8.2.2015

Erilaisempi - kivempi viikonloppu!

Kulunut viikko meni vähän pepulleen sairastelujen takia. Kevin joutui olemaan pois tarhasta ma ja ti, koska korvatulehdukseen määrätyn antibiotin takia vatsa oli löysällä. Kun Kevin kuitenkin oli ihan normaali muuten ja syy vatsan löysyyteen oli selkeä, vein hänet keskiviikkona tarhaan ja sanoin ettei tälläisin perustein kukaan pysty olla pois töistä/koulusta.
Niin, kerkesin sitten olla sen keskiviikon koulussa, kunnes jäin torstaiksi ja perjantaiksi itseni takia kotiin. Onneksi torstain tunnit olikin peruttu, joten vain perjantai jäi. Ärsyttää.
Kävin siis heti torstai aamusta lääkärissä angiina epäilyksen takia, mulla oli ollut jo monta päivää jumalaton päänsärky, sitten jumiutu niskat niin ettei päätä kyennyt kääntämään. Seuraavaksi kurkku oli normaalisti kipeä ja paleli niinkuin kuumessa (en saanut mitattua, koska emme omista näköjään ehjää mittaria). Seuraavaksi se normi kurkkukipu vaihtui kamaliin valkoisiin peitteisiin, turvotukseen ja ihan hitommoiseen kipuun oikealla puolella.
Lääkäri otatti nieluviljelyn ja käski ottaa 600buranaa ja pancodia yhdessä kolme kertaa päivässä. Sanoi, että panacodista voi tulla ikäviä sivuoireita, että katsottava kykeneekö kouluun menemään ja kirjoitti varuiksi saikkulapun. Sanoi soittavansa jos viljelystä paljastuu angiina.

Kipu oli ihan hirvittävää! Rehellisesti, itku tuli kun yritti niellä. Kaikki ruoka jäi jumiin kurkkuun eli joka suullisen jälkeen oli juotava, että kaikki meni alas. Heräilin öisin siihin, etten saa nieltyä.
Mutta aina kun otin lääke combon, oli olo ihan tööt. Väsytti ihan hirvittävästi, suurinosa torstaista ja perjantaista menikin nukkuen/torkkuen/tuijottaen hiljaa ei minnekään. Lisäksi aina kun lääkkeen otosta oli 2-3 tuntia, tuli tosi huono olo ja välillä jopa oksennus, jonka jälkeen huono olo tosin helpotti. Näinpä en siis voinut olla koulussa enkä myöskään yksin Kevinin kanssa kotona, joten hän oli hoidossa normaalisti. Lääkäri ei koskaan soittanut ja oikeastaan se oli suuri pettymys. Jos angiina olisi löytynyt, olisin tiennyt saavani antibiotit ja että tämä helpottaa pian.
Kipu siirtyikin sitten toiselle puolen kurkkua, mutta oli onneksi tosi tosi kipeä vain lauantain. Tänään ollut enään sellainen normi kurkkukipu.

No, tarkoitus oli kuitenkin kertoa meidän erilaisemmasta, hurjan kivasta viikonlopusta.
Eilen lauantaina mentiin heti aamusta Kevinin kanssa äitiäni vastaan juna-asemalle ja sain samalla räpsittyä kuvat poitsun uudesta toppahaalarista.
Oli taas hurjan ihana nähdä rakasta mamia pitkästä aikaa, viimeksi jouluna oltiin nähty kun vietettiin joulua kouvolassa. Ja olihan Kevinkin innoissaan mumman tulosta.


Meillä leikittiin äitini tuomalla lääkärisalkulla/sen sisällöllä, tehtiin ruokajutut valmiiksi ja juotiin kahvia.
Äiskälle annoin kortin, jonka väkersin ilman sen kummempaa syytä sekä ystävänpäiväyllätyksen, semmoisen magneetin/taulun aforismilla, koska ei nähdä silloin, kun ystävänpäivä on.
Veljenikin tuli kolmelta treeniensä jälkeen ja sitten päästiin herkuttelemaan tortilloilla.



Äiskän lähtö oli taas ihan hirveää, varsinkin pienimmälle, joka ymmärtää jo hyvin heippa-sanan merkityksen, varsinkin kun joku sellainen lähtee jota ei niin usein näe.
Tänäänkin on muistuttanut pitkin päivää ja kaikille näkemilleen ihmisille kertonut, että ´´mumma! juna!`` ja aina kerron, että niin mummi eilen tuli junalla mutta ei tule tänään.


Tänään sunnuntaina tuli kaverin lapsi Vili meille hoitoon ensimmäistä kertaa. Sanoin Jennille muutama kuukausi sitten, että ennenkuin toinen lapsi syntyy niin toisi Vilin meille, että saavat miehensä kanssa kahdenkeskistä aikaa, heilläkin kun on sukulaiset kaukana. Viime viikolla Jenni sitten vihdoin kysyi, ottaisimmeko Vilin 2-3 tunniksi hoitoon ja ilomielinhän suostuin, on ihanaa jos pystyy jotenkin auttamaan kaveria.

Vili tuli kahden jälkeen ja oli 2½tuntia.
Aika meni tosi nopeasti ja kivasti. Vilillä ei tullut harmia kertaakaan eikä Kevinkään osoittanut mustasukkasuuden merkkejä.

Ensin pojat leikki leluilla, sitten maalattiin vesiväreillä, syötiin, taas leikittiin, tehtiin taikataikina taidetta ja taas vähän leikittiin. Uloskin oltaisi menty, mutta aika loppui kesken.
Puuhaa siis riitti ja kaikki meni oikein kivasti, joten kaikille jäi positiivinen muisto ekasta hoito kerrasta. Sanoinkin, että mieluusti otetaan toveri hoitoon toistekkin!

Huomenna mulla alkaa työjakso ja jotenkin ei yhtään kiinnostaisi.. Stressaavaa mennä taas ympäristöön mistä ei ole vielä mitään kokemusta. Stressaavaa kun en edes tiedä missä ja mitä ja milloin syön evääni. Stressaavaa kun pitää vaihtaa työpaikkaa kesken päivän ja stressaavaa kun ensivaikutelma iltapäiväkerhosta oli täys kaaos ja ´´kiire kiire kiire``-vaikutelma ja todellisuudessa ohjaajat ei tehneet juurikaan mitään.
Stressaa myös kuinka kovaa joudun kipittämään töiden jälkeen että ehdin nippa nappa hakea Kevinin tarhasta ja kuinka työvuorojen sopiminen sujuu jnejne.
No, kyllähän tästäkin selviää niinkuin ennenkin kaikesta ja kohta on lomaviikkokin.

Ps. Älkää saako käsitystä, että kammoan töiden tekoa, mä vaan aina alkuun stressaan about kaikesta ja sehän ei kovin hyvää fiilistä ja innostusta luo! Kyllä mä jo odotan kovasti valmistumista, että pääsisi töihin, joka olisi aina sama työpaikka ja tutut rutiinit ja josta sais jopa palkkaakin...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Voi olla että kuulumisia tulee taas vasta viikonloppuna, mutta onneksi mulla on pari valmista muuta postausta odottelemassa!

2 kommenttia:

  1. Anonyymi10.2.15

    Tiedän ton sun fiiliksen töiden puolesta. Vähän samalla alalla ollaan,itse käynyt lähihoitajan tutkinnon ja muistan kun harjoittelun menin millaista se oli. Varsinkin tämä että koko ajan tuntuu olevan kiire,ohjaajat antaa sen vaikutelman vaikka todellisuudessa siellä ei mikään kiire ole. Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä juuri :/
      Kiitos !

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥