5.7.2015

Kuukauden tapahtumat viikossa...

Olipahan hulina viikko, olo on juuri tuo mitä otsikossa lukee...
Maanantaina aamu alkoi taas reippaalla tunnin lenkillä auringossa ja hiekkakakkujen teolla ja iltapäivällä Niina ja Niklas tuli meille.



Tiistaina aamu alkoikin inhottavammin, nimittäin hammaslääkärissä. Soitin Maanantaina varatakseni ajan viisaudenhampaan poistoon, kun se taas kipeytyi yllättäen ihan todella, kun viivyttelin ajan varausta ja sen poistoa. Hammas oli kasvanut kokonaan, mutta yli puolet hampaasta oli taas tehnyt kuopan poskeen, kun ei oikealle paikalleen mahtunut ja siksi se olikin niin hiton kipeä. Kipu säteili alaleukaan asti (hammas oli ylhäällä) ja päätä särki, suuta ei saanut kunnolla auki. Sama homma oli viimeksi toisen viisurin kanssa, joka sitten pitikin päivystyksessä poistaa.
No, kuvailin kaikki vaivat ja toivoin saavani tälle kuulle ajan. Hoitaja sitten kysyi, ehdinkö kymmenen minuutin päästä olevalle ajalle ja sanoin, että en mitenkään kun olen yksin lapsen kanssa. ´´No huomen aamulla kahdeksalta?`` Iski paniikki, joo kyllähän se käy..

Aamulla tosi aikainen herätys että ehti syödä tuhdin aamupalan ja juoda kahvit, sillä muistelin, että poiston jälkeen ei saanut muutamaan tuntiin syödä eikä juoda mitään.
Rasmus jäi Kevinin kanssa kotiin.
Mulla oli ihan kamala paniikki ennen aikaa. Mulla ei ole ikinä ennen ollut mitään pelkoa hammaslääkäristä, mutta tämä jostain syystä aiheutti tärinän, hikoilun ja vatsan sekavuuden. Toimenpiteen suoritti onnekseni sama lääkäri, kuin edellisen viisurin poiston ja tämä lääkäri on erittäin hyvä. Oli hauska, kun lääkäri kysyi missä edellinen poistettiin ja vastasin, että tässä samassa huoneessa. Lääkäri hetken katseli tietoja ja naurahti ´´ai kappas, minähän sen olenkin poistanut! Se muistaakseni oli oikein helppo tapaus, eiköhän tämäkin lähde hyvin``No, lähtihän se, mun ei tarvinut edes pitää suuta ammollaan, vaan ihan rentona vähän raollaan ja hyvin lääkäri sai sieltä pienestä välistä väänneltyä hampaan irti. Kuitenkin mulla oli kamala tärinä koko toimenpiteen ja kyyneleet vaan valui. Homma oli äkkiä ohi ja siinä vaiheessa pääsi taas kunnon hykertely itku, joka tapahtui kyllä viimeksikin, kun tajusin, että se riesa on poissa.
Lääkäri katsoi myös mun vanhat röntgenet ja niissä näkyi, että myös alas kasvaa molemmille puolille viisaudenhampaat. Ja hän näki myös, että nekään ei mahdu tulla, joten jos niiden antaa kasvaa niin ne todella tulevat vaivaamaan. Niinpä hän varasi mulle itselleen ajan syksylle, että ne leikataan auki ja poistetaan ennenkuin ehtivät puhjeta, on kuulemma oikein helppo poisto silloin, jos ne ovat vielä kasvuvaiheessa. Lisäksi hän ehdotti mulle esilääkitystä seuraavaan toimenpiteeseen. Suostuin, mutta nyt mä panikoin jo valmiiksi, millainen olo siitä sitten taas tulee, kun puudutuksetkin vaikuttaa muhun vaihtelevasti.
Huh, en tajua miten mä panikoin tota, kun viisurit on ollut jopa helpompia poistoja kun ne normi hampaat mitä multa on revitty.. Tämä jälkiolohan se kamalin on, mutta voiko pää ja kroppa sitten muka ennakoida ja panikoida tätä toipumista jo toimenpiteen aikana..
Samapa tuo, nyt on puolet riesoista saatu pois!

Iltapäivästä piti nähdä Jenniä ja poikia, mutta olo oli niin voimaton, että se, sekä kauppareissu sai siirtyä.

Illalla oli kuitenkin vielä Ditan eläinlääkäri. Että sattukin sitten taas kaikki samalle päivälle.
Ditalta piti tyhjentää anaalirauhaset taas.
Kotimatkalla kastuttiinkin oikein kunnolla, kun yhtäkkiä alkoi kauhea kaatosade. Onneksi kesäsade on lämmin!

Keskiviikkona aamusta taas lenkkeiltiin, kauppaan tosin, sillä siellä oli tarkoitus käydä tiistaina, mutta hammaslääkäri sekoitti suunnitelmat.
Ruokaa, uusi valokuva-albumi, kissoille ruohikkoa ja löysinpä itselleni pöksyt seitsemällä eurolla!!

Iltapäivästä koulukaverini tuli kahville. Olipa ihana vaan oleilla parvekkeella, johon aurinko paistoi täydeltä taivaalta, höpötellä, juoda kahvia, olla vain! Rasmus touhuli nimittäin sen ajan Kevinin kanssa, että saatiin olla rauhassa kerrankin.


Torstaina oli puheterapia, josta kirjoittelin jo oman postauksen, se löytyy TÄÄLTÄ
Puten jälkeen päikkärit ja sitten sille siirtyneelle kaverien tapaamiselle puistoon.
Onnistuinpa hieman polttamaan itseänikin, kun on tullut oltua ulkona melko paljon ja ilman aurinkorasvaa. En yleensä ole saanut koskaan koko kesässä kuin pienet haaleat rajat, enkä ole ikinä palanut, joten kuvittelin, ettei niin käy nytkään. No, onneksi ei ehtinyt kunnolla palaa ja jatkossa rasvaus ennen ulos lähtöä. Loppu viikon aikana ehti kuitenkin tulla hyvin mielenkiintoisia rajoja, aurinkoihottumaa ja kirvelyä..



Perjantaina piti nähdä Niinaa ja Niklasta uudelleen, mutta se sitten peruuntui. Käytiin sitten Kevinin kanssa kahdestaan ulkoilemassa. Oltaisiin syötetty sorsiakin, mutta ilmeisesti sää oli niillekkin liian kuuma, kun ei niitä löytynyt mistään. Kuumuus taisi myös ramaista pientä kovasti, kun päikkäreitä nukuttiinkin kolme tuntia, normaalin yhden tunnin sijaan!
Perjantai olikin viikon ainut päivä, kun ei ollut mitään ihmeempää tekemistä..


Lauantaina lähdettiin heti aamusta uimarannalle. Ei olla täällä asuesaa käyty vielä kertaakaan, mutta, kun ensiviikolle luvattiin taas kylmenevää säätä niin pakko se oli käydä katsomassa millaista rantaa täältä löytyy! Kevin tykkäsi hurjasti, mutta vesi oli selvästi liian kylmää vielä pienelle tottumattomalle, eikä siellä sitten kauaa viitsinyt antaa ollakkaan, kun alahuulikin alkoi vapisemaan ja liikkeet kankeutumaan.
Sitten leikittiin rannan leikkipaikalla ennenkuin bussimme tuli.



Kotimatkalla pieni simahtikin rattaisiin, eli ilmeisesti se uiminen otti tosi koville.
Käytiin kotona hakemassa vain ruokaa ja kahvia ja mentiin läheiselle nurmikentälle ottamaan aurinkoa ja syömään. Kevin nukkui hyvät unet varjossa ja pääsi herättyään heti syömään.
Kuuden tunnin ulkoilun jälkeen palattiin sisälle, kun veljeni tuli kahville.





Tänään sunnuntaina tuli vielä Kevinin yksi kummeista miehensä kanssa kyläilemään, joten pitihän se leipoa jotain kahvin kanssa ja päädyin rahkaisaan marjapiirakkaan.
Hekin tosin toivat tullessaan croisantteja, riisipiirakoita ja munkkeja. Sekä Kevinille keilasetin, jota kannetaan nyt mukana joka paikkaan.
Onneksi aamusta ehdittiin käydä vielä nauttimassa lämmöstä ja auringosta, sekun taitaa tässä vähän hiipua seuraavan viikon aikana...


Kokeilin tänään ekaa kertaa tehdä ranskanlettiäkin, ihan hyvin, ekaksi kerraksi, eikös? Lopputukka oli niin räjähtänyt, ettei letistä tullut enään mitään, mutta tuo nuttura onkin oikein kiva.


Seuraava viikko ei ehkä ole näin tapahtumarikas, ja vähän toivonkin että ei, saa taas vähän hengähtää ja olla omissa oloissa. Ja toisaalta viileämmät ilmatkaan ei haittaa (kunhan eivät pitkään jatku!) saapahan treenailtuakin taas. Mä en nimittäin tykkää yhtään näillä helteillä treenata kun hiki valuu ihan istuessakin, onneksi kuitenkin on tullut lenkkeiltyä päivittäin, kun säät olleet niin hyviä, sitä kun taas ei tule vesisateella harrastettua.
Huh, kylmä suihku, ipana unille ja partsille katselemaan auringon laskua ♥

2 kommenttia:

  1. Anonyymi6.7.15

    Moikka! Kärsin itse ihan kamalasta hammaslääkäripelosta ja nyt 22 vuotiaana löysin hampaastani elämäni ensimmäisen reijän. Kenellä hammaslääkärillä ja missä kävit? Kuulostaa mukavalta lääkäriltä :)

    Mia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot sitte vissiin päässy vähillä hammaslääkärikäynneillä?
      Onko sulla aina ollut tuo pelko, vai alkanut joskus yllättäen?
      Kun se mulla just on outoa, että oon elämäni aikana rampannu ihan hitokseen hammaslääkäreissä, koska multa on poistettu tosi paljo hampaita, ollut vuosien oikomishoidot, paikkailtu reikiä, yks hammaskin lohkes ja meinas päättyä juurihoitoon (onneks sen sai pelastettua...) ja nyt oli eka kerta kun oli tommonen paniikki, enkä ymmärrä miksi...

      Hammaslääkäri oli Luotamo Inka, Tikkurilan terveysasemalla, joten jos kuulut tähän piiriin niin suosittelen ehdottomasti häntä! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥