30.8.2015

Oliko onnistunut kesä?

Oli kyllä ihanaa ja jotenkin myös haikeaa viettää kesälomaa, sehän oli mun viiminen noin pitkä kesäloma, töistä kun saa yleensä sen 4-5vk kesälomaa ymmärtääkseni..
Toki sitä joskus tulee toivonmukaan taas oltua kotosalla oikein urakalla kotiäitinä, mutta siihen voi mennä hetki..

Ennen kesää kirjoitin suunnitelman, mitä kaikkea haluaisin toteuttaa tämän kesäloman aikana, se kirjoitus löytyy TÄÄLTÄ

Ulkoilu sekä tuosta kirjoituksesta puuttunut, mutta itsekseni päätetty lenkkeily:
toteutui! Sain itseä niskasta kiinni ja joka aamu käytiin lenkillä, jos ei ollut kaupassa pyörimistä (joka käy ihan kevyestä lenkistä...) tai jos ei satanut vettä. Lenkin ajan Kevin toimi painolastina rattaissa ja lenkin jälkeen hän sai jäädä kävelemään, tutkimaan ja leikkimään.
Ja kyllä ulkona tuli muutenkin vietettyä aikaa. Vielä viimeisellä lomaviikolla vietettiin melkein kaikki Kevinin hereillä olo aika ulkona, kun tuli vihdoin hyvät kelitkin ja oltiin äidilläni (joka asuu ok-talossa, eli pihaa riittää)


Kouvolassa käyntiä:
JEP! kolme reissua sinne heitettiin, kaksi viikonlopun minilomaa junalla ja yksi viikon pituinen autokyydeillä, kun samalla reissulla vietettiin Kevinin synttäreitä, ihan niinkuin suunnittelinkin.


Mökkeilyä:
no juu. Olisi ollut tarkoitus käydä parikin kertaa, mutta lopputulos jäi vain yhteen kertaan, mutta onneksi edes se.


Uimista:
Juu. Käytiin ekaa kertaa täällä Vantaalla rannalla ja sitten siellä mökillä käydessä päästiin uimaan. Eli sekin jäi kyllä vain kahteen kertaan, tai oikeastaan kolmeen, jos kesäloman ulkopuoleltakin yksi uintireissu lasketaan.
Syytän kuitenkin vähäisistä rantapäivistä kesän huonoa säätä.


Kavereiden näkemistä:
JEP! Se oli myös ehdoton, että kavereita pitää nähdä niin paljon kun mahdollista, kun koulu- ja työpäivinä sitä ei oikein kerkiä ja viikonloput on turhan lyhyitä..
Ja kyllä me nähtiinkin sitten!

Huvipuisto, Fallkulla, korkeasaari ja (suunnitelmalistasta puuttunut) korkee-kiipeilypuisto
4/4 Eli kaikki toteutui, jes!




piknik, katukioskin jätski, grillaus ja sorsien syöttö
4/4 Kaikki näistäkin toteutui! Harmittaa vaan, kun näistä ei näköjään ole kuvia, ainakaan tallessa, muuta kuin piknikiltä..


Lisäksi vietettiin mahtavat 3-vuotis synttärit ja mä rusketuin ekaa kertaa sitten lapsuuden edes vähäsen!
Ostin myös ensimmäisen kesähattuni, sekä monikäyttöisen sarongin, jolle ei sitten tullutkaan juuri käyttöä tänä vuonna.
rentouduttiin ja ihailtiin kesämaisemia...
Voisin siis sanoa, että oli onnistunut kesäloma muuten, muutta kyllähän nuo surkeat säät nyppi tosissaan ja se, että ne hyvät säät tulivat sitten, kun ilma alkaa jo muuten viilenemään ja ne lämpöisimmät tunnit joutuu kökkiä sisällä koulussa!
Koska kunnon kesäsäät alkoivat vasta elokuussa, niin lasketaan kesän onnistuneisiin myös auton osto, toinen uimaranta reissu sekä hahmojen tapaaminen kaupassa (muumi, pikkumyy, pingviini ja panda)





OLIKO TEILLÄ ONNISTUNUT KESÄ?

29.8.2015

parkkiongelma

En yleensä kirjoita näin valituspainotteisia postauksia, mutta nyt on pakko. Pakko purkaa ärsyyntymistä.

Kevinin tarha oli eilen kiinni, joten olin hänen kanssaan kotona. Meillä oli myös virallisempi tapaaminen sovittuna aamupäiväksi. Olin ajatellut, että mennään ilmanmuuta pyörällä, koska matka ei ole pitkä, mutta kävellen (Kevinin tahtiin) kestäisi turhan kauan.

Mitä tapahtuu aamulla? No sataa vettä. Sataa ihan tosissaan. Kevinillä on nuha. Auto olisi pihassa...
Mietin pitkään valitsenko terveellisemmän, stressittömämmän ja taloudellisemman pyörällä ajon kaatosateessa ehkä pahentaen lapsen flunssaa ja saisin samanmoisen ehkä itsellekin kaupanpäällisiksi.
Vai ottaisinko vaan sateenvarjon ja sadetakin lyhyelle kävelymatkalle ja hurauttaisin autolla. Saisi samalla käytyä kaupassa, ostoksia kun ei pyörällä oikein saa.
Soitan Rasmukselle, onko kyseisellä alueella parkkipaikkoja, minä kun olen jo todennut ilman autoakin, että täällä ei todellakaan ole panostettu parkkeeraus mahdollisuuksiin!
Rasmus kertoo, että on siinä ihan vieressä joku pieni parkkipaikka, mutta tien toisella puolella on kahden tunnin parkit huoltsikan pihassa.

Ajetaan paikalle, nään heti, että ne toiset pienet ja vähäiset parkit on todellakin täysi, joten ajan huoltsikan pihaan. Huomaan kyltin, joka kertoo, että parkki on vain huoltoaseman asiakkaille. Ajattelen, ettei kukaan tiedä missä olen ja olenhan menossa myös huoltsikalle asioimaan...

Kävellään tapaamiseen. Kevin kävelee isoon lätäkköön. Voi miksi minä en tajunnut laittaa myös kumisaappaita?!
Kastun myös itse, koska sateenvarjo päättää hajota juuri tällä kerralla.

Päästään tapaamisesta. Aikaa meni 1h 10min.
Mennään autolle, että kääntäisin varuiksi kiekkoa ennenkuin mennään huoltsikan kauppaan.
Mitä silmäni näkevätkään.
Hyvin sateelta suojattu lappu tuulilasissa.
Arvaahan sen heti mitä se pitää sisällään.
Huudan mielessäni kirosana repertuaarin vähintään kymmenen kertaa läpi.
Pakkaan lapsen autoon, sillä en todellakaan viitsi jättää autoa enään siihen, vaikka kiekon kääntäisikin, sillä tiedän, ettei se oikeasti riitä, vaan autoakin pitäisi siirtää. Vituttaa niin paljon.
Avaan pussukan. Katson kirjaamisen aikaa ja katson kelloa.
Autoa on varmasti kytätty kello kädessä, milloin tunti ylittyy ja lisäksi tämä oli tapahtunut juuri sen 10min. ennenkuin ehdimme takaisin autolle.
Vituttaa pikkasen lisää.
Tarkistan parkkikyltin ja kappas, se olikin vain tunnin paikka.
Raivoan Rasmukselle viestissä. Vaikka oma vikanihan se oli, minunhan se kuuluu kuljettajana tarkistaa tuollaiset asiat.
Ei se tosin asiaa muuta, muita parkkeja kun ei ollut vapaana..

Kevin kiukuttelee autossa.
Kotona tulee postiluukullinen lisää laskuja.
Jes, tämähän se pelastikin päivän.
Haluaisin kahvia ja muroja, mutta kun ei ole sitä maitoa, jota oli tarkoitus ostaa.
Juoksen tunnin välein lapsi kainalossa sateeseen kääntelemään kiekkoa, vaikka näissä meidän parkeissa ei taida juuri ikinä käydä tarkistajaa, mutta juuri nyt en kaipaisi uutta sakkoa.

Mutta ihan oikeasti. Parkkipaikat. Kaikkea muuta kyllä rakennellaan ja värkätään, mutta ei kunnollisia parkkipaikkoja eikä varsinkaan tarpeeksi.
Eilinenkin reissu. Mihin hittoon mun olisi pitänyt se auto jättää?!? Toiset on täynnä ja toisessa saa olla vain tunnin ja minuuttikin yli niin tulee sakko. Muut parkit on niin kaukana, että ihan sama vaikka olisi sitten mennyt sillä pyörällä.
Ja kauppojen parkkihallit... Oi luoja. En lähtisi vapaaehtoisesti yrittämään, kyllä täällä suurinosa vaan on tehty niin törkeän pieniksi luoliksi että huhhu. Tai sitten ne on niitä pieniä alueita kaupan vieressä ulkona, joissa ei ole paikkoja vapaana.
Sitten tässä nämä meidänkin parkit.
Lähellä olevat on yhden tunnin.
Kauempana olevat on kahden tunnin.
Vielä kauempana olevat on täynnä.
Ja kyllä, ollaan vuokrattu oma paikka, josta saa maksaa maltaita, mutta sekin vapautuu vasta reilu kuukauden päästä. Tässä sitä sitten juostaan tosiaan tunnin välein. Kivaa! not....

Olen myös huomannut, että tämä ongelma on pahempi isommissa kaupungeissa, eipä ollut kertaakaan parkin löytämisen ongelmia Kouvolassa asuessa.. (toki sielläkin isompien kauppojen parkkialueet on ruuhkaisia ja melko täynnä, mutta kyllä niistä aina paikan löysi!)

Onko muut ärsyyntyneet huonosti järjestettyihin parkkipaikkoihin?

Meillä oli niin perus tylsä viikko, että ei ole mitään kirjoiteltavaa.. Tämäkin päivä on mennyt jotenkin tosi laiskasti, hitaasti ja tekemättä juuri mitään. Ihan ärsyttää taas oma saamattomuus!
Huomenna sentään tulee yksi Kevinin kummeista pitkästä aikaa moikkaamaan ja jos vaikka saisin itseni vihdoin ja viimein lenkillekin..
Nyt onneksi näyttäisi siltä, että pitäisi muutamaksi viikoksi ainakin postaustahdin taas vilkastua!
Tulossa olisi kesän fiilistelyjä, 3v. hammaslääkäriä, mun allergia tullokset, puheterapia käyntejä, asiaa matkapahoinvoinnista, reissu kuulumisia ja ehkä jossain välissä jotain perus kuulumisiakin!
Mietin tässä myös yhden ´´painavamman`` postauksen kirjoittamista, mutta se jää joka tapauksessa loppu kuuhun.

23.8.2015

Autoilua, hahmoja ja lämpöä

Voi juku miten helpolta elämä tuntuu, kun ei tarvitse miettiä tuota huonosti koulumatkaa kulkevaa junaa, vaan voi vaan aamulla toivoa, että auto on yhä kunnossa ja lähteä ajelemaan kouluun ja iltapäivällä se on vielä kivempaa kun voi vaan talsia autolle ja kurvata kotiin. Ja mä olen ollut joka päivä valehtelematta tunnin aiemmin kotona, kuin ennen!
On se niin luksusta, että todella pelkään joka päivä, että auto leviää tielle tai ei edes aamulla käynnisty tai jotain, eihän tämä vaan voi olla todellista! No, toivotaan tosiaan, että fordi pysyy kunnossa.
Muuten me edelleen kuljetaan kävellen/pyörällä tai julkisilla (jos ne siis kulkee hyvin - pääsee helposti), että ei turhaan kuluteta.

Yksi vikahan tuosta autosta kyllä jo löytyi. Se nimittäin sammui melkein joka kerta, kun jouduin pysähtymään risteykseen tai valoihin. Rasmus toki mihenä vaan valitti, että minä en osaa ajaa. Kerran etsin parkkia niin, että livuin ihan hissukseen pelkkä kytkin pohjassa ja kappas, auto sammuu. Rasmus oli kyydissä ja alkoi raivoamaan, että miksi en käytä kytkintä. Johon totesin, etten mihinkään muuhun koskenutkaan kun kytkimeen.
Sitten hänkin vihdoin uskoi, että vika on autossa eikä kuljettajassa.
No, oltiin menossa rekisteröimään autoa meidän nimiin, mutta kas kummaa, kun eihän se onnistunutkaan, kun viimeisin merkintä oli, että auto on seisonnassa. Edellinen omistaja oli unohtanut toimittaa jotain tietoja.
Soittoa myyjälle. No hän suostui tulemaan heti seuraavana päivänä kanssamme katsastuskonttorille selvittämään asian. Samalla Rasmus kysyi, onko auto hänellä sammuillut.
Mitä vastaa tämä huonoa suomea puhuva mies:
´´No kylla! Aina auto sammuu, jos ilmastointi paalla! Ei, sina ei voi kayttaa ilmastointi! Jos ilmastointi pois - auto toimii!``
No mutta hei kiva! Se on hyvä kirjoittaa myynti-ilmoitukseen, että autossa on ilmastointi, mutta unohtuu kertoa, että sitä ei vaan voi käyttää...
Onneksi ei nyt (ainakaan vielä, *koputtaa puuta*) ole mitään vakavampia vikoja löytynyt, tuo kun ei käyttöä estä, kun muistaa vaan sen, ettei käytä ilmastointia.
Pitäisi selvittää, mistä tuo johtuu ja paljonko sen korjaaminen maksaa.. Toisaalta taas kohta on talvi eikä sillä silloin mitään tee.. Niin ja tosiaan tuuletus pelaa kyllä moitteettomasti.

Viikko meni siis oikein mukavasti ja muuten ihan tavallisesti.
Eilen käytiin tarkoituksella kaupassa hakemassa ihan vaa vähän maitotäydennystä, sillä olin aiemmin nähnyt ilmoituksen, että muumit vierailevat siellä klo 11 ja 13.
Ensin Kevin ei millään tajunnut muumia, ihmetteli vain väenpaljoutta. Mutta heti, kun hän huomasi hahmon, juoksi hän suoraan halimaan. Sitten vähän matkan päässä oli vielä valio pingviini sekä panda, joka jakoi lakua. Nekin piti tietty käydä halimassa ja syliinkin olisi halunnut.
Käytiin hakemassa maidot ja mentiin vielä uudelleen katsomaan muumia, kun pieni niin kovin tahtoi. No sinne olikin ilmestynyt myös pikkumyy, jonka Kevin myös tunnisti heti. Niillä oli joku loppu höpöttely menossa ja sitten he vilkutti heipat ja lähti. Voi poikaa, kun tuli itku, kun hahmot lähti pois..

Kuvia otin vain kaksi, koska kännykän asetukset oli pielessä, joten kuvat oli huonoja ja vaihdoin sitten videokuvaukseen. Koska haluan myös albumiin kuvia niin otin sitten kotona tietokoneen näytöstä videosta kuvia.

Jos video ei näy, niin tässä osoite linkki: https://www.youtube.com/watch?v=trGq5sAmAjg

Päiväunien jälkeen käytiin vielä kavereiden kanssa puistossa leikkimässä pari tuntia.

Ihan kiva, että kunnon kesälämmöt on edes nyt tulleet, mutta eipä niistä paljon saa koulun penkillä nautittua. Onneksi on edes viikonloput aikaa ja tänään ajettiinkin uimarannalle toista kertaa tänä kesänä (jos mökkiä ei lasketa).



Kevinillä oli ekaa kertaa käytössä uimarengas ja vaikka sen kanssa ei voikkaan yksin laskea, niin kyllä se helpotti hurjasti vahtimista vedessä, kun rengas kelluttaa ja itse vain vahtii, ettei lapsi kippaa tai luiskahda läpi.


Vesi oli ihan hiton kylmää, mutta uskaltauduttiin kaikki uimaan! Ja Kevin ei millään malttanut edes lämmitellä pyyhkeen sisässä, kun halusi leikkiä rantahiekalla ja läträtä vedellä. Pari tuntia me oltiin ja koko aikana ei ollut yhtään pilveä edessä!
Kevin oli muuten koko ajan ihan mielettömän kiltisti, en edes muista, milloin joku reissu olisi mennyt ilman yhtään kiukkua ja komentelua ja uhmaamista! Oon onnellinen ja ylpee ja se tietty kerrottiin myös pojalle pois lähtiessä ♥


Ensiviikko tulee olemaan pitkä, ja erilaista tapahtumaakin luvassa, niinkuin tuntuu olevan nyt lähiaikoina joka viikko.. Ihan ahdistaa jo kun virallisia menoja tulee vaan lisää kokoaika!
Mutta nauttikaahan auringosta ja lämmöstä niin paljon kuin pystytte, niin kauan, kun sitä vaan suinkin kestää!

18.8.2015

puheterapia 6.käynti & Kevinin kuvailuja

Tänään mulla oli etäpäivä koulusta tehtävän tekemiseen, kävin ensin aamulla omassa lääkärissä ja sitten Kevinin kanssa taas puheterapiassa.
Oma lääkärini koski sitä allergia epäilyä. Lääkäri laittoi lähetteen allergiasairaalaan/keskukseen kokeisiin ja laittoi reseptille lääkkeen, jonka voin tarvittaessa ottaa kerran päivässä.
Ennen itse asiaa, älkää ihmetelkö tämän postauksen kuvien laatua, sillä Kevin halusi harjoitella kuvaamista mun vanhalla digi-kameralla!


Kevinin puheterapiassa oli ensin eläinlotto. Ensin Kevinin piti yrittää nimetä eläimet taulukoista ja jos ei osannut niin yritti toistaa perässä. Sitten sai kuvan kerrallaan laittaa oikealle paikalla (samanlaisen kuvan yhdistäminen).
Sitten oli taas kielijumppaa Kevinin toiveesta.

Seuraavaksi toisenlainen kuvalotto, siinä oli taas ne laatat pöydällä missä oli erilaisia kuvia ja sellaisesta kisupussista Kevin sai kaivaa aina yhden palasen (jotain vaahtomuovia oli). Palanen oli aina jonkun muotoinen, mutta vain yhden värinen, esim. pelkästään keltainen sateenvarjo, joka piti osata laittaa sateenvarjon kuvan päälle. Muotojen yhdistämistä siis.

Sitten ne palaset olisi pitänyt kerätä väreittäin oikeille paikoille palapelin tapaan sellaisiin liuskoihin, mutta Keviniä se ei juuri kiinnostanut, hän kun bongasi nukkekodin huoneen nurkasta ja alkoi sillä sitten puuhailla.

Nukkekodin kanssa hän sai väkerrellä jonkun aikaa ja sitten terapeutilla oli sellainen tehtävä, missä oli alusta ja sen päälle puisia palasia esim. koira, pensas, talo, katto. Niistä piti tehdä aina kuvan mukainen muodostelma, mutta eipä sekään kiinnostanut, vaan hän halusi lähinnä testailla itse miten niitä saa laiteltua päällekkäin ja kasailtua eri tavoin.

Siitä terapeutti huomasi, että Kevinillä saattaa olla jotain häikkää hahmottamisessa, lähinnä siinä, miten päin joku pala sopii tehtyyn ´´muottiin``. En ihmettelisi, sillä mullakin on hahmottamisen vaikeus ja lapsilla se toki näkyy eritavalla, kuin aikuisilla.

Mietittiin myös taas sitä ymmärryspuolta, joka tulee ilmeisesti ikätasoon nähden jäljessä ja seuraavaksi olisi tarkoitus uusia kuulunymmärtämisen koe, joka tehtiin muistaakseni ekalla vai tokalla käynnillä ja sitä koetta ei saa tehdä kuin max. puolenvuoden välein ja nyt olisi mennyt juuri se puoli vuotta..


Kotitehtäviä ei tälläkertaa saatu. Terapeutti sanoi vaan, että voidaan jatkaa tukiviittomia värien opettelussa ja edelleen mallittaa kolmen sanan lauseita.
Hyvää on kuulemma se, että Kevin kuitenkin on innokas matkimaan kaikkia sanoja mitä kuulee ja minä sain kehuja siitä, kuinka hyvin ymmärrän lapsen omia juttuja, sanoja jotka on vähä sinne päin ja eleitä.

Nyt jatko menee ilmeisesti jotenkin jaksottain, eli olisi aina 5kertaa tiheään ja sitten pidempi tauko ja taas viiden kerran käynti jakso. Nyt varattiin jo kolme seuraavaa käyntiä, jotka on 2.9, 7.9 ja 14.9 eli peräkkäisillä viikoilla kaikki, sitten siihen yritetään katsoa vielä kaksi käyntiä lisää.

Mitään uutta ei siis oikein nyt ole, sanoja tulee päivittäin, kaikkea matkii, yhdistelee eleitä sanoihin ja kahta sanaa keskenään, mutta kolmen sanan lausetta ei saada millään.

On hän silti täydellinen rakkaus pakkaus omana itsenään ♥

16.8.2015

Yksi haave toteutunut

Olen pari vuotta sitten kironnut sitä, kun käytössämme ollut auto lähti, kun muutimme tänne. On ärsyttänyt suuret kauppaostokset vaunujen kanssa, sekä koulumatkat, kun juna kulkee niin huonosti koulumatka väliä. Monta kertaa kuukaudessa olen kironnut mielessäni autottomuutta.
Ollaan pitkään pohdittu asiaa ja ajateltu, että no, se on mahdollista vasta, kun minäkin olen töissä.
Ajatus on silti pyörinyt molempien päässä.

Eilen sitten ihan muuten vaan huviksee katseltiin autoja, vertailtiin, pohdittiin.
Löytyi yksi täydellinen yksilö.
´´soitanko tolle myyjälle?`` -´´no... joo, soita vaan``
Rasmus kyseli kaikki mahdolliset tiedot ja sopi koeajosta ja koska meillä ei ollut autoa, pyydettiin myyjä lähemmäs meitä (hän kuitenkin myös asuu Vantaalla) ja hän suostui heti.

Mentiin koko perheen voimin katsomaan autoa ja se oli paljon upeampi, kuin myynti kuvissa.
Rasmus kävi koeajolla ja kyseli ja tutki lisää. Sitten he ajoivat myyjälle tekemään kaupat ja paperit loppuun.

Me omistetaan nyt oma auto!!



Ford Mondeo ♥

Ei kolhuja, ei naarmuja, ihan uudet kesä- sekä talvirenkaat, sisältä niin siisti, kuin olisi liikkeestä ajettu uutena ulos, vasta katsastettu, kaikkia pikku juttuja (joista en naisena mitään ymmärrä) huollettu juuri. Ainut ´´vika`` mikä autossa on (tiedossa), on se, että takaluukku on vioittunut (joku sähkö vika tms.) - aukeaa vain avaimilla käännettäen. Eipä haittaa minua.
Myyjän mukaan autossa ei hänen seitsemän vuoden käytön aikana ole ollut mitään suurempia vikoja.

Huomenna pitää käydä katsastuskonttorilla ja hoitaa vakuutukset kuntoon.
Ostettava myös parkkikiekko, raappa, harja ja joku lisäosa mankkaan, että saadaan meidän parempi siihen kiinni. Niin, pitäähän mun vielä ´´opetella`` ajamaan taas, ollut sen verran taukoa, että hetki ehkä menee tottua. Mutta ei huolta kanssa liikkujat, olen rauhallinen kuski ja ainakin ennen ollut hiton hyvä ;)
Oon niin onnellinen! Nyt vaan toivotaan, ettei tuo meidänkään aikana kerää suurempia vikoja!
Onko teillä lukijoilla Ford-merkkisestä autosta kokemusta?

15.8.2015

ekan arki viikon fiilikset

Maanantaina jatkui Kevinin päivähoito. Poika oli ensin vähän ihmeissään, varsinkin, kun oven avasi aivan uusi tätsy. Minäkin hämmennyin, mutta muistin onneksi nopsaan, että siitähän olikin puhetta, että yksi ohjaaja vaihtuu. Onneksi paikalla oli Kevinin omaohjaajakin ja kun saatiin kamppeet naulakkoon, hävisi Kevin jo leikkeihin ja tutustumaan uusiin tarhakavereihin.
Johtajakin sattui hyvin olemaan paikalla niin saatiin kirjoitettua uusi hoitoaika sopimus. Ennen siis oli myöskin kokopäiväinen, 7.30-16.30 (en ymmärrä miksi olen niin laittanut alkujaan) ja nyt vaihdettiin 7-17, jonka tuo paikka on auki.
Kysyin myös, että mitäs sitten tehdään, kun menen töihin vajaan vuoden päästä ja mulla saattaa alkaa työt just vaikka seiskalta. Johtaja rauhoitteli, ettei mitään hätää ole ja kyllä asiat saa sitten järjestymään. Kertoi, että joissain tapauksissa voivat avata n. puolituntia etukäteen, toinen vaihtoehto on viedä tuohon viereiseen (saman johtajan isompi päiväkoti - vuoropäiväkoti) aamulla ja sieltä sitten tämän yksikön aamun ensimmäinen ohjaaja nappaa mukaansa. Kolmas vaihtoehto on, jos kaksi edellistä ei jostain syystä onnistu, että Kevin vaihtaa kokonaan tuohon viereiseen. Mutta oli helpottavaa kuulla, että asia järjestyy kyllä, kun pelkäsin jo, että jos pitääkin etsiä kokonaan uusi paikka.

Oma-ohjaajan kanssa juteltiin kaikki Kevinin uudet kehitys jutut, muistutin Kevinin tarpeista, jotka on saattanut unohtuua tauon aikana ja annoin ison säkillisen erinäisiä vaatteita sekä seuraavan kahden viikon hoitoajat. Ja sitten lähdettiin Rasen kanssa omille asioille.
Iltapäivällä haettiin poika kotiin heti päiväunien & välipalan jälkeen. Oli kuulemma sen verran jännää taas alku ollut, ettei ollut päikkäreitä nukkunut, mutta muuten meni tuttuun hyvään tapaan koko puolikas päivä. Kevin huutelikin heti minut nähdessään, että ´´kiva päivä!``


Myös loput päivät oli mennyt oikein hyvin ja tiistaina unetkin oli maistunut, kun olin tajunnut kertoa, että hänellä on oma uniriepu mukana, joka on kovin rakas.
Keskiviikkona mulla jatkui koulu. Luokaltamme yksi oli lopettanut ja yksi uusi tullut lisää.
Eka viikko meni kaikkinensa oikein kivasti, mitä nyt heti tuli hirveä stressi opinnäytetyöstä, jota pitää heti alkaa tekemään, sillä toiminnallinen osuus pitää testata seuraavassa harkassa, joka on jo parin kuukauden päästä.

Tämmöiset pikaiset moikat, nyt nautitaan aurinkoisesta viikonlopusta!
Loppuun vielä kuva Kevinin mahtavasta junaradasta alkuviikolta, kun hän sai lahjaksi uusia paloja, on taas monia uusia mahdollisuuksia tehdä erilaisia ratoja.

13.8.2015

3-vuotis neuvola & 3v. kuvaukset

Nyt on 3-vuotis neuvolassakin käyty ja tämän postauksen kuvat ovat siis niitä lupaamiani 3v. kuvauksien otoksia. Pakko vähän kehua ja kertoa, että mun oli ihan mielettömän vaikea päättää, mikä kuva on se, joka kaikille sukulaisille ja kummeille teetetään, kun niin moni oli niiin hyviä! Mikään vuosi en ole saanut näin loistavia kuvia, mutta enpä ole ennen tajunnutkaan, kuinka hyvät taustat saan äiskän pihalla!

Mun alkuperäinen idea oli, että ottaisin kolmevuotis-kuvat isovanhempieni mökillä, järven rannalla, mutta mökkireissu ei toteutunut, joten piti keksiä muuta. Halusin kuitenkin jotenkin saada sitä vettä kuviin, kun se oli se alkuperäinen idea, joka sopii Kevinin merimiespukuun.
Vaikka moni kuva oli mielettömän kivoja niin tein sitten valinnan sen perusteella, mikä oli alkuperäinen idea ja niin päädyin suihkulähteellä otettuun kuvaan. Valikoidun teetetyn kuvan tunnistatte siitä, että siinä on päivämäärä.


Mutta nyt niihin neuvolakuulumisiin.
Aamu alkoi tosi hienosti, kun meidän oli tarkoitus mennä pyörillä, mutta mun takakumi olikin ihan tyhjä, ei kun takaisin varastoon ja äkkiä kävellen. Onneksi ei ole pitkä matka.



Ensin neuvolatäti kyseli miten vuosi on mennyt, miten päiväkodissa on mennyt, miten ruokailut ja nukkumiset menee. Uudet taidot, motorinen kehitys ja tietysti tuosta puheen tuotosta ja puheterapiassa käynneistä juteltiin. Kerroin myös Kevinin luonteesta, kaksi kätisyydestä yms. Juteltiin siis vähän kaikkea laidasta laitaan ja siihen menikin suurinosa aikaa. Sillävälin Kevin tutki huonetta ja leluja.




Jutustelun jälkeen oli vähän tehtäviä. Ensin Kevinin piti avata pullon korkki ja ottaa pullosta kynä ulos. Se meni oikein hienosti.
Sitten piti rakentaa pienistä puu neliöistä torni. Sekin meni hienosti.
Seuraavaksi oli piirtämistä. Pystyviiva, Kevin piirsi monta huteraa viivaa sikinsokin. Vaakaviiva, hän piirsi taas monia viivoja vähän sinne tänne. Ympyrä, Kevin teki kunnon pyörremyrskyn. Piirretään melkein päivittäin ja Kevin tykkää piirtää, mutta ei meillä kyllä mitään pääjalkaisia vielä tule!
Seuraavaksi otettiin kaksi rasiaa, toisen pohjalla oli keltainen ´´matto`` ja toisen pohjalla punainen, neukulla oli nippu keltaisia ja punaisia lätkiä ja näytti, että ne kuuluu laittaa oikeisiin rasioihin. Kevin nappasi lätkänipun ja tunki melkein kaikki samaan rasiaan. Eli pieleen meni, mutta eipä hän värejä osaakkaan.
Sitten neuvolatädillä oli sellainen vihko, mistä hän näytti aina yhdeltä sivulta kolme kuvaa ja nimesi ne, kuvat oli aina sellaisia mitkä kuullostaa ihan samalle, esim. kukko, kukka, tukka. ´´missä on kukko?`` ja Kevinin piti näyttää. Nekin meni kaikki aina ihan oikein.
Sitten piti näyttää kuvasta ihmiset osat niin, että neukku kysyi ja Kevin näytti, kaikki oikein.
Sitten oli muumin kuva isona ja pienenä, piti tietää mikä se on ja näyttää kumpi on isompi. Sitten oli kala isona ja pienenä piirretty ja siitä piti näyttää kumpi on pienempi. Nekin meni oikein.
Sitten sai riisua sukat ja kävellä varpaillaan, seisoa yhdellä jalalla, hyppiä.
Pallon heittoa ja kiinni ottoa.
Nekin meni hyvin.
Sitten olisi pitänyt katsoa näkö, mutta ei siitä tullut yhtään mitään niinkuin pelkäsinkin. Ei Kevin ymmärtänyt yhtään mitä pitää tehdä, eikä osannut nimetä niitä kuvioita ja lopulta sai raivarin kun pidin kiinni (meni koko aika liian lähelle taulukkoa)
Se sitten jäi..


Kevin sai riisua ja käydä vaa'alla ja pituusmitassa.
Painoa 12,9kg ja pituutta 96cm
Painoa tullut liian vähän, vaikka syö oikein hyvin, mutta kuulemma ei ole sinällään huolta, kun kuluttaa selvästi enemmän kun on niin vilkas. Kuitenkin varuiksi puolenvuoden päästä kontrolli ja samalla yritetään saada sitä näköä uudelleen.