15.6.2015

Kun oikea ikä unohtuu

Sattuneesta syystä koen usein olevani aikuisempi ja vastuuntuntoisempi, kuin mitä ikäiseni tulisi olla tai yleensä on.
Unohdan oikean ikäni ja sen millainen minäkin olisin ilman lasta.
Valtaosa mammakavereistani on minua vanhempia ja heillä on pienempiä lapsia kuin minun poika.
 Panikoin jatko-opinnoista ja töiden teosta, siitä, että haluan naimisiin, lisää lapsia ja omakotitalon....
Ilman lastani todennäköisesti tekisin jo töitä lastenohjaajana ja miettisin viikonloppuviettoja ja lomamatkoja.
Silti usein tuntuu että olen elämässä myöhässä.
Niin paljon pitäisi vielä saavuttaa.
Unohdan että ei tämän aikaisemmassa enään voisi olla!
Olen 20-vuotias, pian 3v. pojan äiti, olen muuttanut kahdesti (ja toisella kerralla 130km päähän kotipaikkakunnastani) ilman äitiäni - kihlattuni/lapseni isän kanssa, opiskelen yhä lastenohjaajaksi vain, koska pidin äitiyslomaa kaksi vuotta, maksan laskuja, murehdin raha-asioista, ja olen suurimmassa vastuussa mitä ikinä voi olla - vastuussa toisesta ihmisestä.

Eilen mietin tätä asiaa suihkussa. Mietin, että minulla on pari kaveria, jotka on reippaasti yli 30-vuotiaita (en laita tarkkaa ikää..). He ovat saaneet nuorimmaiset lapsensa viime- ja tänävuonna. Mietin, minkäikäinen minä olen, kun Kevin on täysi-ikäinen (18v); olen 35-vuotias! Eli ehtisin vielä vaikka silloinkin ostaa omakotitalon, mennä naimisiin, tehdä lapsia(toivon mukaan en enään silloin ryhdy tähän uudelleen!), töitä, kouluttautua.

En siis todellakaan ole myöhässä, vaan todella ajoissa.

18-vuotta menee varmana äkkiä oman lapsen kasvua seuratessa, mutta miettiä nyt, se on vain kaksi vuotta vähemmän kuin oma elinikäni tällä hetkellä!
Kuitenkin haluan tuon kaiken paljon ennen tuota ikää. Tai niin ainakin luulen nyt.
Sitten, 35-vuotiaana voisin rauhassa matkustella ja nauttia elämästä ilman pieniä lapsia (ei sillä, ettenkö nauttisi elämästä nytkin!), opastaa poikaa oman elämän alkuun, ja ajatella!, mä voisin olla mummi helposti jo alle nelikymppisenä!
Se nykyinen ikä vaan aina unohtuu.

Aina, kun puhun tulevaisuudesta äidilleni tai mummilleni, kuuluu ne samat sanat ´´olet vielä nuori, sä ehdit vielä vaaaikka mitä! Älä mieti niitä asioita vielä!``
Myötäilen ja hymähdän muka rauhoittavasti, vaikka edelleen päässäni jyskyttää kiire kiire kiire sä oot niiiin myöhässä sun pitäs jo tehä töitä! Entäs se toinen lapsi?!?

Uskon, että suurin syy tähän on se, että koen olevani myöhässä opinnoissani. Koska en valmistunut viimevuonna niinkuin minun olisi pitänyt. Minä se olin kotona melkein kaksivuotiaan lapseni kanssa ja panikoin koulun penkille paluusta kahden vuoden tauon jälkeen.
Toinen syy on varmaan se, että mä vaan haluaisin jo kaiken yllämainitun, mutta opiskelut estää.

Syy, miksi halusin tämän ajatuksen virtani kirjoittaa, on se, että haluan palata lukemaan tämän tekstin n. vuoden päästä, kun olen vihdoin valmistunut ja toivonmukaan töissä.
Tuntuuko minusta yhä samalle? Olenko edelleen myöhässä elämässä? Olenko sisäistänyt/hyväksynyt oikean ikäni? Mikä on muuttunut vuoden aikana?

Onko muilla samaa ongelmaa, että ei muista/sisäistä/hyväksy omaa ikäänsä?

4 kommenttia:

  1. Sain poikani maaliskuussa ja ikää on kuukauden päästä 18 vuotta, joten pystyn samaistumaan ajatuksiisi! Nyt kerrostalossa kaksi vuotta asuneena, on jo kiire muuttaa omakotitaloon ja päästä töihin (lähihoitaja-opintoja sekä lukiota jäljellä vuoden verran). Olen todella motivoitunut (ja kunnianhimoinen) tähän perhe-elämään sekä opiskeluihin, joten voisin kuvitella, että 5 vuoden päästä olen saavuttanut enemmän kuin ehkä muutamia vuosia vanhemmat (ja lapsettomat) elämässään. Tälläkin hetkellä on monta rautaa tulessa, mutta onhan se taottava, kun rauta on kuumaa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että siellä on muitakin kenellä sama ´´ongelma`` :D
      Ja toki se kannattaa tehdä töitä haaveidensa eteen aina heti kun pystyy, olipa minkä ikäinen tahansa! :)

      Poista
  2. Anonyymi20.6.15

    Kiva blogi ja Kevin on nimenä ihana!! Oon ajatellut sitä omalle lapselle ja kovasti mutustellut sopiiko suomalaiseen suuhun. :)
    Kivaa kesää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ja samoin teille! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥