa TÄÄLLÄ

Oltiin kotitehtävänä ruksiteltu paksu nivaska mitä äänteitä ja sanoja kevin ymmärtää/ymmärtää ja sanoo, mitä eleitä käyttää ja kuinka usein, mitä leikkejä leikkii, miten osaa tehdä jotain perus juttuja, miten jäljittelee aikuisten toimintoja, ja korvaako jonkin esineen tarkoitusta toisella esineellä.

Lisäksi Kevin oli näiden käyntien välillä vilkastunut yhdistelemään sanoja mm.
´´lisää ruokaa``
´´lisää vettä``
´´anna vettä``
´´tänään kauppaa``
´´kiitoo mummo`` jne.

Myös ensimmäiset kolmen sanan lauseet tuli vihdoin: ´´lisää tätä ruokaa`` ja ´´tuo ok auko!``= tuolla on auto/tuo on auto
sekä tietysti liuta uusia sanoja.

Tällä kertaa ei kuitenkaan päästykkään tapaamiseen asti.
Mentiin eilen käymään lääkärissä korvatulehduksen jälkitarkastuksessa ja ylläri pylläri se olikin uusiutunut! Lääkäri sanoi, että se ei ole pitkään ollut, että ihan vasta tulehtuneen näköinen korva ja tosiaan ymmärsin, että se tulehdus olisi nyt vain toisessa korvassa.
Taas uudet antibiotit päälle ja tällä kertaa vahvempaa/eri antibiottia kuin viimeksi, mutta koska Kevinin maha on ihan mielettömän herkkä kaikelle niin jos menee ihan mahdottomaksi ripuloinniksi niin pitää soittaa lääkäriin ja miettivät sitten mitä tehdään, mutta toivotaan, että saataisiin tällä mentyä kuuri loppuun.

Niin, ei siinä tietenkään voinut vielä olla kaikki.
Kevin kävi normaalisti illalla nukkumaan, kunnes kymmeneltä alkoi kuulua todella oudon kuuloista yskintää. Menin katsomaan ja Kevin oli ihan paniikissa, ihan kuin ei saisi kunnolla henkeä yskiessään. Olin jo soittamassa hätänumeroon, mutta yskintä loppui ja hengitys jatkui normaalisti, joten jäin seurailemaan. Yskä kuullosti sellaiselle kumealle koiran haukuntaa muistuttavalle köhinälle ja hengitys vinkui ja rohisi. Yskäpuuskien välissä hengitys oli normaalia, mutta rohisevaa/raskasta.
Koska yskä puuskia tuli paljon, soitin kuitenkin päivystävään lääkäriin ja kerroin oireet. Sieltä sanottiin, että tietojen perusteella kuullostaisi ihan kurkunpään tulehdukselta, johon ei ole lääkitystä eikä se ole vaarallinen vaikka pahalta kuullostaakin. Mutta jos hengitys olisi mennyt vaikeaksi, olisi pitänyt lähteä hakemaan avaavaa lääkettä. Onneksi Kevinin yskiminen sitten klo 00-1 välillä rauhoittui ja otettiin poika meidän viereen nukkumaan ja päästiin itsekin ummistamaan silmämme vihdoin.
Kyllä säikäytti!

Tänään aamulla ei ruoka maistunut ja kaikkia väsytti hirveästi. Se vähäinen määrä aamupalaa mitä saatiin Kevinille menemään tulikin piakkoin ylös yskäpuuskan ja liman saattelemana. Kevin oli niin ressukka, että päätettiin, ettei voida lähteä puheterapiaan. Annoin lääkettä ja ei aikaakaan kun Kevin oli taas pirteä reipas lapsukainen. Olisi pitänyt antaa se lääke aiemmin niin oltaisiin hyvin voitu käydä terapiassa..
Edelleen kuitenkin on niin kipeä, ettei ilman lääkettä tule mistään mitään ja nukkuminen on tosi vaikeaa, vaikka kovasti väsyttää, lämpöäkin vähän on, joten kotona taidetaan loppu viikko olla..

Soitin puheterapeutille ja kerroin tilanteen. Hän sanoi jäävänsä ensikuun lopulla saikulle, mutta saatiin onneksi yksi aika vielä sovittua ennen sitä. Kerroin myös uusimmat kuulumiset ja hän sanoi, että ei hän ole ollutkaan huolissaan etteikö puhe alkaisi löytyä kun sanoja on niin pitkä liuta, mutta hän haluaa nähdä, sillä häntä mietityttää Kevinin ymmärrys puoli.
Itse taas olen enemmänkin sitä mieltä, että kyllä poika kaiken ymmärtää, mutta häntä ei vaan jaksa kiinnostaa/ei jaksa keskittyä esim. antaa käskettyjä leluja.
Rasmus kävi työmatkalla vielä viemässä sen kaavakkeen terapeutille, että hän ehtii sen lukea ja arvioida ennen seuraavaa tapaamista, joka on muuten 19.3.

Voi kun mun käy sääliksi tuota pientä potilasta. Onneksi hänen uudet pipot tuli tänään ja piristivät edes vähän ♥

Huomenna aika poliisille uusimaan ajokorttia, toivottavasti löydän perille, kun ei täällä ole vielä tullut tarvetta kyseiselle laitokselle..




22.2.2015

LOMAviikko

Olipa mukava lomaviikko, vaikka ei mihkään reissuun lähdettykkään.

Maanantaina nukuttiin pitkään, syötiin herkullinen aamupala, leikittiin, jätettiin (Kevinin tahdosta) päikkärit välistä ja mentiin Jennille ja Vilille leikkimään/kahvittelemaan.
Illasta jätkä olikin tosi väsynyt, kun ei ollut nukkunut, mutta selvittiin kuitenkin ilman suurempia kiukkuja ja nukahtipa ainakin nopsaa yöunille ja vielä etuajassa!


Tiistaina nukuttiin taas melko pitkään, leikittiin ja ennen päikkäreitä päätettiin lähteä kahdestaan kauppaan ilman rattaita. Kevin käveli molempiin suuntiin tosi reippaasti omin pikku jaloin ja kaupastakin suoriuduttiin -ihme kyllä, loistavasti! Käytiin ostamassa pullatarpeita ja vähän spessumpaa välipalaa (mulle) haha.
Kauppa lenkin jälkeen jätkä jakso juuri ja juuri syödä ja paineli sen jälkeen mukisematta nukkumaan ja nukkuikin melkein kaksi tuntia. Sillä välin sain todella rentoutua: katselin gossip Girliä ja söin välipalaksi täytettyjä croisantteja ja mun lemppari jugurttia: valio sileä mansikka. Kahvia unohtamatta ja olipa siellä seassa ihanaa leipäjuustoakin, nam!


Unien jälkeen tehtiin pullataikina ja ruoka.
Ja ruuan jälkeen tietty saatiin jälkkäriksi uunituoreita laskiaispullia, vaikkakin ulkonäkö oli melkoinen, sillä unohdin voidella ne ennen uuniin laittoa..


Keskiviikkona tehtiin suursiivo aamupäivästä, jonka jälkeen taisteltiin päikkäreille käymisestä, jonka minä lopulta hävisin. Illasta olikin taas niin kiukkunen ja väsynyt jätkä että..
Kristakin kävi kahvilla päivällä ja ilta meni tehdessä makuuhuoneeseen uusia tauluja.

Torstaina käytiin taas kaupassa ennen unia siinä toivossa, että päikkärit maistuisi paremmin, mutta saatiinkin silti taistella taas puolitoistatuntia, kunnes Kevin vihdoin nukahti tunniksi. Sitten heti tulikin Niina ja Niklas kyläilemään ja olikin koko päivän. Oli hurjan kiva jutella kaikesta mahdollisesta ja Niklaskin oli taas kasavanu ja kehittynyt hurjasti viime näkemästä ♥
Pistettiin myös kehitteille tyttöjen ilta/mun synttärien juhlinta enskuulle.


Perjantaina käppäiltiin ennen unia postiin hakemaan Kevinin vaatepakettia, isomman koon sisävaatteita valmiiksi jemmaan, joita aina ostelen kun jotain kivaa sattuu eteen. Samalla kipaistiin kahvin kanssa herkuteltavaksi pipareita ja pysähdyttiin leikkimään. Se oli tosin virhe ilman kuravaatteita!
Päikkärien jälkeen kerettiin vielä nähdä uudelleen Jenniä ja Viliä, vuorostaan meillä, kun vaava majailee yhä masussa.
Ja illasta Rasmus toi toisen vaatepaketin, joka oli jostain syystä lähetetty ihan vika paikkaan enkä siksi saanut sitä itse haettua. Sieltä paljastu pojan uusi välikausihaalari, jonka esittelen myöhemmin.



Sain myöskin järkyttyä pahemman kerran, kun facebookissa hypäsi etusivulle Antti Tuiskun uusin musavideo.
Joskus muutama vuosi sitten tykkäsin kovasti ja ei mun korvani kärsi vieläkään aiemmasta tuotannosta, mutta tuo uusi video/biisi aiheutti suurta myötähäpeää ja juuri sen kuuluisan ´´mitä vittua mä just näin/kuulin`` -fiiliksen. Veti aika sanattomaksi kyllä..
Ei, en mä kestä :'D

Nyt viikonloppuna ollaan enimmäkseen vaan öllötelty, katsottu vilmejä, leikitty, siivottu ja valmistauduttu henkisesti huomiseen.. Kolmen viikon rutistus edessä, huhhuh! Onneksi tuo kolmeviikkoinen loppu työjakso lopetellaan synttäri fiiliksiin, sitä odotellen ehkä jotenkin jaksaa!
Ja olen mä nyt vähän kehitellyt itselleni puuhaa töihin, ettei tarvi ihan koko aikaa istuskella.

Hyvää sunnuntain jatkoa!
Ensiviikolla meillä on jo kolmas puheterapia käynti, josta mä YRITÄN kirjoitella heti.
Eilen muuten tuli ensimmäinen kolmen sanan lause!! ´´lisää tätä ruokaa`` Kyllä se siitä vielä lähtee!

17.2.2015

Ammatilliset tutkinnonosat (kouluikäiset)

Taas kertauksena, semmoinen melko suppea mutta kuitenkin jotain infoa antava kirjoitus ensimmäisestä opiskeluvuodesta ja opinnoistani yleensä, löytyy TÄÄLTÄ
ja tuoreempi kirjoitus Ammattitaitoa täydentävistä tutkinnon osista, sekä ensimmäisen ja toisen lukuvuoden vapaasti valittavista & atto-valinnaisesta löytyy TÄÄLTÄ
Ja seurakuntajaksosta jutut löytyvät TÄÄLTÄ

Nyt vuorossa siis Ammatillisia tutkinnon osia

Leiri- ja retkitoiminta
Tämän suoritin aikuispuolen opiskelijhoiden kanssa heti lukuvuoden alussa, koska oma uusi luokkani oli käynyt tämän kurssin jo ensimmäisenä opintovuotena. He olivat olleet koko viikonlopun metsässä, ilmeisesti ihan lasten kanssa ja tehneet erilaisia tehtäviä. Mikäli olen oikein ymmärtänyt.
Itse olin vain 8tuntia kampuksella yhtenä lauantaina.
Meillä piti olla mukana omat eväät ja ulkoiluvarusteet.

Ensimmäisenä käytiin sisätiloissa läpi päivän ohjelma, jonka jälkeen mentiin järvenrannalle nuotion ääreen juomaan pannukahvia.
Ja siitä siirryttiin kantamaan kasa teltta tarpeita.
Tehtävänä oli olla kahdessa joukkueessa ja rakentaa annetuilla ohjeilla puolijoukkueteltta. Onneksi meidän joukkueessa oli kaksi miestä, sillä mulla ei ainakaan ollut aavistustakaan mihin mikäkin putki piti tunkea!
Teltan kasaamisen jälkeen piti tehdä työhön liittyvä laulu tai runo.
Ja kun molemmat joukkueet oli valmiita, piti teltat tietysti myös purkaa, pakata ja viedä paikoilleen.

Tuo olikin se mielenkiintoisin osuus, koska loppupäivä meni miettien turvallisuus asioita, jotka tulisi ihan aivoja käyttämällä tajuta ja juteltiin kaikkea leireilyyn ja turvallisuuteen liittyviä juttuja ja käytiin myös lenkillä.
Lopuksi vielä tehtiin ryhmissä oma leiri suunnitelma annetulle kohderyhmälle.

Tästä en saa numeroa, ainoastaan suoritusmerkinnän.



Sitten tuli vielä yllärinä, että mun pitää suorittaa myös leiri näyttö, jonka suoritan seuraavan kesäloman aikana.

Seuraavaksi ne aineet, mitä meillä oli seurakuntajakson jälkeen, ennen tätä työjaksoa, joka on aamu- ja iltapäivätoimintaa. Eli nämä kaikki aineet oli kuukauden aikana:

Kädentaidot
Nimen mukaisesti tehtiin käsitöitä, mitä voi 1.-2.luokkalaisten lasten kanssa tehdä.
Tehtiin sellainen kortin painanta ja savitöitä. Muuta ei ehditty, koska toisena pitkänä päivänä opettaja oli kipeänä ja viimisestä päivästä en tiedä, koska olin itse kipeä ja siellä oli joku sijaisena.

Draamakasvatus 3-kurssi
Tästä oli kaksi ekaa kurssia ekana vuotena ja nyt kolmos kurssi.
Meille pidettiin ensin prosessi draama pikku suden tarinasta ja sen jälkeen opetettiin kuinka prosessi draamaa tehdään ja meidän piti pienryhmissä tehdä omat prosessi draamat laulusta päivänsäde ja menninkäinen.
Sitten kerrottiin muulle luokalle ryhmissä siitä mitä oltiin saatu aikaisiksi ja vedettiin yksi osio käytännössä muille.

Kouluikäisen aamu- ja iltapäivä toiminnan ohjaus
Paljon teoriaa.. Säännökisä, lakeja, sisältöä...
Suunniteltiin ryhmissä mahdollisimman monipuolinen viikko-ohjelma IP-kerhoon, jossa yritettiin ottaa mukaan mahdollisimman paljon eri sisältöä (liikuntaa, kuvallista ilmaisua, musiikkia, mediakasvatusta ymymym.)

Aamu- ja iltapäivätoiminta seurakunnassa
Ensin meidän piti miettiä, miten kristillinen kasvatus ja eettisyys näkyi viime harkkapaikassamme. Sitten piti tehdä parin kanssa taas joku tuokio, jossa on kristillistä kasvatusta tai jokin eettinen näkökulma.
Tämä ja ylläoleva kurssi oli aika saman kaltaisia, mutta tässä oli myös koe. Tai voiko sitä kokeeksi sanoa.. Kolmen hengen ryhmissä piti materiaalia apuna käyttäen tehdä laaja kirjoitus Iltapäiväkerhon toiminnasta ja kehitellä siihin oma toimintasuunnitelma yms.

Kouluikäisen liikuntakasvatus
Tunnit aikapitkälle yhtä tyhjän kanssa jos rehellisiä ollaan. Eipä juuri mitään tehty, paria samaa leikkiä saatiin leikkiä kun vinguttiin hetki sitä, kun pitää vaan istua.
Suunniteltiin sentään liikuntatuokio lähikoulun 1.- ja 2. luokkalaisille/IP-kerholaisille, me siis järjestettiin koko hässäkkä luokan kanssa ja lapset tulivat sinne ja me ohjattiin. Heidän omat ohjaajat/opettaja ja meidän opettaja vaan istui juoruilemassa penkillä.
Lopuksi piti tehdä itsearviointi kurssista.

Tästä tuli jo numerot ja sain kolmosen.

Mediakasvatus
Ulkopuolinen kouluttaja tuli kertomaan mitä mediakasvatus edes on.
Keskusteltiin miten media on muuttunut meidän lapsuusajasta tähän päivään, mitä mieltä ollaan mediasuojelusta, miten itse käytetään mediaa jne.
Tehtiin myös yhdelle ala-asteelle mediatuokio, jossa oli mm. media-alias, media jana, valograffitteja, stop motion animaation tekoa... yhdeksän rastia, joilla lapset kiersivät ja meidän luokka oli jaettu ryhmiin ja kukin ryhmä ohjasi yhtä pistettä.
Lopuksi oli vielä koe, mutta jouduin juuri silloin olla kipeän Kevinin kanssa kotona, joten teen kokeen opintoglubilla heti työjakson jälkeen.

Muista kursseista, paitsi liikuntakasvatuksesta, ei ole vielä tullut numeroita, niissä tuppaa aina kestämään...
Nyt meillä on tosiaan 5vk (joista yksi (tämä) viikko on talvilomaa) taas työjaksoa. Ollaan aamupäivät ala-asteella auttamassa opettajaa ja klo 12--> ollaan iltapäiväkerhossa.
Olenkin tuosta jo viime lauantaina vähän kirjoittanut ja kirjoitan kyllä lopuksi taas koosteen koko työjaksosta.





14.2.2015

Ystävänpäivä 2015 & viikon kuulumisia

Hyvää ystävänpäivää kaikille ♥

Mulla kerkesi olla yksi työviikko ja eilen alkoikin viikon loma.
Uudesta työpaikasta ei ole mitään kirjoitettavaa, koska siellä ei hirveämmin tekemistä ole enkä voi sanoa että siellä olisi mitenkään kivaa. Tykkään jos on paljon tekemistä ja saa kehitellä kaikkea puuhaa lapsille, mutta tuolla ei oikein ole mistä kehittää ja ohjaajien päivän tekemiset on väliplan teko - joka päivä sama välipala jonka laittoon menee max. 15min. ja sitten se isketään pöytään, josta lapset käy itse ottamassa - tai sitten ei.. Sitten yksi ohjaaja käy hakemassa lapsia kouluilta, mutta olen päässyt hakureissulle mukaan vain kaksi kertaa. Ja kolmas homma on puolentunnin liikuntatuokio. Muuten istuskellaan/käppäillään ja valvotaan lapsien riehumista, tai välillä lapset pyytää mukaan esim. pelaamaan sulkapalloa.
Joten, ei kovin tapahtuma rikkaita päiviä ole = ei kirjoitettavaa.
Muut ohjaajat sentään on kivoja.

Aamupäivät koulussa ekaluokkalaisten kanssa on kivoja, koska siellä on puuhaa. Autan lapsia tehtävissä, autan opettajaa mm. valvomalla lapsia kun hän käy jossain, siirtymätilanteissa ohjaan lapsia, setvin lasten riitoja ja lisäksi kaikkea pientä puuhaa kuten taideteosten vaihtoa seinälle tai pulpettien järjestelyä.

Päivät siis menee ihmetellen miten aika voi kulua niin hitaasti ja illalla kotona aika taas kuluu ihan liian nopeaa. En ole ehtinyt kirjoittamaan ja treenitkin on useimmiten jäänyt ajanpuutteen vuoksi, koska tärkeimpänä on kuitenkin huomioida Keviniä ja hoitaa kotihommat.


Ostin muuten Kevinille maatila-aiheisen kuva loton, kun puheterapeutti suositteli, ja se menikin tosi hyvin! Käytiin ensin jokainen lauta yksi kerrallaan läpi, annoin yhden kortin kerrallaan ja nimettiin mitä kuvassa on ja sitten poika laittoi sen paikoilleen. Näin käytiin kaikki neljä lautaa, mutta Kevin ei halunnut lopettaa, joten sitten vielä pelattiin sitä kahdestaan etsien kumman laudassa kortin kuva on.
Tosi hyvin onnistui ja pitkään jaksoi sen kanssa touhuta!



Ensiviikolle on sovittuna pari mamma tapaamista ja jännätään synnyttääkö kaveri sopivasti mun loman aikana, että saan otettua Vilin siksi aikaa hoitoon. Toinen kaveri synnyttikin tällä viikolla mielettömän suloisen pojan ♥

Mutta tänäänhän on tuo ystävänpäivä ja me aloitettiin se ihanalla aamupalalla, jonka Rasmus teki. Lisäksi sain eilen tulppaaneja ja Rasmus sai taulun ja suklaata.
Kasattiin Kevinin kanssa palapeliä ja katseltiin telkkaria.




Ruuaksi päätettiin tilata pitkästä aikaa. Rasmus otti pitsan ja mulle ja Kevinille kanatikkuja, ranskalaisia, salaattia ja mozzarellatikkuja, kyllä oli muuten hyvää!



Äsken käytiin vielä saunassa, mutta muuten me vaan lorvittiin koko päivä; laulettiin, luettiin, katseltiin vilmejä ja höpsöiltiin ♥
Sain mä myöskin opinnäytetyön aloitettua ja keksin pari liikuntajuttua iltapäiväkerhon lapsille olympialais kisoihin ja näyttöviikolleni.

11.2.2015

Uusi talvihaalari

Lupasin esitellä Kevinin uuden talvihaalarin, joten tässä se nyt tulee:
Ticket To Heaven:in ´´Klassinen laadukas raidallinen talvihaalari - Baggie``  koossa 98.
´´Laadukas raidallinen talven haalari. Se on valmistettu täysin veden- ja tuulenpitävästä materialista, haalari on hengittävä ja erittäin kestävä. Yksinkertainen kaunis muotoilu, teipatut saumat. Extra leveys helpottaa tämän suloisen ja käytännöllisen haalarin pukemista ja riisumista. Mukava haalari antaa leikkivälle lapselle liikkumavapauden. ``


Haluan aina, että ulkovaatteet eivät ole tylsiä, esim. yksivärisiä, synkän värisiä vaan niissä pitää olla 'joku juttu'. Lisäksi haluan tietysti, että se vaate on käytännöllinen ja kestävä. Karvareunus hupussa on mulle myöskin aika ehdoton, koska karvaton huppu näyttää minun silmään tönköltä.

Tickettiä meillä on ollut ennenkin, joten tiesin, että laadultaan pitäisi olla hyvä ja kestävä.
Käytännöllisyys tulee siinä, että se on nimenomaan haalari ja hyvän mallinen. On meillä myös henkseli housut + takki, mutta ulkona rymytessä tykkään ennemmin laittaa haalarin ja kauppareissuille sitten se takki.
Karvahuppu löytyy sekä säädettävät kengän alle laitettavat kumilenksut. Pari taskuakin aarteille on.
Myöskin hupussa on päällä tarra, jolla huppua saa ikäänkuin pienennettyä, jos tuppaa valumaan silmille.
Kuviointiin rakastuin heti. Olen aina tykännyt paljon eläinkuiseista, kunhan sitä ei ole liikaa (esim. kaikki vaatteet, kaikissa asusteissa jne.)
Tuohon seepraan kun yhdisti kirkkaan siniset kuomat, hanskat ja hatun niin olen kyllä hurjan tyytyväinen. Nimenomaan kirkkaat värit tuon kanssa on hyvä, tai menisi taas liian synkäksi omaan makuuni, jos olisi asusteet vaikka harmaata tai ruskeaa tai mustaa..
Sitten taas Kevinillä on toisina talvivaatteina kirkkaan oranssi takki ja mustat housut, joihin nuo siniset ei ihan oikein sovi, joten niiden kanssa on tumman harmaat kuomat, ruskeat hanskat ja hattu.


Seuraavaksi aletaankin miettimään ja katselemaan pikkuhiljaa sitä oikeaa välikausihaalaria!
Takki ja housut taas jo löytyy, mutta molemmat haalarit jäi tässä talven aikana pieniksi.

Mitäs te tykkäätte Kevinin uudesta talviasustuksesta?
Onko Ticket teidän mielestä hyvä?

8.2.2015

Erilaisempi - kivempi viikonloppu!

Kulunut viikko meni vähän pepulleen sairastelujen takia. Kevin joutui olemaan pois tarhasta ma ja ti, koska korvatulehdukseen määrätyn antibiotin takia vatsa oli löysällä. Kun Kevin kuitenkin oli ihan normaali muuten ja syy vatsan löysyyteen oli selkeä, vein hänet keskiviikkona tarhaan ja sanoin ettei tälläisin perustein kukaan pysty olla pois töistä/koulusta.
Niin, kerkesin sitten olla sen keskiviikon koulussa, kunnes jäin torstaiksi ja perjantaiksi itseni takia kotiin. Onneksi torstain tunnit olikin peruttu, joten vain perjantai jäi. Ärsyttää.
Kävin siis heti torstai aamusta lääkärissä angiina epäilyksen takia, mulla oli ollut jo monta päivää jumalaton päänsärky, sitten jumiutu niskat niin ettei päätä kyennyt kääntämään. Seuraavaksi kurkku oli normaalisti kipeä ja paleli niinkuin kuumessa (en saanut mitattua, koska emme omista näköjään ehjää mittaria). Seuraavaksi se normi kurkkukipu vaihtui kamaliin valkoisiin peitteisiin, turvotukseen ja ihan hitommoiseen kipuun oikealla puolella.
Lääkäri otatti nieluviljelyn ja käski ottaa 600buranaa ja pancodia yhdessä kolme kertaa päivässä. Sanoi, että panacodista voi tulla ikäviä sivuoireita, että katsottava kykeneekö kouluun menemään ja kirjoitti varuiksi saikkulapun. Sanoi soittavansa jos viljelystä paljastuu angiina.

Kipu oli ihan hirvittävää! Rehellisesti, itku tuli kun yritti niellä. Kaikki ruoka jäi jumiin kurkkuun eli joka suullisen jälkeen oli juotava, että kaikki meni alas. Heräilin öisin siihin, etten saa nieltyä.
Mutta aina kun otin lääke combon, oli olo ihan tööt. Väsytti ihan hirvittävästi, suurinosa torstaista ja perjantaista menikin nukkuen/torkkuen/tuijottaen hiljaa ei minnekään. Lisäksi aina kun lääkkeen otosta oli 2-3 tuntia, tuli tosi huono olo ja välillä jopa oksennus, jonka jälkeen huono olo tosin helpotti. Näinpä en siis voinut olla koulussa enkä myöskään yksin Kevinin kanssa kotona, joten hän oli hoidossa normaalisti. Lääkäri ei koskaan soittanut ja oikeastaan se oli suuri pettymys. Jos angiina olisi löytynyt, olisin tiennyt saavani antibiotit ja että tämä helpottaa pian.
Kipu siirtyikin sitten toiselle puolen kurkkua, mutta oli onneksi tosi tosi kipeä vain lauantain. Tänään ollut enään sellainen normi kurkkukipu.

No, tarkoitus oli kuitenkin kertoa meidän erilaisemmasta, hurjan kivasta viikonlopusta.
Eilen lauantaina mentiin heti aamusta Kevinin kanssa äitiäni vastaan juna-asemalle ja sain samalla räpsittyä kuvat poitsun uudesta toppahaalarista.
Oli taas hurjan ihana nähdä rakasta mamia pitkästä aikaa, viimeksi jouluna oltiin nähty kun vietettiin joulua kouvolassa. Ja olihan Kevinkin innoissaan mumman tulosta.


Meillä leikittiin äitini tuomalla lääkärisalkulla/sen sisällöllä, tehtiin ruokajutut valmiiksi ja juotiin kahvia.
Äiskälle annoin kortin, jonka väkersin ilman sen kummempaa syytä sekä ystävänpäiväyllätyksen, semmoisen magneetin/taulun aforismilla, koska ei nähdä silloin, kun ystävänpäivä on.
Veljenikin tuli kolmelta treeniensä jälkeen ja sitten päästiin herkuttelemaan tortilloilla.



Äiskän lähtö oli taas ihan hirveää, varsinkin pienimmälle, joka ymmärtää jo hyvin heippa-sanan merkityksen, varsinkin kun joku sellainen lähtee jota ei niin usein näe.
Tänäänkin on muistuttanut pitkin päivää ja kaikille näkemilleen ihmisille kertonut, että ´´mumma! juna!`` ja aina kerron, että niin mummi eilen tuli junalla mutta ei tule tänään.


Tänään sunnuntaina tuli kaverin lapsi Vili meille hoitoon ensimmäistä kertaa. Sanoin Jennille muutama kuukausi sitten, että ennenkuin toinen lapsi syntyy niin toisi Vilin meille, että saavat miehensä kanssa kahdenkeskistä aikaa, heilläkin kun on sukulaiset kaukana. Viime viikolla Jenni sitten vihdoin kysyi, ottaisimmeko Vilin 2-3 tunniksi hoitoon ja ilomielinhän suostuin, on ihanaa jos pystyy jotenkin auttamaan kaveria.

Vili tuli kahden jälkeen ja oli 2½tuntia.
Aika meni tosi nopeasti ja kivasti. Vilillä ei tullut harmia kertaakaan eikä Kevinkään osoittanut mustasukkasuuden merkkejä.

Ensin pojat leikki leluilla, sitten maalattiin vesiväreillä, syötiin, taas leikittiin, tehtiin taikataikina taidetta ja taas vähän leikittiin. Uloskin oltaisi menty, mutta aika loppui kesken.
Puuhaa siis riitti ja kaikki meni oikein kivasti, joten kaikille jäi positiivinen muisto ekasta hoito kerrasta. Sanoinkin, että mieluusti otetaan toveri hoitoon toistekkin!

Huomenna mulla alkaa työjakso ja jotenkin ei yhtään kiinnostaisi.. Stressaavaa mennä taas ympäristöön mistä ei ole vielä mitään kokemusta. Stressaavaa kun en edes tiedä missä ja mitä ja milloin syön evääni. Stressaavaa kun pitää vaihtaa työpaikkaa kesken päivän ja stressaavaa kun ensivaikutelma iltapäiväkerhosta oli täys kaaos ja ´´kiire kiire kiire``-vaikutelma ja todellisuudessa ohjaajat ei tehneet juurikaan mitään.
Stressaa myös kuinka kovaa joudun kipittämään töiden jälkeen että ehdin nippa nappa hakea Kevinin tarhasta ja kuinka työvuorojen sopiminen sujuu jnejne.
No, kyllähän tästäkin selviää niinkuin ennenkin kaikesta ja kohta on lomaviikkokin.

Ps. Älkää saako käsitystä, että kammoan töiden tekoa, mä vaan aina alkuun stressaan about kaikesta ja sehän ei kovin hyvää fiilistä ja innostusta luo! Kyllä mä jo odotan kovasti valmistumista, että pääsisi töihin, joka olisi aina sama työpaikka ja tutut rutiinit ja josta sais jopa palkkaakin...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Voi olla että kuulumisia tulee taas vasta viikonloppuna, mutta onneksi mulla on pari valmista muuta postausta odottelemassa!

4.2.2015

Kevin 2½v.!

Nyt vuorossa Kevinin oma postaus, millainen on meidän 2½-vuotias poikamme?
Viime kertainen katsaushan oli puolivuotta sitten.

opitut uudet taidot:
•kuperkeikka ilman apua: 2v.1kk
•Käsienpesu: 2v. 1kk (eli ottaa itse korokkeen lavuaarin alle, avaa hanan ja pesee käsiä, minä annostelen saippuan, hankaa saippuan käsiin, huuhtelee kädet, sammuttaa hanan, kuivaa kätensä omaan pyyhkeeseen)
• naksuttelee kielellä: 2v.1kk
• Kenkien pukeminen itse: 2v.3kk
• housujen pukeminen itse: 2v.3kk
• riisuu takin ja pukee itse melkein kokonaan asti: 2v.3kk
• hanskojen pukeminen itse, niin, että peukutkin menee paikoilleen: 2v.3kk
• hyppii tasahyppyjä jalat leveässä haara-asennossa 2v.4kk (osannut jo pitkän pitkän aikaa hyppiä normaalisti tasajalkaa)
• juoksee ja hyppelehtii varpaillaan 2v.5kk
• tanssii fröbelinpalikoiden mallista niin oikein kun vaan ehtii perässä pysyä: 2v.5kk
• poseeraa valokuvissa ja on tosi nätisti paikallaan, kun pyydän ja oikein esittelee vaikkapa uusia housujaan, kun sanon, että ´´äiti ottaisi nyt kuvia uusista hienoista housuista, näytä vähän!``
•  hurjasti uusia ilmeitä ja eleitä, välillä sitä ihan hämmästyy miten noin pieni onkin niin iso.

• luistelu harjoituksetkin aloitettiin 24.1 ja ensikerroista voi lukea TÄÄLTÄ





Kielellinen kehitys
Tästä olenkin aina välillä kertoillut, koska se varmasti monia kiinnostaa, nyt kuitenkin linkkailen vain pari vanhaa kirjoitusta aiheesta, turha keksiä pyörää uudestaan.
TÄÄLLÄ on laajasti kerrottuna ensimmäisestä puheterapia käynnistä + kaikki tärkeä ennen sitä - mikä puheterapiaan johti. ja TÄÄLLÄ on eilinen puheterapia käynti, Kevinin sanastoa ja edistymistä.




Uhmaa löytyy vaikka muille jakaa! Joka asiasta saadaan kiukku aikaisiksi ja kaikki on nykyään ´´eih!`` ja pään pudistus, joka asiassa laitetaan vastaan. Onneksi Kevin on kuitenkin edelleen pohjimmiltaan se ihana, empaattinen poika, joka suukottaa, halii, puhaltaa pipit pois ja auttaa (silloin kun huvittaa).
Pakko kertoa tähän väliin yksi pieni juttu, kun se riipi mun sydäntä niin kovasti.
Mulla oli jäänyt tiskejä työpöydälle ja Kevin huomas ne. Hän tietää, että tiskit kuuluu viedä keittiön tasolle. Niinpä hän pyytämättä otti astiani, laittoi mukin lautasen päälle ja lähti viemään keittiöön. Yhtäkkiä kuuluu kolaus ja alkaa kauhea itku. Menin katsomaan, niin eihän pieni ollut tajunnut, ettei voi nostaa kaikkia kerralla, vaan muki sitten tipahti lautasen päältä, kun oli ollut nostamassa korkealle tasolle. Mustelma varpaassa. Tuli paha mieli, kun toinen halusi tehdä hyvän teon ja sitte sattui. ♥
Hän myös kuulemma tarhassa menee halimaan ja paijaamaan toisia jos heillä on pahamieli.
Välillä tuo minä olen jo iso poika/uhma vaihe ja hellyys menee sekaisin, esim. välillä kun oikein joku harmittaa niin hän haluaisi olla lähellä ja nykii minua itsensä lähelle ja sitten taas työntääkin pois käskyn kera, ei oikein osaa aina päättää mitä tahtoisi, höpsö ♥


Pyrin myös antamaan Kevinille sitä tunnetta, että hänkin saa päättää asioista ja hänen mielipiteillään on väliä, mutta ei tietenkään liikaa!
Eli meillä tämä toteutuu mm. niin, että annan illalla kaapista kaksi paitaa ja hän saa päättää kumman laittaa seuraavana päivänä. Tai välipalalla annan 2-3 vaihtoehtoa, joista hän saa päättää mitä syö. Tai illalla kysyn haluaako hän iltasadun vai lauluja.
Mielestäni on tärkeää, että lapsi oppii tekemään päätöksiä, mutta samalla ymmärtäen, että loppupeleissä ne on aikuiset ketkä päättää isoista ja tärkeistä asioista ja että aina ei asiat mene niinkuin itse tahtoisi. Kuitenkin välillä voi hyvin antaa pieniä asioita, joista poika saa ihan itse pähkäillä.

Parhaita juttuja Kevinin mielestä tällähetkellä tuntuu olevan ´´pupka`` eli pulkka ja sillä ajelu, ´´bamba`` eli panda ja varsinkin panda videot ja hänen oma panda pehmolelu. Sekä kesto suosikki; legoilla rakentelu.
Kala on herkkuruokaa ja aina, kun kerron, että olisi ruokaa niin kuuluu ´´kalaa!!`` - joo ei oo nytte taas kalaa..
Mutta puuro on edelleen myöskin sellainen mitä voisi aamu- ja iltapalan lisäksi vetää vaikka joka ruualla!
Ja isi on jotenkin nyt myös hurjan suosiossa, vaikka ennen äiti oli paras.. nyt on maailman siisteintä, kun saa mennä tarhaan isin pipo päässä!



Päivärytmistä on vähän hassu kirjoittaa, koska Kevinhän on tarhassa arkipäivisin, joten se on kaikilla sama, mutta laitetaan nyt kuitenkin.

•Arkena herätän Kevinin yleensä seitsemältä. (jos menen vasta 9.30-10 kouluun niin sitten saa nukkua kasiin asti, mutta mennään tolla vakiolla, eli jos menen 8.30 kouluun)
• sitten on aamu pesut ja vaatteiden vaihto, vitamiini, hiusten harjaus ja vähän halittelua
• Vien alakerran päiväkotiin puoli 8
• aamupala siellä on kahdeksalta (saa puoli 9 asti, eli jos menen kymppiinkin niin Kevin kerkiää sinne aamiaiselle)
• he ulkoilevat jos sää on hyvä, leikkivät, laulavat yms.
• klo 11 siellä on lämmin ruoka, jonka jälkeen päiväunet
• Kevin nukkuu siellä yleensä pari tuntia
• välipalan syövät kahdelta
• haen Kevinin aikavälillä 14.15-16.30, joskus ehtivät lähtemään vielä neljältä ulos.
• syödään toinen lämmin ruoka kotona klo 16-17 välillä
• leikitään, luetaan, höpsöillään, välillä ovat isänsä kanssa ulkona mun treenatessa
• klo 19.30 on iltapuuro
• klo 20 iltapesuille
• klo 20.30 sänkyyn, missä vielä laulan tai luen iltasadun

Viikonloppuisin rytmi on muuten melko sama, mutta ei herätyskelloa, eli saatetaan herätä vaikka vasta ysiltä, jolloin lämminruoka ja päikkäreille käynti on vasta siinä 12 aikoihin.
Ja itseasiassa hän enään tosi tosi harvoin suostuu kotona nukkumaan päikkäreitä, ja jos sattuukin nukahtamaan pitkän taistelun jälkeen niin unet kestää max. tunnin.



Kotimittausten mukaan on pituutta 91,2cm ja painoa 13,1 kg
Vaatteissa on nyt siirtymävaihe isompaan kokoon, eli suurinosa 86 kokoisista on jouduttu laittamaan pois, jotkut menee ihan nippanappa, ja 92 koko on suurimmaksi osaksi sopivia, jotkut jo pieniä. Joten nyt kun ostetaan vaatetta on ne kokoa 98 ja myöskin valmiiksi kaappiin on jo osteltu kokoa 104.

Sellainen on maailman rakkain 2½-vuotias poikamme
Ihan käsittämätöntä, että hän on niin iso jo! Vielä, kun tuo puhe lähtisi luistamaan niin olisi viimisetkin pienuuden rippeet kadoksissa!
Huh puolivuotta on lyhytaika, kohta täällä on jo kolmevuotias poika!!! Joo, ei ajatella sitä vielä ;)

Minkä kokoisia ja minkä luonteisia 2½-vuotiaita ruudun toiseltapuolen löytyy?