12.6.2015

Kummit

En ole mielestäni kirjoittanut aiheesta kummit aiemmin, koska silloin, kun tämä aihe oli kaikkein ajankohtaisin, en vielä pitänyt blogia.

Eli mitä minä ajattelen kummin tehtäviin kuuluvan/mitä odotan kummeilta?
Kaikkein tärkeintä on ihan ehdottomasti se, että kummi(t) on lapsen elämässä mukana.
Se, että ovat kiinnostuneita mitä lapselle kuuluu, soittaisi tai laittaisi vaikka viestiä, että miten lapsella menee, mitä uutta oppinut jne. Ja vanhemman lapsen kohdalla tottakai myös se, että puhuisi itse lapsen kanssa puhelimessa, varsinkin näin meidän kohdalla, kun kaikkiin kummeihin on pitkä välimatka.
Välimatkan rajoitteissa myös se tapaaminen niin usein kuin suinkin mahdollista ja silloin, kun tavataan, oletan että ollaan aidosti läsnä. Ei haahuilla ajatuksissa jossain muualla, vaan ihan oikeasti keskitytään siihen lapseen.

Kristinuskon mukaan kummin tehtäviin kuuluu myös uskon tukeminen, mutta sitä me ei oleteta, sillä vaikka ollaankin lapsi kastettu ja ollaan evankelisluterilaisia, niin ei me mitään uskovaisia sen kummemmin olla. Lapsi saa ne pakolliset uskonnonoppinsa sitten koulussa.

Oletetaan myöskin lapsen juhliin osallistumista ellei ole painavaa syytä ettei pääse, mutta silloinkin olisi toki suotavaa lähettää onnittelut lapselle muulla keinoin. Lahjoja ja materiaa me ei tarvita, vaan nimenomaan sitä että ollaan läsnä, tullaan paikalle ja osoitetaan näin sitä välittämistä.
En väitä, etteikö lapsi (varsinkin isompana) itse odota niitä lahjoja, ja Kevininkin kummit ovat kaikki sellaisia että kyllä ne aina tulee lahjojen kanssa vaikka sanottaisiin, että kunhan itse tulet. Mutta jos joku kummi olisi sellainen ettei lahoja ostele, lapsikin siihen oppisi eikä täten ihmettelisi/surisi asiaa.

Lapseen kohdistuvien asioiden lisäksi odotan kummeilta tukea myös vanhemmille. Sitä, että voi soittaa ja jutella kun on vaikeaa. Sitä, että saa apua lapsen hoitoon (okei, me ei kyllä olla koskaan pyydetty ottamaan Keviniä hoitoon/tulla hoitamaan, kun en muutenkaan helposti jätä Keviniä kenellekkään hoitoon) mutta esimerkiksi sitä, että pitää vaikka huutavaa vauvaa/viihdyttää uhmaaja taaperoa, että vanhempi saa hetken vaan olla ilman kanniskelua ja hyssyttelyä ja vaikkapa juoda kahvin kerrankin rauhassa. Tai että se kummi vaikka syöttäisi lapsen, laittaisi nukkumaan tms. että vanhempi saa tehtyä samalla jotain muuta. Tai sitten niin päin, että jos on kauhea kasa kotihommia + sen lapsen huolto, niin kummi voisi auttaa jossain pikku kotihommassa (en siis meinaa että pitäisi alkaa kotisiivoojaksi) että vanhempi saa sillä välin keskityttyä rauhassa lapsen tarpeisiin.

Miten me valittiin Kevinin kummit?
Meillä kummit valikoitui tosi helposti jo raskausaikana. Minähän itseasiassa kerroin raskaustesteistä ensin ystävälleni, joka on nykyisin Kevinin kummi, ja sitten vasta Rasmukselle. Hups.
Tämä ystävä, Iida, oli ollut ystäväni siinä vaiheessa jotain 2½-vuotta ja pysyi ystävänä raskausajankin ja oli tukena. Helppo valinta siis.
Rasmus taas valitsi yhden parhaista ystävistään, joka oli ollut ystävä lapsesta asti.
Kolmanneksi kummiksi valittiin aikuinen, siis kunnon aikuinen, jonka omat lapsetkin ovat jo aikuisia. Hän asui samalla tiellä, kun asuin vielä äidin kanssa ja kyläili usein meillä. Haluttiin yksi sellainen, jolla on elämänkokemusta jo paljon enemmän, kuin meillä nuorilla ja jolle kummiuskin on jo tuttua hommaa.
Kolme kummia siis. Kolme on hyvä määrä, en haluaisi yhtään enempää enkä vähempää ja mikäli meille joskus toinen lapsi suodaan, saa hänkin kolme kummia. Eri kummit vaan todennäköisesti (tykkään että lapsilla on ne omat kummit, ettei tarvi niitäkin ns.´´jakaa``).

Kyllähän Rasmukselle tyrkytettiin sisaruksiakin otettavaksi kummiksi, mutta heistä ei ensinnäkään kukaan ollut vielä kummikelpoinen (ei ollut käytynä rippikoulua) ja toisekseen olen sitä mieltä, että kyllä yksi titteli riittää, eli jos on vaikkapa täti niin sitten on täti eikä mikään kummi-täti. Miksi valita kummiksi sukulaisia, joiden kuuluisi olla lapsen elämässä muutenkin mukana.
Älkää ymmärtäkö väärin, ei mun peppua kutita vaikka muut näin tekee/valitsee, meille se ei vaan sovi. Kaikilla on omat tyylit ja syyt valita kummeja tai olla valitsematta...

Ja me onnistuttiin onneksi valitsemaan hyvät kummit, ei ole tarvinut katua! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥